Vastoinkäymiset kasvattavat viisaaksi tai katkeraksi

Elämässä voi päättää, antaako vastoinkäymisten kasvattaa viisaaksi vai katkeraksi.

Suunnilleen tällaisen lauseen näin vastikään jossain. Varmaan somessa, niin kuin kaiken muunkin epämääräisen tätä nykyä.

En muista tarkkoja sanoja, mutta ydinsanoma oli tuo. Vastoinkäymisten kautta viisaaksi vai katkeraksi.

Ärsytti. Juuri tuota samaa huttua, että voit itse päättää, mitä elämälläsi teet, mitä siltä saat.

Manifestoi! Usko itseesi ja unelmiisi! Ole paras versio itsestäsi. Olet itse itsesi valtias. Sinun tielläsi olet vain sinä itse.

Jäin kuitenkin miettimään tuota pidemmäksi aikaa. Hyvän (tai todella surkean) sitaatin merkki. Epäilen ensimmäistä.

Olen kertonut tuhottoman monta kertaa, että elämässäni on ollut viime vuosina vastoinkäymisiä.

On ollut vaikea loppuraskaus, vaikea synnytys, äärimmäisen vaikea palautuminen, raskaus vauvavuosi, kaksi keskenmenoa ja keuhkoveritulppa, jota seurasivat paha refluksitauti, paniikkihäiriökohtaukset ynnä muu. Sekundäärinen lapsettomuus, niin sitä kai voi jo kutsua, on elämässämme tällä hetkellä suuresti läsnä, mikä vaikuttaa mieleen ja jaksamiseen.

Ei ole totta, ettei kenellekään anneta enempää kuin he jaksavat kantaa. Ei todellakaan. Minulle on ainakin annettu aivan liikaa, paljon enemmän kuin jaksan.

Jollekin, vielä raskaampaa elämää eläneelle, oma pakettini voi kuulostaa kevyeltä. Minulle ei. En olisi millään jaksanut tätä. En jaksa vieläkään.

Mutta totta on sekin, ettei kukaan näitä vastoinkäymisiäni puolestani kanna. Kukaan ei pysty puolestani vaikuttamaan ja päättämään, miten niihin suhtaudun, kuinka jatkan eteenpäin. Miten loppuelämäni elän.

Puoliso elää tietysti isosti mukana, läheisetkin oman osansa. Mutta kaikilla meillä on omat elämämme elettävänä. Eivät nämä ole niin isoja asioita kenellekään muulle kuin minulle ja rinnalla elävälle puolisolle.

Ja tätä en nyt tarkoita kirjoittaa niin, että se kuulostaisi katkeralta, vaan yksinkertaisesti toteamalla.

Vain minulla on valta vaikuttaa siihen, miten suhtaudun elämäni vastoinkäymisiin.

Se ei tarkoita, etteikö taakan alle voisi silti lyhistyä hetkeksi tai pidemmäksi aikaa, ehkä pysyvästi.

Mutta minusta tuntuu, juuri nyt, juuri tänään, että olen löytänyt sen verran resursseja, että voin alkaa pohtia tuota sitaattia. Katkeruutta ja viisautta. Omaa mielenmaisemaani. Hokemiani, joita itselleni syötän. Uskoa tai epäuskoa, joita itseeni valan. Tsemppiä. Sisua. Puhtia. Sinnikkyyttä.

En ehkä usko, että nousen Fenix-lintuna tuhkasta. Mutta nousen ehkä jaloilleni, nousen ehkä mieleni päälle.

 Nousen varovasti mieleni päälle. Se kuulostaa hyvältä.

-Henriikka

Kohti hyvinvoivaa ruoka-arkea

Kaupallinen yhteistyö: K-Ryhmä

Kukapa ei haluaisi syödä monipuolisesti, ravintorikkaasti ja terveellisesti?

Niinpä. Kaikki tahtovat.

Mutta kuinka se ihan oikeasti tehdään?

Siinäpä visaisempi pulma.

Ruokasuhteeni on ollut läpi elämäni kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Olen kompuroinut lukemattomia kertoja, päiviä ja vuosia. Olen nähnyt ruoat pelkkinä kaloreina, toisinaan pelkkänä energiana. Joskus olen ollut niin fanaattinen sen terveellisyyden suhteen, etten ole syönyt kokonaisvaltaisen terveellisesti ollenkaan. Tai olen syönyt terveellisiä ruokia, mutta aina ähkyyn saakka ja kohtuuttomia määriä kerrallaan.

