3 helppoa sesonkireseptiä: Gluteeniton syysaamupala, -välipala ja -iltapala

Kaupallinen yhteistyö: Elovena Gluten Free & Asennemedia

Tuntuu, että tänä vuonna saan viettää ennätyspitkän ruska-ajan. Ajoin pohjoiseen, kun ruska oli vasta alkamassa ja palasin alas, kun viimeiset ruskat karisivat Kilpisjärvellä, ja Saanalla pystyi jo heitellä lumipalloja. Etelässä syksy on vasta kukassaan, ja saan taas kokea kaiken. En valita. Syksy on lumoava vuodenaika.

Reissuelämä ei kuitenkaan ole välttämättä aina ruokailutottumuksilleni pelkkää lumoavuutta. Vaikka innostunkin huoltoasemaelämästä ja reissupakun takakontissa nautittavasta trangia-lounaasta, huomaa usein syötyä aika paljon yksipuolisimmin ja ravintoköyhemmin kuin kotioloissa. Varsinkin Lapin reissuilla ulkona syöminen tuo myös salakavalasti lisärasvaa ja -suolaa ruokiin. Jossain kohtaa tulee aina olo, että saisikohan täältä vaikka kaurapuuron mustikoilla ja ison vihersalaatin?

Kotiinpaluusta inspiroituneena tässä olisi teille kolme piristävää, syksyistä välipalaa. Yhden nimesin aamupalaksi, toisen välipalaksi ja kolmannen iltapalaksi, mutta yhtä lailla kaikki sopivat kaikkiin hetkiin. Syksy on sesonkina sellainen, jonka mauista ilahdun isosti. Kotimaiset omenat, kriikunat ja luumut, sekä marja-aroniat pensaissa ja puolukat metsissä maistuvat uuden alulta.

Kaurapuuro kotimaisilla omenaherkuilla

Elovena Gluteeniton Iso täysjyväkaurahiutale
– Kotimaisia omenoita
– Nokare voita
– pieni lusikallinen sokeria
– ripaus suolaa
– Lisäksi esim. manteleita ja kauramaitoa

Omenoiden karamellisointi:

Sulata paistinpannulla nokare voita ja paistele lohkottuja omenoita siinä muutama minuutti keskilämmöllä. Kun omenat ovat ruskistuneita ja pehmenneitä, lisää päälle pieni lusikallinen sokeria ja hyppysellinen suolaa ja paista vielä pari minuuttia lisää, kunnes sokeri on sulanut ja karamellisoitunut.

Karamelliomenoiden lisäksi puuron päälle sopii esimerkiksi mantelit ja kauramaito.

Tästä tuli kertaheitolla suosikkini! Nuo Elovenan Isot kaurahiutaleet ovat jo pitkään olleet suosikkejani puuroon, sillä koostumuksesta tulee mukavan ruokaisa eikä sellainen löllykkä yhtään. Mutta näillä päällisillä ja reilulla satsilla kauramaitoa puuro oli ihan taivaallinen kokemus.

Kaura-omena granola ja syksyinen jugurttiannos

Granolaan:
Elovena Gluteeniton luomu täysjyväkaurahiutale tai Iso täysjyväkaurahiutale
Pähkinöitä, siemeniä..
Leseitä: Tattarihiutaleet, kaurarouhe…
Kuivattuja omenoita, rusinoita, Elovena Gluteeniton välipalakaurakeksi

Lisäksi:
Maito- tai kasvijugurttia
Puolukoita
Kotimaisia omenoita
Muutama tippa hunajaa

Granolan teko:

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet ja muut leseet, sekä murskatut pähkinät ja siemenet sekä kaikki muu, jonka haluat paahtaa. Kiehauta kattilassa vähän vettä ja lorauta sekaan siirappia ja öljyä. Kaada neste kulhoon granola-sekoituksen päälle ja sekoita kunnolla niin, että neste imeytyy ja koko seos kostuu. Levitä seos leivinpaperinpäälle uuninpellille tasaisesti. Paista granolaa 150 asteessa,vartin välein käännellen, noin 45 minuuttia. Paistoaika vaihtelee uunista ja määrästä riippuen, mutta tarkkaile koska granolaa kuivuu ja saa rusehtavan pinnan.

