”It’s the Lapin taika”

1
–
kaverit, matkustus, outdoorTags: ,

Alkuviikko hujahti Levillä. Korjaan: ei hujahtanut, vaan kului. Vaikka emme olleet perillä kuin pitkän viikonlopun verran, tuntui kuin olisimme olleet paikan päällä pitkään, kun ehdimme tehdäkin vaikka mitä: laskua, after-ski-meininkiä ulkoterassilla, illallisen jääpalatsissa, lumikenkäilyä pariin otteeseen, päiväkaakaon laavulla, paljua ja saunaa lumihangen keskellä, pitkiä aamiaisia, villiruoka-workshopin ja armotonta revontulinkyttäystä. Ainiin ja mitä hullua: helikopterikyydin!

Nyt talvi on taputeltu, mieli on täynnä Lapin lujaa voimaa ja sydän on ystävien ympäröimästä reissusta kiitollinen.

Meitä oli reissussa huippujengi. Minun lisäkseni Sara, Arttu sekä kuvissa hymyilevät Joonas ja Teena. Lähtökohtaisesti siis todella random posse, vaan käytännössä erinomaisesti toimiva.

Keleistä tuli aivan mieleen lapsuuden Lappi-lomat. Olimme usein pohjoisessa viettämässä aikaa sesongin loppupuolella. Muistan kuinka liian kauan lautasiteitä istualteen kiinnittäessä peppu kastui suojalumesta. Ja muistan, kuinka nenä keräsi aina kasan pisamia, kun aurinkoa sai yhtäkkiä kunnon annoksen pitkän talven jälkeen.

Eilen iltapäivästä osallistuimme Pallaksen Oravakodalla wild food -workshopiin, jossa valmistimme luonnonantimista herkkuruokaa kodalla. Ohjelmaa veti australialainen Arctic Frontier eli Kate, joka kertoi kokkauksen lomassa meille vaikka mitä tarinoita.

Jäin miettimään hänen sanojaan siitä, kuinka hänen ei ollut todellakaan tarkoitus muuttaa Lappiin, vaan jatkaa siinä työssään, mihin oli jo pitkään panostanut. Mutta yhtäkkiä Suomessa ja Lapissa vietetty aika ei vain riittänytkään, ja niin hän alkoi miehensä kanssa selvittää mahdollisuuksia jäädä. Ja niin he lopulta jäivät. Syyksi hän sanoi yksinkertaisesti ”It’s the Lapin taika.”

Voisiko sitä itselleenkin käydä noin? Että joskus ei vain haluaisi lähteä. Ja niin sitä tekisi kaikkensa, että voisi jäädä. Ja niin sitä sitten vain jäisi.

Vaikka se tuntuu nyt kaukaiselta, niin kuitenkin yllättävän mahdolliselta. Luulen, että eniten ihmettelisivät perheenjäseneni, jotka tietävät parhaiten, miten mielelläni haen take away -kahvini puolen korttelin päästä.

-Henriikka

Kuvat: Sara Vanninen, oma edit
laskuasut / Peak Performance

Huom! Matka toteutettiin yhteistyössä Peak Performancen kanssa, enkä vastannut kaikista kustannuksista itse.

Kevätkoti – lattiasiesta ja reilusti väriä

3
–
sisustus, yhteistyöTags: ,

Kaupallinen yhteistyö: Vallila & Asennemedia

Viime torstaina leveä valonsäde paistoi ikkunasta sisälle kotiimme ja lämmitti lattiaan kirkkaan raidan. Levitin uuden tiikerimattomme maahan ja pidin siinä tunnin siestan.

Rakastan tuota mattoa. Siis periaatteessahan se on todella raju, mutta siksi juuri pidän siitä. Sitä paitsi rakastan tiikereitä, niiden voimaa, ylväyttä ja häikäilemättömyyttä. Kun nukuin ja venyttelin tiikerin vierellä, tuntui että sain itsekin voimaa – siitäkin huolimatta, että tämä tiikeri olikin vain 2D-matto.

Jos saan valita kodistamme parhaan paikan rentoutumiselle, se on lattialla. Lankkukontaktissa on jotain lempeän alkeellista, konkreettisen maanläheistä. Mielenikin rentoutuu parhaitaen, kun kroppa on mahdollisimman lähellä maata.

Kevät myllää ajatuksia myös sisustuksessa. Vaikka en nyt varsinaisesti ole tänä talvena (tai yhtään minään talvena) pitänyt mitään viltin-kanssa-kotoilu-kautta, niin valo tekee ajatuksiin niin suuria uudistuslinjoja. Olohuoneen nurkassa myymistä ja lahjoittamista odottavat kirpputorikamat alkavat näyttää muumimöröltä, joista haluaisi mahdollisimman pian eroon. Valo paljastaa, että ikkunat kannattaisi pestä tänäkin vuonna ja että nurkissa omiaan leikkivät pölykoirat eivät katoa itsestään.

Kaikki värikäs, iloinen ja vähän överi kiinnostaa. Kaikessa ei tarvitse olla niin paljon järkeä. Tällä hetkellä huomioni kiinnittyy erityisesti metsän eri väreihin, esimerkiksi vihreään, oranssiin ja keltaiseen.

