28.10.2021

Rannikolta tuntureille: Kestävän vaeltajan kansallispuistokierros

–

matkustus, yhteistyöTags: hanki baari, hankibaari, hossan kansallispuisto, Hossanportti, kaltio day spa, naturpolis, oulangan kansallispuisto, poronmaitohoito, poronmaitokasvohoito, rannikolta tuntureille, ravintola kiela, ruka beauty wellness, ruka village, rukavillage, sallan kansallispuisto, sallan poropuisto, sallatunturin tuvat, seipiniemi, Seipiniemi Wild Eco Camp, ski-inn ruka, Tentsile Experience Camp Hossa

Kaupallinen yhteistyö: Naturpolis / Rannikolta tuntureille -hanke

Palasimme viime viikolla Rannikolta tuntureille -hankkeen yhteistyöreissulta. Olimme tutustumassa pienen perheeni kanssa viikon verran kestävän matkailun kierrokseen, toiselta nimeltään kestävän vaeltajan kansallispuistokierrokseen.

Niin kuin olettaa saattaa, emme tässä kohtaa elämää puolivuotiaan vauvan kanssa pystyneet tekemään kierrosta täysin sellaisenaan, vaan olimme tutustumassa reitin alueisiin, yrityksiin ja osaetappeihin. Salla, Ruka-Kuusamo ja Hossa olivat reitin kohteet ja kansallispuistojakin vajaa viikon kierroksella kolme: Sallan kansallispuisto, Oulangan kansallispuisto ja Hossan kansallispuisto. Tosin Sallahan on vasta matkalla viralliseksi kansallispuistoksi, mutta pian sekin kuuluu myös virallisesti tähän rivistöön.

Tämä reitti on yhtä lyhyttä taksimatkaa lukuun ottamatta toteutettavissa pelkästään julkisella liikenteellä. Paljon on tällaisia vaellusreissuja itseltänikin kysytty, joten nyt olisi toiveista tullut totta.

Kierrosta ei ole ainakaan vielä ostettavissa pakettimatkana, mutta onneksi eri palaset kokoaa ja ostaa aika helposti itsekin, kun esimerkiksi kansallispuistot ovat ilmaisia kulkea eivätkä vaadi ennakkovarauksia.

Tässä virallinen reittiohjelma:

Kestävän matkailun kierros
/ Kestävän vaeltajan kansallispuistokierros

Päivä 1 – Salla

Yöjunalla Kemijärvelle. Saapuminen klo 08.50.
Linja-automatka Kemijärveltä Sallatunturille klo 09.15–10.50
Fatbiken vuokraus Salla Ski Resortilta
Taivaan tavoittelijan taival (1,9 km)
Tunnelmallinen illallinen ravintola Kielassa
Majoitus Sallatunturin kodikkailla tuvilla

Päivät 2–3 – Topsakantaival

Patikointiretki Sallatunturilta Hautajärvelle (45 km)
Reitin varrella telttamajoitus omassa teltassa

Päivä 4 – Kuusamo

Bussimatka Hautajärveltä Rukalle kello 10.15–10.57
Valtavaaran huiputus (6 km)
Herkullinen lähiruoka-illallinen Ravintola Rukan Kuksassa.
Majoitus Ski-inn Rukassa.

Päivä 5 – Hossa

Kuljetus kimppataksilla Rukalta Kuusamoon
Linja-automatka Kuusamosta Hossan kansallispuistoon (pysäkki Öllöri E) klo 07.45–08.45.
Huosiuksen huikonen (8 km)
Raikas lounas Hossan luontokeskuksella
SUP-laudan tai E-fat-biken vuokraus
Majoitus Tentsile Camp Experience Hossassa (yritys Hossanportti)

Päivä 6 – Matkapäivä

Linja-automatka Hossasta (pysäkki Öllöri E) Kajaaniin klo 11.00–14.20
Juna Kajaanista kello 14.33 tai myöhemmin

Omasta mielestäni tuo kierros on tosi monipuolinen ja kiinnostava. Saatoin vähän tirautella henkisiä kyyneleitä matkan varrella, kun noin intensiivisen vaelluksen tekeminen on tällä hetkellä itselleni vielä mahdotonta. Onneksi kierros oli mainio muokattuna versionakin.

