Ammattinainen

6 kopio

Toukokuun lopussa koitti ilo, kun sain vihdoin paperit ulos koulusta. Valmis kulttuurituottaja, se olen minä. Ehdin jakaa ennen reissuun lähtöä muutaman juhlakuvan, mutta ajattelin palata vielä fiilistelmään touko-kesäkuun vaihdetta virallisten valmistujaiskuvien ja myöhemmin juhlakuvien muodossa. Selasin vasta äsken kekkeriviikonlopun kuvat läpi ja kameralle oli jälleen kerran tarttunut niin hyviä muistoja, että kyllä hymyilytti.

Valmistuin neljässä vuodessa eli määräajassa, mutta koska olin tehnyt jo yli vuoden täyspäiväisesti töitä, tuntui koko homma etukäteen aika absurdilta. Sitten valmistujaispäivänä kaikki alkoi tuntua niin hienolta. Janne teki valtavan herkkuaamiaisen, menin kampaajalle ystäväni Elinan käsiteltäväksi Yrjönkadun Napsiin (joka on heinäkuun alusta siirtynyt Töölönlahdenkatu 3:een) ja olipa koululla hieno juhlakin kaikille kulttuuri- ja taidealoilta valmistuville. Oli juhlapuheet ja kakkukahvit. Yhtäkkiä kaikesta tulikin ylevää ja juhlallista. Nautin päivästä todella.

35 kopio12 kopio 40 kopio
7 kopio21 kopio

Anni oli lupautunut ottamaan minusta muutaman virallisen epävirallisen valmistujaiskuvan. Mietimme sateisen päivän kuvauspaikkaa (vettä tuli koko kuvaushetken ajan, onneksi kirsikkapuiden alla oli suojaa) ja tuntui luontevalta olla Arabianrannassa. Täällä olen opiskellut ja täällä olen myös suurimman osan opiskeluajastani asunut. Paikasta on tullut minulle tärkeä, ensin opintojeni, sittemmin kotini vuoksi. Pakoilimme pisaroita Hämeentien päässä, puiden alla, minkä jälkeen jatkoimme Vanhan kaupungin koskelle.

Kauniista lettikampauksestani oli vastuussa Elina, ystäväni ja vakiokampaajani. Mimmi on jo aiemmin loihtinut minulle upeita kampauksia ja tästä taisi tulla kaikkien aikojen suosikki. Elina osaa lukea tilanteita ja tietää, mitä haluan. Hän ymmärsi kuvailuni ja jätti kampauksesta viimeistelystä huolimatta sopivan bohon. Ei haitannut, vaikka hiussuortuvat vähän tipahtelivat tanssin tiimellyksessä.

19 kopio18 kopio 34 kopio 36 kopio 7 kopio

Etsin koko kevään sopivaa mekkoa. Tiesin voivani hyvin käyttää jotain vanhaa, mutta tällainen tilanne tuntui oikeuttavan jotain uutta. Kiertelin ja kaartelin kaikki oikeat ja virtuaaliset kaupat läpi, tuloksetta.

Lopulta käytin viimeisen oljenkorteni Zaraan, mikä toki vähän harmittaa, kun olisi voinut panostaa ja laittaa rahansa jonkun suomalaisen suunnittelijan pussiin. Parilla kympillä lyhennytin punaisen mekkoni työpaikkani läheisessä ompelimossa. Tiesin polven yläpuolelle ylettyvän mekon olevan niin paljon enemmän minua kuin puolisääressä roikkuva.

Kengät ovat Vagabondilta. Jos minulta kysytään, olisi korko voinut olla tuplat nykyisestä, vaan sellainen pelleily ei kuulema kuulu tähän sesonkiin. Nynnykoroilla siis, onnellisesti ja turvallisesti. Päkiät kiittivät juhlijaa.

Opiskelijakortissa on aikaa elokuun loppuun saakka. Mitä kannattaa vielä tehdä? Matkustaa junalla, käydä museoissa halvalla ja ahtaa itsensä täyteen opiskelijaruokaa? Opiskelijaelämä oli hyvää aikaa, mutta nyt maistuu työnteko. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

– Henriikka

 

Kuvat: Anni Porrasmäki

Karvaton muija

_MG_1042 kopio

Tänä kesänä naiset kasvattavat innolla kainalo- ja säärikarvojaan ja antavat kaikkien kukkien kukkia. Itse en ole tästä buumista vielä innostunut ja itse asiassa vähennän mukavemmistakin karvoista vielä lisää. Vietän kulmakarvatonta kesää.

Kyselin alkukesästä mielipiteitä kasvoista, joita kehystää esiin väritettyjen kulmien sijaan luonnollisen valkoiset haituvat. Niin moni piti ideaa hyvänä, että päätin antaa kulmanöyhdälle mahdollisuuden. Vaikka meikkaan arjessa aina tosi kevyesti, vaatii uusiin kulmiin tottuminen aikansa. Reissu totutti meikittömään naamaan nopeasti ja tehokkaasti, hikisten junareissujen jälkeinen naama tuli tutuksi ja kotiin paluun jälkeen saattoi helposti jäädä kevyemmälle linjalle.

Silmien sinisyys pääsee ainakin paremmin esiin, vaikka tavallisesti perin ilmeikkäät kasvoni menettävätkin puolet ilmeitten potentiaalista.

