Unelmien pihavarasto ja verstas: Elementti Ellin elementtivarasto

Kaupallinen yhteistyö Elementti Elli

Eläköön, eläköön! Piharakennuksemme on viimein valmis.

Tai no, pientä viilausta on vielä, niin kuin sähköjen vetäminen sisälle, valaisimien asennus ja ikkunanpielien maalaus. Silti voin jo hurrata, koska rakennus seisoo pihalla ylväänä, ja kamppeet on kannettu sisään.

Mikä riemu! Vielä viisi vuotta sitten iloitsin näin suuresti ehkä kaukomaanmatkasta tai uudesta takista. Nyt päiväunieni aiheena on ollut käytännöllinen, pihaan sopiva ulkorakennus ja varasto.

Varastohankkeen lähtökohdat

Kun kävimme katsomassa tätä Porvoon kotiamme ensi kerran lokakuussa 2020, ihastuimme kotiimme täysin. Tiesimme kuitenkin heti, että varastotilaa täältä puuttuu. Kiintokalusteet loistivat poissaolollaan sisätiloista, mutta kaipasimme lämmintä varastotilaa myös kodin ulkopuolelle. Kaikki muu oli kodissa kuitenkin kohdillaan, joten teimme tarjouksen tietäen, että rakentaisimme pian jäljellä olevilla rakennusoikeusneliöillä lämpimän ulkorakennuksen.

Pihalla oli valmiina kylmä, rakennusluvaton ulkovarasto/puuliiteri, joten ulkovaraston rakennuslupaa hankkiessamme teimme siitä samalla luvallisen. Rakennusoikeutta oli jäljellä tontillamme vajaan 40 neliön verran, joten päätimme käyttää kaikki neliöt piharakennus-projektiin. Säilytys- ja verstastila oli juuri se mitä tarvitsimme, emmekä halunneet suunnitella pihaa pikkumökkejä täyteen, vaan satsata mieluummin kaikki yhteen suurempaan.

Halusimme myös rakennuksen, jonka pystyy tarvittaessa muuttamaan vaikka vierashuoneeksi tai työhuoneeksi, jos tulevaisuudessa kotimme neliöt kävisivät ahtaaksi.

Millaisen varaston tahdoimme?

Ensisijainen käyttötarkoitus rakennukselle oli lämmin varastotila. Tälle suunnittelimme suuremman huoneen. Olemme puhuneet tästä ”unelmien outdoor-varastona”, sillä nimenomaan retkeily- ja luontoliikuntakampe on se, joka syö neliöitä. Polkupyörät, lumilaudat, makuupussit ja -alustat, untuvatakit, lapsen pyöräkärry, teltat, kuivapuvut… you name it.

Haluamme säilyttää harrastus- ja työtarvikkeitamme mahdollisimman järkevästi, ja esimerkiksi eri lämpötilojen makuupussit vievät oikeaoppisesti, eli auki säilytettynä yllättävän paljon tilaa. Tietysti tilaa syö myös sesonkivaatteet, seuraavaa mahdollista lasta varten säilytetyt vauvankamppeet, tyhjinä odottavat hillopurkit ja mehupullot, kirpputoria odottelevat tavarat ja vaikka mikä muu.

Emme todella ole mitään minimalisteja, eikä se ole meillä tavoitteenakaan. Maaseudulla on mukava asua, kun on tilaa vähän levällään olevalle elämälle. Emme halua kiintyä tavaraan, mutta nautimme kumpikin siitä, että jos ystävät tulevat meille kylään, meillä on lainata koko porukalle varusteet pilkkireissulle.

Toinen huone suunniteltiin ensisijaisesti puolison verstaaksi, vaikka muistankin aina korjata muodon ”meidän verstaaksi”, ties vaikka innostuisin puutöistä. Joka tapauksessa tästä tulee hänen onnenkehtonsa, jossa pystyy rauhassa käyttämään sirkkeliä, kun ulkona sataa lunta tai maalata ikkunalistoja tai ruokapöytää uuteen sävyyn. Mitä nyt vain ikinä keksiikään. Dartsi-taulu ja hirvenpää seinälle, biljardipöytä keskelle, tietenkin. Tai ehkä jotain muuta.

Miksi Elementti Elli?

Niin kuin monissa projekteissamme, minä olin pääsuunnittelija ja puoliso itse toteuttaja. Puoliso siis teki kaiken itse, lukuun ottamatta ruuvipaalujen poraamista ja kiven räjäytystä. Elementtien paikalleen nostamisessa oli apuna isäni.

Etsimme vimmatusti tietoa netistä erilaisista rakennusratkaisuista ulkovarastoksi. Vaakakupissa painoi vahvasti taloudelliset resurssit, sillä emme halunneet laittaa hirveitä summia uuteen rakennukseen talokauppojen päälle.

Emme siltikään halunneet tinkiä laadusta, sillä olisi yksinkertaisen typerää kyhätä vaivalla joku kehno lautahökkeli omaisuuttaan suojelemaan. Halusimme käytännöllisen ja luotettavan rakennuksen, joka kestäisi vuodesta toiseen.