Haluan myös nostaa erikseen yrityksiä meidän reissun varrelta. Osa näistä on tuossa alkuperäisessä ohjelmassa, osa ei. Alkuperäistä ohjelmaa saa toki modaillakin tahtonsa mukaan – eli ei tarvitse orjallisesti mennä juuri tämän mukaan, vaan tätä voi käyttää perusrunkona suunnittelun apuna, niin kuin mekin teimme reissullamme.

Tämä yllä oleva alkuperäinen ohjelma perustuu pitkälti palveluihin yrityksiltä, jotka ovat mukana Visit Finlandin STF -ohjelmassa (Sustainable Travel Finland). Merkin ovat saaneet muun muassa Sallan majoitus, eli Sallatunturin tuvat ja Ravintola Kiela. Rukan majoitus Ski-Inn, johon RukaVillage kuuluu, on loppusuoralla merkin saamisessa, ja Hossan majoitus, Tentsile Camp Experience, on myös vahvasti samalla polulla.

Sallan Poropuisto

Sallan Poropuisto toimii Sallan alueen luontokeskuksena. Puistossa tehdään paljon poroaktiviteetteja, mutta paikka on käymisen arvoinen ilmankin. Täällä on sympaattinen, paikallinen meno ja nostalginen tuntu. Kahvilasta saa kahvia ja kahvileipää (kuuluisia munkkeja), ja matkamuistomyymälästä paikallisia käsitöitä ja taidetta, kuten akvarelleja, poronnahkaisia tuotteita, porontaljoja, kuksia ja puukkoja.

Poropuiston yhteydessä toimii myös Metsänsali-näyttely, jonne on vapaa pääsy. Se esittelee vanhoja metsiä, Sallatunturin aluetta, poroja ja petoja, jääkautta, maalintuja ja retkeilyreittejä lähiympäristössä.

Sallatunturin tuvat

Sallatunturin Tuvilla on laadukkaita ja kodikkaita mökkitupia, joista yhdessä me majoituimme pari yötä. Tupia on erilaisia. Sallatunturin tuvat on perheyritys, jolla on halu panostaa myös vastuulliseen matkailuun.

Me nautimme kovasti mökkimuotoisesta majoituksesta: kaikki oli viihtyisää ja helppoa, ja tuvasta löytyi kaikki mukavuudet. Sauna oli tietysti huipuinta kaikessa, sillä vaikka auringonpaistettakin viikkoon mahtui, tuli myös vettä niskaan melko rankasti, joten löylyjen lämmössä oli ihana kököttää.

Sallatunturien tupien yhteydessä toimii ohjelmapalvelu Napapiirin safarit sekä Ravintola Kiela.

Ravintola Kiela

Me söimme Ravintola Kielassa ihanan reissuillallisen. Pääroolissa menussa ovat lappilaiset herkut ja lähiruoka. Ravintolaan tilataan ruokaa paikallisilta poimijoilta niin marjojen, sienten kuin yrttienkin muodossa. Myös kalat ovat pohjoisen vesistöistä, ja porot Lapin palkisilta.

Itse rakastuin jälkkäriksi tilaamani rikkaiden ritareiden tervajäätelöön. Ilmapiiri ravintolassa oli fiini mutta samalla lupsakka ja välitön. Villapaidassa kehtasi hyvin tulla sisään, mutta kokemus oli silti tyylikäs ja viimeistelty.

Ski-inn Ruka / Ruka Village

RukaVillage on hotelli Rukan kylän keskellä, laskettelurinteiden viekussa. Tunnelma on kuin normihotellissa, mutta jokaisessa huoneessa on oma keittiö varusteluineen. Hotelli onkin suunniteltu erityisesti hiihtävien ja aktiivisten asiakkaiden tarpeisiin. Pienimmät huoneistot ovat 40 m2 ja suurimmat 94 m2 ja osaan huoneista sisältyy aamiainen viereisessä ravintolassa. RukaVillagelta pääsee helposti kävelemään hissiin ja rinteisiin suoraan ulko-ovesta.

