Elämä on suurimmaksi osaksi kuitenkin aika arkista

5
–
muoti, oma tyyli

Kun olen yksin kotona, soitan Spotifystä valmiita fiilis-listoja (aamukahvia, akustista iltapäivää, viikonloppufiilistä, itketysbiisejä…) ja haaveilen sohvalla toimettomana pötkötellen siitä, että lukisin enemmän.

Valitsen kuivaruokakaapista herkkuja kahvin kanssa ja päätän, etten saa syödä niitä (edes aloittaa!) ennen kuin kahvi on tippunut ja kupissa. Yleensä en malta odottaa.

Kastelen kukkia liikaa tai liian vähän. Mietin, että mullat pitäisi vaihtaa ja lannoittaa. Täytyy myöntää, etten edes tiedä mitä se lannoittaminen tarkoittaa. Tai siis kuinka se oikein käytännössä hoituisi.

Mutta pidän puolikuolleista viherkasveistamme – vaikka välillä mietinkin niitä elävinä olentoina ja suren niiden kohtaloa. Niistä olisi varmaan vielä paljon enempään.

Niin kuin minustakin.

Käytin Islannissa viikon verran kuorivaatteita, flanellipaitaa ja kumisaappaita. Viimeiseksi illaksi, eiliseksi, ajattelin laittaa huulipunaa. En sitten jaksanut. Laitoin kuitenkin puhtaan paidan.

Lentokoneen vessassa katsoin itseäni peilistä ja huomasin huulia ja kasvojen ihoa myöten, että nyt ollaan oltu tuulessa ja tuiskeessa. Illaksi suunnitelmissa kokovartalorasvaus ja kotiolosuhteet kestävä puuvilla-asu päällä.

Elämä on suurimmaksi osaksi kuitenkin aika arkista.

Aamukahvi-listalta soi Hedleyn Better Days. Kuuntelen melankolisena, aamuneljältä heränneen korvilla, lyriikoita: ”I’ve been down, I’ve been down, burning up like fever… better days, better days are not so far away….” Nyökyttelen ymmärtäväisenä päätäni, ikään kuin minulla olisi muka minkäänlaista samaistumispintaa tällä hetkellä kyseisiin sanoihin. Biisien omiminen syyttä on vasta taitolaji.

Kun olen yksin kotona, harkitsen ihmeellisen usein retkeä Verkkokauppaan. Nyt teen sen oikeasti. Moi.

-Henriikka

kengät/Tretorn (saatu), takki/Monki, paita/Nanso (saatu), farkut/Twist&Tango

9 lisähuomiota Islannista

4
–
matkustusTags: ,

Olen reissannut ympär-ämpär taianomaista Islantia nyt viikon päivät. Tällä valtavalla asiantuntemuksellani ajattelin siis kirjoittaa teille yhdeksän lisähuomiota, jotka olen laittanut merkille torstain listani jälkeen.

(Ennen sitä osoitan syyttävää sormeani itseäni kohti – tämä on ollut tavattoman hidastempoinen blogijakso. Hyvittelylahjana aion huomenna kotiin palatessani valmistaa teille tiedoksi listan, johon kirjaan kaikki salaisimmatkin kuumat lähteet, joissa olen täällä puljannut

1. Islannin kruunun kurssi on maailman vaikein

Pitkän matematiikan A:stani ei ole suuresti hyötyä, kun pyöritän lukuja ja hintoja mielessäni. Toisaalta aivan sama: kun 8 euroa on arviolta 1000 kruunua, kaikki maksaa kuitenkin aivan sikana.

2. Islantilaiset eivät vaikuta palelevan

Äidit kärräävät lapsia vanuissaan pienet villapaidat päällä, vaikka vihmoo ja sataa. Olemme todistaneet myös liian monta henkilöä pelkissä sortseissa.

3. Reykjavikin ulkopuoliset ihmiset vaikuttavat iloisemmilta ja palvelualttiimmilta

Onko tämä joku universaali pääkaupunki-fakta?

