9 asiaa, jotka laitoin merkille Islannista

Ensimmäisen 1,5 vuorokauden aikana olen pistänyt merkille muun muassa seuraavaa Islannista ja Reykjavikista:

-Reykjavikissa on varmasti käymistäni kaupungeista eniten ihania seiniä, joiden edessä pasteerata ja ottaa kuvia.

-Islantilaisen vaatetyylin kulmakivi vaikuttavat olevan erävaatteet.

-Islantilaisen elämäntyylin kulmakivi ovat monsteriautot ja valtavat nelivetot. Niitä ajetaan yleensä yksin.

-Julkisissa paikoissa (kahviloissa, ravintoloissa, kaupoissa…) on ihanan paljon aitoa taidetta seinillä.

-Ravintoloissa ja kahviloissa käytetyt astiat ovat ilahduttavan usein käsityötä tai jotain uniikkia astiamallistoa.

-Kaikki on aika kallista ja aika ihanaa.

-Islantilaiset vitsailevat sekä hymyilevät paljon, ja ovat erittäin hyviä asiakaspalvelussa.

-Säätiedotukseen ei voi luottaa, ja päällä tai vähintään repussa kannattaa olla vedenpitävät kamat sateen varalle.

-Viikinkiasioita viljellään turisteille samalla lailla kuin Suomessa joulupukkia.

Siinä ensimmäisen päivän raportti. Voi olla, että olen jossain asiassa väärässä, mutta tältä minusta tuntui.

Tänään suuntaamme Snaefellsnesin niemimaalle. Kello on täällä vasta puoli seitsemän aamulla, ja Bea vielä nukkuu. Livahdan pian suihkuun ja aamiaisen jälkeen hyppäämme vuokra-autoon, laitamme volat kaakkoon ja lähdemme huristamaan kohti kuumia kylpyjä ja onnellisia sateita.

-Henriikka

Huom! Matka toteutetaan yhteistyössä Icelandairin kanssa, enkä vastaa kaikista kustannnuksista itse.

Terveisiä taivaalta

Tiistai 19.9. klo 16:15
Icelandair: Helsinki – Reykjavik

Lentelen juuri pilvien päällä. Tuntuu etten ole nähnyt sinistä taivasta pitkään aikaan, vaikka se ei kyllä aivan pidä paikkaansa. Lentokoneen ikkunasta näkyy niin paljon valoa, vaaleansinistä ja valkoista, että silmiä kivistää. Olemme matkalla Islantiin, Bea ja minä.

Olen selvitellyt, mitä kaikkea Islannissa kannattaa tehdä. Ja olen jo ehtinyt luovuttaa kaiken upean edessä – ehdimme nähdä viikossa vain pienen palan taikamaailmaa, mutta se riittää hyvin. Kuvittelen itseni mustalle hiekkarannalle, kuumaan ulkoilmakylpyyn ja nököttämään vuoren päälle. Kuvittelen kuinka vesi sataa alas kauniina ja ropisee gore-tex-vermeittemme pinnalla. Mutta omat mielikuvat harvoin kulkevat käsi kädessä todellisuuden kanssa ja hyvä niin. On hienoa nähdä paikkoja, joita ei voi ymmärtää eikä hahmottaa etukäteen.

Kohta lentohenkilöstö tarjoilee kahvia. Odotan sitä lähes yhtä paljon kuin koko Islannin saarta. Vähän haalea, vähän kummallisen makuinen lentokonekahvi. Ihanaa!

Tänään otamme rauhassa. Minulla on niin kova nuha, että jäätikköseikkailut saavat vielä tänään odottaa. Ehkä huomennakin. Otamme bussin hotellille ja käymme annettuja vinkkejä läpi (kiitos niistä!). Teemme listan, googlailemme ja etsimme Instagramista paikkoja, joihin tekisi mieli päästä. Jätämme listan puoliksi tyhjäksi, jotta voimme jättää harhailulle tilaa. Se on parasta.

Ehkä köpöttelemme rauhassa reykjavikilaiseen ravintolaan iltapalalle. Luultavasti salaattia, vaikka nyt vatsani tuntuukin niin tyhjältä, että aion vastoin kaikkia normaaleja käyttäytymismallejani tilata ohilipuvasta kärrystä kuuden euron gluteenittoman kaurapuuron. Huh huh, nyt eletään reunalla.

