Rakkautta Turkuun ja 15 minuutin kookos-karri-nuudelikeitto

_mg_0494-kopio

Vietimme viime viikonlopun Turussa. Turussa aina pohtii, voisiko sinne joskus muuttaa. Kovin vahvaa visiota en ole vielä saanut, enkä keksinyt liiemmin argumenttejakaan. Silti vierailujen aikana ja jälkeen tulee olo, että saatan vielä joskus asua siellä.

Keksin kyllä paikkoja ulkomailta, mistä voisin kuvitella löytäväni itseni. Mutta harvoin mietin vakavasti Helsingin ja Lapin tunturien ja erämaiden lisäksi mitään Suomen paikkaa kotikaupungikseni.

Ehkä se kertoo, että Turussa on hyvä olla.

Perjantai-iltana Alina teki meille niin hyvää aasialaisvaikutteista keittoa, että on pakko jakaa resepti teillekin. Terveisiä Turusta!

_mg_0501-kopio

15 minuutin kookos-karri-nuudelikeitto

Ainekset

2 rkl öljyä
3 valkosipulin kynttä (hienonnettu)
1 rkl tuoretta inkivääriä (raastettu)
3 rkl thai punaista currytahnaa (tai vastaava)
n. 200 g luuton kananrintaa tai reidet (viipaloitu)
n. 1 litra kanalientä
n. 2,5dl vettä
2 rkl kalakastiketta
1 ja 3/4 dl kookosmaitoa
vajaa 200 g kuivattua riisinuudelia
1 limen puristettu mehu
Koristeeksi: viipaloitu punasipuli, punaista chiliä, korianteri, kevätsipulia

Lisää suureen pataan/pannulle keskilämmölle öljy, valkosipuli, inkivääri ja punainen currytahna. Paista 5 minuutin ajan, kunnes ruoasta tulee tuoksuvaa.

Lisää kana ja keitä pari minuuttia kunnes broileri muuttuu läpinäkymättömäksi.

Lisää kanaliemi, vesi, kalakastike ja kookosmaito. Kiehauta. Tarkista tässä vaiheessa maku: lisää suolaa ja muita mausteita tai vastaavasti vettä tarvittaessa.

Kaada kiehuva keitto kuivattujen nuudelien päälle tarjoiluastioihin, purista päälle limen mehu ja lisukkeet. Tarjoile. Nuudelit ovat muutaman minuutin päästä valmiita syötäviksi.

Vaihtoehtoisesti voit lisätä nuudelit kiehuvaan keittoon ja siitä valmiin keiton tarjoilukulhoihin.

(alkuperäinen resepti)

_mg_0507-kopio _mg_0509-kopio

Viikko totta tosiaan on ollut aikamoinen. Kaikenlaista painetta pää täynnä. On hyvä palata edelliseen viikonloppuun, lampaantaljoille köllimään.

Tarvisin loppuviikoksi lainaan Jari Sarasvuon, joka uupumisen hetkellä laskisi käden olkapäälle ja sanoisi:
”Oon sun puolella.”

-Henriikka

Kuohuva pikkujoulubrunssi ystävien ympäröimänä

Yhteistyössä [ yellow tail ] ja Asennemedia_mg_0524-kopio

Keep calm and have brunch.

Eilisen kiukun jälkeen otetaan täyskäännös takaisin ihanien asioiden pariin: järjestin ystäville kuplivan joulubrunssin ja sain taas tutuksi tulleen lankkupöydän ympärille rakkaita ihmisiä ja herkkuruokaa.

Sanoin viikonloppuna ääneen ystävilleni, että yksi elämäni tarkoituksista ja tavoitteista on järjestää mahdollisimman paljon ilahduttavia brunsseja. Ehkä ne ovat minun tapani heittää konfettia ilmaan ja kertoa, että kaiken arkimelskeen keskellä arvostan edelleen rauhaa ja ystäviäni.

_mg_0571-kopio_mg_0753-kopio_mg_0594-kopio

Jos uskallan yhtään peilata teitä seuraajia kaveri- ja tuttavapiiriini, niin lumen lähteminen on karistanut aika monen joulumielen. Pohjoisen onnekkailla on vielä lunta, mutta muu Suomi kyhjöttää loskansa keskellä.

