Kevään keveys tuntuu kengissä saakka

Kaupallinen yhteistyö Pomar

Kevätkengät. Kesäkengät.

Voiko mikään muu vaate tai asuste huutaa niin paljon alkanutta kevättä? No, nahkatakki ehkä, mutta ei juuri mikään muu. Kesäkengät ovat lupaus siitä, että lumi ja loska ovat sulaneet ja vieneet talven mennessään. Enää ei tarvitse pelätä, että lenkkari tipahtaa kuralätäkköön, ja lakaisukoneetkin ovat vieneet hiekkamurskan mennessään.

Kuljin vielä viikko sitten paksuissa talvinilkkureissa. Olin vaihtanut niihin joskus pakkasilla paksut lampaankarvapohjalliset. Jalkani hikoilivat ja tuskailivat loputtomasti. Ymmärsin, että on aika vaihtaa kevyempään. Ehkä kevyempiin ajatuksiinkin, mutta ainakin kevyempiin kenkiin.

Talvikengät odottavat vielä huoltoa ja pakkaamista varastoon, mutta ennätin kaivaa jo kevätkengät esille ja käyttöön. Näissä kuvissa on monenlaisia, moneen käyttöön sopivia kenkiä suomalaiselta Pomarilta.

Kuljin lapsuuteni purkkareissa, purjehduskengissä. Sitten pidin niistä 15 vuoden tauon, kunnes alkuaikuisuutenani eli aivan blogin alkuaikoina en muita kenkiä käyttänytkään. Löysin kirpputorilta täydellisen parin, jotka harmikseni myin kyllästyttyäni. Siihen aikaan kierrätin hirveällä syklillä ja hetken mielijohteesta. Olen harmitellut paria moneen otteeseen, vaikka kyllähän tässä maailmassa kenkiä riittää.

Mutta siksikin ilahduin, kun sain kuulla, että Pomar valmistaa purkkareita. Hauskaa oli sekin, että myös puoliso kertoi käytteensä aikanaan paljon purjehduskenkiä. Myös hän sai nostalgisen paluun vanhaan, kun Pomar valmistaa kenkiä myös miehille.


Pomar – suomalainen perheyritys

Pomar on suomalainen perheyritys, joka on toiminut jo kolmessa polvessa, 1960-luvulta lähtien.

Nykyään kengät tehdään Pärnussa, Virossa, Pomarin omalla tehtaalla: näin voidaan olla varmoja kenkien laadusta, hyvistä työolosuhteista, tuotteiden turvallisuudesta ja tekemisen ympäristövaikutuksista.

Uskoakseni monet tunnistavat ulkonäöltä Pomarin sympaattiset huopakengät, mutta mallistossa on vaikka mitä. Kevät- ja kesäkengät ovat kävelykenkiä, nauhakenkiä ja loafer-tyyppisiä sneakereitä.

Pohjoisen luonto ja kaikki neljä vuodenaikaa ovat Pomarin suurin innoittaja, ja tärkeässä roolissa onkin juuri kenkien laatu ja funktionaalisuus, muotoilua unohtamatta.

Pomarit ovat vähän leveämpilestisiä kuin esimerkiksi Italiassa, koska ne on suunniteltu pohjoismaalaiseen jalkaan, joka on keskivertoa leveämpi.

Näissä kuvissa näkyy useita eri Pomarin kenkiä, joista kustakin vähän alla lisää.

KIVI naisten huopatossut
KÖLI miesten huopatossut

Luulen, että näistä tulee meidän kevään ja kesän käytetyimmät jalkineet. Terassille voi tepsutella pehmeästi, merelle voi hipsutella keveästi, nämä ovat maailman mukavimmat kengät. Villahuopapistokkaissa on joustava pohja ja sisäpohjallinen on lammasturkista. Huopapäällinen hylkii likaa ja vettä.

Jos olisin jossain toimistotöissä tai vastaavissa, hankkisin tällaiset työkengiksi. Nyt ne pääsevät meillä kummallakin todennäköisesti ihan pihakäyttöön.

Näitä löytyy todella monesta sävystä, esimerkiksi pehmeänä vaaleanpunaisena.

NOKI loaferit

NOKI on klassinen, nahkainen loafer-kenkä, joka sopii vähän mihin tilanteeseen vaan. Pidin itse tästä lookista, jossa yhdistin kengät reisitaskuhousuihin sekä villaliiviin ja -lippikseen.