Omasta mielestäni parasta oli muhkeiden hotellilakanoiden ja -petivaatteiden lisäksi tietysti kylpyamme. Mitä suurinta luksusta minkä tahansa reissun keskelle.

Ruka Beauty Wellness & Kaltio Day Spa

Ihan ensimmäiseksi Rukalla suuntasin hemmotteluhoitoon. KYLLÄ! Niin pitkästä aikaa hemmotteluaikaa vain minulle. Pääsin Kaltio Day Spa:n omistajan Sannan käsittelyyn, ja huh miten taivaallista oli.

Koko kokemus oli taivaallisuuden lisäksi myös absurdi ja ihmeellinen. Ensin lilluin porealtaassa ja saunoin suloisessa saunassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Sitten minut haettiin kylpytakissa hoitohuoneeseen, jossa jalkojania ja selkääni hierottiin hillaöljyllä, käyttäen apuna lämmitettyjä, lappilaisia kiviä. Kirsikkana kaikessa oli poronmaitokasvohoito, joita tehdään vain täällä ja Muoniossa poronmaitohoitolassa. Olin kaiken jälkeen aivan pökertyneen hemmoteltu enkä lainkaan valmis palaamaan normaaliin maailmaan.

Hanki Baari

Hanki Baari on kuin Rukan olkkari. Tänne minä kyllä suuntaisin, jos olisin saapumassa lyhyelle tai pidemmälle retkelle alueelle. Menu on monipuolinen ja ajan hermolla, ja vaihtuu tiuhaan, mutta silti tiskiltä saa tilattua myös ihan tavallista kaakaota kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla. Lungia meininkiä, simppeliä herkkuruokaa ja välitöntä meininkiä, sellaista täällä on. Hyllystä saa lainaksi lautapelejä ja tiskiltä erinomaista palvelua. Kuvittelin jo itseni Rukalle asumaan ja tänne itseni kuvitteellisen kaveriporukan kanssa juomaan kaljaa ja pelaamaan.

Seipiniemi Wild Eco Camp, Hossanportti ja Tentsile Experience Camp Hossa

Reissun viimeinen etappi, Hossanportti, teki suuren vaikutuksen. Tutustuimme Hossan kansallispuistoon paikallisen yrityksen avustuksella. Yrittäjäpariskunta teki rohkean muuvin alkuvuonna ja osti Hossanportin mökit ja caravanalueen aivan kansallispuiston kupeesta ja vuokrasivat kansallispuiston alueelta Seipiniemen leirialueen, joka kulkee nykyisin nimellä Hossa Wild Eco Camp Seipiniemi. Kesäisin Seipieniemessä on melkoinen yöpymiselämys, Tentsile Experience Camp Hossa, kun alueella on sata Tentsile-puumajoitetta puihin kiinnitettyinä. Myös Hossanportilla voi tahtoessaan majoittua Tentsilessä, mutta meillä oli tällä kertaa suloinen, hirsinen pikkumökki.

Illan vietimme Seipiniemessä. Savusauna oli valmiina, kun saavuimme paikalle, ja löylyt olivat täydellisen pehmeät, varsinkin hyytävän järvidippauksen jälkeen. Saunan jälkeen meille oli katettu viereiseen pyöröhirsisaliin illallinen: kanttarellikeittoa, poronkäristystä, savujuustosalaattia, leipäjuustoa ja mustikkakukkoa kahvin kera. Ihan mieletön kokemus kaikkinensa. Onneksi saimme seuraavana aamuna vielä aamiaisenkin katettuna.

Seuraavana päivänä ennen lähtöämme kävimme vielä kokeilemassa Hossanportilla vuokrausvälineistöä, e-fatbikeja ja kajakkia. Ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan, kun aurinko paistoi ja oli kivankirpeä loppusyksyn päivä.

