Lohtulauseita pääsiäisen keskelle

Olen Onnibussissa matkalla Tampereelta kotiin. Piti viipyä huomiseen appivanhempien rakastavissa helmoissa, vaan päätinkin napata tämän ja huomisen itselleni. Tai no, töille, vaikka en millään haluisi kirjoittaa pääsiäisestä niin.

Olin myös viime vuoden pääsiäislomalla Onnibussin kyydissä, kuunnellen Mikael Gabrielia ja Isacia. Tänä vuonna korvissa soi Vesta. Ero viime vuoteen on, että viime vuonna pidin lomaa, mutta koin sen tarpeettomaksi. Tänä vuonna en juuri pitänyt tai pidä, vaikka kokisin sen tarpeelliseksi. Ihan omaa tyhmyyttäni tulin luvanneeksi tehdä liian monia asioita maaliskuun aikana tajuamatta, että maaliskuun viimeinenhän on tosiaan keskellä pääsiäistä, lankalauantaina. Toisin sanoen tänään.

On kamala löytää pitkäperjantaina itsessään se lievästi iloton, energiaton marttyyri, joka paahtaa deadlinejensa kanssa jossain omassa poterossaan, vaikka voisi osallistua lautapeleihin.

Olen kuullut itseni jo sanovan niin tuhat ja yksi kertaa jollekin, että viikon päästä helpottaa. Maaliskuun jälkeen helpottaa. Kolmen päivän päästä kiire on ohi. Muutama viikko enää ja sit on kalenterissa pelkkää tyhjää! En usko itseäni enää. Olen yrittänyt pitää touko–heinäkuun melko vapaana, vaan näen jo nyt, kuinka sitten jonkun kysyessä tekemään jotain tai tarjoamassa jotain riittävän kiinnostavaa, katson muka-tyhjää kalenteria ja nyökyttelen hetken hurmiossa. Lautapelit jäävät taas kerran väliin.

Olen aina rakastanut pääsiäistä. Sitä kuinka se tulee niin yllättäen, ilman suuri suunnitelmia. Hiljaista viikkoa, ulkoilua, hyvää ruokaa ja ylipitkiä yöunia. Mutta tätä pääsiäistä en rakasta. Olen pelannut korttini huonosti ja nyt siitä sakotetaan. Kaikilla ei ole varaa valita korttejaan, minulla olisi ollut. Ja nyt olen läheisille sekä itselleni se tarpeeton lahna, jonka kannattaisi vaan siivota kotinsa ja ottaa kaksi viikkoa lomaa, jolloin ei lähdetä yhtään mihinkään, jolloin ei tehdä yhtään mitään. Olen omasta sisimmästäni henkisesti kaukana, läheisistä vielä kauempana.

Muita hän kyllä on auttanut — auttakoon nyt itseään.

Kyllä minulla on luotto kirkkaaseen kevääseen. Keltaisiin lintuihin ja että ehdin vielä löytää pääsiäisenkin ytimen. Alkuviikoksi lähden vielä viimeiselle talviretkelle Lappiin, minkä jälkeen pakkaan paksuimmat talvitakkini ja villaisimmat talvikenkäni laatikkoihin ja vien kanahäkkiin. En enää katso lunta päinkään, vaan käännän kasvoni aurinkoon ja vedän henkeeni ilmaa, joka tuo uniini kirkkaankeltaisia paperilintuja viimeöisten painajaisten sijaan.

Musta ei saa esikuvaa, ei ikonia. Kun mulla on antaa ainoastaan lohtulauseita.

-Henriikka

Kuvat: Dasha Pears (Instagram, Facebook)

Puuhapäivä – koko päivä täynnä yllätyksiä

Vietimme eilen ystäväni Johanneksen kanssa puuhapäivää. Puuhapäivä, mikä erinomainen konsepti! Hommahan toimii niin, että toinen järjestää toiselle koko päiväksi ohjelmaa, eikä toinen tiedä mitä tapahtuu. Vähän kuin olisi polttarit kahdestaan ilman, että kumpaakaan ollaan naittamassa.

