5 x hyvät (ja hyvännäköiset) retkeily- ja ulkohousut

3
–
oma tyyli, outdoor, yhteistyöTags: , , , , , , , , , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta

Hyvät retkeily- ja ulkohousut ovat erittäin suuressa roolissa, kun ulkona haluaa viettää mukavasti aikaa kauemmin kuin vartin verran. Housujen pitää sopeutua saumattomasti käynnissä olevaan aktiviteettiin ja tarjota käyttäjälleen paras mahdollinen hetki tai elämys. Joskus se tarkoittaa tuulen- ja sadenpitävyyttä, toisinaan joustoa, jollekin ehkä helppoja pesu- ja huolto-ohjeita. Suurin osa haluaa myös, että retki- tai ulkohousut myös näyttävät hyvältä (check! Minä.)

Elokuu on pian lopuillaan, ja syksy saapuu, vaikka kuinka haraisi vastaan. Ja miksi haraisi, sillä syksy on ainakin omasta mielestäni juuri se parahin retkeily- ja ulkoilusesonki?

Kirjoitin 3,5 vuotta sitten samankaltaisen jutun otsikolla ”5x toimivat (ja hienot) retkeilyhousut eri tarkoituksiin”. Siitä tuli niin suosittu ja toivottu, että halusin päivittää jutun. 

Olen itse kasvanut tässä kokoa viimeisten vuosien aikana, joten olen päivittänyt myös omia retkeilyhousujani, ja niin tein myös tämän jutun kirjoittamisen myötä sopivia housuja sovitellessani. Joten saatte nyt aivan uunituoreet tiedot siitä, mitä jalassani tullaan näkemään reilusti tulevina vuosina ja toivottavasti vuosikymmeninä. Nämä housut sopivat eri tilanteisiin ympäri vuoden.

Erityishuomiona kerron vatsalihaserkaumasta kärsivänä, että nämä kaikki housumallit ovat myös sellaisia, joissa vyötärö joustaa keskivartalon koon mukaan.

Olen itse 158 cm pitkä ja käytän kokoa 40/42 tai M/L. Merkitsen jokaisen kuvan kohdalle minkä kokoiset housut minulla on mistäkin mallissa. Käytän itse vähän väljiä housuja, jotta kerrastohousut menevät tarvittaessa alle, mutta istuvia totta kai. Fjällrävenin malleista istuu yleensä yhtä kokoa suurempi kuin Tierran malleista.

Softshell-housut joustavat ja hylkivät vettä

Housut: Tierra Ace W – Softshell-housut

(minulla kuvissa mustat housut, koossa 40)

Retki-lehti on valinnut juuri nämä Tierran Ace softshell-housut testissään parhaimmiksi joustaviksi retkihousuiksi. Softshell-housut joustavat erinomaisesti, mutta hylkivät myös vettä. Materiaali pitää tuulen loitolla ja lämmön sisällä, hengittäen kuitenkin hikoilua ulos huomattavasti kuorivaatteita paremmin.

Luonnollisesti veden- ja tuulenpitävyys ei ole tietysti kuorihousujen tasolla, joten kovan vesisateen housut nämä eivät ole, mutta moneen muuhun keliin sopivat aivan napisti: päiväkävelylle, vaellukselle, ulkotouhuiluun lapsen kanssa, pyörälenkille, hiihtohommiin… näitä voi käyttää hyvin ympäri vuoden. Ace -housut on suunniteltu alun perin jääkiipeilyyn ja hiihtovaellukseen, eli hyvää liikkuvuutta vaativiin, aktiivisiin lajeihin.

Housujen takapuolessa, polvissa sekä lahkeensuissa on vedenpitävät vahvikkeet ja reiden kohdalla on vetoketjulliset tuuletusaukot. Housuissa on kaksi sivutaskua sekä yksi reisitasku. Lahkeet saa kiristettyä paksummankin monon varren päälle kiristysnyörien ja nauhakoukkujen avulla.

Minulla oli ennen Tierran samantyyliset Lite Track softshell-housut, joita suosittelen myös suurella lämmöllä. Siksi olin jo usean vuoden kaivannut uusia vastaavia ja päädyin valikoimasta näihin Tierra Ace -housuihin.