Siinä oli meidän kolmen kansallispuiston kiekkamme.

Miltä vaikutti? Tekisikö mieli lähteä samoille seuduille samoilemaan?

Itä-Suomessa on kyllä aina ollut vetovoimaa minuun, sillä molemmat sukuhaarani ovat sinne kallellaan. Nuo seudut tuntuvat omituisella tapaa tutuilta ja luontevilta, kuin myös ihmiskohtaamiset paikan päällä. Taas kerran totesin, että parhaat matkailuelämykset tulevat kyllä joko luonnosta tai ihmiskohtaamisista. Parasta on, jos voi yhdistää nämä molemmat luontevasti.

Odotan jo innolla, että pääsen idän vieraaksi seuraavan kerran.

-Henriikka

Rannikolta tuntureille -hankkeella on myös kuratoituja valmiskierroksia:

Satu tutustui kulttuurimatkailuun Kuusamosta Raaheen
Carita tutustui hyvinvointimatkailuun Kalajoelta Kuusamoon

17.10.2021

Tytöt ovat ihania ja tärkeitä

–

hyväntekeväisyys, yhteistyöTags: kuukausilahjoitus, suomen world vision, world vision

Kaupallinen yhteistyö: World Vision

Tytöt ovat ihania. Tytöt ovat tärkeitä. Minulla on sellainen harras haave, että joskus kaikki tytöt saavat olla juuri sellaisia kuin haluavat ja tehdä juuri niitä asioita, kuin itse lystäävät: opiskella, rakastaa, vihata, huutaa, tanssia ja harrastaa. Nauttia elämästä ja oppia uutta. Ryhtyä kampaajaksi, poliisiksi tai taiteilijaksi, syödä sunnuntaisin lempiruokaansa ja saada syntymäpäivänään kauniin paketin.

Aina välillä jossain kaupungilla tapaa jonkun tuntemattoman muksun, joka on selvästi elementissään: laulaa ravintolan tuolilla seisten tai leikkii syksyn lehdillä keskittyneesti. Enhän minä tietenkään totuutta näiden elämästä tiedä, mutta noista hetkistä tulee aina sellainen olo, että kunpa kaikki lapset saisivat elää yhtä vapaasti ja onnellisesti, yhtä lapsina.

On sanomattakin selvää, ettei näin vielä ole. Tuntuu aivan hurjalta ajatella, miten vaihtelevissa oloissa maailman tytöt joutuvat elämään. En tiedä, oletteko seuranneet lähiaikojen uutisia muun muassa Afganistanista tai lähivuosien korona-uutisointia tyttöjen näkökulmasta? Ei valitettavasti hyvältä näytä.

Näissä kuvissa on kolmen sukupolven tytöt. Minä, äitini ja tyttäreni. Kuulostaapa jännittävältä ja jopa absurdilta kirjoittaa se auki. Viimeksi kun kirjoitin tyttöjenoikeuksista blogiin, Tikku asui vielä vatsassani lumikinosten noustessa Porvoon saaristossa.

Meidän mimmikolmikkoon korona on toki vaikuttanut, mutta aivan miniminimaalisesti verrattuna siihen, millaista jälkeä pandemia on tehnyt maailman heikoimmassa asemassa olevien tyttöjen elämiin ja asemaan. Helposti tulee ajateltua vain itse sairautta, mutta kun alkaa purkaa koko koronavyyhtiä, ymmärtää sivuvaikutusten suuruuden.

Tässä pari todella karua faktaa:

– UNESCO:n arvion mukaan 11 miljoonaa tyttöä ei palaa enää kouluun koronapandemian jälkeen.
– Koronapandemian aiheuttama nälkä on lisännyt ennen 18-vuoden ikää naimisiin joutuvien lasten määrää 3,3 miljoonalla.
– Vuonna 2020 lapsiavioliittojen määrä kasvoi eniten 25 vuoteen.

Miten tämä vyyhti sitten rakentuu?