Tämä oli toinen puuhapäivämme. Ensimmäinen oli kaksi vuotta sitten. Ekan järkkäsi Johannes – silloin olimme muun muassa aamiaisella, minigolffaamassa ja salakapakassa savuavilla drinkeillä, joita juotiin teekupeista. Eilinen oli minun kontollani ja piti sisällään seuraavan riemukkaan setin:

07:30 Rentoutuskellunta, Float Kallio

Olin halunnut pitkään käydä testaamassa tämän kohtukokemuksen ja vihdoin pääsin. Tapaaminen oli juhlallisesti klo 07:20 Alppilan Shellillä, josta kävelimme tien yli perille Float Kallioon. Paikkahan oli aivan keidas! Kaikki oli niin kaunista ja harkittua, Lapuan Kankurin pyyhkeitä ja pressopannusta tarjoiltua etiopialaista, pehmeää kahvia myöten.

Itse tankissa kelluminen se vasta olikin kokemus. Suolavedessä killutaan tunti yksin alasti, valot poissa, ilman mitään ääniä. Aluksi kävin läpi suljetun paikan pelkoani, jonka jälkeen mietin tunnin, että loppuispa tämä. Kun se sitten loppui, en halunnut nousta ja nyt kaipaan jo uudestaan tankkiin.

09:30 Brunssi, Ravintola BRO

Yksi parhaista arkena saatavasta aamiaisesta on Hiltton Strand -hotellin yhteydessä olevassa Ravintola BRO:ssa. Söimme pitkään ja hartaudella – Johannes vähän liikaakin, kun ei tiennyt, millaiseen kieputukseen seuraavaksi joutuisi.

11:00 Tankotanssitunti, Pole4fit

Olin sormet ristissä, ettei Johannes olisi käynyt joka toisissa polttareissa tankotanssitunneilla, vaan onneksi ei! Tämä oli ensimmäinen kerta. Käsivarret ja reidet hellinä yritimme parhaamme ja ilmaisimme itseämme luovasti Pasilan betonihallissa. Olen haaveillut tankotanssitunneilla käymisestä jo pitkään ja nyt muistin taas miksi. (Ja toisaalta miksi en: miten se voi tehdä niin kipeää?)

14:00 Sisäsurffitunti, Sirius Sport Resort

Pa-ras-ta. Kävimme perheeni kanssa kolme vuotta sitten pääsiäisenä kokeilemassa surffisimulaattoria ensimmäistä kertaa ja vasta nyt pääsin vihdoin toista kertaa Pyhtäälle, Siriukseen. Reilun tunnin ajomatka Helsingistä on todellakin tunnin surffauksen arvoinen. Parilla kympillä pääsi surffailemaan muutaman muun kanssa koko tunniksi ja tuntia ohjattiin koko ajan. Olin ehdottomasti pahin ryllijä, mutta mahdollisesti myös rohkein kokeilija.

16:30 Drinkit, Bar Favela

Gin Tonicia ja olutta surffauksen jälkeen, ennen ruokaa. Nice. Ei ollut Napuen kanssa karpaloita, vaan kelpuutin puolukat vallan hyvin.

Olin kysynyt Jannelta ennakkoon viestillä vinkkiä sopivasta drinkkipaikasta Mechelininkadulla ja Janne suositteli Favelaa, jossa en ollut koskaan käynyt. Hän huomautti lisäviestillä, että ”se on kyllä enemmän sellanen bisnespaikka”. Ihmettelin suuresti, kun kävelin sisään meksikolaishenkiseen, hyvin rentoon paikkaan. Myöhemmin tsekkasin, niin viestissä tosiaan lukikin ”bissepaikka.”

17:30 Illallinen, Etiopialainen ravintola Kuningatar Saba

Päivän viimeinen etappi oli Kuningatar Saban kasvismenu. Saba on yksi Helsingin (ja itse asiassa koko maailman) suosikkiravintoloistani. Niin hyviä makuja ja saa vielä syödä tahtoessaan käsin! Yllätyksenä myös Janne ja Johanneksen tyttöystävä liittyivät iloiseen seuraan. Tännekin ravintolaan sallisin mielellään löytävän enemmän ihmisiä, joten pistäkäähän muistiin, että saamme nauttia maailman mauista vielä pitkään.

Seitsemän aikaa, puolen vuorokauden puuhailun jälkeen, olin aika kuitti. Unta ei tarvinnut odottaa, eikä mustelmia, jotka nousivat jo illaksi jalkoihin päivän temppuilun jälkeen.

Eihän meihän olisi periaatteessa tällaiseen ollut aikaa. Eihän kellään periaatteessa ole. Vaan joskus ne vapaapäivät pitää vaan lätkäistä kalenteriin ja pitää niistä kiinni.