Pääni meinaa aina mennä sekaisin virikkeistä. Kun tiedän, että pian voin tehdä miltei mitä vaan ja nähdä melkein mitä vaan, päätäni alkaa huimata. Mielen positiivisia ärsykkeitä on rajattomasti. Ei auta kuin hengitellä ja muistaa, ettei ala juosta suuna päänä kaiken perässä, vaan nauttii matkasta ja maailmasta.

Terveisiä taivaalta.

-Henriikka

Ps. Kirjoituksen kuva on otettu Islannissa joulukuussa 2014, kun viimeksi kävin siellä. Olettamani mukaan nyt näyttää vähän erilaiselta.

Huom! Matka toteutetaan yhteistyössä Icelandairin kanssa, enkä vastaa kaikista kustannnuksista itse.

Kuinka löytää elämästä aikaa unelmille?

Esitän argumenttini koristeettomasti ja tahallisen naiivisti, jotta sanoma ei kärsisi: aikaa unelmille löytää vain priorisoimalla. Piste.

Muistin muutama päivä sitten vihdoin vastata eräälle lukijalle, joka oli laittanut minulle ihanan pohdiskelevaa viestiä. Lukijan viestissä oli paljon muutakin, mutta seassa vilahtelivat seuraavat lauseet:

”Kuinka järjestää enemmän aikaa? — Jos sulla on jotain vinkkejä tai aloituspotkaisua tai muuta random-lausahdusta, otan ilolla vastaan! — Mutta tosiaan pitäisi saada hommat käyntiin ja aika järjestettyä. Unelmille enemmän tilaa!”

Samojen asioiden kanssa kamppailen itsekin. Meillä kaikilla on vuorokaudessa vain ne samat 24 tuntia. Kyseinen lause on niin kliseinen, että nielen kurkkaavaa oksua kurkusta. Mutta niin se vain on.

Kirjoitin vastausviestiin seuraavia virkkeitä:

”Kuinka järjestää enemmän aikaa? Tämä on varmasti itsellenikin se isoin haaste! Yksinkertaisesti priorisoimalla. Päättämällä mihin haluaa laittaa aikaa kaikkein eniten.

Esim. mulla on ihan varmasti kärsinyt esim. osa ystävyyssuhteista ja kodin ylläpito siitä syystä, että oon halunnut nimenomaan laittaa aikaa blogiin, ulkoilmaseikkailuihin ja matkustamiseen. Ehkä joskus priorisoin eri lailla, nyt näin.

Mutta onhan se aina karua, kun kaikkea ei voi saada.

Kirjoitin monta vuotta blogia yhtä paljon kuin nytkin, eikä juuri kukaan noteerannut mitenkään, eikä se tuonut tuloja. Silti se vei multa melkein kaiken vapaa-ajan. Nyt kuuden vuoden päästä se palkitaan toden teolla, mistä oon tietysti aivan hullun kiitollinen. Voi että, kun vain osaisin olla vieläkin kiitollisempi.”

Mutta ehkä sellaisena kiteytyksenä tai ajatuksena, että unelmille ei kyllä koskaan vain tupsahda aikaa. Sitä on vaan päätettävä jotain, raivattava aikaa, tehtävä. Näin mun mielestä. Ja mä uskon, että ei aikaakaan, kun oot jo ihan unelmien piirityksessä.”

Muistan edelleen selkeästi, kuinka ymmärsin ajan ja elämän rajallisuuden. Kirjoitin asiasta melko tarkalleen kaksi vuotta sitten tämän kirjoituksen.

Ja niin kuin jo aluksi sanoin, esitän tämän kirjoituksen argumenttini yksinkertaistetusti, itsekkäästikin. Asioihinhan vaikuttaa aina ulkoiset seikat, esimerkiksi lapset, tulot ja sairaudet.

Mutta uskon silti, että aikaa unelmille löytyy vain nostamalla ne prioriteettilistalla korkeammalle. Mitä korkeammalla ne ovat, sitä enemmän muut asiat kärsivät, mutta sitä helpommin haaveesi tavoitat. On jokaisen henkilökohtainen päätös miettiä, kuinka lähellä listan kärkeä haaveet ovat, mikä saa niiden vuoksi kärsiä ja missä kohtaa elämää on sopiva aika ottaa isompi askel kohti unelmia.

-Henriikka