Vaellustrikoot taipuvat retkeilyyn ja treeniin

Housut: Fjällräven Abisko Trekking Tights Pro -vaellustrikoot

(minulla kuvissa mustat housut, koko L, mutta varmaan koko M voisi olla vielä parempi)

Näitä Fjällrävenin vaellustrikoita olen käyttänyt koko vuoden, monta kertaa viikossa. Käyn näissä salilla, käyn näissä kävelyllä, metsässä, pyörälenkillä, you name it. 

Abisko Trekking Tights Pro W on uudistettu versio palkituista Abisko Tights -trikoista parannetulla muotoilulla, istuvuudella ja materiaalilla. Materiaalina on kaksikertainen stretch-kangas, joka on valmistettu kierrätetystä polyesteristä, ja josta ei kuulla pylly läpi.

Nämä tekniset vaellustrikoot, joiden takamuksessa ja polvissa on kulutusta kestävää Cordura-materiaalia, on oikeasti tehty kestämään. Pidän itse kovasti tiukoissa trikoissa liikkumisesta niiden loppumattoman liikkumavaran vuoksi, ja nämä eivät hajoa vaikka tulisi vähän oksia tielle. Korkea ja leveä vyötärö on supermukava ja tukee mukavasti vatsaa.

Klassisiin vaellushousuihin on helppo luottaa

Housut: Fjällräven Vidda Pro Ventilated W -vaellushousut

(minulla kuvissa housut sävyssä buckwheat brown, pituus regular, koko 42)

Fjällrävenin G1000-kankaiset, vahattavat vaellushousut ovat juuri sellaiset klassiset vaelluspöksyt, jotka monella varmasti tulee ensimmäisinä mieleen, kun puhutaan ”retkihousuista”. Todella kestävät, tekniset vaellushousut, jotka sopivat erinomaisesti seikkailuihin tuntureilla, metsässä ja muualla luonnossa. 

Fjällrävenillä on vastaavia housuja useita malleja. Näissä Vidda Pro:issa on panostettu erityisesti hyviin tuuletusaukkoihin. Retkeilyhousut on valmistettu tuulta- ja vettähylkivästä G-1000 -materiaalista, jota pystyy myöhemmin työstämään vahapalalla, jotta hylkivyysomainaisuudet säilyvät.

Kaksinkertaiset kangasvahvikkeet takamuksessa ja polvissa lisäävät kulutuksenkestoa. Lahkeensuissa nepparilliset säätöremmit, jotka voidaan irrottaa ja housuissa on muitakin taskuja ja yksityiskohtia, kuten puukkotasku oikeassa lahkeessa ja kirveslenkki vyötäröllä.

Housuista on saatavilla kolmea eri pituutta (S/30”, R/32”, L/34”). Vyötärön koosta huolimatta lahkeen pituus säilyy housuissa samana. Kokomerkinnän ensimmäinen kirjain tarkoittaa housun kokoa ja jälkimmäinen lahkeen pituutta. Näissä kuvissa minulla on regular-pituus, koska en saanut vielä kuvauksiin  lyhyttä mallia, mutta tilasin S/42-kokoiset myöhemmin itselleni, koska pidin näistä tosi kovasti.

  

Kuorihousuilla pysyy kuivana kovassa sateessakin

Housut: Tierra Back Up Hybrid W -kuorihousut

(minulla kuvissa mustat, koko 40)

Kuorihousut ovat ehkä klassisten retkeilyhousujen tai softshell-housujen jälkeen toinen housuostos, johon panostaisin. Kuorivaatteilla vesisateessakin retkeilystä tulee mahdollista, jopa nautinnollista. Veden lisäksi kuori on ehdoton apu silloin, kun tuuli on tosi navakkaa.

Tierran Back Up Hybrid -kuorihousut on valmistettu kevyestä Gore-Tex Paclite -materiaalista ja niissä on vahvistukset kestävämmästä 3-kerros Gore-Texistä.