Noki-loafereita löytyy myös muissa sävyissä, sekä kiilto- ja mokkanahkaisena.

HERTTA naisten zero waste pistokkaat

HERTTA pistokkaat ovat modernit versiot perinteisistä puukengistä. Nämä ovat omiaan pihapuuhasteluun: piipahdan nämä jalassa postilaatikolle ja touhuilen puutarhassa välittämättä mudasta ja mullasta.

Kuvissa oleva sävy on kevään uutuus, mutta myös klassinen musta löytyy.

PURJE naisten Zero Waste purjehduskengät
ANKKURI miesten Zero Waste purjehduskengät

PURJE Zero Waste -kengät ovat klassiset purkkarit kevään ja kesän seikkailuihin. Näissä on mukava pohja, hengittävä nahkavuori ja pehmeä päällinen, eikä kenkiä edes tarvinnut ajaa sisään, että olivat erinomaiset jalkaan.

Naisille purkkareita on kahdessa muussakin eri sävyssä kuin vaaleansinisenä, nimittäin nahka-tummansinisinä, sekä hauskoina eriparikenkinä, merimerkkien mukaan.

Samoin miehille sävyjä on yhteensä kolme erilaista: klassinen ruskea nahka, vihreä-ruskeat sekä tummansiniset.

Zero Waste -kenkämallisto

Lähituotannon lisäksi Pomarilla kiinnitetään paljon huomiota laadukkaisiin ja kestävämpiin materiaaleihin. Tästä hyvä esimerkki on Zero Waste -mallisto, johon näistä kuvan kengistä kuuluu kaikki purkkarit sekä HERTTA-pistokkaat.

Zero Waste -kengät on luotu käyttämällä vuosien ja vuosikymmenten aikana kertyneitä tehtaan varastonahkoja ja kaikkea ylijäämämateriaalia. Zero waste -mallit tehdään luonnollisesti piensarjana rajoitetun materiaalimäärän takia.

Zero Wasten kautta pyritään vähentämään syntyvää jätettä ja hyötykäyttämään kaikki tehtaan materiaalit. Toisaalta Pomar haluaa myös erimerkillään olla kannustamassa ylijäämämateriaalien käyttöön.

Pomar lahjoittaa jokaisesta myydystä Zero Waste -kenkäparista 4 euroa John Nurmisen Säätiölle, Itämeren suojeluun.

Aikamoinen tarinahan täältä taas syntyi, vaikka sormet lähtivät näppäimistöllä kirjoittamaan jotain keväistä ja kevyttä. Huomaan kyllä kirjoittamisen äärellä innostuvani, eikä haasteenani ole milloinkaan ollut se, etten saisi tekstiä ulos, vaan se, miten saisin sanatulvan pysäytettyä.

Toisaalta myös miljöö on luovalle kirjoittamiselle optimaalinen. Makaamme ystäväni kanssa glamping-teltassa Nuuksiossa. Kankaisten seinien läpi kuuluu lintujen laulu, ja ikkunan läpi paistaa aurinko. Kuuma kahvi odottaa jo termarissa, ja kohta ehkä käymme pienen kevätlenkin vielä lehdettömien puiden sekaan ja juomme kahvit ja syömme lakupaloja jossain näköalapaikalla.

Lämpötilaksi on luvattu 18, aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Ei paljon voi valittaa.

Ehkä ihan hyvä, että vaihdoin ne paksut talvikenkäni keväisiin. Ehkä olisi pitänyt vaihtaa jo aikoja sitten.

Näihin kuviin ei muuten päätynyt vielä Pomarin kesäsandaalit, mutta haluan kirjoittaa, että sellaisiakin on saatavilla. Esimerkiksi AURINKO on sellainen klassinen malli, josta uskoisin teistäkin monen pitävän. Niitäkin on saatavilla useassa värissä: mustana, tummanvihreänä ja vaaleanharmaana.

Alennus Pomarin verkkokauppaan

Alekoodilla HENRIIKKA20 saa nyt -20%-alennuksen kaikista kenkäpareista 30.4. saakka. Jos kevät- tai kesäkenkien (tai miksei vaikka ensi talven huopakenkien) osto on nyt ajankohtaista, kannattaa tuo alennus hyödyntää Pomarin verkkokaupassa.

Instagramissa (@aamukahvilla) on käynnissä tiistai-illasta lähtien myös arvonta, jossa voi voittaa itselleen vapaavalintaisen Pomarin kenkäparin.