Ennen kolmeakymppiä havaitsin saaneeni jonkunlaisen tasapainon ruoan kanssa. Ruoka on ystävä, ja koin suhteemme mukavaksi, helpoksi, jopa paikoitellen rennoksi.

Nooooo, sitten tuli raskaus, vauvavuosi ja lapsiarki. Sanomattakin selvää, että prioriteetit olivat vähän muualla, pienen ihmisen hyvinvoinnissa. Laiminlöin taas omaa ruokailuani lukemattomia kertoja, päiviä ja kuukausia.

Laiminlyönti ei kestänyt onneksi tällä kertaa vuosia, sillä vuodenvaihteessa havahduin siihen, että kaipaan energiaa arkeeni. Tai olin sitä toki kaivannut koko ajan, mutta nyt minulla oli resursseja myös konkretisoida toiveet toiminnaksi.

Kaipasin jaksamista, voimaa, energiaa ja jotain sellaista pysyvämpää hyvinvointia. Jotain sellaista, mitä voisi kai arjen tasapainoksi kutsua.

Aloitin liikkumaan paineetta mutta säännöllisesti ja sitä on nyt jatkunut jo yli 8 kuukautta. On tullut jo useampi flunssa ja monta vaihetta, kun rutiineihin on tullut useiden viikkojen stoppeja. Esimerkiksi kesällä kaipasin selvästi lomaa ja lepoa, ja treenit jäivät. Nyt syksylläkin esimerkiksi voimaharjoittelun pariin palaaminen on tuntunut tahmaiselta. Silti väitän, että tässä ollaan nyt jonkun pysyvämmän elämäntavan äärellä.

Liikuntasuhteen uudelleen luomisen kanssa käsi kädessä on kulkenut ajatus arkiruoasta.

Aivan ensimmäiseksi olen yrittänyt luoda ruokailurytmin päivääni: ruokaa neljästi päivässä. Aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala. Joskus välipalaa lounaan ja päivällisen välissä. Kun nämä neljä tai joskus viisi ateriaa on nakuteltu paikoilleen, on moni asia muuttunut. Kehoni ei huuda koko ajan makeaa. Ylensyön harvoin. Tunnistan paremmin optimaalisen annoskoon. Kehoni osaa paremmin kertoa, mitä se tarvitsee.

Totta kai on huonompia päiviä, kun ateriarytmi takkuaa tai tulee muita mutkia matkaan, esimerkiksi eilen päivällinen jäi välistä, mikä kostautui armottomana nälkänä illalla. Mutta sellaiset kuuluvat elämään. Ja kaikista pahinta olisi ajautua uudelleen jonkunlaiselle fanaattisuuden polulle ruoan kanssa. Se mitä ruoan kanssa tavoittelen, on pysyvä hyvinvointi ja rentous.

Tänä syksynä, nyt kun on kulunut riittävästi aikaa ruokailun aikataulurutiinien luomisesta, olen ajatellut keskittyä enemmän ruoan sisältöön. Haluaisin ottaa vähän paremmin selvää, mitä ruokani sisältää, eli saanhan riittävästi kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Erityisesti haluaisin tietää, riittääkö treenipäivien ravinnonsaanti, ja saanko ruoasta riittävästi kaikkea, esimerkiksi hyviä rasvoja. En halua mennä näissä tarkkailuissa molekyylitasolle, vaan lähinnä vaan tsekkailla yleistä linjaa ja tehdä mahdollista pientä kurssinkorjausta.

  

K-Ruoka-sovellukseen on tullut uusi ominaisuus: K-Hyvinvointi. Tämä on juuri sellainen helppo, matalan kynnyksen apu, jos haluaa vähän kurkkia, miten monipuoliselta tai terveelliseltä oman tai perheen ruoka-aineiden sisältö oikein vaikuttaa.fravinto

Jo useamman vuoden sovelluksesta on pystynyt tarkkailemaan muun muassa ruoan kotimaisuus- ja kasvis-astetta (huomio huomio! Olen nostanut omaa kotimaisuusastettani merkittävästi! Sädekehä pään päälle). Nyt ominaisuuden laajenet kuitenkin hyvinvoinnin puolella, ja niiden avulla voi tukea terveellisen ruoan ostamista perheelle tai itselleen. Eli juuri sellaista laajempaa kurssin korjausta, ei mitään piipertelyhommia tai kalorilaskentaa. Ptyi.

