Hitaan aamun helpot munakoisoleivät

Kaupallinen yhteistyö: Arla Apetina & Asennemedia

Joko siellä ollaan herätty sunnuntaiaamuun?

Kuinka hitaalla voi käydä? Sormeni liikkuvat näppäimillä puolta tavanomaista tahtiani hitaammin. Siskoni on kylässä ja nukkuu vieressä sohvalla autuaana. Kaikkialla on hiljaista. Huomaa, että kyseessä on sunnuntai.

Jos kaipaatte hitaaseen sunnuntaiaamuun helppoa aamiais- tai lounasruokaa, niin minulla olisi vinkki: feta-munakoisoleivät. Eivät maksa maltaita ja ovat tosi helppo tehdä.

Munakoisoleivät tomaatilla ja juustolla   

2 munakoisoa
n. 1/2 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
n. 150 g fetajuustoa tai salaattijuustokuutioita (itse käytin Apetina kuutiot öljyssä classic)
5-6 tomaattia
tuoretta basilikaa
sitruuna

1.    Leikkaa munakoisot noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Varo leikkaamasta liian ohuiksi, etteivät kärähdä. Yksi munakoiso peittää arviolta yhden pellillisen. Asettele viipaleet vierekkäin pellille.
2.    Voitele munakoisoviipaleet öljyllä (älä lotraa). Jos käytät juustokuutioita, jotka ovat öljyssä, voit käyttää hyvin kyseistä öljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä 225 asteessa noin 20 minuuttia.
3.    Leikkaa tomaatti viipaleiksi. Lisää tomaatit ja murentele juusto munakoisojen päälle. Jatka paistamista 225 asteessa noin 10 minuuttia. Purista päälle vielä sitrunaamehua, koristele basilikalla.

Munakoisoleipiä voi tarjota esimeriksi alkuruokana, lisukkeena, brunssilla tai lounaana. Ovat uunissa pitkään, mutta itse valmistus on helppo. Rinnalle voi ottaa vaikka palan siemenäkkäriä, jos haluaa tehdä ateriasta vähän tuhdimman.

Kohta kun Janne ja Roosaliina heräävät, teemme yhdessä aamiaista. Munakoisoja meillä ei ole tällä hetkellä jääkaapissa, mutta noita samoja Apetinan kuutioita on vielä. Tajusin, että Artun avokado-toasteihin olisi siis kaikki ainekset valmiina!

Juuri nyt on kyllä sellainen olo, että ihan ensimmäiseksi tarvitsen vähän kahvia ja valtavan appelsiinin.

Ilahduin eilen kovasti, kun kuulin, että käly miehineen olivat tehneet viime viikon reseptini mukaan kasvislasagnea. Ehkä kuulen ensi viikolla mielipiteitä munakadoleivistä ja niiden sovelluksista.

Mitä juuri kirjoitin? Tarkoitin siis munaKOISOleivistä.

Tällaisia helppoja, arkea piristäviä kasvisruokavaihtoehtoja voi heittää kommenttiboksissa myös minulle päin. Mitkä reseptit ilahduttavat ja helpottavat teidän arkeanne tai hitaita sunnuntaipäiviä?

Ihanaa päivää. Nautitaan.

-Henriikka

Vaaleanpunaisia päiväunia kevätvaatteista

Kaupallinen yhteistyö: Marks & Spencer

Ainakin kaikki Etelä-Suomessa asuvat uskaltavat jo todeta sen: kevät on näkynyt ja tuntunut tällä viikolla.

On uskomatonta, että on vielä valoa, kun lopetan työpäiväni. Työpaikkani on pienen mäen päällä, ja kaukana alhaalla, tien toisessa päässä, aurinko laskee kauniina ja kokonaisena. Helottamisesta ei voida vielä puhua, mutta jos löytää tuulensuojaisen kohdan, niin lämmön tuntee kyllä kasvoilla.

Arvatkaa mikä tulee auringon mukana? Kevätmuoti. Kaikki ihanat trenssit, hameet ja kevyemmät kengät.

Kävimme Jannen kanssa Helsingin keskustan Marks & Spencerillä tutkimassa kevään vaateuutuuksia. Tavoitteenamme oli saada kuvattua muutama kevättä hurraava asukokonaisuus.

Päätimme tehdä homman vähän hauskemmin: valitsimme molemmat itsellemme suosikkiasut. Sen lisäksi toisiltamme salassa valitsimme myös toisillemme kokonaisuudet, jotka puettiin päälle vasta kuvaushetkellä.

Valitsin itselleni heti klassinen, henkarissa sopivasti painavan trenssin. Minulla en entuudestaan monta vuotta sitten ostettu ei-niin-klassinen trenssi, jonka rinnalle olen etsinyt kunnon etsivämallia.

