Minttukaakao

Uusia asioita elämässä: viettää koko perjantaipäivä niin, että on pukeutuneena aluskerrastoon. Eikä ihan mihin tahansa kerrastoon, vaan aniliininpunaiseen.

Eiliselle oli vain yksi lukkoonlyöty suunnitelma: ulkoilla. Ihan sama missä, ihan sama mitä tehden, kunhan vain pääsisi valoisan aikaan puhaltamaan höyryä pakkaseen ja ihailemaan kimmeltävää hankea.

Ai, en ollut ainoa? Tiedän. Koko Kaivopuiston rantakin oli täynnä niin lasta, vanhempaa, valokuvaajaa kuin hullua lenkkeilijääkin.

Tajusin eilen eläväni omassa kuplassani, johon eivät väkevät kuulu. Naurattaa jälkikäteen, kun olen kysellyt kavereilta ovatko hekin siellä kuplassa: kuulemma eivät.

Kävimme Hernesaaren Löylyssä kaakaoilla. Tiskillä kysyttiin millaisen kaakaon haluaisin. Kyselin vaihtoehtoa ja sanoivat, että juomaan voi lisätä esimerkiksi minttua. Ilahduin kovasti, että onpa ihana, minttukaakaota. Sellaista join aina Jyväskylän kirjastossakin.

Hintaa oli yhtäkkiä monta euroa enemmän ja tajusin tietenkin siitä, että hups, sekaan laitetaan tietysti minttuviinaa. Itsehän odottelin tyytyväisenä makusiirappia. Maistui ihanalta yhtä kaikki, vaikka Jyväskylän kirjastossa olikin vähän miedompi kolmen euron lämmike.

Kaverini kertoi tänään synttärijuhlilla, että heidän perheessään perheenjäsenten aikuistumisen huomaa, kun yhteisessä WhatsApp-ryhmässä jaetaan vain ruokafiilistelykuvia ja -reseptejä.

Oman perheeni ryhmässä huomio kiinnittyy kymmenkertaiseen määrään ulkoilukuvia. Ensin vanhemmat laittavat kuvan, missä he ovat karvalakit päässä mökkitalkoissa. Sen jälkeen alkaa tippua ympäri Suomen sisarusten kuvia: Täällä retkeillään! Me ollaan termarikahveilla merenrannassa. Miinus 35 ja samoilemme päämäärättömästi metsässä.

Hyvä talvi. Niin ihanaa.

-Henriikka

pipo/Myssyfarmi (saatu), takki/Haglöfs (saatu), lapaset/VAI-KØ

Pakkasmarjoja kauhalla kuin irtokarkkihyllyllä

Miten salamannopeasti voi unohtaa asian, josta muutama hetki sitten on ollut aivan riemuissaan? Ja sitten sitä avaa pakastimen ja muistaa, että ainiin! Tästähän minun pitikin iloita.

Tällä kertaa unohtunut ilonaihe on luomupakkasmarjat, joita alettiin syksyllä myydä valituissa K-supermarketeissa. Marjoja saa kauhoa oman mielensä mukaan kauhalla pussiin kilohintaisesti, niin kuin irtokarkkia videovuokraamossa.

Anteeksi nyt vain, mutta minusta tämä on aivan ihanaa.

Pakastimemme on surullisen pieni. Sellainen pieni jääkaapinpuolikas. Marjoja syömme kuitenkin päivittäin, tai vähintään kuudesti viikossa. Omin kätösin talteen kerätyt marjat eivät kestä edes lähelle joulua, etenkään nyt, kun hoksasimme viime syksynä sienetkin. Suppikset ja puolukat asetellaan pakastimeen tetristyylillä, emmekä paljon pystyisi parantamaan.

Vaikka ostan usein myös valtavia jättisäkkejä marjoja, on näissä itsepoimituissa ja vieläpä luomuissa ihan oma tunnelmansa. Tekisi mieli käydä joka aamu kaupassa hakemassa kunkin aamusmoothien marjat. Söpösti kauhalla pussiin, tsip tsap.

Täältä löytyy lista kaupoista, joissa Polarican marjairtomyyntiä on. Jos joku muukin vaikka lapsekkaasti innostuisi yhtä paljon kuin minäkin.

Nyt kuomat, ihanaa huomista loppiaista. Laittakaa tuorepuuro aamiaista varten tekeytymään tai käykääpä kaupasta hakemassa vielä vaikka aamulle sämpyläleivontarvikkeet. Pakkashyppely piristää.

-Henriikka

Ruokajuhlaa sydänystävien kesken (+illallisarvonta)

Yhteistyössä Raflaamo & Asennemedia_mg_0383-kopio

Naurattaa vähän tietää, että moni teistä tunnistaa jo kuvista ystävämme Alinan ja Juuson. Yhtä moni ei ehkä tiedäkään, että heidän elämäänsä ilmaantui Siperian matkamme jälkeen aivan ihana (yli-ihana) pieni ihminen. Vauva-arki on pitänyt ystävämme kiireisinä – tai vähintään vauvanmuotoisessa kuplassa.