Taistellaanhan tätä vastaan? Eihän joulumieltä voi ankkuroida mihinkään niin heppoiseen kuin lumi. Jouluvalot päälle, kynttilät palamaan ja ihania jouluherkkuja pöytään.

Uskallan myös suositella kuohuviinipullon posautusta aina silloin tällöin. Iloinen kuplinta ja juoman sihinä nostaa helposti mieltä asteen kohti kattoa. Yksi joulubrunssimme ilonhetki oli löytää uusi suositeltava skumppa: Yellow Tailin kuohuviiniuutuus Bubbles Dry oli ja on ihan tosi hyvää.

_mg_0588-kopioimg_3984-kopio _mg_0736-kopio

Mitä pikkujoulubrunssilla voi sitten tarjota? Ihan mitä vaan. Jos suunnittelenkin usein tarjottaviani melko tarkasti, niin tällä kertaa mentiin kyllä värikkään sekalaisesti. Matalan kynnyksen tarjoilut luovat toisinaan vähän välittömämmän tunnelman, ja niin kuin kuvista näkyy, niin naurua ei kyllä puuttunut.

Roosaliina ja Janne kävivät sillä aikaa kaupassa, kun minä imuroin. Pyysin tuomaan jouluisia hedelmiä ja sain onnistuneesti mandariineja, punaisia omenoita, luumuja ja tummia viinirypäleitä.

Sen lisäksi tein kvinoasalaatin, jossa oli punasipulia, tomaattia, fetaa, avokadoa ja taatelinpaloja. Ihan superhyvää. Rinnalle siemennäkkäriä ja erilaisia juustoja, ja juustotarjottimelle vielä granaattiomenaa ja hilloja. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse: olin käynyt nappaamassa Roots Helsingistä raakakakkua matkaani. Tiskillä toivoin mahdollisimman jouluista. Sain glögi- ja punajuuri-inkivääriraakakakkua.

_mg_0708-kopio_mg_0743-kopio_mg_0653-kopio

(Ylläolevan kuvan keskittyminen on niin mainio. Tarkkaa puuhaa.)

Mutta skumpasta vielä (Yellow Tail Bubbles Dry). Maistelimme sitä arvovaltaisena raatina yhdessä ja pidimme siitä kaikki. Juoma oli yllättävä. Se tuntui suussa ensin makealta, kunnes äkkiä se olikin kuiva. Skumpat maistuvat minusta monesti aika samalta, mutta tässä oli jotain ihan omaa. Raikas juoma, jossa on kuitenkin reilusti makua.

Ammattilainen sanoisi hapokas, kypsän sitruksinen, viheromenainen, kevyen persikkainen, mausteinen. Itse sanon, että aion ostaa kympin skumpan tulevaisuudessakin illanistujaisiin, brunssille tai mihin vain, missä seurustelujuomalle tai kuplivalle ruokajuomalle on kysyntää.

Janne meni aivan sekaisin pullon erikoiskorkista, jolla juoman saa säilytettyä vaikka seuravan päivän brunssille. Nauroin niin paljon, kun brunssin jälkeen uudestaan nähdessämme puhe kääntyi korkkiin.

_mg_0759-kopio_mg_0644-kopio_mg_0603-kopio

Aikaisesta lumentulosta oli huomattavasti hyötyä: vaikka omaa jouluiloa ei kannatakaan ripustaa hentoihin hiutaleisiin, sai lumi kääntämään Spotifysta tunnelmallisen joulumusiikin päälle ja hakemaan vintiltä valosarjat.

Viikonloppuna on edessä työpaikan pikkujoulut ja kahden hengen pikkujoulut ystävän kanssa. Ties kuinka monet ehdin vielä järjestää.

Ihanaa päivää.

-Henriikka

Alkoholin kommentointi on kielletty Valviran ohjeistuksen mukaan. Muut kommentit erittäin tervetulleita!

