Tulevan syksyn reissukalenteri

12
–
matkustus

On aika paljastaa syksyn matkasuunnitelmat.

Istun kotisohvalla pienessä lämmössä ja kurkkukivussa. Tällä hetkellä ei tunnu, että olisin lähdössä yhtään minnekään. Mutta tunnen itseni ja tiedän, että tämä on parissa päivässä ohi. Hetken tässä ehtiikin hengähtää, kunnes on aika palata täysiin voimiin.

Syksystä on nimittäin tulossa reissuntäyteinen. Ja ainahan syksy on upea: ruskaretket, ekat pakkaset ja kuraharmaa ensilumi.

Islanti

Lähden tiistaina ystäväni Bean kanssa viikoksi Islantiin. Se on i-ha-naa. Alunperin haaveilimme ruskamatkasta Jenkkeihin, Bostonin alueelle, mutta itse asiassa tällä hetkellä tämä lähempi kohde tuntuu juuri sopivalta. Islanti on Seikkailukerhollemme täydellinen kohde!

Olen viimeksi ollut Islannissa nopealla työmatkalla muutaman päivän joulukuussa 2014, kun oli maailman kylmintä, ja lunta satoi vaakatasossa. Moni asia on varmasti muuttunut ja vihdoin on aikaa tutustua maahan paremmin.

Berliini

Lokakuussa teen omineni pikavisiitin Berliiniin. Sielläkin olen ollut viimeksi vuonna 2014.

Muistan edellisreissulta (niin ihana kuin se olikin) ajattelleeni, etten pääse kiinni siihen ainaiseen Berliini-hehkutukseen. Hehkutus on kyllä jo kokenut huippunsa ja laantunut, mutta toivon kyllä tällä kertaa löytäväni sen maailman siisteimmän kaupungin, johon niin moni on rakastunut.

Singapore (+ Vietnam)

Viime joulun välipäivinä myin järjettömän määrän Ikea-kasseissa odottanutta kirpputorivaatetta ja -tavaraa. Tienatuilla rahoilla ostin lennot Singaporeen.

Lähden lokakuun lopussa matkaan äitini ja siskoni kanssa, ja odotan tyttöjen matkaamme ihan sikana. Olemme viimeksi olleet yhdessä kaukomailla, kun olin lukiossa, ja minulla on tunne, että tästä tulee huippua.

Yhdistämme 10 päivän lomaan mahdollisesti myös muutaman päivän visiitin Vietnamissa.

Yllätys

Marraskuussa minulla on kalenterissa varattu pitkän viikonlopun mittainen pätkä Euroopan kaupunkilomalle. Lähden omineni, mutta en tiedä vielä minne.

Matka on vuoden viimeinen momondo ambassador -matkani, ja lupaan kertoa heti enemmän, kun tiedän enemmän!

Tansania

Hu huh, mikä reissuvuosi. Tätä matkaa on suunniteltu, vähintään haaveiltu, jo useamman vuoden ajan. Kyseessä on 9 hengen perhereissu, yhdistettynä Sansibaria ja Manner-Tansaniaa.

Siskoni ja veljeni asuivat muutaman kuukauden Tansaniassa viisi vuotta sitten, ja olimme muun perheen kanssa heitä tapaamassa. Kiersimme maata ja tutustuimme kulttuurin. En malta odottaa, että saan taas maissipuuroa suuhuni ja olen Afrikan auringon alla, tällä kertaa toisen perheen kanssa.

Näiden väliin mahtuu rakasta koti-Suomea. Toivottavasti Kouvolaa, Tamperetta, Kangasalaa, Turkua ja muutamia yllätyskohteita, ehkä Lappia, Kolia tai Oulun seutua?

Matkajuttuja on tulossa kuluneen kuukausien reissuista ainakin Jenkkien ja Kanadan roadtripiltä (kaikki nämä kuvat ovat sieltä!), Kreikan saarihyppelystä ja Georgiasta, joka vei täysin sydämeni. Sen lisäksi kirjoitan tietyysti tuoreeltaan Ylläksen hetkiä ja muistoja. Ja hei! Roadtripiltä on tulossa vielä jopa video.

En ole suuri matkapostausten fani, jos niilä tarkoitetaan sellaisia informatiivisia listoja. Mutta tunnelmiä, hetkiä ja tarinoita, niistä minä pidän ja niin toivottavasti tekin. Olisiko teillä jostain tietysti matka-aiheisesta kirjoitustoiveita?

”Wherever you go becomes a part of you somehow.”
-Anita Desai

-Henriikka

Ps. Kaikki matkavinkit syksyn kohteisiin tervetulleita ja otetaan isolla ilolla vastaan.

Miltä tuntuu saapua kotiin?

12
–
elämä, matkustus, sisustus

Saavuin pari tuntia sitten tyhjään kotiin.

Ajo Ylläkseltä Kittilään oli nopea, samoin lento Kittilästä Helsinkiin, vaan lähijuna ja täysi raitiovaunu tuntuivat ottavan aikanasa. Tunsin nenässäni, kuinka takkini haisee ikävästi savulle. Se on outo tunne, kun vastahan se oli tuoksua. Odotin kärsivällisesti, että ollaan oikealla pysäkillä ja kävelin pinkki duffeli selässäni kotiin saakka.

