27.8.2016

Elämänohje lapsilleni

–

Olen miettinyt elämänohjeita eteenpäin esitettäväksi siltä varalta, että meillä on joskus tulevaisuudessa lapsia. Ohjeita elämänpolulle voi tietysti jakaa muillekin kuin jälkipolvelleen, mutta vähintään omia lapsia olisi suotavaa ohjailla hyväksi havaittuun suuntaan (tai vaihtoehtoisesti pyrkiä pitämään pois kehnoksi todetulta).

Olen varma, että yksi tärkeimmistä elämänohjeistani kuuluu: älä ota itseäsi liian vakavasti.

Naura itsellesi, myönnä tyhmyytesi, myönnä vajavaisuutesi. Hulluttele, jos olet hulluttelevaa sorttia. Ole hulluttelematta, jos siltä tuntuu. Anna mennä! Älä välitä liiaksi muiden mielipiteistä, sillä harvaa kiinnostaa mitä teet, missä tai miksi.

Otin torstaina kuvaa lounaastani The Cockissa. Mietin hetken pienesti häpeissäni, miltähän moinen ähertäminen kulhon ympärillä näyttää. Olinhan kaiken lisäksi yksin. Sitten siirsin ajatuksen sivuun, sillä ketään ympärillä olevaa ei varmasti kiinnostanut pätkääkään.

Samana iltana istuin eräässä töölöläisessä puistossa, vihreällä penkillä. Minulla oli sattumalta hirveät tavararöykkiöt mukanani ja istuin läppäri sylissäni töitä tekemässä, vaikka oli kaiken lisäksi kylmä ilmakin. Mietin muutaman sekuntin verran ennen alas istahtamista, että tohtiiko näin nyt tehdä: Istua nyt vehreään puistoon yksin datailemaan. Mitä vielä! Ketään ei varmasti hetkauttanut istumiseni pisaraakaan.

Eilen olimme siskon kanssa istumassa iltaa. Ruokalistat käteen saatuamme mietimme mitä on ”Forelli”. Molemmista tuntui vähän sivistymättömältä, emmekä tohtineet kysyä tarjoilijalta. Forellihan saattaa olla jotain, mikä kaikkien pitäisi tietää. Googlasin asian salaa pöydän alla.

Googlettelu oli älyttömän naurettavaa ja niin turhaa. Mitä olisi voinut pahimmillaan käydä? Tarjoilija olisi voinut pitää meitä sivistymättöminä, ehkä nauranut partaansa? Viereisen pöydän turistit olisivt rykäisseet merkityksellisesti?

Joten lapset, tämän minä vain sanon: älkää ottako itseänne liian vakavasti, uskaltakaa altistua tyhmyydelle.

-Henriikka

Ps. Ainiin, Forelli on purotaimen.

26.8.2016

Kerrankin voi oikeasti sanoa ”intiaanikesä”

–

blogit, Helsinki, kaverit, ravintolat, ruoka ja juomaTags: asennemedia, helsingin ravintolat, japanilainen ruoka, nepenthe kuohuviini, ravintola umeshu, umeshu, viinityttää

Enhän ole aivan väärässä, jos väitän eilistä intiaanikesäpäiväksi? Kävelin illalla kymmenen jälkeen Töölöstä kotiin ilman takkia ja parin kilometrin matkalla meinasi tulla jo liian lämmin.

Olin unohtanut koko Taiteiden yön, ja ihmisiä vilisteli siellä sun täällä. Minulla oli kädessäni lahjaksi saatu parin litran viinitonkka mukana, kuin suloinen käsilaukku, ja näytin varmasti siltä, että olisin suuntaamassa puistoon hömpsyttelemään.

Väärin! Olin nimittäin kävelemässä suoraan kotiin mukavasta torstain illanvietosta Asennemedian ystävien kanssa.

Olimme Umeshussa, japanilaiselle ruoalle ja juomalle omistautuneessa ravintolassa. Olin onnistunut välttämään Helsingin parhaaksi sushiravintolaksi kehuttua paikkaa tänne asti. Istuin ennen iltaa ravintolan edustalla, puiston penkillä Hesperianpuistossa ja kuvitella, etten ollut koskaan viettänyt aikaa sielläkään.