Tässä sellainen yksinkertainen karvalakkimalli selittämään koko tapahtumaketjun rakentumista:

Koronapandemia
> perheiden toimeentulon menetys + suljetut koulut (silpomisia tapahtuu erityisesti kun koulua ei ole)
> nälkä
> tytöt naitetaan, jotta olisi yksi ruokittava vähemmän ja myötäjäiset auttavat muuta perhettä selviytymään
> moni kulttuuri edellyttää tytön silpomista ennen avioliittoa
> lapsiavioliitosta seuraa usein teiniraskaus
> tyttöjen koulutus keskeytyy ja heidän nousemisensa köyhyydestä vaikeutuu

Ongelma on siis monisyinen ja monimutkainen, eikä todellakaan helpolla ratkaistu. Vanhemmat yrittävät suojella lapsiaan ja perheitään nälältä ja turvata paremman tulevaisuuden avioliiton kautta. En siis pidä siitäkään, että syyttävä sormi osoittaa nimenomaan heihin – uskon kaikkien vanhempien toivovan lapselleen vain parasta.

Epäreilu fakta vain on, että tällaiset koronan kaltaiset pandemiat ja muut maailmaa ravisuttavat kriisit iskevät kaikista rajuimmin juuri niihin, joilla on jo valmiiksi vaikeinta.

Onneksi tässäkin tilanteessa voi ojentaa auttavan kätensä. Olen viime syksystä asti ollut World Visionin kuukausilahjoittaja. World Vision auttaa maailman heikoimmassa asemassa olevia lapsia. Kuukausilahjoittaminen toimii niin, että varat ohjataan aina sinne, missä kulloinkin niitä eniten tarvitaan – Tällä hetkellä siis todella paljon koronapandemian tekemien lieveilmiöiden taltuttamiseen, esimerkiksi juuri tyttöjen asemaan.

Kuukausilahjoittajana pääsen:

– Suojelemaan tyttöjä haitalliselta silpomisperinteeltä.
– Puolustamaan heidän oikeuttaan lapsuuteen ja koulutukseen ilman pelkoa avioliitosta ja lapsiäitiydestä.
– Auttamaan lapsia myös muiden kriisien, kuten konfliktien tai luonnonkatastrofien, keskellä

Minulla on ollut koko korona-ajan vahvasti sellainen olo, että koska minulla on asiat hyvin ja resursseja auttaa, minun on se tehtävä. Samaistutteko? Ensin ajatukset olivat nimenomaan Suomessa ja ihmisissä ympärillä, kunnes se siirtyi ymmärtämään, miten heikosti monissa muissa paikoissa menee.

Valitettavasti kärsijöinä ovat usein tytöt. Kaikki nämä tärkeät, pienet, ihanat tytöt.

Millaisia konkreettisia tekoja World Vision tekee?

Ettei World Visionin työ jäisi etäiselle tasolle, tässä konkreettisesti toimia joita se lahjoitetuilla rahoilla tekevät:

• Rakentaa tytöille turvataloja
• Järjestää väkivallattomia aikuistumisriittejä (silpomisen tilalle)
• Kouluttaa silpojia uusiin ammatteihin
• Kouluttaa perheitä ja yhteisöjä silpomisen ja lapsiavioliittojen haitoista
• Jakaa ruoka-apua köyhimmille perheille estääkseen tyttöjen silpomisen ja avioliitot

Silpomisen vastaista työtä tehdään Keniassa ja Somaliassa. Lohduttava, toivoa antava fakta on, että esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana Kenian Sookin alueella silpomisten määrä on vähentynyt 70 %. Se on paljon se.

Välillä hyväntekeväisyys-jutuissa tulee hetkellisesti sellainen olo, että puuuuh auttaakohan tämä mitään. Tuollaiset selkeiksi pureksitut faktat kyllä rauhoittavat sydäntä, vaikka työmaa totta kai jatkuu.

Oman lapsen kautta tulee kyllä katsottua maailmaa vähän (paljon) uusin silmin. Ihan käsittämätön ajatus olisi esimerkiksi se, että jossain toisessa maailmankolkassa olisin mahdollisesti antanut hänet jo silvottavaksi. Tai ehkä hänen avioliitto-kohtalostaan olisi jo päätetty.