Sitten vain toivotan ihanan keväisiä, takatalvettomia päiviä missä Suomen tai maailmankolkassa ikinä oletkin.

Lapissa riittää vielä lunta, mutta kyllä se kevät on kiirinyt jo pitkälle sielläkin, saati sitten tänne etelämpään, jossa kohta kipitellään jo pikkupikkubikineissä. Kesäkengissä nyt ainakin.

-Henriikka

Isona minusta tulee erinomainen

Kolme kuukautta sitten totesin, että nyt loppuu tämä laiskottelu. Haluan takaisin kiinni hyvinvointiin ja urheiluun. Haluan adrenaliinin vereeni, verenmaun suuhuni. Haluan treenata itseni onnelliseksi, saada itsestäni ulos tämän velton olon ja saada raskauden jälkeen kiinni siitä, kun keho on minun itseni käytössä.

Palkkasin PT:n puoleksi vuodeksi ja aloitin vihersmoothie kädessäni, uusi sykekello ranteessani.

PT ehdotti, että aloittaisimme kahdella treenillä viikossa. Kysyin, että saanko tehdä enemmän.

Nyt, kolme kuukautta myöhemmin, näimme maanantaina. Treenikertoja oli kertynyt viime viikolle 5, sitä edelliselle 6. Hän sanoi, että tähdätään ihan maksimissaan viiteen viikossa, että lepoa on saatava. Kysyin, että enkö oikeasti saa tehdä enemmän?

Kaksi kuukautta sitten päätin, että minusta tulee taidemaalari. Etten halua harrastella enää Kansalaisopiston iltakurssilla, vaan haluan paahtaa kunnolla. Opetella tekniikat, opiskella taidehistoriaa ja päntätä nykytaidetta, luoda uutta. Haluan kehittyä ja tulla hyväksi. Ei, vaan loistavaksi.

Googlettelin missä voi opiskella maalaamaan, jos haluaa tehdä sitä tosissaan. Jos haluaa kehittyä maksimaalisesti minimiajassa.

Puolitoista kuukautta sitten päätin, että minusta tulee mestari uimaan. Nyt lähtee lapsuuden traumat hiiteen.

Ilmoittauduin aikuisten tekniikkakursille sunnuntaisin. Ostin uimapuvun, johon mahdun ja joka on riittävän siveellinen uimahalliin. Vedin päähäni vaaleansinisen uimalakin ja opettelin vapaauintia, selkää ja rinulia, perhostakin. Opettelin kylki- ja volttikäännäksiä, harjoittelin hapenottoa ja katsoin veden alta otetuista go pro -videoista, missä voisin parantaa.

Kuukausi sitten päätin, että nyt lähtee. Minusta tulee uskomattoman hyvä pelaamaan padelia.

Aloitin uuden harrastuksen, löysin pelikavereita ja varasin valmentajan muutamaksi tunniksi kaveriporukallemme. Katsoin Youtube-videoita säännöistä ja pisteenlaskusta. Ostin sortsit, joissa on palloille taskut.

Tänään harjoittelin edullisella päivävuorolla aloitussyöttöä. Kiskoin palloa systemaattisesti ruutuun. Ensi viikolla vuokraan ehkä pallotykin.

Eilen tuli mieleen, että pitäisikö kirjoittaa romaani. Mielessäni pyörinyt aihio vaati ulospääsyä. Aihio rakentui kyllä vasta toissapäivänä, mutta silti. Kirjalla on nimikin jo valmiina.

Nyt loppuu tämä sosiaalisen median paukuttaminen, minusta tulee kirjailija.

”Pitäisikö mun kirjoittaa kirja?” kysyin puolisolta.
”Pitäsikö sun ensin kirjoittaa vaikka pari blogijuttua?” vastasi hän.
Mutta entä jos mun kirja lytätään Hesarissa?”
”No eikös se ole jo aika saavutus, jos kirja arvostellaan Hesarissa?”
”Ei. En halua kirjoittaa mitään huonoa kirjaa.”
”Pitäiskö sun ensin kirjoittaa vaikka pari blogijuttua?”

Tänään olen miettinyt, minne kustantamoon kirjaani tarjoisin, kenelle voisin ensimmäisiä sivuja näyttää ja millä aikataululla saisin kirjan maailmaan. Olen kuvitellut itseni kirjamessuille puhumaan ja millaisen promokuvan haluisin kirjan sisäkanteen.