Umeshun ruoka oli juuri niin hyvää kuin oli väitetty. Nigirien päällä pötköttävä kala maistui tuoreelta ja sitä oli monen sorttista, makit eivät levähtäneet kehnonkaan tikkuilijan otteista, ja olisin jatkanut chilillä ja valkosipulilla maustettujen edamame-papujen syöntiä yöhön asti, elleivät ne olisi loppuneet vadilta.

Suuni ei ole koskaan erityisemmin mieltynyt lihanmakuihin, joten niiden arviot joudutte kysymään toisaalta. Kaikki kalaan liittyvä saa kuitenkin täydet pisteet. Erään annoksen lohen päällä ollut jugurtti-avokadokastike oli taivaallista, ja kaikkien annosten viherkylkiäiset ihanasti aseteltuja ja viimeisen päälle mietittyjä.

Australialaista skumppaa, mitä ihmettä? Illan juomasuositus lähtee Nepenthelle, joka oli parasta pitkään aikaan. Muut illan juomat jäivät varjoon, ja nappasin vielä etiketistäkin kuvan puhelimeen, jotta osaan tarjoilla seuraavalla kerralla vierailleni jotain todistetusti superhyvää.

On se hassua, kun monesti kuulee ystävien puhuvan, että ruoasta ja juomista viis, seura oli parasta. Tietysti se on tottakin ja ihana niin! Meidänkin eilinen seurueemme kupli intoa ja iloa, jota kannoin kotiin tuliaiseksi. Mutta kyllähän hyvä ruoka ja juoma saa usein parhaastakin seurasta vielä paremman. Miten hienoa on, että meille on luotu makuaisti.

Umeshun jälkeen hipsimme vielä Idan kanssa salaretkelle Töölöntorin Café Tin Tin Tangoon. Ida ei ollut vielä koskaan käynyt siellä, ja koko viikon kipeänä ollut kurkkuni kaipasi vielä yöteetä. Paikka kuhisi ihmisiä, mutta saimme paikanpitäjän avaamaan takahuoneen, jotta pääsimme pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia pöydän ääreen.

Intiaanikesäksi ei kyllä lasketa vain yhtä päivää, saati yhtä elokuista iltaa. Eihän syyskylmät ole vielä edes kunnolla alkaneet. Mutta minä muistan nyt eilisen intiaanikesäpäivänä, joten antakaa minun pitää iloni.

-Henriikka

Ps. Loppukevennys: Kolmanneksi viimeisen kuvan näkymätön kirjani on täysi mysteeri.

Kuvat: Sami Jämsén

24.8.2016

Loppukesän juhlaa ja DIY-drinkkibaari

–

arvonta, juhlat, kaverit, ruoka ja juoma, yhteistyöTags: drinkkireseptit soodastreamilla, hiilihapotuslaite, hiilihappolaite, juomareseptit, kuplavesi, sodastream, sodastream suomi

Yhteistyössä Asennemedia ja SodaStream

Flow-festivaalilauantaina meille saapui hallittavissa olevan kokoinen, kolmen hengen ryhmärämä viettämään Flow-etkoja. Ensimmäinen saapui tapansa mukaan ajoissa, toinen sharpisti tasalta ja kolmas sateessa fillariaan fiksattuaan tovin myöhemmin hiukset märkänä ja hymy leveänä. Kaikki saatiin kuitenkin nopeasti ruoan valtaamaan pyötään, kuplivat drinkit kädessään.

Olin jännittänyt vähän ennakkoon. En ollut koskaan ennen tehnyt drinkkejä kotonani, ja nyt tarkoituksena oli loihtia SodaStreamillä valmistettuja mocktaileja ja cocktaileja koko iloitsevalle pöytäseurueelle.

Niin kuin aina käy, tälläkin kertaa houstausjännitys osoittautui aivan turhaksi. Jo alkuun tajusimme nauraen, että kaikki olivatkin päättäneet jättää tänä vuonna Flown välistä. Kenelläkään ei siis ollut kiire, eikä festarihuuma olisi etkoista kiinni. Onneksi Flow-etkoja voi järjestää ilman festareitakin!

