Päiväkirjapaljastukset: 8-vuotias Euroopan matkalla

7-kopio

Tässä on matkakertomukseni perheemme matkasta Euroopan halki Itävaltaan vuonna 1999. Tämä on ensimmäinen koskaan kirjoittamani matkakertomus ja mielestäni muutamat kohdat ansaitsevat ihan erikseen esille nostettua huomiota.

Ensinnäkin reissun toisena päivänä kerron menneeni heti herättyäni vessaan. Kyllä on varmaan ollut hienoa matka. Sekki on tietysti Tšekki, jonka oikeinkirjoitus ei ole helpottunut 20 vuodessa lainkaan.

6-kopio

Miksi olen värittänyt veljeni kasvot mustaksi, mutta jättänyt kädet ja varpaat vaaleiksi?

Vessakäynnin lisäksi toinen huippuhetki on ollut tietysti Mäkkäri ja Snoopy-lelu. Hurraa!

5-kopio

Ongalossa oli elämäni seikkailu.

Ps. Huomaa taiteellinen kirjoitustyyli: ISO ja pieni.

4-kopio3-kopio

”Nimikorun ja yhden korun” Hahaaha. Vessa, mäkki, suklaa tötterö – voiko ihminen muuta tarvita?

1-kopio 2-kopio

Puhti loppuu ja reissun viimeiset päivät jäävät raportoimatta. Kolmen kuukauden kirjoitustauon jälkeen olen palannut taas linjoille kertoen leikistä sisareni kanssa.

Miksi, oi miksi olen valinnut kaikista elokuvista juuri Punahilkan?

-Henriikka

Kotona, kotona, oi kotona

_mg_1276-kopio

Palasimme tänään kotiin. Isoveikka ajoi meidät silkasta ystävällisyydestä parin tunnin matkan kotiovelle saakka. Olin niin valmis kellahtamaan omalle sohvalle, hakemaan lähikuppilasta lounassalaatin.

Sääli sinänsä, lähikuppila viettää vielä joululomaansa ja täten vuohenjuustosalaatti jäi saamatta. Kävelimme kuitenkin toiseen paikkaan ja haimme kahvit vielä kolmannesta. Myyjä hymyili tuttua, leveää hymyään ojentaessaan kahvin, ja tunsin olevani taas kotona. Miten paljon pidänkään kotikadustani ja kaikista sen lähikortteleista.

Harkitsimme karkaavamme illasta alennusmyynteihin, mutta emme keksineet mitään, mitä tarvitsisimme.

_mg_1291-kopio

Pitkässä neulemekossa, eilisissä leteissä ja lähes meikittömässä naamassa tuntui turvalliselta. Juuri siltä kuin joulun jälkeen soisi tuntuvan. Nivelissä ja jäsenissä on pitkästä aikaa kunnolla unta ja lepoa.

Tosin huomasin juurikasvuni venähtäneen muutaman sentin mittaiseksi. Ja tajuan hyvin, että nämä ovat juuri niitä kuvia, joita katsoo heinäkuussa kauhulla: ”Miksi ihoni on kalmeanvalkea? Missä on elämäniloni?”

Totean varmasti silloin samoin kuin nytkin: musta-väri ei sovi minulle yhtään.

_mg_1263-kopio _mg_1274-kopio

Tänään minulla oli yksi hassu työpäivä, joka toi kyllä mukavasti ryhtiä lomanjälkeiseen elämään. Mutta työntekoon ei tarvitse vielä tottua, sillä lomailen taas tiistaihin saakka. Silloin aukeaa jo kantapaikkanikin, joten voimme aloittaa sitten arjen yhdessä.

Nyt kotitontun luontoni (jota en tiennyt olevan olemassa) syyhyää jo pyykinpesulle, viherkukkien kastelulle, imuroimiselle ja musiikintahtiselle tavaroiden järjestelylle.

Niin kiva palata kotiin.

-Henriikka

Miksi pelkäisin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiistai, vihdoin tiistai. Joulu tuntui kestäneen ikuisuuden. Huomenna suuntaan takaisin Helsinkiin ja mielessä on iätön kysymys, joka saapuu aina mieleen tapaninpäivän jälkeen: kuinka paketoida muutamassa päivässä ajatukset kuluneesta vuodesta ja orientoitua uuteen?

Viime vuonna muutimme uuden vuoden aatonaattona uuteen kotimme (joka tuntuu edelleen uudelta), minkä vuoksi en ehtinyt kunnolla kerätä ajatuksiani vuodesta 2015. Ja siksi minulla oli tänä vuonna koko ajan vähän sellainen olo kuin riippuisin vielä väkisin kiinni edellisessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

On tunneihmisiä, on järki-ihmisiä. On menneisyys-orientoituneita ja tulevaisuus-orientoituneita ihmisiä. Suurin osa ihmisistä sijoittuu turvallisesti näille kahdella janalle jonnekin ääripäiden väliin.

En ole tehnyt virallista tutkimusta asiasta, mutta oletan kuuluvani tunne- ja tulevaisuusihmisiin. Riittäväksi todisteeksi riittänee se, että testin tehnyt äitini oli saanut samat vastaukset. Vaikka kauhoisin täysillä eteenpäin, huomaan yleensä vastavirran tuovan minut äitini luokse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saimme joululahjaksi Viitasen Piian levyn – Kyllä, meillä on vielä levysoitin, sillä siinä missä minulla on katse tulevaisuuteen, elämänystävälläni on toinen jalka vielä historiassa.

Olen kuunnellut levyä ja katsonut Miksi pelkäisin -biisin musiikkivideota. Luulen, että saan istutettua lyriikoihin paljon tuntojani vuoden vaihteesta. Tänä vuonna ei tarvitse muuttaa, eikä tarvitse lähteä. Saa vain pysyä, saa vain jäädä. Juuri niin kuin kesällä, kun olin saapunut perille kesämökille. Sauna oli kuuma ja soutuvene soutuvalmis.

Minä kuuntelen
hiljaisuutta  
kuuntelen

Minä kuulen sen
syksy tekee tuloaan

Miksi pelkäisin
lumi sataa pian
ja antaa valonsa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä kuuntelen
hiljaisuuttasi kuuntelen

Minä suutelen
surun poskiltas suutelen

Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa valonsa

Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa armonsa

Miksi pelkoa
kannat mukana
matkalla

Miksi murhetta
pieni lintuni kannat mukana

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miksi pelkäisin
kevät tekee taas tuloaan

Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa valonsa

Kuka tietää, jos aloittaisin tänä vuonna sellaisen paperisen päiväkirjan, johon kirjoitan salaisuuksia, joita ei sovi koko maailmalle kuiskutella.

-Henriikka