Eläinkuvioisten Siesta-maton ja -tyynynpäällisten valinta ei taatusti ollut järki- vaan tunneperusteinen. Yllä olevien kuvien kelta-pinkki Kaino-pöytäliina taas kiinnitti huomioni Vallila-liikkeen ikkunassa rohkean printtinsä vuoksi.

Vallilan valtavasta, kahdesti vuodessa uudistuvasta sisustuskokoelmasta kaavailin kaktuskuvioisen Diego-kankaan sopivan yhtä lailla pöytäliinaksi, vaan löysin itseni haaveilemasta näyttävästä kesämekosta. Kaktukset istuisivat kuitenkin paremmin vaatetyyliini kuin kevätkotiimme.

(Yllä kuvassa: Perry-kangas)

Olen keväisin helposti alakuloinen. Syksyisin olen voimissani, vaikka ympärillä nuristaan kesän lopusta ja pimeydestä. Tänä vuonna pyrin taltuttamaan kevätkaamoksen ottamalla riittävän rauhallisesti: pitämällä lattiasiestaa ja nukkumalla pidempään, vaikka aamut kirkastuvatkin aiemmin. Nyt keväällä on hyvä vähän höllätä, jotta kesällä voi sitten rauhassa riekkua kellon ympäri.

Janne on ammentanut vaihtuvasta vuodenajasta uuden alun tunnelmaa. Sängystämme on tullut hänen virallinen studionsa, jossa vaimon itketysbiisit syntyvät. Vihreät Forssa-lakanat ovat aika räädi valinta, eikä todellakaan perinteistä tyyliämme. Kaavailin näitä lakanoita kesämökin lukunurkan piristykseksi, vaan näköjään Jannen studio mätsää näihin yhtä lailla.

Kaikkein tärkeimpänä rauhan ja levon lisäksi keväässä nousee esiin siivoamisen tarve. Puhdas, järjestetty koti on paras kevätkoti. Kalenterin välissä odottaa edelleen joululahjaksi saatu siivouslahjakortti, jonka käyttöä odotan kuin lukuvuositodistusta lapsena. Janne myös jostain huvittavasta vedostamme minulle kodin suursiivouksen pystyssä. Päästäpä villakoirista nurkissa, päästäpä turhasta tavarasta niin kodissa kuin ajatuksissa!

Olen huomannut, että ajatellessani suurinta luksusta ikinä, haaveilen vapaasta viikosta, jolloin saisi vain kiertää hissukseen kotia siivoten ja järjestellen. On se kumma, että näinkin yksinkertaisen asian toteuttaminen tuntuu olevan niin kaukainen haave, vaikka oikeasti pitäisi vaan jättää muutamat kinkerit tai lounastreffit välistä ja tarttua pölyhuiskaan ja imuriin. Tai vaikka siihen siivouslahjakorttikoodiin.

Ensi syksynä saatan taas katsoa kangasvalintojani ja pöytäliinavalikoimaani ja pohtia, että kuinka löysällä aivoni lilluivatkaan nesteessään aprillipäivän tienoilla. Mutta nyt haluan kietoutua väreihin, innostua vapun odottamisesta ja kattaa pöydän leikkisästi.

Haluan yrittää estää kevätkaamoksen keinolla millä hyvänsä. Ankeilla ehtii sitten, kun sataa taas kuusi kuukautta loskaa.

-Henriikka

Vallilalla on käynnissä mattokampanja: Kaikki Vallila-matot -25 % Vallila.fi-verkkokaupassa ja 9 myymälässä 16.4. asti ja koskee normaalihintaisia tuotteita (ei tilaustuotteita).

Pääsiäisestä alkaa kevät

kommentoi
–
juhlapyhät, perheTags:

Ihanaa pääsiäistä. Toivon mukaan se on rentouttava, lempeä ja virtaa antava. Vähän niin kuin yllä oleva keväinen leikkihetkemme 90-luvulta. Näytämme nauttivan veljieni kanssa. Olen saanut selkeästi parhaan paikan keskeltä ruskeaa lammikkoa.

Pääsiäinen katkaisee talven, oli mikä keli tahansa. Kun ajatukset siirtyvät kirkkaankeltaisiin, oranssiin ja vihreisiin tipuihin ja höyheniin, värikkäisiin pääsiäismuniin ja urheasti mullan keskeltä kasvavaan ohraan ja rairuohoon, ei yksinkertaisesti voi kuin antautua keväälle. Olen tänä vuonna ollut aivan liian vähän ympäröitynä narsisseilla, keltaisilla tulppaaneilla ja pääsiäisasioilla, vaan tunnen kevään silti.

Meinasin tänään jo alkaa pakata vimmatusti talvivaatteita ja -kenkiä laatikoihinsa, vaan maltoin vielä. Paksuimmat makuupussit sentään siunailin kesänlepoon, vaikka luulenpa, että todellisuudessa tarvitsen niitä vielä toukokuussakin. Heinäkuussakin.

On hullua, että kun talvimittari alkaa tulla täyteen, niin sitä ei pysäytetä. Yhtäkkiä alkaa muistaa, miltä festariruoka maistuu, kuinka hyvin voi nukkua, vaikka aina on valoisaa ja millainen on soraton ja kuiva asvaltti kevyiden kenkien alla.

Mutta eieeieiei! Ei vielä. Edessä on kolme päivää Lapin lumoa ennen kuin jätän talviaivoni lumilautakypärän sisään.

-Henriikka

1 … 149 150 151 152 153 154 155 … 818