Granolan tekeminen uunissa on helppoa, mutta vie toki aikaa. Kerralla kannattaakin tehdä reilu satsi, sillä valmis granola säilyy hyvänä pitkään. (Psst! Erinomainen joululahjavinkki ystävälle esimerkiksi kauniiseen paperipussiin pakattuna).

Tätä kokonaisuutta saa tuunailtua vaikka miten helposti, ja myös ylijäämä-kuivaruoalle löytyy oivallinen tilaisuus päästä käytetyksi. Itselläni oli retkeltä jäänyt yli muun muassa rusinoita ja Elovenan gluteenittomia kaurakeksejä, joten heitin rusinat sekä murskatut kaurakeksit sekaan vielä kaiken päätteeksi. Myös kuivatut puolukat olisivat varmasti sopineet joukkoon erinomaisesti.

Kaurapalat ja porkkana-lehtikaalilevite

Tämä leviteohje on napattu suoraan Elovenan sivuilta. Sivuilla on muutenkin paljon inspiraatiota ja ruokareseptejä, joiden avulla elämästä tulee aika paljon helpompaa ja ruoasta monipuolisempaa. Jätin levitteen ohjeesta sokerin pois, sillä porkkana makeutti sitä mielestäni riittävästi ilmankin.

Gluteeniton lehtikaali-porkkanalevite

6 kpl porkkanaa (noin 500 g)
5 dl lehtikaalia (n. 30 g)
0,5 tl chilijauhetta
0,5 tl suolaa
3 rkl rypsiöljyä
1 tl sitruunamehua

Lisäksi:
Elovena Gluteeniton halkaistu kaurapala
(varmasti myös Elovena Gluteeniton kaura-porkkanasämpylät sopisivat)

Levitteen teko:

Keitä porkkanat lähes kypsiksi.
Paista lehtikaalia öljyssä muutaman minuutin ajan.
Yhdistä kaikki ainekset ja aja seos tehosekoittimella tai sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.

Itse lisäsin leipien päälle vielä porkkana- ja juustoviipaleita, mutta tässäkin yhdistelyssä vain taivas on rajana.

Sen lisäksi, että reissuelämä tuo epätasapainoa ruokavaliolleni, on se valitettavasti vaaranpaikka myös suolistolleni. Sairastan keliakiaa, mikä tarkoittaa, että murunenkin gluteenia on suolistolleni erittäin haitallista. Usein keliakiasta puhutaan virheellisesti allergiana, mutta todellisuudessa keliakia on tauti, jossa tiettyjen viljatuotteiden sisältämä gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehduksen ja edelleen suolinukan vaurioitumisen. Saattaa helposti näyttää liioitellulta, että pyydän esimerkiksi hotellin aamiaisella erillisen voipalan leivälleni ja käytän eri voiveistä, mutta todellisuudessa tämä on itselleni pakollista.

Minulla on ihokeliakia, joten en saa koskaan vatsaoireita niin kuin suurin osa keliaakikoista, vaan iholleni nousee vesikellomaista ihottumaa. Oma tauti puhkesi vuonna 2014, jolloin ihoni oli tätä täynnä, mutta iho-oireet poistuivat onneksi täysin gluteenittomalla ruokavaliolla noin puolessa vuodessa. Kuitenkin välillä edelleen iholleni nousee valitettavasti suolitulehduksen aiheuttamaa vesikelloa. Asioita myydään välillä gluteenittomasti, vaikka ne eivät todellisuudessa sitä olisi. Lisäksi otan tietysti itsekin ”tietoisia riskejä” syöden turvallisen oloisissa ravintoloissa, joiden keittiöt eivät kuitenkaan ole täysin gluteenittomat. Varsinkin ulkomaan reissujen jälkeen huomaan usein ihoni nousseen finnien näköisille kuplille, yleensä nämä ilmaantuvat itselläni kasvoihin. Kotiolot turvaavat sen, että saan jälleen keskittyä täysin gluteenittomaan ruokaan ilman riskitekijöitä.