Lisäksi mietin, millä aikataululla saisin toisen kirjan maailmaan. Ja että miten onnistuisin kirjoittamaan kaksi erinomaista kirjaa.

Juttelimme ystäväni kanssa muutama viikko sitten kuulumisia.

Ystäväni kuunteli ja kysyi, pystynkö tekemään elämässä mitään rennosti ja keskinkertaisesti.

Vastasin, että olenhan käynyt siellä akryylimaalauksessa ihan vain harrastuksena. Ja aloitinhan sen uinninkin ihan leppoisasti.

En tiedä, miksi ystäväni hymyili.

-Henriikka

Unelmien pihavarasto ja verstas: Elementti Ellin elementtivarasto

Kaupallinen yhteistyö Elementti Elli

Eläköön, eläköön! Piharakennuksemme on viimein valmis.

Tai no, pientä viilausta on vielä, niin kuin sähköjen vetäminen sisälle, valaisimien asennus ja ikkunanpielien maalaus. Silti voin jo hurrata, koska rakennus seisoo pihalla ylväänä, ja kamppeet on kannettu sisään.

Mikä riemu! Vielä viisi vuotta sitten iloitsin näin suuresti ehkä kaukomaanmatkasta tai uudesta takista. Nyt päiväunieni aiheena on ollut käytännöllinen, pihaan sopiva ulkorakennus ja varasto.

Varastohankkeen lähtökohdat

Kun kävimme katsomassa tätä Porvoon kotiamme ensi kerran lokakuussa 2020, ihastuimme kotiimme täysin. Tiesimme kuitenkin heti, että varastotilaa täältä puuttuu. Kiintokalusteet loistivat poissaolollaan sisätiloista, mutta kaipasimme lämmintä varastotilaa myös kodin ulkopuolelle. Kaikki muu oli kodissa kuitenkin kohdillaan, joten teimme tarjouksen tietäen, että rakentaisimme pian jäljellä olevilla rakennusoikeusneliöillä lämpimän ulkorakennuksen.

Pihalla oli valmiina kylmä, rakennusluvaton ulkovarasto/puuliiteri, joten ulkovaraston rakennuslupaa hankkiessamme teimme siitä samalla luvallisen. Rakennusoikeutta oli jäljellä tontillamme vajaan 40 neliön verran, joten päätimme käyttää kaikki neliöt piharakennus-projektiin. Säilytys- ja verstastila oli juuri se mitä tarvitsimme, emmekä halunneet suunnitella pihaa pikkumökkejä täyteen, vaan satsata mieluummin kaikki yhteen suurempaan.

Halusimme myös rakennuksen, jonka pystyy tarvittaessa muuttamaan vaikka vierashuoneeksi tai työhuoneeksi, jos tulevaisuudessa kotimme neliöt kävisivät ahtaaksi.

Millaisen varaston tahdoimme?

Ensisijainen käyttötarkoitus rakennukselle oli lämmin varastotila. Tälle suunnittelimme suuremman huoneen. Olemme puhuneet tästä ”unelmien outdoor-varastona”, sillä nimenomaan retkeily- ja luontoliikuntakampe on se, joka syö neliöitä. Polkupyörät, lumilaudat, makuupussit ja -alustat, untuvatakit, lapsen pyöräkärry, teltat, kuivapuvut… you name it.

Haluamme säilyttää harrastus- ja työtarvikkeitamme mahdollisimman järkevästi, ja esimerkiksi eri lämpötilojen makuupussit vievät oikeaoppisesti, eli auki säilytettynä yllättävän paljon tilaa. Tietysti tilaa syö myös sesonkivaatteet, seuraavaa mahdollista lasta varten säilytetyt vauvankamppeet, tyhjinä odottavat hillopurkit ja mehupullot, kirpputoria odottelevat tavarat ja vaikka mikä muu.

Emme todella ole mitään minimalisteja, eikä se ole meillä tavoitteenakaan. Maaseudulla on mukava asua, kun on tilaa vähän levällään olevalle elämälle. Emme halua kiintyä tavaraan, mutta nautimme kumpikin siitä, että jos ystävät tulevat meille kylään, meillä on lainata koko porukalle varusteet pilkkireissulle.

