Puhu hyvää selän takana

_04A8653 kopio

Olen lopenkyllästynyt ihmisiin, jotka luulevat toisten kehumisen tai auttamisen olevan itseltään pois. Onneksi maailma osaa vielä yllättää: sain ystäväni kautta olla osana niin mieletöntä hyvän puhumisen ketjua, että on pakko kertoa siitä teillekin.

Kaikki alkoi, kun sain ystävältäni ryhmäviestin, joka oli osoitettu noin kymmenen hengen porukalle:

Moikka! Kuten olette aavistelleetkin, olen etsimässä uutta urasuuntaa tai paikkaa ammatillisen osaamisen syventämiseksi. Seuraavan liikkeen kartoittamiseksi olen mukana vuoden kestävässä mentorointiohjelmassa, jossa saan kuukausittain tehtäviä pohdittavaksi. Viimeisin tehtävä on osoittautunut haastavaksi ja tarvitsisin apuanne. Tehtävänä on kartoittaa ne persoonallisuuteni erityisominaisuudet, jotka voisivat tuoda lisäarvoa hakuvaiheessa muuten tasavahvassa tilanteessa.

Mentorini hylkäsi ensimmäiset ajatukseni (mm. maalaisjärki ja työtä pelkäämätön) liian latteina. Jos ennätät maanantai-iltaan mennessä kirjoittaa yhden (tai vaikka viisikin!) ominaisuuttani tai taitoani, niin olisin mitä suurimmin kiitollinen.

Te kaikki olette tässä samassa viestissä, koska arvostan ja ihailen suuresti teidän rohkeutta ja omistautuneisuutta olla juuri sellaisia kuin olette ja juuri siinä missä nyt olette.”

_04A8644 kopio

Viestin perässä oli monen monta riviä anteeksipyyntelyjä, hyvittelytarjouksia ja sen sellaista: “Anteeksi kun nyt tällä lailla vaivaan.”

Turhia anteeksipyyntelyitä! Vastauksia alkoi tipahdella. Eivätkä ne olleet mitään huitaisuja, vaan harkittuja ja lukijaakin voimauttavia ajatuksia:

Voihan nenä. Mä en edes tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan vaikka sun sitoutuneisuudesta. Kun alat johonkin hommaan, et ala siihen puolivillaisesti. Siitä voi jatkaa sun suureen sydämeen, jota kuljetat mukana kaikissa elämän mutkissa ja näytät sen mitä tunnet.”

“Et oo sosiaalisesti laiska vaan näet aina vaivaa, että saisit ihmiset viihtymään ja tutustumaan. Oot aidosti monipuolisen kiinnostunu maailmasta.”

“Sulla on mieletön itsekuri, kyky suunnitella omia töitäsi ja omaa ajankäyttöäsi ja pysyä suunnitelmissasi.

_04A8650 kopio

Jo tässä vaiheessa viestiketjun aloittanut ystäväni oli vetistellyt teekuppiinsa niin paljon, että se oli läikkynyt yli äyräiden.

“Saat kaikki ihmiset saamaan parhaat puolensa esille. Musta tuntuu sun kanssa, että oon aina parhaimmillani, enkä usko sen johtuvan yhtään itsestäni vaan nimenomaan sun kyvystä olla läsnä.

“Innostut. Ja innostut (esim. projekteista) kokonaisvaltaisesti niin, että olet motivoitunut alusta loppuun, etkä niin, että vain kivoimmat työtehtävät tulisi tehtyä.”

“Et oo marttyyri vaan pidät puoles ja tunnet rajas.”

“Nämä tuli nyt ekana mieleen! Jos tulee lisää, laitan vielä huomenna!” Ja sydän perässä. Niin kuin monessa muussakin viestissä.