Joulukuun lopussa saimme kuitenkin tilaisuuden juhlia aikuisporukalla ystävyyttämme hyvän, pitkän illallisen äärellä. Jos perheellisiä ystäviäni on uskominen, se on todella juhlanpaikka, kun vietetään iltaa ilman vauvaa ihka ensimmäistä kertaa.

Ja oli muksuja tai ei, se on aina juhlan paikka, kun saa istua rauhassa alas muualla asuvien sydänystävien kanssa.

_mg_0267-kopio_mg_0219-kopio

Illallispaikamme oli Casa Largo, moderni espanjalainen ravintola Rautatieaseman viekussa.

Olen tiennyt paikan pitkään ja kävellyt siitä tuhannesti ohi, mutta vasta siellä käydessäni tajusin, etten tiennyt paikasta mitään. En tiennyt sisustuksesta, ruoasta, miljööstä, enkä oikeastaan mistään. Ainoa tietoni oli, että se sijaitsee aivan Helsingin keskustassa ja näyttää ulkoapäin kotoisalta.

Otimme alkuun kuohuvaa, kippistimme kuluneelle ja tulevalle vuodelle sekä vuosia kestäneelle ystävyydellemme. Miten rakastankaan noita hönöjä.

_mg_0439-kopio _mg_0235-kopio

Alkuun otimme ravintolan suosituksesta ison tapaslautasen: marinoituja oliiveja ja herkkusieniä, manchegojuustoa, salchichonsalamia, serranokinkkua, omenasalaattia, perunamunakasta, valkosipulikananpoikaa, cocktail-chorizoa, arancinoja sekä paahdettua maalaisleipää.

Omakeksimäni kuuluisa elämänviisaus kuuluukin: ”Jaettu ruoka lujittaa ystävyyttä.”

Ystävyytemme on kuitenkin niin lujalla pohjalla, että otimme kukin omat pääruokamme. Osalle tuli kalaa, osalle lihaa. Itse otin friteerattua tofua, tomaatti-oliivipaistosta, punajuuriromescoa ja kurpitsansiemenmajoneesia. Punkkupullo tietysti jaettavaksi.

¡Buen provecho

_mg_0548-kopio _mg_0297-kopio _mg_0395-kopio

Sisällä lämpöisessä oli niin hyvä fiilis. Jotenkin tällä porukalla menee aina sekuntissa nauruksi, kahdessa sekuntissa itkuksi. Jostain selittämättömästä syystä joidenkin ihmisten kanssa syvälliset keskustelut ja sydämien takaluukkujen availu alkavat välittömästi tervehdyshalausten jälkeen.

Onneksi meillä oli paras tarjoilija pitkään aikaan. Hän ei paljon hätkähtänyt, vaikka pöydässä hörötettiin tai kun silmäkulmasta valahti pari kyyneltä. Ilmeisesti se sopi espanjalaiseen tunnelmaan.

_mg_0431-kopio_mg_0449-kopio

Casa Largon ruoan hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Pääruokien hinnat vaihtelivat 19 euron salaatin ja 34 euron härän sisäfileen välillä. Tapaslautanen (etenkin omenasalaati ja manchego) oli ihan huippu, myös pääruoat maistuivat. Olin tosin odottanut ystävien kanssa juhlimista niin kovasti, etten ollut edes muistanut asettaa odotuksia ruoalle. Joka tapauksessa, se oli herkullista.

Tunnelma ravintolassa oli rento, mutta samalla juhlava. Punaiset huulet ja pitsitakki eivät tuntuneet missään tapauksessa liialta, mutta uskaltaisin tulla baarista tilaamaan itselleni espresson toppatakissakin.

_mg_0370-kopio _mg_0463-kopio

Casa Largo on yksi Raflaamon ravintoloista. Raflaamon uudistetuille sivuille on kerätty koko S-ryhmän ravintolatarjonta, minkä lisäksi sieltä löytyy vinkkejä ideoita ja inspiraatiota arkeen, sekä tällaisiin vähän juhlavampiin tilanteisiin, niin kuin tämä meidän oli. Sivuilta löytyy niin ajankohtaista tietoa, ravintoloita paikkakunnittain, viininvalintavinkkejä kuin ruokatarjouksiakin.

Kilpailu uudistuneen Raflaamo-sivuston kunniaksi:

Käy valitsemassa Raflaamon sivuilta ravintolasuosikkisi ja kerro se kommenttiboksissa viimeistään keskiviikkona 11.1. Kaikkien kommenttinsa jättäneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Raflaamon ravintoloihin. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti.

_mg_0309-kopio_mg_0524-kopio

Miten ihana muistijälki tästäkin illasta jäi. Illan hämärtyessä vanhemmat lähtivät pikku-bebensä luokse, joka nukkui jo turvallisesti isoäidin peittelemänä. Me lähdimme kävellen kotiin, ravintolan huomasta harmaaseen sumusateeseen.

Kuinka miljoona kertaa olenkin kehottanut, että juhlikaa arkenakin ja pitäkää ystävistänne hyvää huolta. Etenkin niistä sydänystävistä.

Ihania iltoja ja onnea arvontaan!

-Henriikka

EDIT: Arvonta on päättynyt ja voittajaksi arvottiin Hanna L.