• Joka vuosi 3 miljoonaa tyttöä silvotaan
• Joka vuosi 12 miljoonaa tyttöä joutuu naimisiin enenn 18-vuotispäiväänsä, ja maailmanlaajuisesti lapsimorsiamia on tällä hetkellä 650 miljoonaa.
• Tilastollisesti alle 18-vuotiaana naimisiin joutuneet tytöt kohtaavat useammin väkivaltaa, ennenaikaisen synnytyksen, äiti- ja lapsikuolleisuutta, ansaitsevat vähemmän ja heidän lapsensa kärsivät todennäköisemmin puutteellisesta ravinnosta.

Aivan sydäntä puristaa, kun ajattelen kaikkia niitä maailman tyttöjä, joiden kuuluisi saada nousta ravintolan tuolille laulamaan tai leikkiä ruskanlehdillä. Joiden kuuluisi opetella ajamaan polkupyörää tai lukemaan sen sijaan, että opettelisit olemaan vaimoina, tai opettelisivat pissaamaan silvotulla pimpillä. Heillä on varmasti ihan tavallisia haaveita, ihan tavallisen tyttöjen ajatuksia ja unelmia. Jotta haaveista saataisiin suunnitelmia, tarvitaan meidän apuamme, jotka pystymme auttamaan.

Jo 10 eurolla kuussa, olet viemässä eteenpäin muutosta ja auttamassa heikoimmassa asemassa olevia lapsia joka päivä.

Ryhdy kuukausilahjoittaksi tästä.

Kiitos.

– Henriikka

19.9.2021

Uskomaton Lapin ruska ja kotimaiset villapaidat (+ North Outdoor -alekoodi ja -arvonta)

–

muoti, oma tyyli, yhteistyöTags: kaarna, kaski, lunni, merinorvillapaita, merinovilla, north outdoor, vaski, villapaita

Kaupallinen yhteistyö, arvonta ja alekoodi: North Outdoor

Se on vikkelää, ruska-aika. Kun saavuimme maanantaina Äkäslompoloon, maa oli kuin liekeissä. Hehkuvanpunaisena huutava maaruska peitti tunturit alleen, ja keltaisen ja oranssin sävyt loistivat koivupuiden lehdissä. Tapasin juuri eilen tunturipolulla eläkeläisporukan, jotka kertoivat tämän olevan paras ruska kymmeneen vuoteen alueella. Tiedä sitten, pitääkö se oikeasti paikkansa, mutta en ihmettelisi yhtään. Tuntuu siltä, ettei tätä kirkkaammaksi voi enää päästä.

Tänään, viikon kuluttua saapumisesta, kirkkain loisto on jo poissa, mutta jos sitä ei itse olisi kokenut, ei sitä edes huomaisi. Kaikki on vielä väreissään, ja aion tulevanakin viikkona nauttia lempiväristäni, ruskasta. Kunpa tuulet pysyisivät vielä loitolla, niin lehdet pysyisivät puissaan. Yöpakkaset eivät haittaa – ne kai vain kirkastavat sävyjä, tai niin sitä ainakin sanotaan.

Luonto toimi upeimpana ympäristönä, kun kuvasimme North Outdoorin villapaitoja. Nämä Finland | nature -malliston villapaidat ovat suosiossani ja viikottaisessa, jopa päivittäisessä, käytössä. Kaikki malliston villapaidat suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa.

Olemme täällä Äkäslompolossa yhteensä kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikoista on jo takana, mikä tuntuu tässä sunnuntain iltapäivään venynyttä aamukahvia hörppiessä vähän haikealtakin. Etsimme täältä koko ajan toista kotia ja olisi kiva viipyä pidempäänkin, vaikka saaristokotiin onkin ihana palata. Mutta kyllä täällä vain tulee aina sellainen olo, että sydän kuuluu tuntureille.