Lisäksi oli tärkeää, että rakennus näyttää hyvältä ja että se maisemoituu pihaamme ja sointuu jo olemassa oleviin rakennuksiin, eli kotitaloon ja kylmään puuliiteriin.

Päädyimme pohdinnoissamme Elementti Elliin, sillä se täytti yllä olevat kriteerit ja oli lisäksi todella väljästi muokattavissa. Pihamme on niin täynnä hedelmäpuita, marjapensaita ja kaikkea muuta ihanaa, ettemme olleet valmiit luopumaan oikein mistään. Emme myöskään halunneet blokata maisemaa merelle tai metsään päin.

Tontin laidalta löysimme sellaisen kohdan varastolle, että vain yhden kiven räjäytys ja yhden mustaherukkapensaan siirto riittäisi toimiksi. Kaikki vanhemmat puut, alta kaadettiin vain pikkupaju ja nuori pihlaja. Elementti Ellin elementtivaraston pystyi metrin elementtien rajoissa muokkaamaan juuri sen kokoiseksi kuin tahdoimme. Näin saimme mahdollisimman paljon neliöitä, mutta emme joutuneet tinkaamaan sijainnista tai ominaisuuksista.

Lisäksi Elementti Elliltä, toisin kuin monilta muilta toimijoilta, sai kätevästi rakennuspiirustukset pyydettäessä. Asiakaspalvelu oli muutenkin jouhevaa ja nopeaa koko prosessin ajan, sellaista ihmiseltä ihmiselle -kommunikaatiota yritysjargonin sijaan. Aina tarvittaessa pystyi mutkattomasti kysyä neuvoa ja apua myös sai. Elementti Elliltä korostettiin, että kannattaa aina mieluummin hyvissä ajoin kysyä ja varmistaa kuin harmitella jälkikäteen.

Myös materiaalin ja työn luvataan olevan vähintään 99 prosenttia kotimaista, mikä on tietysti suuri plussa.

Tämän valinnan jälkeen päädyin myös ehdottamaan Elementti Ellille yhteistyötä projektin tiimoilta, sillä ainakin itse löysin asiaa googletellessani yllättävän vähän vertaistarinoita ulkorakennusten hankinnasta. Päädyimme yhdessä, että kirjoitan auki tämän koko rakennusprojektin, jotta muut vastaavaa miettivät voivat sitten löytää mahdollisesti vastauksia kysymyksiinsä.

Suunnittelu ja tilaus

Kaiken yllä olevan mietinnän ja suunnittelun päätteeksi päädyimme kooltaan 4×9-metrin kokoiseen eli yhteensä 36 neliön ulkorakennukseen. Rakennuksen malli on Elementti Elli E20.

Varastohuoneen kooksi tuli 6×4 metriä, verstashuoneen 3×4 metriä.

Vakioelementtien koot ovat 500 mm ja 1000 mm leveitä sekä 1990 mm korkeita, joiden puitteissa rakennuksen kokoa voi muokata vapaasti aina 4240 leveyteen. Pituutta rakennuksella voi olla lähes rajattomasti. Kaikkia vakiomallin rakennuksien pituutta ja leveyttä voi muokata 500mm jaotuksella. Meidän elementtimme ovat korotettuja, eli 2000mm.

Rakennuksia saa Elementti Elliltä myös asiakkaan omilla mitoilla, joiden tarjoukset annetaan aina erikseen.

Varaston ulkokuoren rakennus

Ruuvipaalujen asennus

Rakennus päädyttiin nostamaan ruuvipaalujen päälle, sillä ne ovat helpot, edulliset ja sopivat erinomaisesti savimaahan.

Kun ulkovarastoprojekti saatiin käyntiin, oli talvi parhaimmillaan, ja maa roudassa. Olin luullut, ettei rakennuksen aloittaminen onnistu tuohon aikaan, mutta väärin luulin. Ruuvipaalujen asennus ulkoistettiin suosiolla ammattilaisilla. Saimme asentajalta tarkat ohjeet siitä, missä kohtaa poltimme pari vuorokautta ulkoroihuja, jolloin lumi suli ja maa pehmeni oikeista kohdista. Sen jälkeen itse asennus olikin todella nopea juttu.

Tämän jälkeen varaston alueelle levitettiin suodatinkangas, jonka päälle levitettiin reilusti erikseen tilattua soraa. Tämä toimenpide edesauttaa alueen pysymistä kuivempana ja estää aluskasvillisuutta.

Kiven räjäytys

Löysimme varastolle niin loistavan paikan, että halusimme poistaa siitä pienen kiven tieltä. Ensin puoliso yritti saada sitä omin voimin halkaistua. Homman tiimellyksessä ilmeni kuitenkin, että kiven maanalainen osa oli vielä paljon odotettua suurempi, jolloin asialle tilattiin ammattilainen. Räjäytys olikin ohi turvallisesti parissa tunnissa valmisteluineen kaikkineen.

