Ihana kivijalkaliike: Cilla’s Hietsun torin laidalla (ja netissä)

En oikein koskaan käy enää missää kaupoissa second hand -liikkeitä, Partioaittaa ja ruokakauppoja lukuun ottamatta.  En halua enkä oikein muistakaan ja nautin ajastani enemmän muissa puuhissa.

On kuitenkin poikkeuksia, kivijalkaliikkeitä, joissa käyminen ei ahdista, rasita, ärsytä, eikä niissä vietetty aika tunnu tuhlatulta. Yksi sellainen on Hietsun torin laidan sympaattinen Cilla’s, jonka olemassaolosta on pitänyt hihkua jo pitkään. (Ei, tämä ei ole mikään mainos, vaikka sitä ei toki tarvitsisi erikseen kertoa.)

Sopivasti kävimme ennen joulua Doritin kanssa liikkeessä katselemassa kaikkea kivaa ja käytännöllistä, ja kaupan tunnelma ikuistettiin kameralla.

Cilla’s on todellakin hyvän mielen kauppa. Sen perustamisen ajatus kuuluukin näin:

Tarjota iloisia sykäyksiä arkeen yllätyksellisesti, rohkeasti ja totutuksi tulleita malleja hellävaraisesti ravistellen. Huumoria ja hyvää mieltä tarvitaan arkipäiviimme lisää.

Kävin liikkeessä ensi kerran joskus viestintäkonsulttina toimiessani. Vuosi taisi olla 2016. Pidimme työparini kanssa pikkujoulupäivää ja poikkesimme jouluhumussa myös kivijalkaan ilmestyneessä Cillas’sissa. Siellä palveltiin upeasti silloinkin ja palvellaan edelleen. Ilolla ja henkilökohtaisesti, muttei tuputtaen. (Katselemaankin saa tulla, mikä on mielestäni tärkeää!)

Liikkeestä löytyy korkelaatuisia ja tarkkaan valittuja vaatteita ja asusteita, kodintekstiilejä, kosmetiikkaa, lahjatavaraa, kodintuotteita siivousaineista ja saippuoista pyykkikoreihin ja -telineisiin, sisustustavaraa, syötävää, kukkavaaseja ja -ruukkuja, kynttilöitä ja lyhtyjä, astioita ja keittiötarpeita ja aika paljon kaikkea muutakin.

Verkkokauppa toimii aktiivisesti, mutta itse olen tutustunut vain tähän kivijalkaputiikkiin, sillä suoraan sanoen nautin ihmiskontaktista kaupoissa asioidessani. Olen myöskin huono arvioimaan tuotetta ilman, että saan kopeloida sitä livenä.

Muistan Cilla’sista ostaneeni ainakin Skandinavisk Bär -tuoksukynttilän Asennemedian ihanalle Ullalle kiitokseksi sekä miellyttäviä ja raikkaita siivousaineita ihan omaan kotikäyttöön vain. Ida huuteli uuden asuntonsa sisustamisen kynnyksellä kauniin kuivaustelineen perään ja päätyi Cilla’silta löytyvään puiseen malliin.

Käyn tässäkin liikkeessä harvoin, oikeastaan tosi harvoin, koska en kovinkaan usein tarvitse mitään. Mutta yritän taas tänä vuonna muistaa paremmin, että esimerkiksi käsisaippuan loppuessa voin suunnata kantamaan rahani jonkun kasvottoman nyyppäkaupan sijaan jollekin tällaiselle puljulle, jota tuen mielelläni.

Cillas’issa on sitä paitsi kaikki niin napakasti käden ulottuvilla ja kauniisti kuratoitu, ettei tarvitse laahustella läpi kilometrin mittaisten dödöhyllyjen ja talouspaperitaivaan, vaan pää voi vain rauhassa kääntyillä kaiken kauniin keskellä sopivia tuotteita löytääkseen.

Oho, saanpa kaiken kuulostamaan ällöttävän romanttiselta. No, sitä se kai vähän onkin. En muista, oliskohan kassalla vielä ilmainen karkkikin ostajalle, luultavasti. Se on romanttisinta (ja parasta!)

Cilla’s kivijalkaliike:
Lönnrotinkatu 39
ma-pe 11-18
la-su 11-15

Verkkokauppa:
www.cillas.fi

Rauhallista oloa alkaneeseen viikkoon! Itsehän olen ollut koko päivän kylpytakissa ja aamutossuissa, enkä ajatellutkaan vaihtaa moodia. Menköön tämä maanantai vähän pehmeämmin. Tai vaikka koko viikko.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

Aamukahvilla-podcast on alkanut, hooray!

”Aamukahvilla on kerran viikossa ilmestyvä podcast rennolla otteella, vaihtuvilla tavallisilla arjen aiheilla. Blogia pitää Henriikka Reinman, someammattilainen ja eräopas. Joka jaksossa mukana on vieras, jonka kanssa jaetaan ajatuksia kaikesta unelmoinnin, hyvinvointihaasteiden, parhaiden kakkureseptien ja kotimaan matkavinkkien väliltä.”

IIIIIIIIIIIIK! Nyt se on alkanut, ja ensimmäinen jakso on ulkona. Aamukahvilla-podcast on löytänyt tiensä luukutusväyliin.

Minua tietysti jännittää aivan tosi paljon, mutta se on oikeastaan tosi hyvä: jos ei jännittäisi yhtään, niin tietäisin etten ole täysillä tekemässä enkä sydämellä mukana.