Lahkeiden sivuilla on reisien yläosaan asti ulottuvat kaksisuuntaiset vetoketjut, jotka mahdollistavat housujen pukemisen päälle kengät jalassa sateen yllättäessä. Pohkeiden kohdalla olevan tarrakiristyksen avulla lahjetta saa säädettyä kapeammaksi, joka tekee housuista erinomaisesti soveltuvat pyöräilyyn.

Itselläni kuorihousut kulkevat vain sateen varalta rinkassa mukana, sillä hengittävyys on hengittävissäkin kuorivaatteissa aika kehnoa, ja olen tosi kova hikoilemaan. Nämä pakkautuvat erittäin pieneen tilaan, minkä vuoksi ne ovat erinomainen vaellus- tai retkikaveri reppuun tai vaikka ahkioon.

 

Olohousut voivat olla rennot mutta tyylikkäät

Housut: Tierra Haleiwa Hemp W -vapaa-ajanhousut

(minulla kuvissa sävy Forest Night, koko 42)

Kuulun niihin retkeilijöihin, jotka kulkevat retkillä retkihousuissa ja vapaa-ajalla vapaa-ajanhousuissa. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi olohousuihini outdoor-henkeä tai etenkään sitä, etten hyödyntäisi retkihousuja tekevien yritysten housuosaamista myös vapaa-ajalle ostamissani vaatteissa.

Hyvännäköisistä mutta rennoista vapaa-ajanhousuista esimerkkinä on Tierra Haleiwa Hemp -housut, joiden päämateriaaleina toimivat hamppu ja luomupuuvilla. Materiaalissa on mukana myös hieman elastaania, joka tuo mukavaa joustoa housuihin. Ne ovat monikäyttöiset housut, joilla voi elää tyylikästä toimistoelämää retkihaaveet mielessään.

Housuissa on vetoketjullinen sepalus ja integroitu vyö, minkä vuoksi vyötörän kokoa saa helposti säädeltyä. Sivuilla ja takana on avoimet taskut ja oikeassa saumassa on vetskaritasku. Lahkeet ovat kapeahkot, porkkanamalliset, mutta eivät missään tapauksessa kireät.

Outdoor-hengessä urbaanisti, pidän.

—

Housujen valinta ei ole välttämättä mikään yksinkertaisin prosessi, mutta sitten kun hyvin istuvat, tarkoitukseen osuvat housut ovat löytyneet, on fiilis hurmaava. Näiden kuvien ottohetkelläkin hykertelin monesti, kun housut tuntuivat päällä niin hyviltä (ja näyttivät peilistä niin hyvältä). Ja mikä tärkeintä: tuli olo, että haluan lähteä tekemään. Haluan lähteä heti metsään, haluan tunturiin. Haluan maata mättäällä ja istua kallioilla merta ihailemassa auringon laskuun saakka.

Tärkeintä on ensin kartoittaa, missä housuissa ensisijassa käyttää, ja missä toissijaisesti. Haluaako tiettyyn tarkoitukseen parhaat housut vai esimerkiksi mahdollisimman moneen tilanteeseen toimivat? Jos on ensisijassa sporttinen luontoliikkuja, lähtisin liikkelle ehkä softshell-housuista tai vaellustrikoista. Jos taas liikkuu vähän rauhallisemmin ja haluaa kestävyyttä, valkkaisin klassiset vaellushousut. Näiden rinnalle hankkisin seuraavaksi kuorihousut. Ja ehdottomasti mieluummin yhdet hyvät kuin kolmet keskinkertaiset. Näin kiittää käyttäjä, mutta niin kiittää luontokin.

Hyvät housut tunnistaa siitä, että ne haluaa pukea päälle aina uudelleen ja uudelleen. Niitä haluaa ja jaksaa huoltaa ja ne pysyvät mukana elämässä vuodesta ja ehkä myös vuosikymmenestä toiseen.

-Henriikka

Se tunne, kun kalastaa

2
–
outdoor, yhteistyöTags: , , , ,
Kaupallinen yhteistyö: Suomen Vapaa-ajankalastajat (SVK)

Nautin kalastamisesta. Siitä tunteesta, kun toivoo, että kohta kala nappaa. Siitä tunteesta, kun tietää, että kohta kala nappaa. Siitä tunteesta, kun se sitten nappaa.