Toinen huone suunniteltiin ensisijaisesti puolison verstaaksi, vaikka muistankin aina korjata muodon ”meidän verstaaksi”, ties vaikka innostuisin puutöistä. Joka tapauksessa tästä tulee hänen onnenkehtonsa, jossa pystyy rauhassa käyttämään sirkkeliä, kun ulkona sataa lunta tai maalata ikkunalistoja tai ruokapöytää uuteen sävyyn. Mitä nyt vain ikinä keksiikään. Dartsi-taulu ja hirvenpää seinälle, biljardipöytä keskelle, tietenkin. Tai ehkä jotain muuta.

Miksi Elementti Elli?

Niin kuin monissa projekteissamme, minä olin pääsuunnittelija ja puoliso itse toteuttaja. Puoliso siis teki kaiken itse, lukuun ottamatta ruuvipaalujen poraamista ja kiven räjäytystä. Elementtien paikalleen nostamisessa oli apuna isäni.

Etsimme vimmatusti tietoa netistä erilaisista rakennusratkaisuista ulkovarastoksi. Vaakakupissa painoi vahvasti taloudelliset resurssit, sillä emme halunneet laittaa hirveitä summia uuteen rakennukseen talokauppojen päälle.

Emme siltikään halunneet tinkiä laadusta, sillä olisi yksinkertaisen typerää kyhätä vaivalla joku kehno lautahökkeli omaisuuttaan suojelemaan. Halusimme käytännöllisen ja luotettavan rakennuksen, joka kestäisi vuodesta toiseen.

Lisäksi oli tärkeää, että rakennus näyttää hyvältä ja että se maisemoituu pihaamme ja sointuu jo olemassa oleviin rakennuksiin, eli kotitaloon ja kylmään puuliiteriin.

Päädyimme pohdinnoissamme Elementti Elliin, sillä se täytti yllä olevat kriteerit ja oli lisäksi todella väljästi muokattavissa. Pihamme on niin täynnä hedelmäpuita, marjapensaita ja kaikkea muuta ihanaa, ettemme olleet valmiit luopumaan oikein mistään. Emme myöskään halunneet blokata maisemaa merelle tai metsään päin.

Tontin laidalta löysimme sellaisen kohdan varastolle, että vain yhden kiven räjäytys ja yhden mustaherukkapensaan siirto riittäisi toimiksi. Kaikki vanhemmat puut, alta kaadettiin vain pikkupaju ja nuori pihlaja. Elementti Ellin elementtivaraston pystyi metrin elementtien rajoissa muokkaamaan juuri sen kokoiseksi kuin tahdoimme. Näin saimme mahdollisimman paljon neliöitä, mutta emme joutuneet tinkaamaan sijainnista tai ominaisuuksista.

Lisäksi Elementti Elliltä, toisin kuin monilta muilta toimijoilta, sai kätevästi rakennuspiirustukset pyydettäessä. Asiakaspalvelu oli muutenkin jouhevaa ja nopeaa koko prosessin ajan, sellaista ihmiseltä ihmiselle -kommunikaatiota yritysjargonin sijaan. Aina tarvittaessa pystyi mutkattomasti kysyä neuvoa ja apua myös sai. Elementti Elliltä korostettiin, että kannattaa aina mieluummin hyvissä ajoin kysyä ja varmistaa kuin harmitella jälkikäteen.

Myös materiaalin ja työn luvataan olevan vähintään 99 prosenttia kotimaista, mikä on tietysti suuri plussa.

Tämän valinnan jälkeen päädyin myös ehdottamaan Elementti Ellille yhteistyötä projektin tiimoilta, sillä ainakin itse löysin asiaa googletellessani yllättävän vähän vertaistarinoita ulkorakennusten hankinnasta. Päädyimme yhdessä, että kirjoitan auki tämän koko rakennusprojektin, jotta muut vastaavaa miettivät voivat sitten löytää mahdollisesti vastauksia kysymyksiinsä.

Suunnittelu ja tilaus

Kaiken yllä olevan mietinnän ja suunnittelun päätteeksi päädyimme kooltaan 4×9-metrin kokoiseen eli yhteensä 36 neliön ulkorakennukseen. Rakennuksen malli on Elementti Elli E20.

Varastohuoneen kooksi tuli 6×4 metriä, verstashuoneen 3×4 metriä.