4. Hienoa, jos pidät kalasta

Sitä on tarjolla aivan kaikkialla ja se myös tuoksahtelee siellä sun täällä.

5. Hienoa, jos pidät munasta

Kananmunan tuoksua/hajua ei pääse karkuun, kun rikki pääsee ilmoille geotermisen Islannin vuoksi harvase hetki, esim. vesihanasta.

6. Kadunvarsimainokset naurattavat ja herättävät mielenkiintoa

Esimerkiksi ulkoilmavaatebrändien mietelauseet ovat vertaansa vailla ja mahtavaa mustaa huumoria: ”it’s winter, im fine.”

7. Kolmeen sekuntiin mahtuu kuusi vuodenaikaa

Säätila, lämpötila, mielentila vaihtuu nanosekunnissa. Kiitos ja ylistys merinovillasta ja kuorivaatteista. Ja niistä kuumista lähteistä. Toissapäivänä oli ensimmäinen kerta, kun sormieni iho meni ryppyyn pelkästä sateesta.

8. En ymmärrä islantilaisten vitsejä

Kävelen ravintolasta ulos ja mietin edelleen, oliko tarjoilija hirveän hauska vai älyttömän typerä. Ainakin he janoavat huumorihetkiä.

9. Täällä ei lasketa vain lampaita, vaan lampaita, liikenneympyröitä ja partoja

Yhtä islantilaista kohden on kolmetuhatta lammasta, viisituhatta liikenneympyrää ja kahdeksantuhatta partaa. (lähde: anonymous)

—

Faktapohjaiset kirjoitukset tulossa myöhemmin. Nyt on kiidettävä vintagekauppaan, joka sulkee tunnin päästä. Matkamuotipsykoosi on vahvasti päällä ja pelkään kärrääväni Suomeen villaa koko suvulle.

Lämpimiä haleja ja märkiä pusuja Reykjavikista.

-Henriikka

Ps. Kuvat ovat Mokka-Kaffi-kahvilasta, jonka kahvi oli hyvää, tunnelma kohdallaan ja taide seinillä kaunista.

Huom! Matka toteutetaan yhteistyössä Icelandairin kanssa, enkä vastaa kaikista kustannnuksista itse.

Kaaso

7
–
kaverit, mökkiTags:

En ole koskaan ennen ollut kaaso, nyt olen. Se tuntuu suurelta.

Se tuntuu siltä kuin olisi saanut taskuunsa vaalittavakseen valtavan jalokiven ja siitä tulee  (ja siitä haluaa) huolehtia tarkasti. Ja että kiven antaja myös uskoo, että sinusta on siihen. Antaja tietää, ettei se mene sinun käsissäsi palasiksi, se ei naarmunnu, eikä sitä kukaan vie.

Eikä kyse ole häistä. Uskon, että ne ovat vain pieni pala minulle ja Bean siskolle, joka kulkee myös jalokivi taskussaan.

Tai tietenkin kyse on myös siitä, mutta ei pelkästään, eikä edes suurelta osin. Kyse on ystävyydestä, sielunystävyydestä, ja se on paljon juhlia suurempaa.

”I believe in the kind of love that doesn’t demand me to prove my worth and sit in anxiety. I crave a natural connection where my soul is able to recognize a feeling of home in another. Something free-flowing, something simple. Something that allows me to be me without question.” ~ Joey Palermo

Tuntuu sydämenpohjassa myöten hyvältä, kun ystävä löytää ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa koko loppuelämän. Ja että voi elää vieressä ja todeta, että kaiken piti mennä juuri näin.

Tuntuu sydämenpohjassa myöten hyvältä, että voi jakaa ne hetket, kun toinen varpaan kärjistä hiuslatvoihin saakka vaaleanpunaisessa hattarassa rakkaudesta.

Kiitos ystävyydestä.

Minä teen kyllä kaikkeni, että te olisitte onnellisia.
Että sinä olisit.

-Henriikka

1 … 195 196 197 198 199 200 201 … 818