Ja erityispaljon nautin siitä, että itse pyydettyä kalaa saa lautaselle ruoaksi. Se on itselleni myös se syy, miksi kalastan. En tiedä parempaa ruokaa kuin muurikalla paistetut ahvenet tai kuhakeitto varhaisperunoilla.

Olemme olleet viimeiset pari viikkoa täällä Kainuussa, Kuhmon mökillämme, ja kalaa on onneksi saatu syödä reilusti. Siinä missä kotona esimerkiksi ahventa tai kuhaa ostaa lähikaupasta harvoihin hetkiin ja kitsastellen, täällä sitä saa kerrankin syödä ruhtinaallisesti.

Mutta nautin kalastamisesta silloinkin, kun kalaa ei tule. Koko kalastushetki rauhoittaa, kun pääsee luonnon keskelle keskittymään vain yhteen asiaan. Ja saalistakin arvostaa ihan eri tavalla, kun se ei ole mikään automaatio. Haluan arvostaa kalaa ja niitä hetkiä, kun siitä oikeasti pääsee nauttimaan.

Olen ja olen aina ollut hyvin satunnainen kalastaja. Kalastan kun siihen on sopiva hetki tai miljöö, kun siihen on riittävästi elämässä resursseja. Se on yksi tapa muiden joukossa olla luonnossa ja/tai hankkia ruokaa.

Minussa on aina elänyt sisälläni vahva keräilijä, mutta kai minussa pientä metsästäjääkin on, jos kalastusviettiä on uskominen. Edelleen aikuisenakin tuntuu aivan uskomattomalta, että ruokaa voi saada Suomen luonnosta aivan ilmaiseksi (joojoo, kalastonhoitomaksu jne., mutta ihan vaikka vain onkienkin kalaa).

Lapsena olin iloinen onkija. Kalastus tuntui kivalta puuhalta ja oppi siinä tietysti samalla vähän perusteitakin kaikesta, mutta toisaalta istuin myös mielikuvitusongen kanssa varmaan yhtä paljon kuin oikeankin.

Sitten kalastuksesta tulikin melko pitkä tauko. Nuoruudessa luonto ei ylipäänsä vetänyt minua puoleensa, ja kalahommatkin jäivät odottelemaan. Muistan kyllä, kuinka pikkusisko kävi veljieni kanssa kalassa, mutta itse istuin mieluummin laiturilla kirjoittamassa päiväkirjaa.

Ja sitten varhaisessa aikuisuudessa se nosti taas päätään – kiinnostus kalastukseen. Ymmärrys siitä, että kaloja voi oikeasti valmistaa ruoaksi, ja pystyn siihen itsekin, oli itselleni käänteentekevä asia.

Minulla on (liiallistakin) taipumusta tehokkuuteen, ja kalastuksesta tuli ajanvietteen lisäksi myös itseäni ja muita hyödyttävä asia. Saada nyt itselleni tai koko perheelle ateria pöytään, erittäin jees.

Eräopaskoulussa sain ensimmäisen kerran kunnolla opetusta kalankäsittelystä. Itsellenikin yllätyksenä nautin siitä kovasti. Hauen tai ahvenen käsittely ja fileointi oli kuin käsityötä, johon oli itselläni riittävästi hienomotoriikkaa ja kärsivällisyyttä. Näin ollen kalastustapahtuma laajentui käsitteenä ja ympyrä suureni.

Myös ymmärrys kalan vastuullisesta käsittelystä ja vastuullisesta kalastamisesta on laajentunut vuosien aikana. Kun nyt mietin lapsuuden ja nuoruuden aikaista kalan kohteluani, oikein hävettää. Mutta onneksi ymmärrys ja tieto voi aina lisääntyä, ja nykyisin osaan asiat jo onneksi aivan eri tasolla, ja kalan kohtelusta puhutaan myös yleisesti todella paljon enemmän.