Vaikka kaura on itsessään gluteeniton vilja, normaali kaura ei minulle sovi. Mutta gluteeniton kaura onneksi sopii! Gluteenittomien kauratuotteiden valmistusprosessissa on varmistettu, että kaura on taatusti gluteenitonta. Elovena sai valikoimiinsa gluteenittomia kauratuotteita hetken aikaa sitten, kun entinen Provena yhdistyi Elovenaan saaden uuden nimen: Elovena Gluten Free. Nämä tuotteet ovat keliaakikolle täysin turvallisia käyttää, sillä ne sisältävät vain gluteenitonta kauraa.

Meneekö joku välipaloista teillä testiin? Toivon mukaan menee, uskallan suositella lämmöllä näitä kaikkia.

Itse istuskelen tällä hetkellä aamutakissani sohvalla ja kirjoitan. Tästä tuntuu tulevan hyvä päivä. Ihanaa on sekin, että päätin kirjoittaa ennen aamiaista. Kohta voin laittaa läppärinkannen alas ja aloittaa aamupalan teon. Granolaa on vielä reilusti jäljellä, joten sitä syön ainakin. Kahvit keitän myös, totta kai. Huijasinkin jo vähän syöden yhden kotimaisen ompun tässä kirjoitustyön äärellä.

Ruoka on ihana asia, ja luonnollista, monipuolista, ravintorikasta mutta yhtä lailla ilahduttavaa ja piristävää ruokavaliota tulisi kyllä vaalia. Miten onnellista onkaan, että ruoka tarjoaa meille sellaisia mahdollisuuksia kuin tarjoaa, olisimmepa sitten erityisruokavalioisia tai emme.

-Henriikka

Kuvien edit: Toni Eskelinen

Uudet, Suomessa tehdyt North Outdoor Oversize -merinovillapaidat (+arvonta & alekoodi)

Kaupallinen yhteistyö: North Outdoor

Syksy on jo kaikkialla Suomessa. Torstai-aamuna lähtiessämme ajamaan Kilpisjärveltä, ehti lämpö kiiriä pakkasen puolelta pienesti plussalle, mutta nyt täällä Jyväskylässä on jo reilusti plussaa, melkein 20 astetta. Joka tapauksessa sesongin huomaa vaihtuneen, ruska alkaa varista Lapissa jokiin ja järviin, kun taas etelämmässä värit alkavat vasta hohkata.

Syksy tarkoittaa neuleita ja villapaitoja, joka ikinen vuosi. Pukeudun kesälläkin hengittävään villaan, mutta syksyllä sen lämpöarvo nousee tärkeämpään rooliin.

Olin lähes koko syyskuun Lapissa ja tajusin jossain vaiheessa, että olen käyttänyt lähes koko ajan vain yhtä kahvipavunruskeaa merinovillapaitaa, uutta suosikkiani. Olen jo vuosia puhunut KASKI-paitojen puolesta, mutta nyt niiden rinnalle on noussut uusi suosikki: pidempi KOTA-villapaita. (Jep, juuri se, joka päällä olen kulkenut kaikki nämä lähiviikot, joka päällä lähes kaikki lähiaikojen blogikuvatkin on otettu. Sori sori, alkuhärnäyksestä ennen infoa, se ei ollut tahallista!)

North Outdoor julkaisi täksi syksyksi kolme uutta ja upeaa oversize -merinovillapaitaa. Nämä saapuivat täydentämään MADEINFINLAND-mallistoa, mikä tarkoittaa, että koko kolmikko on suunniteltu mutta myös valmistettu Suomessa. (Jes.)