Takin kanssa otin sinisen, rennosti laskeutuvan kukkamekon ja mustat hansikkaat. Jälkikäteen ajateltuna asuun olisi sopinut vaikka mekon siniset tai kirkkaanpunaiset nahkahanskat.

klassinen trenssitakki 99,95€ / sininen mekko 59,95€ / nahkaiset sormikkaat 29,95€ / kengät omat

Janne ei turhia pröystäile valitessaan itselleen vaatteita. Hidas hän kuitenkin on. Mietin jo, että Janne on sovittelemassa pukuja, kun hän pyöri 4. kerroksen osastolla niin kauan.

Lopputulos oli kuitenkin varsin selkeä: vaalenruskea neulepaita ja tummansiniset farkut. Näyttää hyvältä.

neule 69,95€ / farkut 39,95€ / kengät omat

Janne osaa ostaa minulle vaatteita. Se tuntuu välillä vähän erikoiseltakin, sillä kaveripiirin mielipiteitä kuunnellessa se tuntuu olevan poikkeus. Välillä tulee yli- ja tai alilyöntejä, mutta lähes aina osuu nappiin.

Tälläkin kerralla kävi niin, että viihdyin lopulta paremmin Jannen minulle valitsemassa asussa.

Ihan mieletön tuo vekkihame! Veikkaan, että vastaavanlaisia tullaan näkemään keväällä paljon Helsingin kaduilla. Siistin, mutta rennon ruutupaidan voi laittaa joko hameen sisään, solmia eteen tai jättää sellaisenaan hameen päälle.

hame 49,95€ / paita 39,95€, kengät omat

Jos Janne osaa ostaa minulle vaatteita, niin osaan minäkin hänelle. Minun Jannelle valitseman asun kanssa kävi sama homma: Janne piti lopulta enemmän tästä toisesta kokonaisuudesta. Luulen, että kyse on paljon siitä, että Janne tykkää kyllä irrotella ja leikitellä vaatteillaan, mutta ei välttämättä tiedä aina miten.

Toivottavasti vaalenruskeilla nahkakengillä, marjapuuron värisellä paidalla ja vaaleanharmaalla villahuivilla pärjää jo pian ulkona pidempäänkin kuin parin kuvan ottamisen ajan.

huivi 24,95€ / kauluspaita 29,95€ / nahkakengät 69,95€ / farkut omat

Vaatteet olivat meillä kuvauslainassa, mutta lopulta kävi niin, että valitsimme ystävänpäivälahjaksi molemmat itsellemme yhdet vaatteet suosikeistamme. Sain vihdoin klassisen trenssini, ja Janne kiintyi marjapuuropaitaansa.

Vinkiksi teille, että tänä nyt 16.–19.2. on Omistajapäivät, eli myös Marks & Spencereiltä saa S-Etukortilla kaikki tuotteet herkkuja lukuun ottamatta -20%. Suosittelen hamstraamaan kevään muodin lisäksi myös sukkahousuja.

Lisäksi heillä on myynnissä ihan täydellinen minttusuklaapatukka. Kuin pätkis 2.0! Ostimme lainavaatteita hakiessani yhden puoliksi ja sen jälkeen olen käynyt ostamassa jo kolme.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille. Kevättä kohti!

-Henriikka

Muutoksia minussa

Miten kummallisesti sitä voikin muuttua iän myötä! Enkä nyt puhua mistään selluliitista tai sen sellaisesta epäolennaisesta, vaan tuikitärkeästä: hymystä.

En nauranut ääneen juuri lainkaan ollessani lapsi. Koin nauramisen tosi vaikeana. Minusta ei vaan irronnut sellaista heleää kikatusta tai remakkaa naurua kuin monista muista. Nauroin sillä lailla hillitysti muutaman hekotuksen tai vaihtoehtoisesti sellaista äänetöntä sihinää olkapäät nytkähdellen. Sss-ss-ss-ss.

Koin vahvaa kateutta kaikille, jotka nauroivat vapautuneesti. He vaikuttivat onnellisilta. Onnellisemmilta kuin minä.

Niinpä päätin opetella nauramaan. Taisin olla 15-vuotias. Harjoittelin tekonaurun kautta. He-he-he-he. Yritin päästellä ääniä ja oppia nauramaan kunnolla ääneen.

Ja niin siinä kävi, että opin. Ruma nauruhan siitä tosin aluksi syntyi. Täysin luonnonvastainen ja kuulosti aivan nauhalta reapeatilla tulevalta. Mikä parasta: aloin kuitenkin nauraa. Paljon!

Nauruni ei edelleenkään ole kovin kaunis. Se ei ole enää niin friikki, mutta huomiotaherättävä kyllä. Kuulostan aivan äidiltäni. Elämässä toteutuvia lakeja, vaikka kuinka taistelisi vastaan.

Mutta palatakseni muuttuvaan hymyyn: ikeneni eivät ennen näkyneet hymyillessäni tai nauraessani, mutta usean vuoden reilun naurun tuloksena ne nykyisin pilkistävät aika hyvin ylähuulen alta.

Niin ihmeellinen on elämä.

-Henriikka