Lisäksi nykyisin ymmärrän myös paljon paremmin siitä, mikä on kestävää kalan syömistä. Suosittelen kaikille WWF:n kalaopasta, jos haluaa nopeasti tarkistaa, kannattaako jotain kalaa ostaa. Tämä on opettanut itseäni aivan valtavasti.

Tämän lisäksi kalastavan ihmisen on tietysti tiedettävä myös säännöt, jotka heitä koskevat: esimerkiksi alamittaiset on päästettävä menemään vaikka kuinka vatsa kurnisi.

Yhtäkkiä tästä kirjoituksesta tuli tällainen kalastushistoriikki. Mutta en usko, että olen koskaan näin perinpohjaisesti kirjoittanut kalastuksestani, tai edes miettinyt sitä.

Mutta mennäänpä silti nykyhetkeen.

Viime vuodet ovat menneet asuessa meren äärellä, ja mökitkin ovat järvien rannoilla. Mutta lapsen syntymä on tuonut sen verran puuhaa arkeen, että aika kalastukseen on ollut kortilla.

Ja ehkä sekin kertoo jotain, ettei se ole ensimmäinen asia prioriteettilistallani. Vaikka tulevaisuudessa haaveilenkin siitä, että pääsemme useammin kalaan, sitä ennen tulevat monet muut asiat. Haluan, että kalastus pysyy paineettomana harrastuksena ja elämäntapana, johon ei kohdistu liikaa odotuksia. Haluan, että se säilyy leppoisana ja sydäntä rauhoittavana asiana elämässä.

Mutta toivon tietysti, että lapsikin innostuu joskus kalastamisesta ja voisimme tehdä sitä kaikki yhdessä. Toistaiseksi hän ainakin rakastaa syödä kalaa, mikä tietysti helpottaa arkeamme, kun kalaa on monta kertaa viikossa ruokapöydässä.

Lisäksi toivon, että oppisin itse kalastuksesta vielä paljon enemmän. Onkiminen ja pilkkiminen luonnistuu helposti, mutta jo viehekalastuksen kanssa olen jo pienissä haasteissa. Itse veto- tai heittouistelu luonnistuu kyllä, mutta olen elänyt suurimman osan elämäni kalastushetkistä niin intohimoisen kalastajaveljen kanssa, että kyllä hän on himputti vie usein tehnyt suuren osan omistakin hommista. Haluaisin, että kaikki solmut, viehelukot ynnä muut sujuisivat automaationa, mutta tällä hetkellä en voi vielä sellaisella kovasti kehuskella. Onneksi näistäkin voi oppia.

Tämän lisäksi minulla on kaksi muutakin haavetta, joiden soisivat toteutan. Katsotaan, mihin suuntaan elämä vie, ja mitkä haaveet jäävät oikeasti elämään.

Toivoisin, että voisin käydä omineni kalassa Porvoon saaristossa. En haaveile välttämättä mistään Suon villi laulu -kirjan päähenkilön kaltaisesta superselviytyjä-identiteetistä, joka osaa joka kaislikon kaislan ulkoa (tai joo haaveilen, mutta en näe sitä kovin realistisena). Mutta haluisin vain toisinaan kalastaa omassa rauhassani veneestämme ilman, että kukaan olisi häiritsemässä. Haluaisin, että homma olisi minulla niin hanskassa, ettei mikään vaihe veneenkäytöstä itse kalastukseen jännittäisi. Tämä lienee melko helppo haave toteuttaa.

Kolmanneksi toivoisin, että joskus tulevaisuudessa oppisin perhokalastamaan. Mutta tässä kohtaa vasta makustelen, onko tämä haave todellinen vai ei.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) edistää Suomessa vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 450 seurassa toimii yhteensä noin 32 000 kalastuksen harrastajaa.

Kansankielisemmin SVK on siis alan hyvis, joka auttaa kalastajia ja neuvoo kestävyyteen ja vastuullisuuteen. He haluavat muistutella, että kalastaminen on monipuolinen ja hyödyllinen harrastus, jonka avulla saa myös terveellistä ruokaa sekä omaa aikaa ja yhdessäoloa kavereiden ja perheenjäsenten kanssa.