Räjäytyksestä jääneet kivet lapattiin pulkkaan ja kärrättiin pois tieltä. Kiitos lumelle asioiden helpottamisesta.

Lattiakoolaukset

Ruuvipaalujen asennuksen jälkeen oli vuorossa lattia- eli pohjakoolausten teko.

Oli hurjaa nähdä, miten valtava varaston pohja oli. Tänne todentotta mahtuisi asumaan! Pohjoisen mökkimme on suunnilleen samankokoinen kuin tämä pihavarastomme, mille jaksamme nauraa aina uudestaan ja uudestaan.

Pohjakoolaukset tehtiin omasta puutavarasta, eli rautakaupasta erikseen hankituista kakkoskutosista. Näin muodostui varaston pohjaritilä.

Seinäelementtien asennus

Koko varaston ulkokuori nousi päivässä paikoilleen. En itse osallistunut tähän vaiheeseen ollenkaan, joten siksikin oli erityisen kiinnostavaa katsoa ikkunasta, millä vauhdilla varastoon nousi seinät.

Sain kuitenkin itse olla ennen tätä päättämässä ikkunoiden ja ovien paikat. Tunsin auktoriteetin hiljalleen nousevan kohti hattua, kun merkkailin punaisella timpurin kynällä lattiakoolauspalkkeihin ”ikkuna”, ”ovi”, ”ikkuna”…

Isäni tuli auttamaan puolisoa elementtien nostelussa ja näin pihaan kuljetetut seinäpalat nousivat paikalleen yhdessä päivässä.

Katon asennus

Kun seinäelementit olivat nostettu paikalleen, oli kattotuolien vuoro. Kattotuolien päälle laitettiin aluskate ja aluskatteen päälle peltikatto.

Katoksi valitsimme mustan peltikaton, sillä sellainen löytyi myös pihan puuliiteristä. Lisäksi kotimme tiilikatto on ulkoisesti tosi samankaltainen, jolloin kaikki rakennukset sointuvat yhteen. Ulkoisesti olisin mieluummin valinnut harjakaton, mutta pulpettikattoinen rakennus oli käytännöllisempi, sillä vesi valuu siitä suoraan varaston takana kulkevaan ojaan. Nämä on tällaisia järkeviä kompromisseja, jotka teen tosi mieluusti, kun ajattelen miltä se tulevaisuudessa säästää.

Myös räystään alapuoli laudoitettiin umpeen.

Ikkunoiden ja ovien asennus

Kaikkiin Elementti Elli -rakennuksiin voi myös lisätä tai vähentää ovia ja ikkunoita sekä vaihtaa niiden malleja. Koska halusimme rakennuksemme ensisijassa varastokäyttöön, emme halunneet antaa liian paljon seinätilaa ikkunoille tai oville. Halusimme kuitenkin tilaan myös luonnonvaloa keinovalon rinnalle, joten valitsimme verstaan puolelle kaksi ja varaston puolelle kolme pientä ikkunaa. Ikkunat ovat 6×6 avattavia, eristettyjä mökki-ikkunoita, jotka sopivat ympärivuotiseen, lämpimänä pidettävään rakennukseen hyvin.

Molempiin huoneisiin tuli 9×19-karmilliset ulko-ovet, jotka on lämpöeristetty ja lukkorungolla. Karmilliset ovet on lisätilauksesta saatava tuote. Totesimme, että tuplaovia emme tarvitse mihinkään. Luovuimme myös huoneita yhdistävästä ovesta, sillä kulku näiden kahden huoneen välillä hoituu todella kätevästi ulkokautta, eikä kulku huoneiden välillä ole kovin toistuvaa. Toinen ovi tilattiin vasenkätiseksi, toinen oikeakätiseksi, jotta kulku niihin olisi ovien sijaintien suhteen kaikista helpointa.

Maalaus

Sitten maalattiin! Tämä oli mukavaa ja palkitsevaa hommaa. Hienoa on myös huomata, että mitä pidemmälle aika kuluu, sitä jouhevammin varasto maisemoituu pihaamme. Sävyt valittiin suoraan puuliiteristä, ja ulkomuodosta tuli sävyvalintojen vuoksi jopa vähän sellainen nostalginen junavaunu-fiilis. Todella hieno.

Maalauksesta kirjoitinkin viime kesänä oman juttunsa, joten en sitä ala tässä sen enempää avaamaan, vaan siihen pääsee syventymään toisessa kirjoituksessa.

Maalauksen jälkeen sokkelilautaan asennettiin vielä metallilista, minkä jälkeen ulkokuori olikin pieniä lopun viimeistelyjä vaille valmis!

Varastojen sisätilojen rakennus

Lattian eristäminen ja asentaminen

Kun ulkokuori oli valmis, eristettiin lattia. Eristys tehtiin Finnfoam-levyillä eli polystyreenillä.