Villapaidat on valmistettu 100-prosenttisesti mulesing-vapaasta merinovillasta, tuntuvat pehmeiltä päällä eivätkä kutita herkästi. (Toki itse en ole se kaikista herkin, mutta karkeat villat eivät tunnu kivalta ihollani. Näitä olen käyttänyt ihan paljaita käsivarsia vasten aluspaidan kanssa, ja tunne on oikeasti pehmeä, eikä paidasta sörrötä mitään kovia villakuituja.)

Sävyjä kussakin paidassa on useita, näissä kuvissa minulla on päälläni vain yksi sävy per paita. Olen 158cm pitkä ja yleensä kokoa M/38. Näissä kuvissa minulla on M-kokoiset villapaidat, jotka ovat kunnolla reilut. Oversize siis oikeasti, lupauksensa mukaan. (Välillä naurattaa esimerkiksi farkkujen ”oversize-mallistot”, jotka ovat niin pientä kokoa, että peppu ei meinaa mahtua sisään tunkemallakaan.)

KOTA-villapaita

”Jos pidit KASKI-mallista, rakastat KOTAa”, luvataan North Outdoorin nettisivuilla, ja olen kyllä samaa mieltä. Taas tänäänkin olen ruskeassa villapaidassani, niin kuin lukuisat päivät elo- ja syyskuussa.

Minua on melkein naurattanut, kun olen kokenut jopa huonoa omatuntoa KASKI-villapaitojani kohtaan, kun olen käyttänyt KOTAa nyt jatkuvasti. Tuo pidempi ja saumaton malli, muhkeus ja sävy on vaan vienyt mukanaan. Tätä on niin helppo hehkuttaa.

Paidasta löytyy myös lumenvalkoisen ja vaalenharmaan sävyt, jos 70-lukulainen, lämmin ruskea ei nappaa.

VILJA-villapaita

Nyt kun katson näitä kuvia, tulee sellainen olo, että hetkonen hetkonen, voiko V-kaula-aukko sittenkin sopia minulle? Olen aina kuvitellut, että ei. Ehkä tuollainen laajempi V-kaulus sopii sittenkin.

VILJA on mielestäni tästä kolmikosta toimistouskottavin. Helmassa ja hihansuissa on rib-neulosta, muuten neulos on sileää. Helmassa on halkiot, jonka voikin huomata muutamassa kuvassa. VILJA on oiva reissuvillapaita, sillä se menee pieneen tilaan ja on kevyt.

Rakastan tuota kauran sävyä! Oma ihoni kaipaa usein lämpimiä sävyjä rinnalleen. Valittavana olisi myös puuronharmaan (luonnonvalkoisen) sekä vaaleanharmaan sävyt.

VASKI-villapaita

Vaikka alussa hehkutinkin kovimmassa käytössä ollutta KOTAa, tulevat kaksi muuta malliakin varmasti löytämään reilusti käyttöä.

VASKI-villapaita on vilukissuille sopivin, sillä kaunis ja persoonallinen piippukaulus pikkuhalkiolla ylettyy korkealle. Muuten villapaita on KOTAn kaltainen, muhkeä ja pitkänmallinen. Tässä ei pitäisi tulla kylmä talvellakaan, toisaalta villa kyllä hengittää myös lämpimällä kelillä hyvin.

Sävyjä on tällä hetkellä kaksi, kuvissa näkyvä vaaleanharmaa ja VILJA-paitakuvista tuttu kaura.

Merinovilla, ain ja ikuisesti. Ellei nyt jotain todella radikaalia satu tapahtumaan. Mutta siihen en usko.