Näin homma toimii: K-Hyvinvointi yhdistää datan K-Plussa-kortilla tehdyistä ostoksista K-Ruoka-sovellukselle annettuihin taustatietoihin. Siten sovellus näyttää, miten suomalaiset, nykyiset ravitsemussuositukset toteutuvat omassa tai oman perheen ostoskorissa. Tämän avulla luodaan pohja ja suuntaviivoja, joilla voidaan löytää terveellisempiä valintoja elämään.

K-Hyvinvointia kehittämässä on ollut asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan ravitsemusterapeutti.

Tämän lisäksi K-Hyvinvoinnissa voi asettaa myös ravitsemussuosituksiin perustuvia ravintotavoitteita, kuten suolan määrän vähentämistä tai juuresten ja vihannesten lisäämistä. Tavoitteita on yhteensä 12, joista sovellus nostaa suosittelunäkymään tällä hetkellä automaattisesti kolme tavoitetta, joissa on eniten parannettavaa. Käyttäjä voi kuitenkin valita vaikka kaikki 12 tavoitetta omaan seurantaansa.

K-ryhmä on tunnistanut, että kun ruuan hinta on noussut elinkustannusten myötä, ruuan terveellisyydestä on tingitty: noin joka viides (22 %) syö epäterveellisemmin kallistuneiden hintojen vuoksi kuin ennen, ja lapsiperheistä lähes joka kolmas (29 %). Esimerkiksi vihannesten ja juuresten sekä hedelmien myynti on laskussa, ja harva suomalainen on syönyt tarpeeksi kasviksia ja hedelmiä ennen hintojen nousuakaan.

Itseäni kiinnostaa juuri juuresten käyttö erityisen paljon, erityisesti sen jälkeen, kun oma kasvimaa tyhjenee ja olemme taas kaupan armoilla. Myös vähärasvaisten maito- ja kasvimaitotuotteiden kulutus on sellainen asia, jota haluan seurata. Jos pakkasemme ei olisi niin täynnä marjoja tai kasvihuoneemme viinirypäleitä, seuraisin varmasti innokkaasti myös hedelmien ja vihannesten saantia.

Tavoitteiden toteutumista voi seurata sovelluksesta löytyvän ravintoindeksin avulla. Mikäli keskittää ostoksensa K-Ryhmän kauppoihin, ja on syöttänyt sovellukseen taustatiedot oikein, indeksi on oikeasti varsin relevantti. On kuitenkin huomioitava, että data alkaa kertyä hiljalleen vasta sitten, kun sovelluksen on ottanut käyttöön, eli ei kannata hötkyillä.

Esimerkiksi itse otin K-Hyvinvoinnin käyttöön pari viikkoa sitten, minkä jälkeen ostin eräitä kuvauksia varten 6 sipsipussia, isälleni tuliaiseksi suklaalevyn sekä itselleni lauantaikarkit. Nämä olivat about ensimmäiset ostokset, jotka sovellukseen kertyivät, joten en laskisi aivan vielä näiden varaan kokonaiskuvaa hyvinvoinnistani (vaikka kyllähän nämä oikeasti lisäävät hyvinvointia!) Muutenkin suosittelen sovelluksen käyttöä ohjaavasti: on erittäin tärkeää huomata, jos esimerkiksi kasvisten saanti laahaa, tai jos juureksia ei käytä juuri ollenkaan. Myös rasvan ja suolan käyttö voi lähteä tuotteiden piilosuolan ja -rasvan vuoksi helposti aika lapasesta. Tällaisten isojen linjojen huomiot näkee sovelluksesta nopeasti ja helposti, mikä ainakin itseäni motivoi tekemään parempia valintoja ruokakaupassa.

Myös ravintoindeksi laaditaan näiden yleisten tavoitteiden toteutumisen pohjalta – kokonaisluku siitä, kuinka hyvin ostokset vastaavat ravitsemussuosituksia. Taas kerran painotan, ettei lukua kannata seurata orjallisesti, vaan suuntaa antavasti.

 

Lisäksi K-Hyvinvointi -appissa on kätevät tuote- ja reseptisuositus osuus: sovellus tarjoaa tehtyjen ostosten pohjalta tuote- ja reseptisuosituksia, jotka edesauttavat asetettujen tavoitteiden toteutumista. Helposti tulee jumahdettua samoihin, tuttuihin tuotteisiin. Itse selasin juuri hyvien rasvojen perässä erilaisia, uusia pähkinätuotteita tuolta sovelluksen valikoimasta.