Päivä oli niin kiva. Laulettiin autossa Backstreet Boysia ja sai pitkästä aikaa vaihtaa kunnolla kuulumisia. Suosittelen konseptia lämpimästi kaikille, niin kavereille, pariskunnille kuin vaikka lapsille vanhempineen. Erityisesti liputan kuitenkin kaveripäiviä, sillä harmittavan usein hyvät ystävyyssuhteet jäävät jalkoihin parisuhteiden ja perhe-elämän rinnalla. Ystävyyssuhteet vaativat yhtä lailla vaalimista, muistetaan se.

Eikä rimaa tarvitse kiskoa näin ylös: puuhapäivän järjestää vaikka ilmaiseksi ja muutaman yllätyksen voimin.

-Henriikka

Oma pikkuloma perheloman jälkeen

Kaupallinen yhteistyö: Joutsenmerkki

Saavuimme sunnuntaina Lapista. Olimme viettäneet reilun viikon intensiivisen ja hyperaktiivisen perhe- ja urheiluloman Pyhällä ja sen huomasi: kroppa oli mustelmilla ja joka paikkaa kolotti sopivasti, mieli oli sosiaalisen energian suhteen loppu kulutettu.

Totesimme junassa Jannen kanssa, ettei tämä nyt mikään parisuhdeloma ollut, eikä sellaista tosin oltu lähdetty hakemaankaan. Vaan taktisesti olimme varanneet sunnuntailta maanantaille hotellihuoneen. Janne palasi vasta maanantaina puolelta päivin takaisin töihin, ja näin saimme jatkettua lomaa vielä vuorokaudella ihan kahdestaan.

Lähtökohtaisesti kaipasimme vain mielettömän hyvät yöunet ja hetken yhteistä aikaa vain. Nämä kaksi kriteeriä hoituu kohdallamme helposti, kun nukumme molemmat hyvin vaikka sementtimyllyssä. Mutta kaikki muukin oli tietysti ihanaa extraa.

Hotelliksi valikoitui uusi Scandic Helsinki Airport. Meidän oli määrä käydä vierailemassa Joutsenmerkki-yhteistyön vuoksi yhdessä ympäristömerkityssä hotellissa ja päätimme valita pränikän lentokenttähotellin. Ei ollut hassumpi idea, että pääsee uudenuutukaisten peittojen ja tyynyjen sekaan nukkumaan ja saa ylipäänsä kokeiltua hotellin, jolle saattaa joskus kätevän sijaintinsa vuoksi olla tarvetta.

Joutsenmerkistähän kirjoitin jo laajemmin tammikuussa, mutta nyt pääsin käytännössä tutustumaan, mitä merkki hotellin kohdalla tarkoittaa.

Kuljimme lentokentältä parin sadan metrin matkan hotellille, astuimme sisään perinteisen toimistohökkelin oloiseen rakennukseen ja nousimme varsin tavallisella hissillä rakennuksen kolmanteen kerrokseen. Oli kuitenkin melkoinen yllätys, kun kolmannesta kerroksesta paljastuikin upeasti sisustettu, lasikattoinen hotelliaula ja vastaanotto. Kontrasti oli melkoinen. Lentojen ääneet eivät kaikuneet sisään ja tuntui kuin aikaa olisi sopivasti hidastettu.

Raahustimme reissun ryytäminä, hiukset likaisina tiskille ja saimme huonekortit. Parin tunnin levon ja suihkun jälkeen alkoi taas näyttää kirkkaammalta. Onneksi sunnuntaina pystyi jo syyttäämään kaikesta väsymyksestä kellojen siirtoa.

Illallista nautimme sopivan  fiinisti  rennosti alakerran ravintolassa. Mikä onni oli katsoa toista silmiin kokonaiset pari tuntia. Alla olevassa kuvassa on oma oloni aika hyvin taltioituna – tuolta näyttää viinilasiin onnellisuuttaan hymyilevä nainen.

Minulla oli alkuruoaksi kurpitsacappucinoa ja pääruoaksi vegeburgeri. Janne valitsi makuja pohjolasta, kaloja ja poroa, sekä sienirisottopyöryköitä. Etenkin alkuruoat olivat todella hyviä, eikä niiden rinnalla kulkenut Risukkakaan varsinaisesti haitannut. Jälkiruokaan päästessä olin niin täynnä (leivän syöminen on ainainen nälkäisen amatöörimoka), että otin kahvin kanssa vain vaivaisen pallon vaniljajäätelöä kinuskikastikkeella, vaikka jälkkäri on nimenomaan se, jonka kanssa yleensä revittelen. Janne sai kuin saikin koko päivän himotellun suklaakakun.