Kun SVK kysyi minua yhteistyöhön, kysyin kalastusmuusaltani Monni Himarilta, ovatko he todella hyviksiä ja voinko lähteä tekemään hommia yhdessä. Hän antoi täyttä vihreää valoa.

Suomen Vapaa-ajankalastajat:

– Edistää parempia kalastusmahdollisuuksia ja toimivaa kalastuslupajärjestelmää.

– Suojelee Itämeren villiä lohta ja muita uhanalaisia vaelluskalakantoja

– Toimii kalakantojen parantamiseksi ja edistää kalojen lisääntymismahdollisuuksia

– Tutustuttaa vuosittain 30 – 40 000 lasta, nuorta ja aikuista kalastukseen

– Ohjaa vapaa-ajankalastajia vesiluonnon suojeluun sekä kestävän käytön mukaiseen kalastukseen

Tänä kesänä heillä on käynnissä Kalastus maistuu! -kampanja, jonka tarkoitus on innostaa rentoutumaan kalastuksen pariin.

Luin itse heidän 52 tapaa innostua kalastuksesta -vinkkisivuston läpi ja tuli kyllä sellainen olo, että pitäisi päästä kokeilemaan lirkkimistä tai silakan litkaamista. Ylipäänsä tuli sellainen olo, että vau, mitä kaikkea kalastus onkaan ja mitä kaikkea se voi tarjota niin monenikäiselle.

Suomen Vapaa-ajankalastajilla on myös Mimmit Kalastaa -kampanja, josta jaoinkin jo viime vuoden puolella innostuspäissäni Instagramissani. Kalastus on jäänteenä jäänyt paljon miesten harteille ja harrastukseksi, mutta ilokseni olen huomannut tämän olevan muuttumassa. Haluan itsekin olla muistuttelemassa, että kalastus ei totta tosiaan vaadi tiettyä sukupuolta tai ominaisuuksia – siihen pystyy aivan kuka tahansa, ja tapoja on monia.

Liityin itsekin Suomen vapaa-ajankalastajien jäseneksi, kun tämän yhteistyön myötä syvennyin vielä tarkemmin heidän toimintaansa ja arvoihinsa. Jäsenmaksu ei päätä huimaa, vaan on vain 40€ kalenterivuodelta, ja summalla saa jäsenlehden ja liittymislahjana vastuullisen kalastajan vieheenkin.

Hei mieleeni juolahti vielä yksi bonus-haave vielä! Olemme puolison kanssa kunnostautuneet yhdessäolomme aikana syömään niin sanottuja ”roskakaloja” eli esimerkiksi särkeä tai haukea. On mainiota saada suotta hyljeksittyjä, mutta todellisuudessa herkullisia hävikkikaloja hyödynnettyä ruoaksi, ja esimerkiksi naapurimme osaakin jo tuoda meille hänen pyytämänsa hauet pakastimeen. Haaveena olisi saada näitä kaloja vielä enemmän ruokapöytäämme ja toisaalta näyttää myös muille ympärille, mihin kaikkeen ne taipuvat.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Kalastus maistuu! -kampanjan yhteydessä järjestetään myös kesäkisa, jossa voi käydä kertomassa, miltä kalastus maistuu. Pääpalkintona on noin 1000€:n arvoinen loma Naantaliin.

Meidän perheessä kalastus maistuu toivottavasti tänään ahvenelta, kuhalta tai hauelta, kun illalla olisi tiedossa kalakeittoa. Mutta vielä on kalat pyytämättä, joten voipi olla, että kun täällä sitä istutaan läppärihommissa, että se saattaa maistua myös purkkisärjeltä. Aivan hyvä vaihtoehto onneksi sekin.

Onko siellä innokkaita kalastajia linjoilla? Tai ehkä sellaisia, joita kiinnostaisi kokeilla? Jätä mieluusti ajatuksiasi kommenttiboksiin.

-Henriikka

Miten kasvattaa perunaa?

kommentoi
–
kasvimaa, yhteistyöTags: , , , , , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö Kekkilä       

Vihdoin se aika vuodesta, nimittäin perunan istutusaika!