En ala taas tässä kertailemaan merinovillan hyötyjä, mutta sen verran mainitsen, koska asiasta on paljon kyselty, että itse en pese merinovillapaitojani juuri koskaan (kerrastopaitoja ja muita tyköistuvia toki). Antibakteerinen luonnonkuitu putsaa itse itseään, joten yleensä tuuletus tai pakastus riittää paikallispesun rinnalla. Mikäli pesisin, käyttäisin villapesuainetta ja käsinpesuohjelmaa ja kuvaisin paidan vaakatasossa. Pyrin myös pitämään alla t-paita-mallista aluspaitaa, mikä estää turhan hien erittymisen villaan. Lisäksi käytän nukanpoistajaa, mikä tekee villapaidan pinnasta aivan uudenkaltaisen. Nukkaa ei kannata pelätä, se kuuluu villan luonteeseen

Odotan kyllä, että pääsen alkuviikosta Helsinkiin kahden muunkin Oversize-villapaitani luokse. Nyt olen kulkenut ruskeassa villapaidassani ympäri tuntureita, tehnyt se päällä etätöitä mökissä, kulkenut kaupunkimiljöössä ja illastanut ihanasti. Yllättävän moneen se on taipunut, täytyy todeta.

Kahvipavunväriset KOTA-villapaidat myivät jo kerran loppuun, mutta iloitsin kuullessani, että uusi satsi ennätettiin saada juuri tähän yhteistyön yhteyteen. Eli tilattavissa ovat taas!

Alekoodi:

Koodilla henriikka15 saa 15-prosentin alennuksen koko verkkokaupan valikoimasta 11.10. saakka. Edellisten postausten perusteella voin sanoa, että varastot saattavat tyhjentyä, joten kannattaa olla vikkelä, jos on joku tietty suosikki.Minua aina hymyilyttää, kun tätä koodia aletaan aina hyvissä ajoin kyselemään: ”Oliskohan ehkä North Outdoor -koodia taas tulossa…?” Toivottavasti saatte sukka- ja villapaitavarastot täydennettyä syksyn ja talven varalle.

Arvonta:

EDIT: HUOM! ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.

Arvon yhdelle teistä vapaavalintaisen Oversize-malliston villapaidan (eli jonkun näistä kolmesta). Kommentoi terkut kommenttiboksiin 4.10. mennessä, niin olet mukana arvonnassa. Aivan super päästä taas jollekin laittamaan ilahduttava yllätysviesti. Hyväksyn aina kaikki kommentit käsin, niin älä säikähdä, jos kommenttisi ei lävähdä näkyville heti.

Villapaidat ovat kyllä isosti elämän hemmottelua. Olen juuri sellainen, joka paidan venymisenkin uhalla laittaa polvet lämpöisen villapaidan sisään ja nauttii turvallisesta olosta. Siksi kai viihdynkin tällaisissa reilummissa, ettei purista ja kiristä, ja kaikki spontaani tekeminen on mahdollista.

Ihanaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa. Pysykää lämpiminä. Ja ihanina, tietysti.

-Henriikka

Villapaidat: kahvinruskea KOTA, kauransävyinen VILJA & vaaleanharmaa VASKI

Valokuvat: Joanna Suomalainen

Ei sitä löydy koskaan! (kotia siis)

Olemme etsineet poikaystävän kanssa yhteistä taloa nyt joitain kuukausia. Aloitimme keväällä kotien katsomisen vähän vitsillä, kesällä vitsi muuttui todeksi ja nyt syksyn tullen jopa paikoitellen totiseksi.

Miten kukaan on ikinä onnistunut löytämään itselleen sopivan omakotitalon?

Kriteerimme ovat olleet seuraavat:

– Parin tunnin päässä Helsingistä, mieluummin itään kuin länteen (esim. Porvoo, Orimattila, Lahti, Nastola, Kotka, Kouvola, Nastola…)
– Vanha ja mieluusti hirsinen
– Rantatontti (eikä mitään hikistä levälampea, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä)
– Luonnonläheinen, mieluiten maaseudulla ja reilusti omaa rauhaa
– Omannäköinen. Pommikunto ei haittaa, jos perusasiat ovat kunnossa.
– Hinta alle 500 000, mieluummin 300.

Tiesimme, että kriteerit olivat suht tiukat, mutta toisaalta tiesimme näitä kohteita olevan. Päätimme myös, että syyskuun lopussa vaihdamme kriteerit laajemmiksi, mikäli sopivaa kotia ei ole osunut kohdalle.