Sisämateriaaleiden ulkonäöstä olimme valmiita joustamaan taloudellisista syistä, kuitenkaan toiminnallisuudesta tinkimättä: Näin sisälle molempiin huoneisiin valikoitui b-laatuisena ostettu kuusilankkulattia. Lopulta pihistellen valitut sisämateriaalit kuitenkin näyttävät myös oikein tyylikkäältä.

Lattia lakattiin vielä, jotta siitä tulisi kestävämpi ja käytännöllisempi.

Seinien ja katon eristys ja asennus

Kun lattia oli asennettu, oli seinien ja katon vuoro. Eristys tehtiin kuten lattiaankin, Finnfoam-levyillä.

Myös sisäseinät ja katto oli b-laatuisena ostettua: seinät ruskeaksi maalattua seinäpaneelia, katto valkovahalla päällystetty kattopaneeli.

Kustannukset: mitä kaikki maksoi?

Avaan nyt kaikkinensa koko projektin kustannukset, että näette ihan konkreettisesti, mitä kaikki maksoi:

Elementti Elli -rakennus (ks. tarkemmin tilaus alta) 9694€
Katto 1282,81€
Lattiakoolaus 416,10€
Räjäytystyö 620€
Ruuvipaalut ja asennus 2512,15€
Eristeet 1996,49€
Sora 244€
Räystäslaudat 164,88€
Lattialaudat 907,44€
Lukot ja sarjoitus 523,84€
Muu (kangas soran alle, lattialakka yms.)  200,35€
Seinä- ja kattopaneelit 1000€

Yhteensä 19 562,06€

 

Olimme kokonaissummaan todella tyytyväisiä. Money very well spent. Todellakin rahan arvoinen sijoitus, ja uskon, että jos joskus luovumme kodistamme, nostaa tämä myös kotimme arvoa ja haluttavuutta.

Elementti Elli -tilaus tiivistetysti

Tässä on vielä Elementti Elli -tilaukseni pähkinänkuoressa:

Elementti Elli E20
– Vain yksi väliseinä
– Ulkovuorauslaudat vaakasuunnassa
– Ei lattiaa
– Pulpettikatto
– Vesikatto 28×95 ruodelaudat
– Korotetut elementit
– 5x ikkuna 6×6 avattavia mökki-ikkunoita
– 2x 9×19 karmilliset, umpipaneloidut ovet lukkorungolla. Toinen oikeakätinen, toinen vasen.

Viimeistelyä vaille valmis

Koska emme halunneet tinkiä varastotilan toiminnallisuudesta, varastohyllyt rakennettiin itse liimapuulevyistä ja kakkoskakkosista. Hyllyt rakennettiin suoraan paikoilleen aloittaen alahyllystä ja siitä ylöspäin edeten.

Varaston takaosaan asennettiin ympäri käveltävä rekki makuupusseille ja -alustoille sekä takeille ynnä muulle.

Mikä ilo olikaan, kun saimme alkaa kantaa tavaraa sisään yhdestä kotimme makuuhuoneesta, joka oli tähän saakka toimittanut varaston virkaa yli kaksi vuotta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pääsemme muuttamaan pian itse uuteen makuuhuoneeseemme, ja myös lapsi saa vihdoin oman huoneen.

Hyllyjen lisäksi pari pyöräkoukkua on jo paikallaan. Kattoon tulee säilytys lumilaudoille ja suksille, seinälle varmasti lisää koukkuja ja naulakkoja. Myöhemmin tilaamme hyllyille sopivat säilytyslaatikot. Tietenkin ennen varsinaista järjestelyä myös myymme kaiken turhan, mutta vielä emme ole ehtineet tälle asteelle.

Ensin ajattelimme laittaa huoneen keskelle saarekkeen kaikenlaista välppäilyä varten, mutta totesimme, että tila toimii parhaiten kotikuntosalina sellaisenaan. Sukset saamme voideltua verstaan puolella, ja muutenkin tykkäämme molemmat tehdä asioita lattiatasossa. Juuri eilen haaveilin, että pitäisin joku ilta varastossa kenkien huolto -sessiot. Mikä autuus, että voin vapaasti leväyttää kaikki lankit ja vahat levälleen varastoon iltamien ajaksi!

Metalliset kynnyspellitkin sai puoliso viime viikolla paikoilleen. Muutamia viimeistelyjä on vielä tehtävä, mutta ne tuntuvat pieneltä kaiken keskellä, niin kuin ikkunoiden ja ovien maalauksen viimeistely.

Lisäksi edessä on vielä sähköasentajan kutsuminen paikalle, jolloin saamme pistorasiat ja valaisimet paikoilleen. Sen jälkeen päästään kiinnittämään myös viimeiset listat.

Tällä hetkellä ilmanvaihto hoituu sillä, että ovia ja ikkunoita ei ole vielä tiivistetty. Mutta toki tiivistämme ne sitten kunnolla, kunhan ilmanvaihtoräppänät on saatu paikoilleen varastoon.

Sen lisäksi rakennamme verstaan ovensuulle portaat ja varaston ovelle rampin, jota pitkin voi esimerkiksi kuljettaa pyörän helposti sisään.

