Jos ihminen ei tarvitsisi elääkseen mitään (ei mikroa, kattilaa tai pitkiä kalsareita), niin unelmakotini olisi varmaankin tyhjä, korkea hirsihuone, jonka seinillä olisi harkitusti, mutta reilusti taidetta. Maalauksia, piirroksia, grafiikkaa… jossain jalustalla voisi olla ehkä veistoskin. Miksei jotain kokeellisempaakin, niin kuin ristipistotaide tai ryijy?
Taide on paras hankinta. Vähintään ihanin. Vaikuttavin. Väkevin.
Ostin ensimmäisen virallisen taidehankintani, kun lopetin työni Galleria Gjutarsilla vuonna 2013. Olin pitänyt taideteosta varattuna jo pitkään, keräten rahaa. Teos on Arto Väisäsen ”Easter”. Edelleen sitä katsoessa henki salpautuu ja sydän muuttuu kirkkaanpunaiseksi.
Ylläolevassa kuvassa on Rosaliina Paavilaisen ”Neljäs”. Ostin sen Kuvataideakatemian joulumyyjäisistä ennen joulua. Se oli ostohetkellä vielä märkä, samana aamuna viimeistelty. Taiteilija lupasi tuoda sen minulle kotiin, kun se on kuivunut. En siinä intuition hetkellä ottanut edes tietoja ylös, vaan annoin vaan setelinipun ja yhteystietoni onnellisena. Saatan uskoa vähän liian helposti ihmisiin, mutta tässäkin tapauksessa se kannatti: taulu tuotiin joitain viikkoja myöhemmin kotiovelle saakka. Ja se on upea.
Etenkin opiskeluaikana useamman sadan euron sijoitus taiteeseen oli tosi iso lovi budjetissa. Ja edelleenkin se tuntuu reilusti. Mutta tiedän, että haluan laittaa rahaani taiteeseen. En kevytkenkäisesti, vaan spontaanin järkevästi (Taideostos on hyvin harvoin pelkästään järkipäätös. Minulle ei koskaan) .
Kuvataideakatemiassa työskennellessäni ostin muutamia teoksia. Sen jälkeen olen hankkinut pari. Joitain grafiikan töitä, pari pientä maalausta.
Nyt poljen tietysti jalkaa, etten ostanut Kuvataideakatemia-aikoinani esimerkiksi Karoliina Hellbergin tai Ville Anderssonin töitä. Tyydyin ihailemaan ja harkitsemaan liian pitkään. Nyt joudunkin säästäämään heidän teoksiaan varten hivenen pidempään. Tosi lahjakkaita, upeita taiteilijoita, joten todellakin hyvä heille.
En osta taidetta usein, mutta kun ostan, teoksen on iskettävä lujaa. Voi olla, että pidän hankintaani jopa vähän rumana tai vastenmielisenä. Parhaimmat teokset ei tarkoita kauneimpia. Taide puhuttelee, eikä ole silkka sisustusasia, jos sellainen ollenkaan. Eläköön itseisarvollinen taide.
Viimeistään ensi viikolla ajattelin suunnata taas pitkästä aikaa Forum Boxiin, jossa on Lotta Hännisen, Minna Pölläsen ja Kati Rapian yhteisnäyttely.
Millainen suhde teillä on taiteeseen? Olen tosi utelias kuulemaan.
-Henriikka
huom! Arabian Arctica-kaadin saatu osana Arabian vuosiyhteistyötä.