Vakioelementtien koot ovat 500 mm ja 1000 mm leveitä sekä 1990 mm korkeita, joiden puitteissa rakennuksen kokoa voi muokata vapaasti aina 4240 leveyteen. Pituutta rakennuksella voi olla lähes rajattomasti. Kaikkia vakiomallin rakennuksien pituutta ja leveyttä voi muokata 500mm jaotuksella. Meidän elementtimme ovat korotettuja, eli 2000mm.

Rakennuksia saa Elementti Elliltä myös asiakkaan omilla mitoilla, joiden tarjoukset annetaan aina erikseen.

Varaston ulkokuoren rakennus

Ruuvipaalujen asennus

Rakennus päädyttiin nostamaan ruuvipaalujen päälle, sillä ne ovat helpot, edulliset ja sopivat erinomaisesti savimaahan.

Kun ulkovarastoprojekti saatiin käyntiin, oli talvi parhaimmillaan, ja maa roudassa. Olin luullut, ettei rakennuksen aloittaminen onnistu tuohon aikaan, mutta väärin luulin. Ruuvipaalujen asennus ulkoistettiin suosiolla ammattilaisilla. Saimme asentajalta tarkat ohjeet siitä, missä kohtaa poltimme pari vuorokautta ulkoroihuja, jolloin lumi suli ja maa pehmeni oikeista kohdista. Sen jälkeen itse asennus olikin todella nopea juttu.

Tämän jälkeen varaston alueelle levitettiin suodatinkangas, jonka päälle levitettiin reilusti erikseen tilattua soraa. Tämä toimenpide edesauttaa alueen pysymistä kuivempana ja estää aluskasvillisuutta.

Kiven räjäytys

Löysimme varastolle niin loistavan paikan, että halusimme poistaa siitä pienen kiven tieltä. Ensin puoliso yritti saada sitä omin voimin halkaistua. Homman tiimellyksessä ilmeni kuitenkin, että kiven maanalainen osa oli vielä paljon odotettua suurempi, jolloin asialle tilattiin ammattilainen. Räjäytys olikin ohi turvallisesti parissa tunnissa valmisteluineen kaikkineen.

Räjäytyksestä jääneet kivet lapattiin pulkkaan ja kärrättiin pois tieltä. Kiitos lumelle asioiden helpottamisesta.

Lattiakoolaukset

Ruuvipaalujen asennuksen jälkeen oli vuorossa lattia- eli pohjakoolausten teko.

Oli hurjaa nähdä, miten valtava varaston pohja oli. Tänne todentotta mahtuisi asumaan! Pohjoisen mökkimme on suunnilleen samankokoinen kuin tämä pihavarastomme, mille jaksamme nauraa aina uudestaan ja uudestaan.

Pohjakoolaukset tehtiin omasta puutavarasta, eli rautakaupasta erikseen hankituista kakkoskutosista. Näin muodostui varaston pohjaritilä.

Seinäelementtien asennus

Koko varaston ulkokuori nousi päivässä paikoilleen. En itse osallistunut tähän vaiheeseen ollenkaan, joten siksikin oli erityisen kiinnostavaa katsoa ikkunasta, millä vauhdilla varastoon nousi seinät.

Sain kuitenkin itse olla ennen tätä päättämässä ikkunoiden ja ovien paikat. Tunsin auktoriteetin hiljalleen nousevan kohti hattua, kun merkkailin punaisella timpurin kynällä lattiakoolauspalkkeihin ”ikkuna”, ”ovi”, ”ikkuna”…

Isäni tuli auttamaan puolisoa elementtien nostelussa ja näin pihaan kuljetetut seinäpalat nousivat paikalleen yhdessä päivässä.

Katon asennus

Kun seinäelementit olivat nostettu paikalleen, oli kattotuolien vuoro. Kattotuolien päälle laitettiin aluskate ja aluskatteen päälle peltikatto.

Katoksi valitsimme mustan peltikaton, sillä sellainen löytyi myös pihan puuliiteristä. Lisäksi kotimme tiilikatto on ulkoisesti tosi samankaltainen, jolloin kaikki rakennukset sointuvat yhteen. Ulkoisesti olisin mieluummin valinnut harjakaton, mutta pulpettikattoinen rakennus oli käytännöllisempi, sillä vesi valuu siitä suoraan varaston takana kulkevaan ojaan. Nämä on tällaisia järkeviä kompromisseja, jotka teen tosi mieluusti, kun ajattelen miltä se tulevaisuudessa säästää.

Myös räystään alapuoli laudoitettiin umpeen.