Olemme syöneet aamiaista joka päivä vasta aamupäivän aikaan, retkeilleet ruskassa ja käyneet paikallisissa latukahviloissa ja ravintoloissa nauttimassa lähimakuja. Olemme lötkötelleet pötkötelleet vauvan kanssa yhdessä leikkien ja nousseet tuntureille maisemia ihailemaan. Eilen vauvan nukahdettua lähdin siskon ja ystävän kanssa ulkoilmaelokuvateatteriin, elokuvana tunnelmallinen ja ajatuksia herättävä Nomadland. Meillä oli valtavat untuvatakit ja makuupussitkin, sekä niin roimasti eväitä, ettei kaikkea ennättänyt syödä. Oli ihanaa.

Mutta nyt kuvien villapaidoista!

Ihastuin aivan samantien North Outdoorin uuteen LUNNI-villapaitaan. Olen aina pitänyt muhkeista vaillapaidoista sekä korkeista poolokauluksista, joten tässä yhdistyi molemmat samaan villaiseen pakettiin. Kaikki nämä kuvien villapaidat ovat täyttä, mulesing-vapaata merinovillaa, eli täyttä luonnonmateriaalia.

LUNNI on näissä kuvissa kivenruskeana sekä hiilenmustana. Se on paksu ja pitkänmallinen, mutta ei tunnu yhtään raskaalta päällä. Pujotan usein hiuksenlatvat poolokauluksen sisään ja muutenkin poolokaulus on kuin suoja pahalta maailmalta, jonka suojaan voi piiloutua. (Todellisuudessa en pidä maailmaa niin pahana, mutta piilo on silti hyvä löytyä.)

LUNNI-villapaidassa on tosi paljon samaa henkeä kuin aiemmin hehkuttamassani KOTA-paidassa. Tässä on vain lisänä tuo kaulus. Eli jos poolokaulus on aivan no no, mutta pitää pitkänmallisista villapaidoista, kannattaa kurkata KOTA. Kahvipavunvärinen KOTA on viimeisen vuoden käytetyin vaatteeni.

Kuvissa kahdessa eri sävyssä on myös klassikkojen klassikko, KASKI-merinovillaneule. Sekä hiilenmusta että kermansävyinen villapaita pomppaa niin kivasti esiin punaista maaruskaa vasten. Jotenkin nauratti tuo tilannekuva, jossa popsin marjoja mättäästä. Saattaa olla, että jouduin pari kertaa kuulemaan kesken kuvausten, että nyt pitäisi loppua tuo marjojen syönti, että saadaan kuvat purkkiin. Variksenmarjoja, juolukoita ja puolukoita maa pullollaan, kuka pystyisi olemaan popsimatta vähäsen?

KASKI on sellainen vaatekaapin lämmin tukipilari. Ei pitkä, muttei lyhytkään. Ei tosi paksu, muttei missään tapauksessa ohutkaan. Täyttä merinovillaa ja istuu kivasti päällä. KASKI-paidasta löytyy luullakseni eniten sävyjä koko North Outdoorin valikoimista. Sävyjä on huikeat 12, laventelista ruosteenpunaiseen ja oliivinvihreään. Käytän itse tosi harvoin mustaa, mutta olen huomannut näiden kuvien paitojen kanssa, että musta näyttää oikeastaan tosi kivalta, ja onhan sen helppo yhdistäminen kaikkeen muuhun ihan ylivoimaista.

Kolmantena kuvien paitamallina on VASKI, jonka persoonallinen piippukaulus pienellä sivuhalkiolla erottaa sen muista malleista. Näissä kuvissa VASKI on vain yhdessä sävyssä, kivenruskeassa. Jostain syystä tämä paita on sellainen, jonka näen vähän muita salonkikelpoisempana. Ehkä juuri tuo kaulus ja muutenkin paidan leikkaus on vähän sirompi ja särmämpi kuin muut, mikä luo city-uskottavamman vaikutelman.

