Onnea 4-vuotias blogi !

beautiful-cake

Niin siinä vain on päässyt käymään, että olen elänyt tiuhaa yhteiseloa Aamukahvilla-blogin kanssa jo neljä vuotta. Jos arvioin, että olen keskimäärin häärännyt blogin ääressä kaksi tuntia päivässä, se tekee 2920 tuntia yhteensä. Sievoinen summa. Olisin voinut opetella soittamaan ukulelea kaiken sen ajan. Rämpyttäisin tukka hulmuten pientä kitaraani ja laulaisin mukana. Jestas olisin hyvä!

Päätin kuitenkin laittaa kaiken ajan blogiin ja edelleen tuntuu, että se on ollut hyvä ajatus. Rakastan suomen kieltä, rakastan visuaalisuutta ja että voin tekstein ja kuvin piirrellä mielenmaisemiani interwebbiin. Nautin sosiaalisen median mahdollistavasta kommunikaatiosta ja kaupunkien rajojen yli ylettyvistä verkostoista, joissa innostetaan ja innostutaan. Ja kun kuulen jostain ilahduttavasta tai jännittävästä, pidän tunteesta joka palaa halusta päästä jakamaan uutisen muiden kiinnostuneiden kanssa.

Olen iloinen tästä fiilistelijöiden joukosta, iloinen tästä ja teistä toverit (silläkin uhalla, että joitain varmasti ärsyttää joka kerta, kun käytän tuntemattomista ihmisistä niin läheistä nimitystä kuin ”toverit”). Olen kiitollinen siitä, että jakaessani kauniin kakun kuvan tiedän, että joku haukkoo henkeään sen kauneudesta yhtä syvään kuin minäkin. Ja siitä, että tiedän teidän joukostanne löytyvän monia sellaisia, joiden mielestä blogin syntymäpäivät on oiva syy kesteille.

Kiitos kun olet. Kiitos kun luet, vaikka tämä hektinen videomaailma pyrkii tukahduttamaan kaiken kirjallisen voiman ja pysähtyneiden kuvien hienouden.

– Henriikka

Kuva ja kakun resepti: Adventures in Cooking

Kun kamera ei rakasta (osa 4)

_MG_1267 kopio

Ylläolevassa kuvassa Stigin vaimo on juhlatuulella. Hurmaava muija on matkalla pilettämään kera takana komeilevan Nissan Sunnyn.

Tässä tulisi taas kasa epäonnisia kuvia esittelemään ehointa minääni. Kamera käy joskus nopeammin kuin naamani ja vartaloni. Olen hohottanut pitkään monille kuville, miten saatankin olla niin näyttävä? Ja nämä hetket ovat niitä, joista on yritetty tallentaa onnistuneita kuvia. Millaisia kuvia tulisikaan ilman hyvien kuvien tavoitetta?

Enjoy!

IMG_1316 kopio IMG_0899 kopio _MG_3287 kopio _MG_1976 kopio _MG_1961 kopio _MG_1616 kopio _MG_1244 kopio _MG_1221 kopio _MG_1060 kopio _MG_1080 kopio _MG_1136 kopio _MG_1157 kopio _MG_1179 kopio _MG_1050 kopio _MG_1042 kopio _MG_0768 kopio _MG_0680 kopio _MG_0550 kopio _MG_0224 kopio

Viimeisessä kuvassa istun Kiasmassa. Teimme blogiyhteistyötä uudistuneen Kiasman kanssa ja pääsimme kiertämään näyttelyn ennakkoon. Näytän vetävän ruokaa naamani sellaisella tahdilla, että olisin juuri nääntynyt pari edellistä kuukautta. Muut varmaan siemailevat kuplajuomaa sievästi kuvan rajauksen ulkopuolella. Taitaa opiskelijakortin lähestyvä vanhentuminen laittaa popsimaan varastoon.

”Kun kamera ei rakasta”-postauksista tuli hauska pikkuilmiö kaksi vuotta sitten, kun julkaisin ensimmäisen sarjan. Moni bloggaaja jakoi kehnoja kuviaan sosiaalisessa mediassa. Jätän bittiavaruuteen mieluummin tällaisen kuvan itsestäni kuin sellaisen, jossa otan itseni aivan liian vakavasti.

– Henriikka

Ps. Aiemmin julkaistut ”Kun kamera ei rakasta”-kirjoitukset: osa 1, osa 2, osa 3

RUPLA:n brunssi Helsinginkadulla

_MG_0779 kopio

Minulla on uusi kahvila lempikahviloiden joukossa: RUPLA Helsinginkadulla. Taidegallerian, second hand -vaatemyymälän ja kahvilan sekoitus avattiin alkuvuodesta Helsinginkadulle, Stupido Recordsin entisiin tiloihin. Paikka muutti koko Hesarin atmosfäärin.