Kotona ei ollut ketään. Se oli oikeastaan ihan kivaa. Laskin matkatavarat maahan, pesin kädet ja laitoin kahvin tippumaan. Tuntui vähän uupuneelta, mutta rauhalliselta.

Äiti sanoo aina innostuneesti odottaen, että kotiin päästyä keitetään sitten kyllä hyvät kaffet. Tein juuri itse samat. Viisi kupillista, jotta Jannellekin riittäisi, kun hän saapuisi pian kotiin. Kuuma kupillinen tuntuu palkinnolta, joltain askeleen arjen yläpuolella.

Jouduin tosin kaivamaan astianpesukoneesta likaisen kahvipannun tiskien keskeltä. Siellä se odotti pesemistään, vaan keitin pannulla kuitenkin vielä nämä yhdet sumpit.

Sumpit – siinäpä vasta typerä sana.

Osa kasveista oli ehtinyt vähän nuupahtaa viidessä päivässä. Puutarhurinlahjoja ei ole suotu meille kumpaisellekaan. Ruusussa oli vähän hometta, ja kahvipensas kaipasi juomaa. Mutta kaikki olivat elossa, myös ne kaikki, joita emme osaa edes nimetä.

Pöydällä odotti luottolasku: nolla euroa tällä kertaa, onneksi. Sen lisäksi pinossa oli apteekin kanta-asiakaslehti, kuoressa kaksi kotiin tilattua, etiopialaista kahvipapupussia ja kaksi ilmoitusta paketeista. Pitäisi käydä postissa, mutta siihen tuntuu olevan aina niin epärealistisen korkea kynnys.

Ihmettelen aina kotiin palattua, kuinka meillä on niin kaunista ja kuinka pidänkään kodistamme. Sen unohtaa aina muualla.

Tällä kertaa sain onneksi myös ihailla yllättävää siisteyttä, joka on lähiaikoina ollut harvinaista. Viime viikonloppuna oli ystäviä kylässä, ja siivosimme ennen viikonloppua urakalla. Se urakka palkittiin nyt, kun sydämeni lepäsi seesteisenä, kun ympärillä ei ollut siivotonta.

Jääkaapista löytyi pari viikunaa, puoliksi syötyjä ja täysiä hillopurkkeja, eikä paljon muuta. Täytyy käydä pian kaupassa.

Janne saapui hetken päästä kotiin. Halasin lujasti ja sanoin ääneen, että sä näytät kyllä niin tutulta.

Juotiin kupit kahvia, viidestä oli vielä jäljellä. Olin tuonut Ylläksen urheilukauppa-alennuksista tuliaiseksi kevyttoppatakin. Se on lupaus siitä, että voimme taas pian retkeillä yhdessä.

Ylläs oli i-ha-na. Kiinnyn helposti paikkoihin, ja kiintyminen on taas tapahtunut. Kuvittelen jo kaamos-reissun, ensi kauden valkoiset puuteririnteet ja tulevan, unelmien kesämökin. Minulla on niin monta hyvää hetkeä reissusta jaettavana ja aloitan kuvien purkamisen jo heti tänään.

Nyt on naputettava koko ilta, sillä sumuiset syysretket vaativat vastapainokseen tiuhempaa työntekoa. Sitä on tiedossa täysi viikonloppu. Mutta mikäs tässä ollessa, kun vieressä näppäillään lempeästi kitaraa ja viiden kupillisen jälkeen voi taas keittää lisää.

Ja joojoo, mä lähden kyllä taas pian.

-Henriikka

En ole nero, mutta alitajuntani on

6
–
elämä, huumori

Sytyn harvoin unitarinoille, niitä kuunnellessa vaipuu yleensä itse uneen, mutta joskus ne ovat parasta huumoria. Tai niin kuin tässä tapauksessa, silkkaa nerokkuutta suoraan alitajunnasta. En voi olla kertomatta unesta, jonka Janne näki juuri ennen lähtöäni.

Minulla on usein, hyvin usein, vaikeuksia nousta sängystä aamuisin. Ei vain kertakaikkiaan pysty nousemaan, kun herätyskello piipittää. Janne kantaa ilmeisesti unessa ollessaankin huolta asiasta, sillä uni meni näin:

”Olin äärimmäisen turhautunut siihen, että joudun aina kantamaan vastuuta siitä, että saan sut ylös sängystä. Olin löytänyt avuksi netistä applikaation, jonka avulla pystyi tilaamaan tukea vaikeisiin aamuherätyksiin. Palvelun kautta kotiinsa sai henkilön, joka tuli herättämään lempeästi höyryävän kahvikupillisen kanssa…”

(nyt tulee ehdottomasti paras kohta!)

”...Kahvin rinnalle sai kuitenkin klikata ostoskoriin haluamansa herkun. Valitsin sulle vaihtoehdon B: Supersuklaatikku.”

—

Parasta. Hahahahahaha. Aivan ihanaa olla tyypin kanssa, jonka mielessä pyörii näin lempeät ideat ja joka valitsee mulle kahvin rinnalle SUPERSUKLAATIKUN. Mikä se edes on? Hahahaha.

-Henriikka

Ps. Kuva on otettu toukokuussa Kreikassa, kun siskoni maanitteli minua nousemaan.

1 … 197 198 199 200 201 202 203 … 818