Totuushan on tosin omalla kohdallani jo sellainen, että mitä isompi villapaita, sitä mieluummin laitan sen kaupunkibrunssille. Olin niin huojentunut, kun helteet loppuivat ja sain taas heittää mekon päälle villapaidan. Nämä Finland | nature -malliston paidat ovat nykyään ihan tavaramerkkini.

VASKI on näiden muiden paitojen kaltaisesti oversize, tosin kokoa voi toki miettiä sen mukaan, miten väljästä itse tykkää. Minulla on näissä päälläni kokoa L kaikista paitamalleista.

Myös miehille löytyy North Outdoorin valikoimista tyylikkäitä, kotimaisia villapaitoja. Otimme muutaman kuvan myös puolisosta, jolla oli päällään KAARNA-neule hiilenmustana, koossa L. KAARNA on maskuliinisempi versio VASKI-neuleesta, sillä piippukaulus halkiolla on samantyyppinen, ja muutenkin olemus on samaan tapaan skarppi ja tyylikäs.

Luulenpa, että ainakin meillä villapaidat päätyvät kuitenkin myös metsäkäyttöön, ja se näissä villiksissä kai onkin parasta, että sopivat vähän yhteen sun toiseen hetkeen. Villa on kaiken lisäksi helppohoitoista, antibakteerista ja todella lämmintä, mutta hengittävää. Kunhan pakkaset tästä taas nousevat, lisääntyvät villakerrokset entisestään.

Onneksi lomaamme on vielä viikko jäljellä.

Tulevalta viikolta toivon samankaltaisia, värikkäitä ja hidastempoisia päiviä. On vielä monenmonta paikkaa käymättä ja tunturia kiipeämättä, vaikka kaikkialle ei tietenkään tälläkään reissulla ehdi. On ilo, että siskoni asuu nykyään täällä, ja Tikun kummit ja usea ystäväkin on samaan aikaan alueella. Olemme nauraneet, että olemme täällä paljon sosiaalisempia kuin etelässä, vaikka helposti Lappia ajatellaan juuri erakon paratiisina.

Huomenna ajan rakkaan ystävän luokse Muonioon, ja viikolla käymme ehkä kiertelemässä vapaana olevia taloja alueella. Kaikki hyvät tuntuvat kyllä menevän päivässä, mutta onneksi ei ole hoppu. Vuokramökkejä riittää tulevillekin lomille.

Loppuun jaan teille tuttuun tapaan alekoodin ja lanseeraan arvonnan teille seuraajilleni.

Alekoodi

Koodilla ”henriikka15” saa North Outdoor -verkkokaupasta 3.10.2021 saakka -15-%-alennuksen kaikista tuotteista. Huom! Alennus koskee myös jo alennettuja tuotteita.

Tiedän jo entuudestaan, että menekki on ollut tuotteille kova näiden yhteistöiden yhteydessä, joten jos on tietty sävy ja koko, jota kaipaat, niin ei kannata jäädä odottelemaan pitkäksi aikaa.

Arvonta

Kaikkien seuraajieni kesken arvotaan vapaavalintainen North Outdoor -tuote. Eli mikäli tällainen kutkuttaa, osallistu arvontaan 3.10. mennessä tästä arvontalinkistä. Voittaja saa valita yhden tuotteen verkkokaupan myynnissä olevasta valikoimasta, ja häneen ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti.

Kaikkea hyvää kaikkien sunnuntaihin! Tänään minulla on työpäivä, mutta huomenna sukellan taas ulos väriloistoon ja imen itseeni energiaa, jolla pärjään koko talven. Tai ehkä marraskuuhun, mutta vähintään pienen hetken kuitenkin. Onneksi Lapin ruskan jälkeen alkaa etelän ruska, eikä sekään ole lainkaan hassumpi. Kun aloittaa ruskaretket täältä pohjoisesta, pääsee väreistä nauttimaan parhaimmillaan reippaasti yli kuukauden päivät.

Nyt olen kirjoittanut jo sanan ”ruska” niin monesti, että tuo taisi olla viimeinen. Keitän kahvit ja jatkan leppoisaa sunnuntaita. Puss!