Maanantai-itkut

_mg_1336-kopio

Koko maanantaipäivä on ollut tummaruskea. En tarkoita pihalta näkyvää maisemaa, vaan mieltäni. Kaikki on tuntunut sakean ruskealta, ehkä vähän harmaalta, ja ennen kaikkea täysin mahdottomalta. Kirkkaankeltaisen mieleni tilalla on sellainen kakkaemojimutta tämä versio ei hymyile.

(Ei edes tekisi mieli tuolla lailla vitsailla, mutta tuo tipahti vahingossa, joten menköön.)

Koko koti tuoksuu edelleen sankalta savulta, vaikka olen pyykännyt monta koneellista ja nuotioreissumme oli jo yli viikko sitten. Työprojekteja tulee koko ajan lisää, mutta yksikään vanha ei tule päätökseen. Deadlinet vilkkuvat kirkuvanpunaisina ja varaan kalenterista varmuudeksi ylityötunteja kaikelle sille, minkä olemassaoloa en vielä tiedä.

Lupaudun kaikkeen, koska kaikki on tärkeää. Kieltäydyn kaikesta, koska ”ei” on ihmisen ja etenkin naisen tärkein sana.

_mg_1398-kopio_mg_1309-kopio

En ole uhrannut ajatustakaan joululahjoille, vaikka moni ystävä on käärinyt jo kaiken kauniisti, edullisesti ja näppärästi. Pakettien sisältä paljastuvat lahjat ovat heidän itsetekemiään. Totta puhuen en ollut edes ajatellut koko asiaa, kunnes alitajunnastani kumpusi jotain, mikä sai sormeni kirjoittamaan asian tähän.

En ole moneen viikkoon asetellut vaatteitani kaappiin, ja puhtaiden vaatteiden pinot ovat kaatuilleet eri puolille kotiamme. En enää tiedä, mikä on (tai oli) puhdas.

Vaikka luulen, ettei tilanteeseeni vaikuta oikeasti mikään ympärilläni tapahtuva, vaan epämääräiset mieleni liikkeet. Hetkellinen stressi. Maanantai-itkut.

Tunne, että nyt en kyllä selviä järjissäni. Jos ennen aina olen selvinnyt, niin nyt en kyllä.

_mg_1342-kopio_mg_1328-kopio

Sanoin juuri viime viikolla ystäväporukalleni, etten juuri tunne stressiä. Korjasin tosin lausettani, sillä asia ei ole kuitenkaan ihan noin ihanalla tolalla: en koe pitkäaikaista stressiä, en koe elämänstressiä. Sellaista jatkuvaa ja masentavaa, joka ei oikeastaan kumpua kovin läheltä todenperää.

Jos stressaan, se johtuu siitä, että on oikeasti mahdollisuus etten kykene kaikkeen tai menetän kontrollin. Yleensä stressi kestää muutaman tunnin, maksimissaan pari muutaman tunnin settiä. Siinä ajassa olen yleensä puskenut hommaa eteenpäin niin, että lähes aina olen saanut kaiken tehtyä tai asian setvittyä mielessäni. Ehkä kerran elämässäni olen stressanut pari päivää putkeen.

Yleensä tilanteessa auttaa a) omien fiilistensä jakaminen ystävälle b) priorisointi ja listat c) nakittaminen ja vastuun jakaminen d) syvä hengittäminen ja tilanteen todellisen vakavuuden kartoittaminen e) kahvi.

(Voi jumpe! Tuon kirjoittaessani tajusin, että kahvi on odottanut keittimessä jo puoli tuntia. Pöydällä odottaa tyhjänä ja surullisena uusi, kirsikanpunainen KoKo-muki.)

_mg_1397-kopio_mg_1391-kopio

Maanantai-itkuista tilannetta ei ainakaan auta:

a) panikoiminen, lietsominen, häsääminen, sekoilu, järjettömyys, vollottaminen, pillittäminen, hyperventilaatio, oksentelu, pyörtyily, yli-reagointi tai maltin, järjen, mielen tai omanarvontunnon menettäminen.

Näitä vältellen haen nyt siis höyryvän, joskin varmaan jo vähän palaneen kahvikupilliseni ja jatkan kohti valoa.

Keep calm and let it go. Keep calm and go back to bed. Keep calm and add some glitter. Keep calm and ho ho ho.

-Henriikka