Rakennuksen valmiiksi saaminen kesti meillä vuoden verran, mutta todellinen työaika ei ollut lähelläkään tuota. Varaston olisi siis pystynyt rakentamaan paljon vikkelämminkin. Halusimme kuitenkin sovittaa projektin elämäntilanteeseemme ja arkeemme niin, ettei se tuo liikaa painetta. Välissä asuimme usean kuukauden pohjoisessa, kesän reissasimme ym.  Ulkokuori valmistui todella nopeasti ja sen jälkeen ei ollutkaan mitään hätää saattaa projektia loppuun hiki hatussa.

Mitäs vielä? Ei kai sitten mitään! Ilahtumista ja helpompaa elämää. Voin kertoa, että toimiva piharakennus taitaa olla parasta, mitä ihminen voi kotiinsa ostaa. Kakun jälkeen. Ehkä parasta on syödä kakkua piharakennuksessa.

Ja piharakennukseenhan voi sitten vaikka karata valkokankaan ja videotykin kanssa katsomaan elokuvia, jos alkaa oma elämä pänniä. Kakku kainalossa.

-Henriikka

Ps. Kysyttävää? Anna tulla!

Inspiroitunut luonnonvoimista: Kalevalan yhdisteltävä Amuletti-sarja

kaupallinen yhteistyö Kalevala

Kevät tulee kiireellä kohti. Olin viime viikolla meren rannassa. Tuijotin horisontissa kaukana siintäviä pikkusaaria. Höttöiseksi ennättänyt jäälautta aaltoili kohti, ja kevät ryskyi ja paukkui kaikkialla. Tuuli puhalsi niin navakasti, että silmistä valui vesi, mutta kaikkialla näytti äärimmäisen kauniilta. Paljaat kalliot olivat sulaneet jään alta esiin, ja rannan lumipeite alkanut rakoilla.

Laitoimme tuulensuojaan tulet kahvinkeittoa varten ja nautimme auringosta, joka tuntui yltävän kaiken viiman keskelläkin aivan kaikkialle. Se lämmitti iholla lempeästi, niin kuin kevätaurinko aina.

Kahvit juotumme otimme kuvia Kalevalan uutuuksista, Amuletti-sarjasta.

Jo aiemmin Kalevala on julkaissut Amuletti-sarjaansa uuden Pohjankarhu-riipuksen.

Mutta nyt maaliskuussa sarja täydentyi aivan uudenlaisilla koruilla: hopeisilla ja pronssisilla Amuletti-korvarenkailla ja -ranneketjuilla sekä -kaulaketjuilla sekä niihin sopivilla, pienillä, irtonaisilla Amuletti-pikkuheloilla.

Kuten riipuksiakin, myös heloja on saatavilla viidellä eri symbolilla: Aurinkoleijona, Osmansolmu, Hannunvaakuna, Teljänneito ja Pohjankarhu. Kaikki helat löytyvät sekä hopeisina että pronssisina.

En voi olla ainoa, jonka mielestä amuletit sopivat tuonne luonnon keskellä aivan saumattomasti. Miten inspiroivaa näitä kuvauksia olikaan tehdä, kun kuviin sai luonnon voimaa, juuri niin kuin koruihinkin on tallennettu.

Amulettikorujen yhdistelyvaihtoehdot ovat lukemattomat: pronssia ja hopeaa voi sekoitella iloisesti keskenään tai pitäytyä vain toisessa. Joku voi valita tarkkaan ranne- tai korvakoruunsa vain yhden helan, toinen taas pitää runsaammasta ja valitsee useamman. Korvarenkaisiin ja ranne- sekä kaulaketjuihin voi lisätä niin monta pientä Amuletti-helaa kuin haluaa. Näitä pikkuheloja voi yhdistää myös kaikkiin Amuletti-riipuksiin.

Ja tietysti heloja voi hankkia myös lisättäväksi omiin, olemassa oleviin koruihinsa.

Nämä amuletit ovat voimakoruja, kunkin symbolin on tarkoitus tuoda kantajalleen tiettyä voimaa; Teljänneito rakkautta, Osmansolmu onnea, Pohjankarhu viisautta ja Aurinkoleijona rohkeutta. Hannunvaakuna suojelee pahalta.

Koruja voi totta kai pitää vain sen vuoksia, että ne ovat yksinkertaisesti kauniita. Mutta voimista voi myös kerätä itselleen ne, joita kokee tarvitsevansa.

Ja jos amuletin ei varsinaisesti uskokaan antavan voimaa, voi se ainakin muistuttaa kantajalleen voimasta, joita meissä jo on.

Vähintään yhtä ihana ajatus on antaa tiettyä voimaa läheiselleen lahjaksi: valmistuvalle viisautta, rohkeutta äidille tai isoäidille äitienpäivänä tai vaikka parhaalle ystävälle tai lapselleen Hannunvaakuna suojelemaan.