Ikkunoiden ja ovien asennus

Kaikkiin Elementti Elli -rakennuksiin voi myös lisätä tai vähentää ovia ja ikkunoita sekä vaihtaa niiden malleja. Koska halusimme rakennuksemme ensisijassa varastokäyttöön, emme halunneet antaa liian paljon seinätilaa ikkunoille tai oville. Halusimme kuitenkin tilaan myös luonnonvaloa keinovalon rinnalle, joten valitsimme verstaan puolelle kaksi ja varaston puolelle kolme pientä ikkunaa. Ikkunat ovat 6×6 avattavia, eristettyjä mökki-ikkunoita, jotka sopivat ympärivuotiseen, lämpimänä pidettävään rakennukseen hyvin.

Molempiin huoneisiin tuli 9×19-karmilliset ulko-ovet, jotka on lämpöeristetty ja lukkorungolla. Karmilliset ovet on lisätilauksesta saatava tuote. Totesimme, että tuplaovia emme tarvitse mihinkään. Luovuimme myös huoneita yhdistävästä ovesta, sillä kulku näiden kahden huoneen välillä hoituu todella kätevästi ulkokautta, eikä kulku huoneiden välillä ole kovin toistuvaa. Toinen ovi tilattiin vasenkätiseksi, toinen oikeakätiseksi, jotta kulku niihin olisi ovien sijaintien suhteen kaikista helpointa.

Maalaus

Sitten maalattiin! Tämä oli mukavaa ja palkitsevaa hommaa. Hienoa on myös huomata, että mitä pidemmälle aika kuluu, sitä jouhevammin varasto maisemoituu pihaamme. Sävyt valittiin suoraan puuliiteristä, ja ulkomuodosta tuli sävyvalintojen vuoksi jopa vähän sellainen nostalginen junavaunu-fiilis. Todella hieno.

Maalauksesta kirjoitinkin viime kesänä oman juttunsa, joten en sitä ala tässä sen enempää avaamaan, vaan siihen pääsee syventymään toisessa kirjoituksessa.

Maalauksen jälkeen sokkelilautaan asennettiin vielä metallilista, minkä jälkeen ulkokuori olikin pieniä lopun viimeistelyjä vaille valmis!

Varastojen sisätilojen rakennus

Lattian eristäminen ja asentaminen

Kun ulkokuori oli valmis, eristettiin lattia. Eristys tehtiin Finnfoam-levyillä eli polystyreenillä.

Sisämateriaaleiden ulkonäöstä olimme valmiita joustamaan taloudellisista syistä, kuitenkaan toiminnallisuudesta tinkimättä: Näin sisälle molempiin huoneisiin valikoitui b-laatuisena ostettu kuusilankkulattia. Lopulta pihistellen valitut sisämateriaalit kuitenkin näyttävät myös oikein tyylikkäältä.

Lattia lakattiin vielä, jotta siitä tulisi kestävämpi ja käytännöllisempi.

Seinien ja katon eristys ja asennus

Kun lattia oli asennettu, oli seinien ja katon vuoro. Eristys tehtiin kuten lattiaankin, Finnfoam-levyillä.

Myös sisäseinät ja katto oli b-laatuisena ostettua: seinät ruskeaksi maalattua seinäpaneelia, katto valkovahalla päällystetty kattopaneeli.

Kustannukset: mitä kaikki maksoi?

Avaan nyt kaikkinensa koko projektin kustannukset, että näette ihan konkreettisesti, mitä kaikki maksoi:

Elementti Elli -rakennus (ks. tarkemmin tilaus alta) 9694€
Katto 1282,81€
Lattiakoolaus 416,10€
Räjäytystyö 620€
Ruuvipaalut ja asennus 2512,15€
Eristeet 1996,49€
Sora 244€
Räystäslaudat 164,88€
Lattialaudat 907,44€
Lukot ja sarjoitus 523,84€
Muu (kangas soran alle, lattialakka yms.)  200,35€
Seinä- ja kattopaneelit 1000€

Yhteensä 19 562,06€

 

Olimme kokonaissummaan todella tyytyväisiä. Money very well spent. Todellakin rahan arvoinen sijoitus, ja uskon, että jos joskus luovumme kodistamme, nostaa tämä myös kotimme arvoa ja haluttavuutta.