_04A8647 kopio

Tässä kirjoituksessa on pieni murto-osa kaikista niistä taidoista, ominaisuuksista, persoonallisuudenpiirteistä ja lahjoista, joita ryhmään kirjoitettiin ja joita tuossa ystävässäni piilee hänen itsensä ymmärtämättä. Kymmenlukuinen ystäväpiiri nosti keskenään samanlaisia, mutta myös täysin erilaisia asioita esille. Jokainen koki ystävänsä uniikilla tavalla löytäen lukemattomia erityispiirteitä vahvuuksiksi työnhakuun.

Joten te ihmiset, jotka kadehditte ja laitatte kapuloita kaverin pyörän rattaisiin: Muuttukaa. Kasvakaa. Ymmärtäkää. Minäkin lupaan, jos sellaiseen joskus syyllistyn tai olen syyllistynyt.

Ollaan mieluummin sellaisia, jotka käyvät kiinnittämässä kaverin pyörään iloisen värisen viirin, jotta kaikki ympärilläkin huomaisivat, miten erityislaatuinen ja upea kaveri on.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

For old times’ sake

_MG_4495 kopio

Soittimesta soi Emeli Sandé. Aina yhtä vaikea muistaa, että hän on syntynyt vasta vuonna 1987. Jotenkin omassa mielessäni hän on joku jo kauan elänyt legenda.

Katson viime sunnuntaisia brunssikuvia, kauniita ystäviä sekä lämpimiä croissantteja ja sydämiä. Ystävä oli pitkään reissussa ja palasi nyt kotiin. Oli ihana tulla kylään niin kuin aina viime kesänä. Joillekin riisikakut ovat vihoviimeistä ruokaa, meidän jämäbrunssillamme ne esittävät kunniaosaa, ja paperilautasliinojen sijasta löytyy ihan rehellinen talouspaperirulla.

Vanhat kunnon Raideritkin ovat tulleet rajoitetuksi ajaksi takaisin kauppojen suklaahyllyille. Hetken maailma on ennallaan.

_MG_4483 kopio_MG_4505 kopio _MG_4488 kopio

Oli pakko käydä vaihtamassa Sandé Eemeli soimasta. Alkoi kuulostaa uskomattoman takakireältä ulvomiselta koko tuotanto. Tiedättekö sen tunteen, kun joskus mestaribiisikin kuulostaa väärässä hetkessä aivan hirveältä? Sitä nousee kuin tykin suusta laukaistuna ja käy samantien vaihtamassa parempaan.

Olen ajatellut myydä tai lahjoittaa pois kaikki CD:ni. Kaikki CD:mme. Tuntuu, etten halua niitä enää uuteen kotiimme. Valitettavasti en saa tehdä tätä päätöstä aivan yksin: “Mun koko nuoruus on niissä” on minusta argumenttina huono, mutta kuka nyt toiselta haluaisi nuoruutta viedä?

Mutta ehkä voin luopua edes omasta osastani. Omasta nuoruudestani.

_MG_4504 kopio _MG_4516 kopio

Mielessä pyörii joulu. Naked cake ja muut syntisen hyvät suklaaherkut. Joululomalla haluan vatkata täydellisiä taikinavaahtoja, tehdä täydellisen kauniita kakkuja. Melkein yhtä kauniita kuin ystäväni.

Mielessä pyörii uusi vuosi. On kiva, että pian vuosi vaihtuu uuteen. Meillä on sitten uusi koti, uusi miljöö. Ajattelin tehdä vähän sellaisia lempeitä uuden vuoden lupauksia, jotka armollisesti tuuppaavat minua elämässä tiettyyn suuntaan.

Ehkä olisi aika oppia soittamaan ukulelea? Ja juosta taas enemmän.

-Henriikka

Väsyneet festari-illat

_MG_0511 2 kopio

Festari-iltojen tunnelmasta tehdään aivan liian vähän lauluja. Ylipäänsä kaikesta, mikä ei suoraan liity rakkauteen, tehdään liian vähän lauluja. Kaipaisin suomalaisia lauluja, jotka pukisivat ajatuksiani sanoiksi. Ja niiden seassa pitäisi olla myös ilottelua eikä sitä iankaikkista melankoliaa, josta myös totisesti pidän ja jota saisi kyllä heittämällä olla enemmistö.