Kalevalan amuletteja voi ajatella myös perhekoruna, jolloin voi ostaa itselleen mukana kannettavaksi esimerkiksi pikkukarhun symboloimaan kutakin lasta, Aurinkoleijonan symboloimaan puolisoa tai vanhempia, ystäviä tai miten kukakin näitä symboleita haluaa ajatella ja tulkita. Mahdollisuuksia on yhtä paljon kuin kantajiakin.

Kirjoitin vuosi sitten laajan kirjoituksen Kalevalan vaikuttavasta historiasta ja vastuullisuustyöstä. Kalevala kulkee voimanaisten jalanjäljissä, ja vastuullisuus on kiedottu yrityksen arvoihin:

Kaikki korut valmistetaan ympäristöystävällisesti Helsingissä.

Kalevala on linjannut käyttävänsä kolmasosan tuloksestaan hyväntekeväisyyskohteisiinsa sekä henkilöstölle. Siis kolmasosan! Sehän on aivan älytön siivu.

Tällä hetkellä hyväntekeväisyyskohteita on kaksi, Kenian Kalevala Training Center ja vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys Rusetti ry.

Kalevala Korun rahoituksella perustettiin keväällä 2020 Kalevala Training Center, joka avaa nuorille naisille tien ammattiin ja itsenäiseen toimeentuloon pienessä Makongenin kylässä Keniassa. Tällä hetkellä alkamassa on neljäs toimintavuosi alkamassa, ja jo 231 nuorta on valmistunut ammattiin.

Kalevala Korun rahoittamana 2022 perustettiin myös vammaisettytöt.fi -sivusto, Suomen ensimmäinen media vammaisilta tytöiltä vammaisille tytöille. Verkkosivusto ja vammaisille nuorille tytöille järjestettävät leirit vahvistavat itsetuntoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Vammaisettytöt.fi -hanke on Rusetti ry:n toteuttama.

Rakastan tätä yllä olevaa kuvaa. Näyttää aivan siltä kuin paitani olisi silkkaa liekkiä. Voimaa, rohkeutta, ehkä onneakin. Vähän sellaista samaa tunnelmaa kuin tuo keväisenä ryskyvä meri antaa. Yritän kyllä kerätä itseeni elinaikanani niin paljon luonnonvoimaa kuin vain on mahdollista.

Rakastan kevättäkin. Siitä on tullut suosikkivuodenaikana sen jälkeen, kun lapsemme syntyi keväällä. Kaikki mitä keväällä tapahtuu, tapahtuu kohti valoisaa aikaa.

On lohduttavaa, kun aamulla avaa silmänsä, ja ulkona on jo valoisaa. Lapsi osoittaa ikkunaan ja sanoo ”kirkasta!” Menee yllättävän myöhälle iltaan, kun pystymme leikkimään ulkona valossa. Sitten mennään sisälle, ja hän sanoo: ”Ulkona pimeää. Kuu loistaa! Oravat nukkuu!”

Teljänneito-amuletissa päättymätön nyöri muodostaa sydämen ympäröivän merimiessolmun, joka symboloi rakkautta. Ehkäpä tällaiselle nykyiselle merenystävälle, lakkaamattomalle rakkaudenkaipuiselle tuo olisi sopiva symboli kulkemaan mukana.

Minkä Amuletti-korun näkisit itselläsi?

-Henriikka

Hyvinvointini juuret ja monipaikkaisuuden tulevaisuus

Kaupallinen yhteistyö: Maaseutupolitiikan neuvosto

Omat hyvinvointini juuret kulkevat syvällä maanpinnan alla. Ne kulkevat luonnon ytimessä, kotimaisemissa saaristossa ja merellä, toisen kodin ympärillä nousevilla tuntureilla ja mökkimaisemien järvissä ja hiljaisuudessa.

Kun tarkemmin mietin, olen yrittänyt tehdä elämässä paljon valintoja, jotka ohjaavat minua rauhallisemmille vesille, juurien ääreen, maaseudulle. Asun maaseudulla, jotta yleinen elämäntahtimme rauhoittuisi, jotta syke tasaantuisi ja erityisesti siksi, että voisimme koko perhe olla mahdollisimman paljon yhdessä ja näiden juurien lähellä.

Kai tämän voisi kiteyttää niin, että asun maaseudulla, jotta voisin paremmin.

Olen huomannut, että maaseudulla asumisen päällä leimaa sellainen historiallinen painolasti. Yhä edelleen ajatellaan yllättävän paljon, että maaseudulla asutaan vain, jotta voi huolehtia lehmistä tai puida viljaa. Maalla kahvipavut jauhetaan käsikäyttöisellä myllyllä, kalaverkot heitetään vesille anivarhain, ja porkkanat kasvatetaan itse. Ja kyllähän se on osatotuus, on meilläkin porkkanoita maassa, mutta ei silti kaikki.

Mielikuvat maaseutuelämästä ovat iskostuneet niin vahvasti maatalouden ympärille, että välillä se lukitsee myös ajatuksiamme ja ohjaa toimintaamme kapeammalle. Ja tämä on kyllä monella tapaa hassua, sillä 95% Suomen pinta-alasta on maaseutua. Mahtuuhan siihen lääniin nyt vaikka mitä!

