Työpaikkani sijaitsee Helsingin Vallilassa, teollisuushenkisellä alueella. Alueella risteilevät uudet ja rumat sekä vanhat ja upeat rakennukset. Valitettavasti oma työpisteeni on sellaisessa uudessa. Hyvä puoli kuitenkin on, että koska vain pystyy lähteä haahuilemaan niiden kauniiden rakennusten väliin ja ne jopa näkyvät työpaikan ikkunasta. Vanhat tehdasrakennukset on muutettu työhuoneiksi, yritysrakennuksiksi ja osa on jäänyt tyhjilleen. Kelpaa kuljeskella uusi salkku olalla, sisko kainalossa.
Nämä kuvat ovat eiliseltä. Vaaleansininen, aivan liian suuri kauluspaita ja musta, tiukka maksihame. Musta salkku ja nuttura ovat kaiken päälle niin virallisia elementtejä, että viinirypälekorvikset tarvittiin pitämään tasapainoa yllä. Korvikset toimivat hyvin myös uusien verkostojen luomisessa, sillä koskaan ennen ei yhtä moni ole aloittanut keskustelua kanssani saman päivän aikana: ”Mitäs sulla on oikein korvissa?”
Roosaliinalla oli kesälomalaisen vaatteet. Rentoa farkkua ja raitaa. Luonnonlapsi-look, luonnehtisin. Usein meillä on keskenään samanhenkisiä vaatteita, mutta nyt oltiin kuin yö ja päivä. Kiireinen nainen kohtaa hippiäisen.
Siskoa parempaa kameramiestä ei ole: ”Nyt sulla on kaksoisleuka. Joo, et tykkää tosta ilmeestä. Voisitko vähän yrittää näyttää normaalimmalta?”
Kesän viileitä päiviä, paljon tekemistä ja vähän aikaa.
Mutta kaupunki on kaunis ja sateen jälkeen saa aina parhaat kuvat.
– Henriikka