Toiseksi maisteluraati oli armollinen ja, kiitos hyvien juomareseptien, tekemäni drinkit oikeastaan melko loistavia!

Brunssimenun yritin pitää yksinkertaisena: vuohenjuusto-päärynäsalaattia, pikkupitsoja maissipohjalla, tomaatti-mozzarellasalaattia ja jälkiruoaksi marjoja, marenkia ja kinuskikastiketta. Selkeitä makuja, nopeita ruokia valmistaa. Viimeisenä jälkiruokana oli kahvia ja GreenStreetin raakakakkua.

Vedenjuontimme on lähtenyt hurjaan nousukiitoon, kun saimme alkukestästä kauniin, valkoisen SodaStream-laitteemme. Tanskassa vastikään tehdyn tutkimuksen mukaan laitteen hankkiminen lisää vedenjuontia jopa neljänneksen, mutta me olemme varmaan tuplanneet omamme.

Sähköllä toimiva Power hiilihapottaa nappia painamalla, kun taas esimerkiksi lapsuudenkodista ja kesämökiltä löytyvät Play-laitteet toimivat ilman sähköä, painalluksilla kaasua pumpaten (tiedätte sen törähdyksen!). Nyt tuntuukin suurelta luksukselta, kun vesi hiilihapottuu itsestään ja valikosta voi valita kuinka kuplivaa vettä tahtoo – Yleensä haluan juoda keskinkertaisen kuplivaa.

Normaalisti laite majailee keittiötasolla, kahvimyllyn ja hellan välissä. Nyt drinkkienteon ajaksi se oli kivempi nostaa näkyville.

Ja mitä ne valmistamani drinkit sitten olivat? Sovelsin valmiiden juomareseptien mukaan:

Ensimmäisenä oli Gin Rickey, joka kuohuu kirjoituksen ensimmäisessä kuvassa. Jätin tahallisesti näyttävän näköisen kuorisakan laseihin. Tämä oli Ullan suosikki.

Toisena oli Pink Grapefruit White Wine Sparkle (kuvassa kaksi kuvaa ylempänä), joka sopisi hyvin juhlabooliksi tai kesäjuhlien alkumaljaksi.

Kolmantena suurimman haloon herättänyt Watermelon Jalopelono Crush (alla kuvassa), johon Anne rakastui niin, että puhui siitä kuulemma vielä miehelleen kotonakin. Vesimeloonia ja jalopenoa, nerokasta! Jätin tästä alkoholin pois, mutta tequila antaisi varmasti mukavaa potkua juomaan.

Lisäksi leikkasin pitkittäissuuntaisia, ohuita kurkkuviipaleita ja limesiivuja karahvin pohjalle ja kaadoin päälle maustamatonta kuplavettä (kolmas kuva): näyttävä vesikannu brunssipöytään.

Rentouduin ihanasta aamupäivästä niin, että kutsuin spontaanisti oikeasti Flow-festareille suuntaavat ystäväni iltapäiväksi meille. Tein heille varmoin, vähintään innokkain, ottein drinkkejäni aina ensimmäisten keikkojen alkuun saakka. Kaupunginosa-facebookkirppiksellä ilmoitettiin edellispäivältä ylijääneistä sushiburritoista, joita kävimme vielä hakemassa kaikille iltaruoaksi.

Iloinen, onnistunut, koko päivän kestänyt drinkkibrunssi. Kiitos Anne, Nata ja Ulla! Kiitos iltapäivän yllätysvieraat!

-Henriikka

Loppuun teemakilpailu: SodaStream arpoo lukijoiden kesken yhden, vapaavalintaisen hiilihapotuslaitteen. Huutele kommenttiboksiin vapaavalintaiset brunssi-, drinkki- tai muut kuplivat syysterveisesi elokuun loppuun mennessä ja olet mukana arvonnassa!

← edelliset 1 … 299 300 301 302 303 304 305 … 818 seuraavat →