Luulen, että festivaalien iltahämyistä saisi hyviä lauseita. Saisi sellaisia ajatuksia, jotka muistuttavat monen kuulijan mielestä jotakin tuttua ja tunnelmallista, kuitenkin jokaisen mielessä vähän erilaista. Onhan siinä vissi ero, onko festareiden jälkitunnelmat Pori Jazzeilta, Ilosaarirockista vai Tuska-festivaaleilta.

Rakastan konserttien jälkeistä kotimatkaa. Kun on vähän liian väsynyt ja hereillä sellaiseen aikaan, jota ei tiennyt edes olevan olemassa. Joskus jalat tanssista toipuneet, joskus alaselkä piknik-viltillä pussailusta kiemuralla. Joskus kaveri kainalossa, joskus ihan yksikseen. Mutta mieli seilaa arvatenkin syvissä vesissä.

_MG_0506 2 kopio _MG_0503 2 kopio

Nämä kuvat ovat Porista perjantailta, arviolta kahdelta yöllä. Kävelimme Kirjurinluodosta kohti majapaikkaa viimeisen keikan jälkeen. Nauroimme mielikuvaa Flowsta tai H2Ö:stä, jossa samanlaista lamppukujaa olisi ikuistamassa noin kaikki sitä pitkin kävelevät. Nyt saimme napata muutamat hetken valokuvat ihan keskenämme ja ohi lipuvat jazzilaiset lähinnä katsoivat kummissaan. Nurisivat ehkä jotai nykyajan nuorista ja jatkoivat illasta nauttimista.

Pakko kai ruveta itse kirjoittamaan sellaisia biisejä. Sillähän se selviää. Ja pimenevät illat ovat varmasti muutaman laulun kyhäämisen arvoisia.

Seuraavaksi laitan vähän lisää festarikuvia (ja pienen videonkin!), mutta tämän illan nautin Tampereesta ja Idan seurasta.

– Henriikka

A Little Party

_MG_0411 kopio_MG_0334 kopio_MG_0387 kopio_MG_0397 kopio_MG_0383 kopio_MG_0355 kopio_MG_0309 kopio _MG_0312 kopio _MG_0316 kopio _MG_0325 kopio _MG_0361 kopio _MG_0360 kopio _MG_0404 kopio_MG_0342 kopio

Joskus juhlat ei tarvitse sen kummempia. Omat valmistujais-valmisteluni jäivät minimiin. Leivottiin kaksi kakkua ja imuroitiin talo, ostettiin kuohuvaa niin että kaikille riittää kippistellä. Siinäpä se sitten olikin. Käytettin nolo nyyttärikortti ja jätettiin ikkunatkin pesemättä.

Ja tiedättekö, meidän ystävät onkin siitä parhaita, että ne tuli silti. Ne tuli niin kauniina ja iloisina ja kantoivat vieläpä ihan mielettömät ruoat mukanaan. Sain ainakin kymmenen kakkua, voitteko kuvitella? Ja puolet niistä oli kaiken kukkuraksi miehiltä. Millaiset ystävät jaksavat leipoa toisen valmistujaisiin ihan himona? No, parhaat.

Piti olla pihalla, mutta sateen vuoksi kaikki arviolta 60 vierasta ahtautuivat meille. Onneksi oli parveke-lounge viltteineen. Illasta alkoi paistaa aurinko ja se laski ikkunoista sisään. Oli kauniin punaista sekä keltaista ja nauru herkässä. En ehtinyt jutella kenellekään, mutta ehdin pyöriä ympäri taloa ja ihailla väkeä. Ihailla päivää ja tulevaa kesää.

Kiitos mahtavien naapureiden, juhlamme saivat jatkua pitkälle yli puolen yön. Monien aikataulut menivät uusiksi, kun oli hersyvää kansaa ja paljon kakkua. Kahden maissa viimeiset hinasivat itsensä eteiseen.