Jannea nauratti, kun silmieni tippuessa kiinni ennen kymppiä, yritin todistella tilannetta kesäaikaan vaihtumisella:

”Mutta kellojahan siirrettiin! Kyllä mua saakin väsyttää, kun oikeesti kello on vaikka mitä!”
”Kuules nyt, kelloja siirrettiin eteenpäin.”

Wuuups. Onneksi nukkumaanmenoa ei tarvinnut kuitenkaan odottaa pitkälle yöhön ja saimme toivotut yöunet. Kotona meillä on tuplapeitto, joka on minun makuuni talvisin vähän liian ohut. Otinkin sitä suuremmalla syyllä kaiken ilon irti supermuhkeasta peitosta, jonka alla nukkumatilani oli juuri täydellinen karhunpesä.

Scandicin kaikilla hotelleilla on Suomessa Joutsenmerkki.

Myös seuraavat hotellit ovat Joutsenmerkittyjä: Hilton Helsinki Airport, Hotel Green Star Joensuussa, Airport Hotel Oulu, Hotelli Lasaretti Oulussa ja Hotel Savoy Tallinnassa. Myös muista Pohjoismaista löytyy reilusti Joutsenmerkittyjä hotelleja.

Mitä merkki sitten käytännössä hotelleille tarkoittaa?

Joutsenmerkitty hotelli, ravintola tai kongressikeskus ottaa ympäristön kokonaisvaltaisesti huomioon ja täyttää Joutsenmerkin tiukat vaatimukset. Merkki edellyttää kasvisruoan tarjoamista joka päivä ja luomutuotteiden runsasta käyttöä, kieltää geenimuunneltujen (GMO) ruoka-aineiden käytön ja uhanalaisten kalalajien – kuten ankeriaan tai kotimaisen villitaimenen – tarjoilun. Joutsenmerkki on ainoa ympäristömerkki, joka asettaa hotelleille tiukan ylärajan energian- ja vedenkulutukselle sekä jätteiden ja hiilidioksidipäästöjen määrälle. Lisäksi Joutsenmerkityn yrityksen ympäristötyöhön kuuluu kemiallisten tuotteiden käytön vähentäminen. Joutsenmerkitty hotelli suosii myös omissa hankinnoissaan ympäristömerkittyjä tuotteita, esim. painotuotteissa.

Aamulla Janne sai ravistella tunnin verran lahnanruumistani, että sain kammettua itseni ylös karhunpesästäni. On se erikoista, että viikon rymyäminen Lapissa voi tällä tavalla viedä voimat ja energiavarastot, vaikka koko ajan on ollut vain ihanaa!

Aamiaisella sain onneksi juoda kolme kuppia kahvia, joten tokenin kyllä lopulta. Uusi viikko odotti edessä palavereineen ja deadlineineen. Se tietää reilusti loppuun tehtäviä töitä, kun kuukauksi loppuu tällä viikolla, lankalauantaihin. Scandicin aamiaistahan olemmekin käyneet vuosi sitten kokeilemassa, kun he tekivät isoja uudistuksia erityisesti erityisruokavalioisille ja allergisille. Syötävää löytyi tälläkin kertaa enemmän kuin edes jaksoi kantaa tai syödä.

Päivän hyvä työ tuli tehtyä, kun huomautin aamiaisestaan nauttivalle naiselle, että hän oli pukenut paitansa nurin päin, ja pesulaput liihottelivat saumoista. Voiton vei kuitenkin henkilökunta, joka jakoi muutamalle paikalla olevalle lapselle Kinder-munat. Hetken ennätin toivoa, että minullekin liikenisi yksi, vaan turha toivo. Alkossa sentään kysytään vielä papereita.

Ihana pikkuloma käynnisti tekemisen täyteisen viikon, jonka päättää toivottavasti seesteiset pääsiäispyhät. Huomisen kohdalla kalenterissa on kuitenkin siellä jo pitkään seissyt merkintä puuhapäivästä. Olen antanut jo puolitoista vuotta sitten ystävälleni lahjaksi päivän täynnä yllätyksiä ja päivämme starttaa jo aamuvarhaisella.

Paras siis lähteä nukkumaan. Jos vaikka nukkuisi edes puoliksi niin hyvin kuin hotellissa.

-Henriikka