Kunpa löytäisimme kotiimme työpöydän, kunpa löytäisimme sopivan sohvapöydän ja nojatuolin, jossa voi levähtää kirjan kanssa.
Toivoisin, etten torkuttaisi enää. Olen toivonut niin jo monta vuotta, mutta uskon sitkeän yrittämisen joskus päättyvän.
Kunpa syksy olisi värikäs, kaunis ja aamuisin niin kirpeä, että nenää nipistää.
Toivoisin kovasti, että ehtisin olla enemmän ystävieni kanssa. Ja ystävillä tarkoitan nyt niitä kaikkein tärkeimpiä, en sitä sosiaalisen vaikutuspiirin tuhatpäistä laumaa, vaikka sekin on tärkeä.
Kunpa leipoisin paljon, vaikka sokeri onkin jäähyllä: sieni-kurpitsapiirakkaa, kasvispasteijoita ja kotitekoista lihapiirakkaa.
Toivoisin oppivani vaatimaan Jannelta vähemmän, ja että hän oppisi vaatimaan enemmän minulta. Toivoisin ruskaretkiä käsi kädessä kuin vastarakastuneet.
Jos vaan saan päättää, niin minun syksyni olkoon täynnä spontaaneja vierailuita lähitienoon kivijalkakauppoihin ja kuppiloihin, museoihin, nähtävyyksiin sekä puistoalueille.
Uskaltaisinpa mennä ensi kerran Yrjönkadun uimahalliin uimaan. Vaikka sitten uimapuku päällä.
Muistaisinpa kuunnella hyvää musiikkia satunnaisen radiohälinän tai suositeltujen biisien listan sijaan. Muistaisinpa ranskalaisen musiikin kun masentaa, ja swingin kun tanssittaa.
Kunpa tämäkin syksy olisi yhtä keltainen, oranssi, punainen ja kullanruskea, niin kuin kaikki edellisetkin syksyt. Kunpa trenssi viuhuisi ja nilkkurit kopisisivat rytmissä mukulakiviä vasten, lokit nauraisivat enemmän turisteille kuin minulle ja omassa tuvassa olisi oma lupa.
Iloa.
-Henriikka
Kuvat juhannusreissulta Norjan Geirangerille