Mitä ystäviä. I looooooooove them all.

– Henriikka

Voi itku näitä heinäkuun iltoja

_MG_1165 (kopio) kopio

Ja otsikossa puhutaan tietysti ilon itkuista, eikä mistään muusta. Pari Suomi-viikkoa on saanut minut ihan onnen kukkuloille. Vaikka matkustus onkin blogin ohella harrastuksista rakkain, niin kotimaa on kietonut minut nyt kesäisen pikkusormensa ympärille kovin tiukasti.

Heti kun heinäkuu saapui, saapuivat helteetkin. Kotona on vähän liian lämmin ja yöunet jäävät lyhyemmiksi, kun aurinko paistaa sisään. Mutta jalat ovat kevyet, grilli kuumana ja ystävät ympärillä. Saimme koko loppuviikoksi ystäviä vieraiksi Kangasalta saakka ja pienen kummitytön kestitseminen toi päiviin paljon iloa ja sopivasti haastetta.

Päässä pyörii iloisia hoilotuksia ja kunnon kesäbiisejä. “Hesan naiset” on kiertänyt luupilla ajatuksissa eilisestä asti.

_MG_1197 (kopio) kopio_MG_1235 (kopio) kopio
_MG_1231 (kopio) kopio_MG_1218 (kopio) kopio_MG_1220 (kopio) kopio_MG_1168 (kopio) kopio_MG_1244 (kopio) kopio_MG_1188 (kopio) kopio_MG_1187 (kopio) kopio

Eilen pakenimme isolla porukalla brunssille Sandroon. Saimme ison, kivan pöydän ja hyvää palvelua. Ruoka oli yhtä hyvää kuin aina, miten Sandron brunssi voikin olla niin nappi. Vaikka kuohuvasta pidänkin, ainoa asia mikä ärsyttää on brunssin pakollinen skumppa. Vatsat pinkeinä kävimme spontaanisti nappaamassa Fidalta piknik-viltin ja suuntasimme Kaivariin. Tuntui, että koko Helsinki oli liikkeellä.

Iltagrillit ovat hellepäivien ihanin juttu. Kun ystävät ovat hankkineet paritalon puolikkaan, pitää pihan terassista ja takapihan riippumatosta nyysiä kaikki ilo. Sitä katsoo iloisia ihmisiä ympärillään ja ajattelee, että kumpa pysyisimme aina ystävinä.

_MG_1221 (kopio) kopio_MG_1203 (kopio) kopio_MG_1189 (kopio) kopio_MG_1181 (kopio) kopio_MG_1234 (kopio) kopio_MG_1172 (kopio) kopio_MG_1169 (kopio) kopio

Ja kyllä minä niin mieleni ilahdutin, kun luin äsken artikkelia, jossa kerrottiin Ruisrockiin pääsevän kaikkien yli 70-vuotiaiden ilmaiseksi. Lahja, 99 vuotta, oli mennyt rokkifestivaaleille ensi kerran elämässään nähdäkseen Samuli Edelmanin. “Sata vuotta tätä piti odottaa“. Mikä ihana mummo!

Toinen ilonaihe oli Pirkan uusi jugurttijätski. Nam. Paitsi vähän hihittelin teennäiselle nimelle “Yogurt Naturale, italialainen jäätelö“.  Pirkka pyrkii korkeuksiin.

Vielä ehtisi takapihan koriskentälle heittelemään. Tai avamaan kirjan. Huomenna odottaa taas uusi työviikko, mutta työkin tuntuu lomalta, kun voi ostaa lounastauolla jäätelöä.

– Henriikka

Ps. Heinäkuun illoista puheenollen: Olen menossa Body Weight -kurssille tasapainoilemaan SUP-laudan päällä. Luulen, että kurssilla on vielä tilaa, jos kiinnostaa.