Otin ensimmäiseen jaksoon pehmeän alun. Kanssani studiossa juttelemassa on Ida, rakas ystäväni, bloggaaja ja eettisiin ja ekologisiin tuotteisiin ja palveluihin keskittyneen Sugar Helsinki -PR-toimiston strategi.

Jakson aiheena on unelmat ja unelmointi.

On hauskaa, että Ida pitää minua suurena haaveilijana, jolla on aina uusi planeetta valloitettavana, ja minä taas häntä isona unelmoijana, koska Idalla on aina joku onnenkivi taskussa sekä vaaleanpunaisia hattaroita mielessä tai Instagram-feedissä. Sen sijaan koen itse olevani vahva realisti, vaikka optimistinen olenkin.

Sen lisäksi puhumme ihan konkreettisesti siitä, mistä unelmoimme, mistä saa unelmoida ja millaisia uuden vuoden lupauksia teimme. Paljastan, että vastoin tiedostavaa tahtoani, koen haaveilun jossain mielenperukoilla laiskotteluksi.

Uusi jakso julkaistaan tästä lähtien aina torstai-aamuisin. Julkaisukanavina toimivat Acast (sekä selain että app), Spotify ja iTunes. (Huom! Ensimmäisen jakson ilmestymisessä iTunesiin menee vielä pari päivää.)

Podcast-jaksot ovat 30–60 minuutin mittaisia, ja niiden aiheet vaihtelevat laidasta laitaan niin kuin täällä bloginkin puolella. Podcastin tuottaa Asennemedia, jonka toimistolla (vaaleanpunaisessa studiossa) jaksot myös nauhoitetaan.

Vaikka mukana onkin aina vieras, olen varmasti itsekin paljon äänessä mielipiteineni ja ajatuksineni – tarkoitus ei ole niinkään haastatella, vaan keskustella.

Ensi viikolla puhutaan hyvinvoinnista ja hyvinvointimuutoksista, sitä seuraavalla viikolla rohkeudesta ja uskalluksesta. Lisäksi olen kaavaillut ensimmäiseen tuotantokauteen asiaa muun muassa yksinäisyydestä, syömisestä ja kotimaan matkustuksesta.

Heitelkää ideoita, nämä jo suunnittellutkin ovat nimenomaan seuraajien ideoista kummunneita.

Isoveljeni sanoja lainaten ”Henun imperiumi kasvaa”… vähän vähemmän humoristisena todetusti ”Aamukahvilla-media laajenee ja monipuolistuu”. Se tuntuu hullulta ja siistiltä.

Toivon, että kuuntelijat löytävät linjoille, jotta shööööw saa jatkua.

Ensimmäiseen jaksoon pääset täältä (ja jos haluat kuulla myös lyhyen introjakson, niin sen löydät täältä.)

Tervetuloa kuuntelemaan!

– Henriikka

Kuvat: Lilli Salminen

Kun sormi menee (toisen ihmisen) suuhun

Uusi vuosi on startannut hyvin, mutta ei ihan täysissä järjissä. Olen löytänyt itseni koheltamassa tavallista useammin, aivoni ovat jotenkin lananneet perässä, olen toiminut tavallista hitaammin.

Tänään yritin vilkkuutta itseäni kyytiin linja-autoon heijastimella varustetulla bussikortilla ja kummastelin, kun bussi ei pysähtynyt. No, se olikin rekka. Kuski tervehti ohi ajaessaan iloisesti nauraen ja heitti loskat päälleni. Kumma, ettei halunnut minua kyytiin. Ajoi onnensa ohitse.

Viikonloppuna olin auttamassa ystävääni käytettynä löydetyn vitriinin haussa. Täyspuinen vitriini oli upea, mutta myös aivan hullun painava, minkä vuoksi kohtelias myyjä tuli kantoavuksi. Keski-ikäinen, ystävällinen mutta kovin hiljainen mieshenkilö lähti puhkuen ja puhallellen kantamaan vitriiniä samalta puolelta kuin minäkin, mutta vain toisesta kulmasta.

Pakettiautoon huonekalua nostaessamme korjasin käsieni asentoa ja yhtäkkiä löysin sormeni hänen suustaan. En todellakaan tiedä miten niin kävi. Repesin nauruun ja vedin jo vähän kuolaantuneen käteni pois. Mies oli kovin hämmentynyt ja lähti aika vikkelästi tapahtumapaikalta. Saipahan sentään  vitriinin kaupattua.

Nostaessamme samaista vitriiniä myöhemmin paikalleen, kyykkäsin selkä suorana niin kuin oikeaoppisessa kannossa kuuluu. Kuului uhkaava risahdus… farkkuni repesivät haaroista paljastaen iloiset alushousuni. Päätin, että vastedes on varmaan parempi pysyä vitriinistä kaukana.

Tänään palaveriin kävellessäni en tajunnut noin kilometriin, että sateenvarjoni on kääntynyt väärinpäin. Mahtoi olla näky, kun kävelin määrätietoisena, kiirehtivin askelin keskustan katuja ja keräsin vettä varjooni kuin valtavaan kulhoon. Alkuvuoden perusteella vaikuttaisi kyllä siltä, että näitä aivoja tulisi suojella vielä tavallista tarkemmin.

Onneksi on naurua, itselleen naurua ja elämälle nauruakin. Silloin ei haittaa, vaikka sormi menee suuhun, olisi sitten oma tei ei.

-Henriikka

Ps. Näissä kuvissa on Hietaniemen hallin Fat Ramenin tofukeitot. Niiiiiiiin hyvää.