Maaseudulle muutto nähdään myös usein pysyvänä, pitkäaikaisena ratkaisuna. Olen muuttanut elämässäni monia kertoja, mutta vasta tänne saaristoon muuttaessani olen saanut kuulla, että ”sinne te varmaan nyt sitten jäätte loppuelämäksi.” Kukaan ei koskaan sanonut niin, kun muutin kaupungin sisällä asunnosta toiseen, riippumatta siitä, oliko koti vuokralla vai oma, missä asunto sijaitsi tai millainen se oli.

Se voi hyvin olla, ettemme koskaan lähde täältä minnekään. Mutta veikkaan kuitenkin vahvemmin sen puolesta, että lähdemme. Taidamme olla sellaisia lähtijöitä. Monessa paikassa viihtyjiä.

Pidän siitä, että ajatuksia maaseudulla asumisesta voi ravistella. Maaseudullekin voi muuttaa vuokralle, tai väliaikaisesti. Maaseudulla voi asua ilman lehmiä tai ilman, että osaa nuohota oman savupiippunsa ja rakentaa kaarnasta itselleen korsun. Maaseudultakin voi kulkea vaikka päivittäin urbaaniin työympäristöön tai tehdä töitä etänä nykyajan standardein, digitalisaatiosta suuresti hyötyen. Maaseudulla asuvakin voi nauttia siitä, että lähikaupungin palvelut ovat lähellä, jos haluaa vaikka käydä pelaamassa välillä padelia tai käydä juomassa suuren kupillisen jonkun toisen tekemää cappucinoa.

Ja mistä tykkään eniten jakaa: sitä voi elää vaikka useammassa paikassa samanaikaisesti. Maaseudulla asuva voi asua vaikka samaan aikaan kaupungissa. Tai vaikka useammassa eri paikassa maaseudulla. Kodin ja elämän ei tarvitse olla vain siellä, missä on kirjoilla. Elämänsä saa järjestää juuri niin kuin itse tahtoo, siitä välittämättä miten on ennen tehty tai mihin on totuttu.

Tammikuussa 2021, vähän yli kaksi vuotta sitten, kirjoitin blogijutun ”Unelmia ääneen”.

Lauteilla istuessamme sanoin ääneen unelmani. Sellaisen unelman, joka ei tunnu vielä tällä hetkellä realistiselta, mutta jonka toteutumiseen uskon lujasti.

Haaveeni on asua kesät saaristossa ja talvet tunturissa.

On vaikea ennen vauvan tuloa miettiä, millaiseksi arki sen jälkeen muodostuu, minkä takia emme pidä vielä minkäänlaista hoppua haaveen kanssa. Vähän niin kuin lumenluonnissakin: ei kannata höntyillä. Mutta näemme suunnitelman silti varsin mahdolliseksi, ainakin niinä vuosina, kun koulunkäynti ei ole vielä alkanut. Tietysti tämä kaikki vaatisi vaikka minkälaista järjestelyä, mutta niinhän unelmat yleensäkin.

Voi olla, että haave haihtuu ilmaan yhtä kevyesti kuin lumi laskeutui Porvoon saaristoon. Sellaistakin sattuu. Voi olla, että tajuammekin, ettemme halua lähteä kotoa minnekään, milloinkaan, ja sekin on tosi ok.

Mutta niin kauan, kuin haave pysyy mielessäni, aion ottaa sen tosissani ja kuunnella sitä. Ties vaikka se lennättäisi meidän pienen perheen tunturiin.”

Monipaikkaisuus löi korona-pandemian aikana läpi kertarysäyksessä, ja emme todellakaan olleet ainoat, jotka haaveilivat muutama vuosi sitten (tai edelleen) elämästä maalla tai kahdessa sijainnissa.

Toisaalta pandemia-aika näytti myös monelle työssäkäyvälle ja samaan aikaan yritysjohdoille sen, että etätyöt mahdollistavat monille monipaikkaisuuden. Ja Suomi on ollut jo vuosia ennen pandemiaakin etätyön johtomaita Euroopassa.

Itse hahmotin pari vuotta ennen koronaa, että haluan muuttaa pysyvästi maalle. Kun sopiva koti löytyi loppuvuodesta 2021, muutimme puolison kanssa yhdessä Porvooseen. Silloin kirjoitin nämä yllä olevat lauseetkin.

Ja toisinaan haaveet rysähtävät kerralla läpi: seuraavana syksynä ostimme pienen mökin Äkäslompolosta.

Meidän monipaikkainen elämämme kulkee siis välillä Porvoo – Äkäslompolo. Siinä missä täällä saaristossa olemme rauhan tyyssijassa, Äkäslompolossa asumme kyläkeskittymässä. Ehkä joskus tulevaisuudessa vaihdamme johonkin pohjoiseen erämökkiin, kuka tietää.