No, kriteereiden mukaista taloa ei ole kävellyt vastaan. Eikä kovalla etsinnälläkään löytynyt. Olemme selailleet miltei päivittäin ilmoitukset (tai siis, poikaystävä on selannut ja esitellyt mahdollisia minulle kuratoidusti…) ja käyneet katsomassakin joitain kohteita.

Joistain kohteista pyydetään tunnearvolisää parisataa tonnia tai vaaditaan, että saa myöhemminkin tulla käyttämään rantaa joka-aamuisella aamu-uinnilla. Eräs kohde oli upea, mutta vanhaa hirsitaloa arvostavan remontin sijasta oli kodin vuotavia putkia korjailtu muun muassa elmukelmulla. Vähän liikaa sellaista “teenpä tämän tästä nokkelasti ja vikkelästi ja halvalla itse” -mentaliteettia. Useampi on ollut vain ankea. Eräs täydellinen löytyi, aivan täydellinen (joka omistajat olivat maailman ihanimpia), mutta sijainti oli tosi vaikea. Julkisia ei kulkenut, ja kohde oli hyvin kaukana kaikesta. En kuitenkaan halua olla täysin eristyksissä tuntien päässä, vaikka koti olisi aivan nappi.

On vaikeaa tehdä reissutyötä ja etsiä kotia. Parhaat myydään päivässä tai päivissä, pitäisi olla paikan päällä vahtaamassa ja spekuloimassa. Lisäksi koronan vuoksi moni muukin on ollut etsimässä kotia maaseudulta. Toissapäivänä eräs sopivanoloinen kohde myytiin, kun olimme Lapissa.

Parahdin ääneen, että tulemme varmaan kuolemaankin Helsingin keskustassa. Että emme koskaan löydä sopivaa kotia.

Siihen saakka olin onnistunut pitämään myönteistä spirittiä yllä, mutta silloin hetkeksi napsahti. Myöhemmin palasin uomiini. Onhan se ylipäänsä älytöntä valittaa Helsingin keskustakodista.

Tiedän vain, ettei se tällä hetkellä ole se, mitä kaipaan. Mitä kaipaamme. Ei ollenkaan.

Otimme pienen varaslähdön, vaikka ei ole aivan vielä syyskuun loppu ja päivitimme kriteerimme uudestaan.

Tällä hetkellä kriteerimme ovat seuraavat:

– Parin tunnin päässä Helsingistä, mieluummin itään kuin länteen (esim. Porvoo, Orimattila, Lahti, Nastola, Kotka, Kouvola, Nastola…)
– Luonnonläheinen, mieluiten maaseudulla ja reilusti omaa rauhaa
– Omannäköinen. Pommikunto ei haittaa, jos perusasiat ovat kunnossa.
– Hinta alle 500 000, mieluummin 200.

Lähden taas uudella tsempillä metsästykseen, kun sain kerättyä itseni hetken kuopastani. Onneksi poikaystävä totesi, että kyllä me vielä sopivan löydämme.

Tiedänhän minä, että kyllä sopiva vielä löytyy. Vaikka sitten joku sellainen, jossa voi etsiä seuraavaa, vielä sopivampaa.

Välillä tuntuu, etten malta odottaa, että saan olla kyläyhteisöaktiivi, että voin laittaa uutta kotia, että voin lähteä lähimetsään puolukkaan, ja että retkivarusteemme mahtuvat hyvin varastoomme.

Onneksi välillä tuntuu siltäkin, että nyt on ihan hyvä. Olen yrittänyt ajatella, että kaupunkielämästä kannattaa nyt ottaa kaikki irti. Sillä vaikka sinne voi aina palata, voi olla etten palaa kuin vierailijana. Ainakaan Helsinkiin.

-Henriikka

Valokuvat: Joanna Suomalainen

paita / North Outdoor (sunnuntaina tästä lisää ja alekoodia!), housut / Makia Clothing, nuttura / Nokonen, kengät / second hand