Elementti Elli -tilaus tiivistetysti

Tässä on vielä Elementti Elli -tilaukseni pähkinänkuoressa:

Elementti Elli E20
– Vain yksi väliseinä
– Ulkovuorauslaudat vaakasuunnassa
– Ei lattiaa
– Pulpettikatto
– Vesikatto 28×95 ruodelaudat
– Korotetut elementit
– 5x ikkuna 6×6 avattavia mökki-ikkunoita
– 2x 9×19 karmilliset, umpipaneloidut ovet lukkorungolla. Toinen oikeakätinen, toinen vasen.

Viimeistelyä vaille valmis

Koska emme halunneet tinkiä varastotilan toiminnallisuudesta, varastohyllyt rakennettiin itse liimapuulevyistä ja kakkoskakkosista. Hyllyt rakennettiin suoraan paikoilleen aloittaen alahyllystä ja siitä ylöspäin edeten.

Varaston takaosaan asennettiin ympäri käveltävä rekki makuupusseille ja -alustoille sekä takeille ynnä muulle.

Mikä ilo olikaan, kun saimme alkaa kantaa tavaraa sisään yhdestä kotimme makuuhuoneesta, joka oli tähän saakka toimittanut varaston virkaa yli kaksi vuotta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pääsemme muuttamaan pian itse uuteen makuuhuoneeseemme, ja myös lapsi saa vihdoin oman huoneen.

Hyllyjen lisäksi pari pyöräkoukkua on jo paikallaan. Kattoon tulee säilytys lumilaudoille ja suksille, seinälle varmasti lisää koukkuja ja naulakkoja. Myöhemmin tilaamme hyllyille sopivat säilytyslaatikot. Tietenkin ennen varsinaista järjestelyä myös myymme kaiken turhan, mutta vielä emme ole ehtineet tälle asteelle.

Ensin ajattelimme laittaa huoneen keskelle saarekkeen kaikenlaista välppäilyä varten, mutta totesimme, että tila toimii parhaiten kotikuntosalina sellaisenaan. Sukset saamme voideltua verstaan puolella, ja muutenkin tykkäämme molemmat tehdä asioita lattiatasossa. Juuri eilen haaveilin, että pitäisin joku ilta varastossa kenkien huolto -sessiot. Mikä autuus, että voin vapaasti leväyttää kaikki lankit ja vahat levälleen varastoon iltamien ajaksi!

Metalliset kynnyspellitkin sai puoliso viime viikolla paikoilleen. Muutamia viimeistelyjä on vielä tehtävä, mutta ne tuntuvat pieneltä kaiken keskellä, niin kuin ikkunoiden ja ovien maalauksen viimeistely.

Lisäksi edessä on vielä sähköasentajan kutsuminen paikalle, jolloin saamme pistorasiat ja valaisimet paikoilleen. Sen jälkeen päästään kiinnittämään myös viimeiset listat.

Tällä hetkellä ilmanvaihto hoituu sillä, että ovia ja ikkunoita ei ole vielä tiivistetty. Mutta toki tiivistämme ne sitten kunnolla, kunhan ilmanvaihtoräppänät on saatu paikoilleen varastoon.

Sen lisäksi rakennamme verstaan ovensuulle portaat ja varaston ovelle rampin, jota pitkin voi esimerkiksi kuljettaa pyörän helposti sisään.

Rakennuksen valmiiksi saaminen kesti meillä vuoden verran, mutta todellinen työaika ei ollut lähelläkään tuota. Varaston olisi siis pystynyt rakentamaan paljon vikkelämminkin. Halusimme kuitenkin sovittaa projektin elämäntilanteeseemme ja arkeemme niin, ettei se tuo liikaa painetta. Välissä asuimme usean kuukauden pohjoisessa, kesän reissasimme ym.  Ulkokuori valmistui todella nopeasti ja sen jälkeen ei ollutkaan mitään hätää saattaa projektia loppuun hiki hatussa.

Mitäs vielä? Ei kai sitten mitään! Ilahtumista ja helpompaa elämää. Voin kertoa, että toimiva piharakennus taitaa olla parasta, mitä ihminen voi kotiinsa ostaa. Kakun jälkeen. Ehkä parasta on syödä kakkua piharakennuksessa.

Ja piharakennukseenhan voi sitten vaikka karata valkokankaan ja videotykin kanssa katsomaan elokuvia, jos alkaa oma elämä pänniä. Kakku kainalossa.

-Henriikka

Ps. Kysyttävää? Anna tulla!