Keväästä lähtien RUPLA:sta on saatu sunnuntaisin myös brunssia. ”Saran ja Ellin brunssit” viihdyttävät nälkäisiä kalliolaisia, turisteja ja muita kaupunkilaisia sunnuntaisin kahdessa kattauksessa. Sanon samantien: suosittelen lämpimästi.

_MG_0782 kopio _MG_0790 kopio _MG_0820 kopio _MG_0800 kopio

Menu on täysin kasviperäinen, viljaton, gluteeniton, sokeriton ja valmistettu kahden naisen toimesta puhtaista ja tuoreista raaka-aineista. Voin nämä nuoret naiset tavanneena kertoa, että intohimoa ja intoa ei hommasta puutu. Parikymppiset mimmit tietävät ruoasta enemmän kuin minä mistään koskaan.

Suomalaiset mieltävät brunssit helposti sellaisiksi ”all you can eat” -tyyppisiksi paketeiksi. Usein kyse on jopa siitä, miten paljon pystyt syömään, ei niinkään paljon haluat tai miten paljon kannattaisi syödä. RUPLA:n brunssi tarjoillaan pöytiin. Huomasin itsekin ruokamäärän nähdessäni ajattelevani, että miten tämä määrä muka riittäisi?

Haluan saada brunssilla vatsani kunnolla täyteen, jotta seuraava ruoka tarvitsee syödä vasta illalla. Mutta mitä vielä? Ruokaa jäi ylikin. Sitä syö helposti silmillään vaikka kehotan kyllä panostamaan määrän (tai määrän mahdollisuuden) sijasta laatuun. Sitä paitsi ruokaa oli oikeasti enemmän kuin runsaasti. Lisäksi tuntui astetta ylevämmältä, kun ei tarvinnut jonotella buffet-pöytään vaan sai istua nätisti tuolissaan, kun ruoka kannettiin eteen.

_MG_0788 kopio_MG_0794 kopio _MG_0818 kopio _MG_0825 kopio_MG_0845 kopio _MG_0835 kopio

————————–—-

Esimerkki-menu

Kesäinen perunasalaatti
Vihersalaatti
Tomaattinen raakapasta

Itse tehty viljaton leipä
Marinoidut kikherneet
Kvinoa kuivahedelmillä
Hummus
Aurinkokuivattu tomaattihummus

Pähkinäinen mango-kookos-suklaaparfaitti

Tuoreita hedelmiä

Luomukahvi ja -tee

Hinta: 22€

———————-

Ruoka oli tosi hyvää. Gluteenittomuus, kasviperäisyys tai maidottomuus ei laittanut tinkimään mausta. Janne perinteisempiin pekonibrunsseihin tottuneena hykerteli hänkin tyytyväisenä. Eräs perhe tuli skeptinen perheenisä mukanaan. Silmien pyörittely vaihtui lopulta iloisiin kiitoksiin. Totta kai mauissa on tottumista sokerimuro- ja paahtoleipä-aamiaisen ystäville, mutta itselläni on vahva tunne, että moni epäilijäkin nauttisi tästä kattauksesta.

Jollain brunsseista saattaa olla erikoisohjelmaa kuten musiikki- tai tanssiesityksiä, mutta niistä infotaan erikseen. Brunssin yhteydessä voi aina myös kurkata sen hetkisen vaatetarjonnan ja meneillä olevan taidenäyttelyn. Kaikki kahvilan huonekalut ovat myynnissä. Parasta brunsseilla on kuitenkin erihyvä ruoka ja yleinen ilmapiiri, sunnuntaipäivien rentous ja iloisuus. Laatukahvista korkeat, näyttävät yläfemmat.

_MG_0815 kopio_MG_0801 kopio_MG_0829 kopio_MG_0873 kopio

Tiskin takana hääräilee hyvä ystäväni Johannes. Hän on ykkös-treenikaverini, jonka kanssa olemme tsempanneet toisiamme tammikuusta lähtien TFW:llä urheilun iloihin ja saloihin. Olen hänestä (ja muusta kolmesta RUPLA:n yrittäjästä) kovin ylpeä. Yrittäjä henkeen ja vereen, aina töissä, mutta silti sydän ja pää mukana hommassa. Hymyilevää palvelua, aivan saletisti.

Olen itse käynyt brunssilla jo kahdesti. Varmaan käyn pian kolmannesti.

Nyt Pori ja jazzit. Eilen hyvin alkanut meno jatkukoon.

– Henriikka

Ps. Oon alkanut snapchattailemaan vihdoin ihan kunnolla! @henriikkasi