Armoton torttukateus

runebergin tortut-1-3

Minulla on torttuannoskateus. Tänään juhlitaan sitä Runebergiä, jonka ansioita tai kasvonpiirteitä on hankala muistaa, mutta leivonnaisia ei (kaikki kunnia olkoon siis sittenkin Runebergin vaimon). Eikä minulla ole ainoatakaan torttua. Unohdin sen päivän olevan tänään, sillä olen leiponut jo kuukauden päivät. Torttuerät tavoittivat siis satunnaiset viikonpäivät, vaan eivät tätä suurta juhlaa. Ja nyt olen tortuton. Totaalisen tortuton. Ja surettaa.

Onko teillä? Saanko edes kaltaistani kakutonta kaveria virtuaalisesti lohduttamaan ja taputtamaan päälaelle? Lupaamaan, että ensi vuonna herkutellaan, vieläpä oikeana päivänä. Huhuu, onko ketään toista missään, joka kaipaa Runebergin perintöä ja sympatiaa?

Torstai, jonka piti olla torttua täynnä.

– Henriikka

Kuva: scandifood.blogspot.com

30 pencen valaskortti maailmalta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain tänään postikortin maailmalta. Ihan oikean kortin (kamalaa, että nykyään korttiakin pitää sanoa ”oikeaksi”, ihan kuin se ei olisi sitä jo automaattisesti). Minulla ei ole hajuakaan, keneltä sen sain. Enkä oikeastaan tahdo tietääkään. Hetken arvailin ja totesin, että se ilahduttaa silti yhtä paljon. Avasin ruskean kirjekuoren paperiveitsellä olettaen, että saisin selville kuka ystävistäni on minua muistanut. Vaan mysteeriksi jäi. Ja ilo jäi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luulen, että kyseessä on kuitenkin sellainen kirjoittaja, ettei häntä haittaa että kerron teille hänen tarinansa. Kun enhän voi edes paljastaa hänen henkilöllisyyttään:

Lontoossa sunnuntai-illalla, hetkeä ennen kuin kirjoittajan pitäisi mennä suihkuun ja ottaa antibiootit.

Halusin kirjoittaa jollekulle, kun kirjoitusfiilis iski ja muistin 30 pencen valaskortin. Lääkäriaika – ensimmäinen tällä saarella – oli torstaina 15:40. Googletin, mikä on englanniksi ”kurkku kipeä” ja ”vasen korva sattuu”.

Asioita, jotka minua hymyilyttää täällä on metrotunneleissa kenkien kopina ja se, kun joku juoksee ratikkaan ja ehtii. En tiennyt vielä kolme viikkoa sitten, että täällä on niitä.

Oikeasti muistan, kuinka ensimmäisiin postauksiisi eksyin. Jatka, koska siitä ja sinusta pidetään. Kaikkea hyvää teille! Toivottavasti tulee perille, vaikka osoite on vuodelta 2013.”

Minusta pidetään. Ainakin joku pitää. Harva kehtaa myöntää, miten upeaa se on kuulla. Ja kuule, varmasti jatkan. Etenkin jos minusta pidetään. Kiitos sinulle, valaan laittaja. Teit tästä päivästä spesiaalin, lempeän, kauniin.

– Henriikka

Täysin turhaa ja aivan ihanaa

_MG_1388 kopio

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on esitellä taloutemme turhimpia tavaroita. Olen viime päivinä käynyt läpi laatikostoja ja kirjahyllyjä ja yrittänyt puhdistaa kotia (lue: sielua) kaikesta turhasta omaisuudesta. Voi kuinka hyvältä tuntuukaan pinota paperinkeräykseen vanhoja luentomuistiinpanoja ja myydä vähälle käytölle jääneet vaatteet naapurin mukaville naisille.

Turhan ja turhan välillä on kuitenkin vissi ero. On turhaa, niin kuin vanhat luentomuistiinpanot kahvitahroin varustelluilla luentolehtiöillä. Sitten on turhaa, niin kuin legopalikan muotoinen lounasrasia. Jälkimmäisen kategorian asiat säästän harkitsematta.

Joskus luin jostain aikakauslehdestä, että kaikilla tavaroilla tulisi olla selkeä funktio. Yritin toteuttaa tätä ajatusmallia hetken aikaa. Ei onnistunut minun kohdallani. Nykyään antaudun suosiolla aina välillä, kun joku vähän vähemmän käytännöllinen, mutta sitäkin hyväntuulisempi esine saa minut ihastumaan.

Näissä kuvissa esillä siis taloutemme turhimpia ja aivan ihania asioita.

_MG_1421 kopio

1. Kuva:
– Turtles-figuurit / Kirpputori
– Peltinen robotti / Berliinin tuliainen
– Pyörä-klemmarit / Tiger
– Lego-eväsrasia / Lego-nettikauppa, joululahja
– Krusifiksi ilman ristiä / Kirpputori
– Björkin C-kasetti / Berliinin tuliainen
– Kuminen robotti-säästöpankki / Joululahja

2. Kuva:
– Satapäin Pantone-postikortteja / Rosebud-kirjakauppa, Kaapelitehdas

3. Kuva:
– Ponit / Jannen tuliaisia Fidalta
– Prinsessakruunu / H&M Kids
– Maailman kaunein vodkapullo / Berliinin tuliainen
– Toy Story -figuuri / Saatu mäkkäristä, kun eka Toy Story tuli 90-luvulla
– Espresso Keep Cup / Kaffecentralen
– My Little Pony -muki / Urban Outfitters

_MG_1425 kopio

Pärjäisin aivan hyvin ilman kaikkea tätä. En tarvitse näistä mitään, yhtää ainutta. Toki juon kahvia mieluummin ponimukista kuin Ikean kömökupposesta ja laitan kernaasti lounasleipäni legorasiaan (Hurraa! Käytin juuri pakottamatta sanaa ”kernaasti”). Mutta tarvitsemisesta on turha puhua, niin kuin usein vääristyneesti monista turhakkeista puhutaan.

No no no, mikä vei turhimman tittelin näistä asioista?

– Henriikka

Ps. Nyt tulisi spotaani tempaus!

Lähetä minulle kuva turhakkeestasi, joka kuitenkin tuo hyvää mieltä arkeen ja josta et malta luopua. Kuvat koostetaan kollaasiksi blogiin myöhemmin. Laitathan kuvan tulemaan maililla sivupalkissa näkyvään osoitteeseen viimeistään 22.helmikuuta. Voit laittaa tahtoessasi mukaan nimesi, nimimerkkisi tai blogisi osoitteen. Kaikkien kuvan lähettäneiden kesken arvotaan jotain täysin turhaa ja aivan ihanaa.