Monipaikkaisuus on meille haaveena pääsääntöisesti sen vuoksi, että haluamme kokea paljon luonnon ja luontoliikunnan saralla. Haluamme talvella lumisen talven ja toisaalta nauttia kesällä Etelä-Suomesta. Niin kuin tosi moni muukin, haluamme karkuun pitkää loska-aikaa. Mutta siinä missä toiset kaipaavat nimenomaan enemmän valoa ja aurinkoa, me haluamme lunta ja pakkasta.

Viime vuonna olimme koko talven Ylläksellä. Tänä vuonna halusimme, että lapsi sai olla rauhassa ensimmäisen vuoden uudessa päiväkodissaan, joten aika pohjoisessa on ollut vain muutamia viikkoja. Suunnitelmat kuitenkin ovat, että ensi talven hän olisi jo koko talvikauden päiväkodissa pohjoisessa ja loppuvuoden täällä.

En tiedä vielä käytännössä, kuinka asia hoituu käytännössä, mutta koska pohjoisen kotimmekin on vakituisen asumisen kaavassa, päiväkotipaikka toivottavasti onnistuu. Joudumme mahdollisesti maksamaan kahdesta päiväkotipaikasta samanaikaisesti talvikauden ajan, mutta se tuntuu kuitenkin ainakin tällä hetkellä ratkaisulta, jonka haluamme tehdä. Lupaan sitten kertoa teillekin, kuinka asia lutviutuu.

Voi olla, että maailma ei ole monipaikkaisuuden suhteen kehittynyt vielä niin pitkälle, että lapsen koulutaipaleen alkaessa voisimme pomppia kahden koulun välillä. Enkä ole lainkaan vakuuttunut, haluaisimmeko niin edes tehdä. Aika myös näyttää, millainen lapsestamme kasvaa ja millaisia toiveita hänellä on kaiken suhteen. Mutta juuri tällä hetkellä useamman kodin taktiikka on unelma, johon tarraamme lujasti. Eikä meillä ole ollut tapana ajatella elämää kovin pitkälle eteenpäin.

Maailman muuttamiseen tarvitaan aimoannos idealismia. Sitä on itselläni kyllä kauhottu kauhakuormaajalla. Monien uudistusten ja haaveiden tiellä kun on vain ja ainoastaan ihminen itse.

Mutta kyllä uudistusmielisyyttä, raikasta näkemystä ja monipaikkaisuuden tukemista kaivataan myös yrityksiltä ja päättäjiltä. Esimerkiksi yrittäjän olot maaseudulla, julkisen liikenteen verkoston laajentaminen, palveluiden kehittäminen, digiin panostaminen ja lukuisat muut seikat ovat keskiössä, kun mietitään tulevaisuuden maaseutua ja sitä kautta myös monipaikkaisuutta.

Maaseutubarometri 2020 -tutkimuksen mukaan yli 30 % kansalaisista on kiinnostuneita esimerkiksi maaseudulla osittain tapahtuvasta monipaikkaisesta yrittäjyydestä, ja yli puolet nuorista näkevät maaseudun innovatiivisen yrittäjyyden paikkana. 25 % kaupungin keskustassa asuvista haluaisi asua ydinmaaseudulla tai harvaan asutulla maaseudulla.

Uskon, että maaseudun eteen on tehtävä paljon töitä, jotta myös tulevaisuuden maaseudussa olisi ne hyvinvointia rakentavat juuret. Kun mietin ehdokasta tuleviin eduskuntavaaleihin, haluan löytää ihmisen, joka suojelee intohimoisesti luontoa, mutta vaalii myös hyvinvoivaa maaseutua. Ja tulevaisuuden maaseutu voi puolestani olla jotain ihan muuta kuin mihin olemme tottuneet.

 

Ja ehkä sitten joskus, kun lapsi on lentänyt pesästään, olemme puolison kanssa niin monipaikkaisia, ettei laskuissa pysy perässä. Olemme nomadeja reissupakun tai veneen kanssa, toinen jalka jäämerella, toinen ulkosaariston kallioilla, pää tunturipilvissä.

Ehkä maailma on muuttunut uuteen suuntaan, eikä monipaikkaisuus ole silloin enää juttu eikä mikään. Ehkä kaikki toimii kuin olisi aina toiminut, veroja voi maksaa useampaan kuntaan, ilmastonmuutos ja luontokato on pysäytetty, ja lennot ovat päästöttömiä. Sotaa ei ole näkynyt aikoihin missään.

Ehkä.

Ainakin siihen suuntaan yritän itse olla tätä maailmaa liikuttamassa.

-Henriikka

—-

Maaseutupolitiikan neuvosto

Kansallista maaseutupolitiikkaa johtaa ja linjaa valtioneuvosto asettama maaseutupolitiikan neuvosto MANE. MANE tukee päättäjiä poikkihallinnollisissa ja strategisesti tärkeissä maaseutupoliittisissa kysymyksissä ja ottaa kantaa maaseutuun liittyviin valmisteilla oleviin kansallisiin kokonaisuuksiin.

Kuva 18: Krista Ylinen, muut omia