15.6.2014

Vanha kunnon kahvirasia

–

yhteistyössä Paulig

Kahviviikko on joka viikko. Tällä viikolla olen kuitenkin sortunut myös kuvaamaan parhaimmat kahvihetkeni. Instagramin tiliäni seuranneet ovat saaneet nähdä kahvikuvia vielä tavallista tiuhempaan, sillä olen kerännyt viime päivien kahvihetkeni #juhlamokkamaisema-hashtagin alle. On ollut työpäivien take away -kahvia, pari kupillista kahvilan luksus-aamupalan kanssa, sairaslomapäivän sänkykahvia, kahvia bussissa kirjan kanssa ja pari täydellisen rauhallista iltakahvia. Äsken tein pienen mustikkapiiraan, joka oli omiaan vaniljajätskin kanssa.

Tämä epätavallisen tiuha raportointi johtuu Pauligin uudesta kahvirasiasta, jonka ympärille on väsätty tämä ”juhlamokkamaisema”-tunnus. Tunnuksen alle kaikki voivat kerätä maisemia ja tunnelmia omista kesän kahvihetkistään. Seitsemännen kahvirasian voitte nähdä alemmasta kuvasta, punasinisen purkin suunnittelija on Janine Rewell. Viimeksi fiilistelin Pauligin rasiaa yhtä paljon, kun sen suunnittelun takana oli Lotta Nieminen, yksi lemppareistani. Uudessa rasiassa on kivan raikkaat värit ja kansallismaisema-teema on samoin toteutettu persoonallisella otteella.

Jos te haluatte paljastaa koko kansalle kahvittelunne, niin kuvan voi jakaa tunnuksella #juhlamokkamaisema Instagramiin, Twitteriin, Pauligin Facebook-seinälle tai kampanjasivustolle osoitteeseen kahvi.paulig.fi/juhlamokkamaisema. Kuvien jakaneiden kesken jaetaan kahvirasia-settejä.

Erityisjuttu on, että saan valita oman blogini lukijoiden kesken viisi voittajaa. Jakaessasi kuvan instagramissa, lisääthän siis @aamukahvilla-tägin. Näin näen lukijoiden kahvikuvat ja voin valita heistä viisi, joille Paulig postittaa uuden rasian ja muuta mukavaa. Aikaa on viikon verran (22.6 saakka), joten kaikki kahvittelijät ehtivät varmasti jakaa edes yhden kupposen verran kuvia. Viikon päästä käyn kuvat läpi ja valkkaan rasioille uudet omistajat.

Kahvihetket jatkuvat, vaikka Instagramiin tuskin jaan enää yhtä monta kupillista viikossa.
Ihanaa sunnuntai-iltaa. Nautitaan kesäkuusta.

– Henriikka

Ps. Arvatkaa naurattiko, kun kolmanneksi viimeiseen kuvaan oli kommentoitu, että olivat erehdyksissä luulleet leipääni kirjekuorilaukuksi!

12.6.2014

Kolme ajatusta tulevaisuudessa

–

muoti, oma tyyli

Tiedän, että tulen joskus tulevaisuudessa katsomaan näitä kuvia ainakin kaksi ajatusta mielessäni. Ensimmäinen on ihmetys siitä, miten voikaan olla niin vihreää. Miten voi olla niin kirkkaan vaaleanvihreää, vaikka kuvien värejä ei ole kirkastettu yhtään. Kun talvella katsoo Suomen kesäkuvia, on vaikea uskoa todeksi niitä koivukujia ja puiden katveeseen rakennettuja majoja. Luontohan on uskomaton juuri nyt.

Toinen ajatus lienee alakulo siitä, kun olen mennyt leikkaamaan hiukseni lyhyeksi. Se tapahtuu kuitenkin jossain vaiheessa, ehkä puolen vuoden päästä, ehkä 20 vuoden päästä. Joka tapauksessa tulen katsomaan näitä kuvia miettien, että joskus reuhka piiskasi vapaana yläselkää, eikä hiuksia suotta harjattu.

Kolmantena varmaan mietin, että onneksi minulla on vielä tuo laukku. Lumin XXL-kokoinen, konjakinvärinen Supermarket bag on märkien päiväunien kohde ja pitkäaikaisten haaveiden toteutuma. Se on juuri sen muotoinen, että se vetää sisäänsä viikonloppureissun kamppeet ja parit extrakengät. Ja kuitenkin se näyttää kauniilta tyhjempänäkin. Heitän sen olalle, kun lähden kaupungista pois perhettä tapaamaan ja myös ihan normaalina arkipäivänä.

Kaipaan taas fiilistelyseuraa. Onhan kesä nyt älytöntä. Kirsikoita ja kaikkea. Puhumattakaan kukkahameista ja lyhyistä kesähelmoista. Tänään kävelin hävyttömän lyhyessä mekossa Kluuvikadun Fazer-kahvilaan aamupalalle. Huomasin perille päästyäni, että hameenhelma oli takaa rullautunut ylös saakka, paljastaen täysin toisen pakarani.

En voi uskoa, ettei kukaan olisi huomannut tätä raitiovaunussa tai kävellessäni Helsingin keskustassa. Miksei kukaan, ei kukaan voi tulla nykäisemään hihasta? Tai hameenhelmasta?

Toivoen, että iloisesta pakarastani riitti iloa ohikulkijoille. Pieni pilkahdus piristää.

– Henriikka

laukku/Lumi Accessories (saatu), hame/Poola Kataryna, aurinkolasit/Mahonki, muut kirppua

11.6.2014

Flunssapotilaan päiväkirja

–

elämä, Helsinki

Sairaslomapäivä. Flunssaa ja ääni täysin poissa. Mikä siinä onkin, että kesällä tulee kipeäksi, vaikka pitäisi olla silkkaa terveydellistä poutaa? Ja mikä siinä onkin, ettei saikkua voi koskaan ottaa täysin hyvällä omatunnolla vastaan, vaikka tietäisikin olevansa sen tarpeessa. Joku puurtaja sisällä huutaa, kyllä voisit mennä töihin, vaikka ääni on poissa. Voisithan tehdä tämän päivän töitä hiljaa. Päätin sisäisestä äänestä huolimatta jäädä lakanamajaan, keittämään kuumaa mehua sinisistä marjoista ja ihailemaan kaunista kesää ikkunoiden läpi.

Asuinalueemme viihdyttävimpiä puolia on, että aivan meidän parvekkeen eteen hyppäävät laskuvarjohyppääjät ja samaa reittiä lipuu usein kuumailmapallot. Rakastan tuijottaa liiteleviä ihmisiä pallokorissa ja varjojen alla. Parhaimpina hetkinä hyppääjiä on yli kymmenen taivaalla samanaikaisesti. Eri värisiä, suuria varjoja. Ihan rauhallisesti ne tipahtelevat vuorotellen taivaalta kevyesti vihreälle nurmelle.

Ikkunamaisemien lisäksi katsoin Anastasia-piirretyn ensi kertaa 15 vuoteen. Se oli lapsuuteni lemppareita, nyt katsoessani olin kuitenkin aika järkyttynyt. Lastenleffoihin pusketaan vaikka mitä sisältöä, huh huh.

Ehkä huomenna jo helpottaa kurkkukipu. Ehkä saan sanottua reippaasti huomenen pienen inahduksen sijaan. Ehkä huomenna taas lisää kuumailmapalloja, jotka toisin kuin Anastasia, myös säilyvät suosikkeina lapsuudesta saakka.

– Henriikka

← edelliset 1 … 509 510 511 512 513 514 515 … 818 seuraavat →