Tämän lisäksi sovellukseen on tullut myös paljon toivottu ominaisuus siitä, että ainekset voi siirtää reseptiltä ostoslistalle tai verkkokaupan ostoskoriin. JES. Tervetuloa kaikki tällaiset arkea helpottavat ominaisuudet. Kiitos. Tuotteiden kokonaishinta tulee näkyviin reseptin yhteyteen, eli ei tarvitse ostella sikaa säkissä, vaan voi myös selailla, millainen resepti sopisi budjettiin minäkin hetkenä.

Miltä uudet ominaisuudet teistä vaikuttavat?

Itse otan avosylin vastaan elämää helpottavia appeja ja niiden uusia ominaisuuksia. En tarvitse mitään turhia sovelluksia viemään puhelimesta tilaa, mutta sellaiset ovat erittäin tervetulleita, joista on oikeasti hyötyä.

En ollut käyttänyt tuota K-Ruoka -sovellusta taas hetkeen ja hätkähdin, kun nyt sen avatessani sieltä löytyi etu, että saan Fazerin Sinisen suklaalevyn ILMAISEKSI. Kyllä se naurattaa, että vaikka miten olisi oma talous vakaassa tilassa, niin kyllä ilmainen on aina ilmainen.

Jään kytistelemään tulevia etuja ja ehkä kuitenkin kaikista eniten sitä, miten ravintotavoitteeni edistyvät ja saanko taas pikkuaskelin hyvinvointiani parempaan ja kestävämpään suuntaan.

-Henriikka

K-Ruoka-sovelluksen saa ladattua app-kaupoista haulla ”K-Ruoka”. 

Ei mennä siihen, mitä mulle kuuluu

Elämässä tulee hetkiä, kun joku kysyy yllättäen kuulumisia, eikä yksinkertaisesti jaksa vastata.

Tekee mieli huokaista. Tulee vain olo, että en jaksa mennä tähän, mulla ei ole voimia tähän.

Viimeiset kuukaudet ovat olleet juuri sellaisia.

Imen energiaa muiden kuulumisista. Kyselen kaikkea, varsinkin pintapuolista, opin uutta ja pysyn perillä läheisten elämästä. Lähettelen whatsapp-viestejä ystäville, että mitä heille kuuluu, miten heidän parisuhteissaan menee, miten heidän haaveet, onko arki mukavaa. Ootteko lukeneet tämän uutisen, mitä mieltä? Kenen puolella olette? Mitä meinaatte syksyllä, lähdettekö reissuun?

Ja sitten saan paluuviestinä, entäs mitäs sulle. Enkä vastaa mitään. Tai jos vastaankin, että ei-nyt-niin-hyvää ja sitten saan tarkentavan kysymyksen takaisin, niin lopetan viestit viimeistään sitten.

Tänään olin juhlissa ja pari tuttua ihmistä kysyi kuulumisia. He olivat onneksi niin turvallisia, että pystyin vastaamaan rehellisesti: ”Ei mennä jooko siihen. Mä en nyt jaksa avata sitä lipasta.”

En vaan jaksa. En jaksa käydä raskaita kuulumisia läpi. Tuntuu, ettei siitä saa kukaan mitään. Samat, kuukausia vanhat kelat, ei mitään uutta auringon alla.

Voin hyvin jutella päivän poliitikasta (köh, tai no vähintään kuukauden), muiden ihmisten asioista tai vaikka siitä, mitä tapahtui, kun korona-pandemia alkoi. Mutta kun tullaan omiin tunteisiin ja nykyhetkeen, iskee kuormitus päälle.

Ei jooko. Ei jooko mennä siihen.

En yhtään ihmettele, että elämän suvantovaiheissa voi kadottaa suuren osan tai vaikka kaikki läheisistä ihmisistä. En usko, että olen ainoa, joka työntää huomaamattaan muita ihmisiä kauemmas. Ihan läheisimmät saattavat pysyä kyydissä mukana, mutta se seuraava ihmisaalto on kyllä heikoilla. Kuka haluaisi elämäänsä ihmistä, joka työntää pois? Työnnän kaikkia etäämmälle, loitommas itsestäni ja tunteistani. Sulkeudun omaan kuplaani.

En tiedä johtuuko se siitä, että lähellä itseä tuntuu kipeimmältä. Siellä on helpompi olla yksin tai maksimissaan muutaman ihmisen kanssa. Vai johtuuko se siitä, että muiden onni ja tuuri, muiden iloiset elämät ja omat haaveet muiden toteuttamana vahvistavat omaa kipua.

”Ton ikäinen lapsi meillä pitäisi olla nyt.”

En tiedä pääseekö ajatuksesta koskaan eroon.

Ihan tavallista mulle kuuluu. Menkkakramppeja.

-Henriikka