Peruna on kasvimaan kruunu ja kuningatar, oma suosikkini kaikista syötävistä antimista. Luulen, että peruna olisi viimeinen laji, jonka kasvatuksesta luopuisin. Se tuottaa helpoiten syötävää satoa ja helpoiten myös suurinta iloa – hyöty/vaiva/ilo -korrelaatiosuhde on todellakin kunnossa.

Olen myös iloinen siitä, että erityisesti kasvimaa-aikaan peruna valtaa tilaa lautasiltamme pastalta ja riisiltä, joista eritoten jälkimmäinen on melkoinen vesi- ja ilmastosyöppö.

Monilla suomalaisilla on kouluajoilta niin väärä (kuminen ja kuiva) luulo perunasta, mutta voi että, mikä herkku se onkaan.

Mutta miten perunaa kasvatetaan? Ajattelin koota teille yksinkertaiset vinkit.

Milloin peruna istutetaan?

Perunan istutusaika on toukokuussa, etelässä joku rohkenee ryhtyä perunahommiin jo huhtikuun lopulla. Maan on kuitenkin oltava kuivahtanut ja lämmennyt, ja liian varhain kylmään maahan tehty istutus hidastaa kasvua.

Paikan valinta

Multava hiekkamaa on ihanteellisin kasvualusta perunalle.

Perunaa voi kasvattaa maassa, kasvulavoissa, kasvatussäkeissä, ämpärissä, vaikka ja missä.

Perunamaan paikkaa kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan vaihtaa vuosittain tautien välttämiseksi.

Maan muokkaus ja parannus

Ennen hommiin ryhtymistä kannattaa perunalle muokata mahdollisimman hyvät oltavat. Perunamaa muokataan vähintään 15 cm syvyydeltä.

Syksyllä lisäsimme kasvulavaan kompostia omasta kompostoristamme. Nyt muokkasimme kasvulavan maata Kekkilä Luonnonmukaisella Puutarhamullalla. Luomulannoitetun, käyttövalmiin mullan raaka-aineina käytetään vain luonnonmukaiseen viljelyyn sopivia raaka-aineita, kuten puhdasta kompostia. Tämä on loistava puutarhan yleismulta, joka käy vaikka mihin.

Sen lisäksi ravitsimme perunamaata ihan siihen tarkoitetulla uutuustuotteella, Kekkilä Perunalannoite PLUS+:lla. Se on täsmälannoite oman maan perunoiden lannoittamiseen. Se sisältää kaikki tarvittavat hivenravinteet ja perunalle ihanteellisen määrän typpeä. Lannoitteen runsas kaliumpitoisuus parantaa mukuloiden laatua ja makua.

Samaa lannoitetta voi käyttää myös muille vihanneksille ja juureksille, vaikka se onkin erityisesti perunaa varten kehitetty. Pienet rakeet on mukava ja helppo levittää.

Perunamaata ei yleensä kalkita ollenkaan. 

Kylvöurat ja siemenperunat

Kun maa on muokattu, vedetään siihen kuokalla (tai millä apuvälineellä nyt keksiikään) noin 10 cm syvä urat 75 cm välein.

Perunat asetellaan näihin uriin noin 30 cm päähän toisistaan, parhaat idut ylöspäin. Jos on varaa valita, siemenperunoista valitaan terhakkaimmat yksilöt, joiden idut ovat napakoita ja tanakoita. Tämän jälkeen perunat peitellään mullalla niin, että niiden päälle jää ainakin 5 cm multaa.

Siemenperunaa idätetään noin kuukauden verran valoisassa ja viileässä paikassa, jolloin niistä alkaa kasvaa ituja. Mutta esimerkiksi puutarhakaupoista saa ostettua valmiiksi idätettyjä perunoita. Jos peruna istutetaan vasta touko-kesäkuun vaihteessa, ei idätystä tarvita, koska lämpimässä maassa se lähtee hyvin kasvuun.

