Sain rakkaan pikkusiskoni Helsinkiin kolme vuotta sitten syksyllä. Niin kuin koko kevään pääsykoeruljanssin, myös ensimmäisen Helsinki-viikon hän asui meidän luonamme. Kun oikea muutto oli tehty, omaan ensimmäiseen asuntoonsa jäi pieni, eksynyt tyllerö. Tyllerö ja Janne kävivät vielä yhdessä kaupassa, jotta kaappiin saataisiin ruokaa ja perustarvikkeita, eikä ensimmäinen ilta tuntuisi niin yksinäiseltä.

Kolmessa vuodessa pienestä siskosta on kasvanut aikuinen. Minä huitelen yhä väärissä paikoissa väärään aikaan, niin kuin silloinkin, kun olisi pitänyt olla Jannen kanssa pitämässä kädestä kiinni ensimmäisen muuton jälkeen.

Mutta niin kuin silloinkin, niin pyrin kyllä aina pitämään huolta. Huolenpitoni ja hellimiseni tulevat vain tuulenpuuskissa, niin kuin tänä viikonloppuna onnekkaasti sattui.

Roosaliina muuttaa maanantaina pois Helsingistä. Jyväskylä saa hänet vähintään vuodeksi, ehkä pidemmäksi aikaa, sivuaineopintojen takia. Jyväskylä tuntuu onneksi hyvältä vaihtoehdolta. Se on tuttu ja turvallinen, olenhan itsekin asunut siellä vuoden päivät. Mutta samassa kaupungissa jo useamman vuoden asuneena on hankala tottua ajatukseen, ettei voi soittaa toista sunnuntaikahveille (tai siivoamaan).

Viimeisen yhteisen Helsinki-viikon kunniaksi järjestin yllätyksen. Olin varannut meille yön Hotel F6:sta. Roosaliina luuli tulevansa meille tekemään ruokaa ja yökyläilemään, mutta pääsikin puhtaisiin, valkoisiin lakanoihin ja uudenuutukaisen hotellin suojiin.

Olisitte nähnyt sen järkytyksen, kun kävelimme ruokakaupan oven ohi:

”Hei, meidän piti mennä tästä! Miksi sulla on muuten noin paljon kamaa mukana? Mitä tää oikein on?”
”Ei hätää. En ole järjestänyt sulle mitään etukäteispolttareita.”

Sisäpihan huoneemme oli valloittava: oma sisäänkäynti, valtava sänky, kylpytakit ja kaunis, valkoinen kylppäri.

Aloitimme illan pitkillä, lämpimillä suihkuilla ja maailman suurimmalla (ja niin ihanalla) tyttöjenilta-kliseellä: yhteisellä kynsien lakkaamisella! Kuulumisten vaihto oli yhtä hölinää, sillä emme olleet nähneet pariin viikkoon. Sisko oli Italian reissun jäljiltä ruskea kuin grillimakkara, enkä lakannut ihmettelemästä tummia kinttuja.

Illallispöytä oli varattuna Pastorista, jota ennen kävimme juomassa drinkit F6:sen omassa baarissa, Runarissa. Jos löydät joskus itsesi sieltä, niin kokeile rapaperperinen, sitruunainen Lande-drinkki.

Vaikka pikkusisko on aina pikkusisko, on mukava huomata roolien murtuneen lähivuosina. Myös Roosaliina ojentaa, ohjaa ja neuvoo. Pastorissa hän jopa yllätti uskomattomalla läpänheitolla tarjoilijan kanssa. Minä kun luulin, että se homma on minun tehtävälistallani!

Pahin komennus tuli kuitenkin siitä, kun sisko löysi minut hampaita harjaamasta. Olimmehan sopineet, että jälkiruoaksi nautitaan keskiyön kahvit! Mitä petturuutta. Ei auttanut kuin vakuutella unohtaneensa, laittaa hammasharja sivuun ja ruveta kahvinkeittoon.

Heräsin kesken unien tajuten, ettei nukkumisesta tullut hotellin valtavan tyynyn kanssa enää mitään. Koska kello ei ollut vielä herättänyt, enkä tiennyt oliko yö vai aamu, aloin unenpöpperössä kasata raivokkaasti itselleni päiväpeitosta matalampaa tyynyä.

Vajaa minuutin päästä soi kello ja pikkusisko heräsi ähertämiseeni. Olikin jo kirkas aamu.

”Mitä ihmettä sä teet?”
”Mä rakennan tässä itselleni uutta tyynyä.”

Voitte kuvitella, miten raikuvasti hän nauroi ja miten usein tulen tästä vielä kuulemaan.

Kymmenen tunnin yöunien jälkeen nautimme aamiaisesta niin pitkään, että ähky uhkasi. Kuka voi vastustaa lähiruokaaamiaista, luonnonjugurttia ja kuivattuja marjoja, Marimekon astioita tai luomukananmunia? Viereisessä pöydässä käytiin kiihkeää bisnesmiesten myyntikeskustelua, ja baaritiskillä nuokkui julkkiskokki, johon olisi ehkä pitänyt uteliaana keskittyä. Mutta me vain hörpimme kahviamme, puhuimme tulevaisuudesta ja arvioimme aamiaista joka kantilta.

Koko lauantai meni Siivouspäivän ja syysperinteeksi muodostuneen back to school -shoppailun parissa. Neljä vuotta sitten alkaneen perinteen tarkoituksena on löytää tarvittavat, ehot koulutarvikkeet kouluun ja töihin: kalenterit, vihkot, kansiot, viivottimet ja harpit – Toisin sanoen päivä on tekosyy ostaa kauniita paperitarvikkeita.

Summattuna: viimeinen yhteinen yökylä Helsingissä tältä erää oli mieleenpainuva. Pidän siskostani huolta kyllä yli kaupungin rajojenkin.

-Henriikka

Huom! F6 oli kutsunut minut tutustumaan hotelliin, emmekä vastanneet majoituskustannuksista itse.