_MG_1054 kopio_MG_1094 kopio

Helteiden jälkeen on taas helpottanut. Tämä +20-keli sopii minulle niin paljon paremmin kuin pätsilukemat. Kuumuus ottaa pannuun ja hakeudun varjoon kuin pieni eläin. Hermo menee, jos ratikkapysäkillä ei ole varjopaikkaa. Lisäksi terassit on täynnä ja parkkipaikat tursuilevat liikkeellä olevia (ikään kuin minä koskaan tarvisin parkkia). Toisaalta, ihmiset ovat silmin nähden onnellisempia ja huvittavan suloisesti kesästä sekaisin. Fiilistelinhän eilen itsekin grilli-iltoja ystävien kanssa.

_MG_1069 kopio_MG_1057 kopio_MG_1115 kopio

Mokkapylly on viileän kesän juttu. Sukkahousut olisi tosin voinut unohtaa, vaan Suomen kesään ei koskaan osaa pukeutua nappiin. Taas puhutaan säästä, parempi lopettaa. Sisar kehottaa laittamaan vipinää kinttuun, sillä pöytä odottaa katettuna. Feta-cashew-salaatti odottaa nälkäisiä suita ja jälkiruokaakin saa, kunhan on kunnolla. Tällä viikolla ajattelin leipoa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kunnon mansikkakermakakun. Unelman, joka maistuu aina pahemmalta kuin haaveissa.

Rauhaa, rakkautta ja sen semmoista.

– Henriikka

hattu/Minimum, sukkahousut/Falke, kengät/Vagabond, sortsit/Monki (saatu), bomber/Zara, paita/second hand

Voi itku näitä heinäkuun iltoja

_MG_1165 (kopio) kopio

Ja otsikossa puhutaan tietysti ilon itkuista, eikä mistään muusta. Pari Suomi-viikkoa on saanut minut ihan onnen kukkuloille. Vaikka matkustus onkin blogin ohella harrastuksista rakkain, niin kotimaa on kietonut minut nyt kesäisen pikkusormensa ympärille kovin tiukasti.

Heti kun heinäkuu saapui, saapuivat helteetkin. Kotona on vähän liian lämmin ja yöunet jäävät lyhyemmiksi, kun aurinko paistaa sisään. Mutta jalat ovat kevyet, grilli kuumana ja ystävät ympärillä. Saimme koko loppuviikoksi ystäviä vieraiksi Kangasalta saakka ja pienen kummitytön kestitseminen toi päiviin paljon iloa ja sopivasti haastetta.

Päässä pyörii iloisia hoilotuksia ja kunnon kesäbiisejä. ”Hesan naiset” on kiertänyt luupilla ajatuksissa eilisestä asti.

_MG_1197 (kopio) kopio_MG_1235 (kopio) kopio
_MG_1231 (kopio) kopio_MG_1218 (kopio) kopio_MG_1220 (kopio) kopio_MG_1168 (kopio) kopio_MG_1244 (kopio) kopio_MG_1188 (kopio) kopio_MG_1187 (kopio) kopio

Eilen pakenimme isolla porukalla brunssille Sandroon. Saimme ison, kivan pöydän ja hyvää palvelua. Ruoka oli yhtä hyvää kuin aina, miten Sandron brunssi voikin olla niin nappi. Vaikka kuohuvasta pidänkin, ainoa asia mikä ärsyttää on brunssin pakollinen skumppa. Vatsat pinkeinä kävimme spontaanisti nappaamassa Fidalta piknik-viltin ja suuntasimme Kaivariin. Tuntui, että koko Helsinki oli liikkeellä.

Iltagrillit ovat hellepäivien ihanin juttu. Kun ystävät ovat hankkineet paritalon puolikkaan, pitää pihan terassista ja takapihan riippumatosta nyysiä kaikki ilo. Sitä katsoo iloisia ihmisiä ympärillään ja ajattelee, että kumpa pysyisimme aina ystävinä.

_MG_1221 (kopio) kopio_MG_1203 (kopio) kopio_MG_1189 (kopio) kopio_MG_1181 (kopio) kopio_MG_1234 (kopio) kopio_MG_1172 (kopio) kopio_MG_1169 (kopio) kopio

Ja kyllä minä niin mieleni ilahdutin, kun luin äsken artikkelia, jossa kerrottiin Ruisrockiin pääsevän kaikkien yli 70-vuotiaiden ilmaiseksi. Lahja, 99 vuotta, oli mennyt rokkifestivaaleille ensi kerran elämässään nähdäkseen Samuli Edelmanin. ”Sata vuotta tätä piti odottaa”. Mikä ihana mummo!

Toinen ilonaihe oli Pirkan uusi jugurttijätski. Nam. Paitsi vähän hihittelin teennäiselle nimelle ”Yogurt Naturale, italialainen jäätelö”.  Pirkka pyrkii korkeuksiin.

Vielä ehtisi takapihan koriskentälle heittelemään. Tai avamaan kirjan. Huomenna odottaa taas uusi työviikko, mutta työkin tuntuu lomalta, kun voi ostaa lounastauolla jäätelöä.

– Henriikka

Ps. Heinäkuun illoista puheenollen: Olen menossa Body Weight -kurssille tasapainoilemaan SUP-laudan päällä. Luulen, että kurssilla on vielä tilaa, jos kiinnostaa.