Muutama viikonloppu sitten oli seesteistä. Olin kutsunut Aamukahvilla-Facebookissa seuraajia pienellä porukalla kanssani joogaamaan ja vaikka influenssa kaatoikin useita sängynpohjalle, sain ihanan kourallisen paikalle.
Miljöönä aamu-yhdeksän joogallemme oli Iittala & Arabia Design Centre, ei siis hassumpi paikka aloittaa lauantaita. Kun katto kohosi korkeana ja kaikista miljoonista ikkunoista vyöryi valoa päälle, ei auttanut kuin heräillä pikkuhiljaa. (Siitäkin huolimatta, että päivän ensimmäinen kahvi odotti vasta palkintona tunnin jälkeen.)
Tunti humahti ohitse kuin siivillä. Taisi olla ensimmäinen vastaavanlainen kokemukseni joogan kanssa, yleensä kun vilkuilen kelloa salaa vähän väliä. Ohjaaja oli tilattu Roots Helsingiltä ja olin toivonut, että oikeesti pääsisimme myös haastamaan fyysisesti itseämme silkan hengittelyn sijaan.
Täytyy kyllä sanoa, että teki pikkuisen pahaa. Yläselkäni, ja ylipäänsä koko kroppani, on aivan tukossa ja lukossa ja jumissa kaiken tietokonekönötyksen vuoksi. Kun katson alla olevaa kuvaa, hävettää tunnustaa, että tuo vasemmanpuoleinen kanki olen minä, entinen voimistelija!
Kun samassa rivissä ovat esimerkiksi nykyinen valmentajani sekä tanssija, erottaudun rautaselkäni kanssa melkoisesti epäedukseni. Vaan mitäs sitä vertaamaan, sillä tunti teki hyvää varmasti jokaiselle osallistujalle. (Ja onneksi pystyin aina kurkkaamaan vieressä olevaan sisareeni, joka ähisi kanssani samaan tahtiin kaikissa ylös- ja alaspäin katsovissa eläinliikkeissä.)
Mutta miksi kutsuin joogan koolle juuri tuonne? Iittala & Arabia muotoilukeskuksessa on tällä hetkellä käynnissä Off the table -näyttely. Näyttely tarjoaa kurkistuksia minun, Natan ja Hermannin koteihin ja tapoihin ratkaista arjen ruokahetket. Kutsuin siis seuraajaat ikään kuin aamukahville omaan kotiini.
Meidän kaikkien huoneista on tehty jäljennökset näyttelytilaan ja seinällä pyörii aidot tilanteet elämämme ruokahetkistä. Oma videoni on brunssivalmisteluistamme tältä helmikuun päivältä, sisältäen suoraa kommunikaatiota ja tyhmiä vitsejämme. On oikeasti aika hullun tuntuista, että oma kuva pyörii seinällä valtavan kokoisena ja että lattialle tehty olohuone-jäljennöksemme näyttää ihan oikeasti kodiltamme.
Joogahetken jälkeen pöydällä odottivat palkinnot. GreenStreetin raakakakkupalat oli tuotu Roots Helsingistä herkuteltaviksi, ja sain vihdoin myös kunnolla kahvia. Kuulin useamman sanovan ääneen, että voisi aina aloittaa päivänsä näin. Voi että, kun voisikin!
Jannelle päivä oli tietysti tuplavapautus, sillä: a) Hän ei tehnyt minulla aamiaista, niin kuin kaikkina muina päivinä. b) Hän ei valokuvannut, sillä olin pyytänyt Doritin paikalle. Tuplavoitto! Katsoin kyllä Jannen joogaamista vähän kateellisena. En tajua kuinka hän voi olla niin liikkuva ja osaava, vaikka ei koskaan edes harjoittele mitään. Yäääääh.
Ainiin, ei saanut vertailla.
Muistan kyllä isolla lämmöllä tuota aamua. Etenkin nyt, kun edessä on iso pakkausrumba ja töiden viimeistely ennen ensi viikon reissustarttia ja lomaa. Loma, mikä ihana sana. Tämä taitaakin olla ihkaensimmäinen ajanjakso, jota kutsun lomaksi sitten tammikuun 2016.
Mutta vinkiksi teille, että Off the Table -näyttely on auki Arabianrannan muotoilukeskuksessa aina 13.5. saakka. Sisäänpääsy on ilmainen ja meidän näyttelymme lisäksi tilassa on pysyvä näyttely Iittalan ja Arabian designin historiaan. Olen itse kiertänyt näyttelyn tosi monesti, enkä tunnu saavan siitä koskaan tarpeekseni.
Ihanaa sunnuntaita.
-Henriikka
Kuvat: Dorit Salutskij
