Haaveilen usein päiväunista. ”Tänään nukun kyllä nokoset, kun pääsen kotiin!” uhkailen oikein kuuluvasti. Todellisuudessa nukun päivisin ehkä kahdesti vuodessa. Päiväunet kun ovat iso arjen vitsaus: niihin tyssää päivän tehokkuus, ne saavat kropan yleensä voimaan epämääräisesti ja niiden jälkeen tuntuu aina kuin olisi vain entistä väsyneempi.
Tänään heräsin aikaisen työkeikan vuoksi jo 05:30 ja olin jo pääkallopaikalla ennen seitsemää. Kun kahden maissa avasin taas kotini oven, tiesin, että tällä kertaa päiväunet ovat aivan välttämättömät.
Puin punaisen collegen päälle, heitin housut veke ja kaivauduin pellavalakanoihin.
Tarkoitus oli nukkua puolisen tuntia, vaan unet venyivät tuntiin ja kymmeneen minuuttiin. Herätessä olo ei ollut lainkaan virkeä, vaan aika kauhea. Vähän huono olo, pieni pyörrytys ja halu nukkua aamuun saakka. Tuntuu öllötävältä. Öllötykseltä. Öllölöllölöö.
Heräsin vähän, kun puhuin isän kanssa Siperian reissusuunnitelmista, vaan uinahdin taas henkisesti puhelun loputtua. Miksi pitikään mennä ja nukkua? Typeriä elämän repsahduksia.
Kuuntelen Mikael Gabrielin Abrakadabra-coveria, eikä Mikko Kuustosen ja Miklun yhteisshöw nyt oikein puhuttele. Tiedättekö, kun joskus Spotifyssa aloittaa jollain hyvällä biisillä, mutta ei vain vaihda kappaleita, vaikka systeemi alkaa puskea aivan omiaan niiden valittujen biisien jälkeen? Minulla on nyt juuri sellainen tilanne. Kimuranttia, mutta tässä olotilassa osuvamman biisinkin valitseminen tuntuu vähän hitaalta ja hankalalta.
Eikun nyt on kyllä vaihdettava, kun tulee saman kaverin esittämä Tyhjässä huoneessa, eikä empatiaitkut nyt oikein sovi tähän kaiken päiväunikrapulan päälle.
Eiköhän tämä tästä hetken päästä, kun Henriikkakin saa kahvia juodakseen.
Mutta kaikesta huolimatta se on kyllä taivaallinen hetki, kun saa väsyneenä ryömiä sinne peiton alle ja odottaa unta. Illalla nukahtaminen on tylsä rutiini, päivällä nukahtaminen maagisen tuntuinen spesiaalihetki. Valitettavasti siitä joutuukin sitten maksamaan kovan hinnan.
Sisko soitti naapurikorttelista, että aikoo tulla extempore-vierailulle. Laitan kahvin tippumaan ja Pepe Willbergin soimaan. Hauskaa, että monelle parahin Pepe olisi juuri sellainen Spotifyn randomisti seuraavaksi listalle heittämä artisti.
-Henriikka