Jos tarkoituksena on nauttia perunasta heti noston jälkeen ja mahdollisimman varhain, kannattaa valita aikainen perunalajike. Me laitoimme tähän laatikkoon puolet Timoa ja puolet Siikliä, joista kumpikin on varhaisia lajikkeita. Haaveissa on uudet perunat juhannukseksi.

Varastoitavaksi kannattaa kasvattaa myöhäisempiä lajikkeita, jotka kypsyvät hitaammin ja kehittävät kunnon kuoren. Jos tilaa löytyy, voi kasvamaan laittaa vaikka miten monta eri lajiketta eri sadonkorjuun vaiheisiin.

Kannattaa valita sertifioitua siemenperunaa, jos haluaa olla varma terveestä sadosta.

Kasvuharso perunoille

Jos kevään säätilat ovat vaihtelevia ja luvassa on vielä hallaa, voi perunapenkin peittää kasvuharsolla. Harso säilyttää maan kosteuden ja päivän aikana kerääntyvä säteilylämpö jää paremmin maahan.

Kasvuharso on kätevä, vaikka pakkaset olisivat jo tipotiessään. Kasvuharso suojaa kasveja voimakkaalta auringonvalolta ja kutsumattomilta vierailta kuten hyönteisiltä.

Kate

Perunaurien väli kannattaa kattaa sopivalla katteella, jotta rikkaruohojen kitkeminen helpottuu huomattavasti.

Itse käytimme viime kesänä kaikissa lavoissa Kekkilän kasvimaakatetta ja ai että, voiko olla parempaa tuotetta? Niin helppo levittää ja auttaa rikkahommissa ihan vietävästi. Kun perunantaimet olivat kasvaneet riittävästi maan pinnasta, levitimme katetta koko perunalavaan kauttaaltaan.

Kastelu, rikkaruohojen kitkentä ja muu hoito

Perunat pärjäävät vähällä hoidolla. Rikkaruohoja kannattaa kitkeä jaksamisensa mukaan. Tärkeintä on kastelu: vaikka peruna onkin helppo hoidokki, kannattaa perunapenkki pitää tasaisen kosteana koko kasvukauden. Näin perunat kehittyvät vauhdilla, eikä niihin tule perunarupea tai kasvuhalkeamia.

Multaaminen

Kun perunantaimet ovat noin 15 cm korkuisia, on uudelleen multauksen aika. Riviväleistä vedetään esimerkiksi kuokkaa apuna käyttäen perunanvarsien peitoksi lisää multaa. Näin mukulat saavat tilaa kasvaa, eivätkä pinnassa olevat mukulat viherry.

Myöhemmin kasvukaudella kannattaa multaamista toistaa tarpeen mukaan.

Sadonkorjuu

Kesäkäyttöön perunoita voi korjata heti, kun mukulat ovat itselle sopivan kokoisia. Niin kuin jo yllä kirjoitin, me tähtäämme juhannuksen uusiin pottuihin.

Mitäs sanotte? Aiotteko ryhtyä perunahommiin?

Tämä on nyt kolmas kesäni kädet mullassa ja innolla odotan, mitä kaikkea kesän aikana ehtiikään kasvattaa ja kasvaa. Lapsi nyt ainakin kasvaa, jos ei mikään muu.

Puutarhahommat ovat palkitsevia ja kaiken lisäksi kuitenkin aika yksinkertaisia. Jostain syystä ennen luulin, että tämä kaikki on totaalisen mahdotonta minulle, mutta onneksi luulin väärin.

Pitäydyn kyllä tyytyväisesti näissä helpoissa lajikkeissa, sillä kasvimaahommat ovat minulle sellainen harrastus, että haluan päästä helpolla ja pitää suupielet hymyssä. Ehkä joskus eläkkeellä haastavien juttujen pariin, mutta epäilen kyllä, että tuskinpa silloinkaan.

Epäonnistumisia tulee joka vuosi, mutta ovatko ne oikeastaan epäonnistumisia?

Eivät kai, oppia yhtä kaikki.

Tsemppiä perunatalkoisiin! Nautitaan keväästä ja kesästä, ja erityisesti sadonkorjuusta sitten, kun sen aika koittaa.

-Henriikka

1 2 3 4 5 6 7 … 817