Pyydä anteeks, ku oot munannäköinen.

6
–
Helsinki, muoti, ostokset

Minulla oli unelma. Ei kovin pitkäaikainen sellainen, mutta kelpo unelma kuitenkin. Maanantaina ilmestyivät Poola Katarynan facebook-sivulle uuden malliston vaatekappaleet. Vedenalaisen maailman inspiroima mallisto oli kaunis ja ylellinen, mutta turkoosinväriset lintuhousut nähdessäni en voinut enää keskittyä muihin vaatekappaleisiin. Yksinkertaisesti mielettömän kauniit. Ehkä kauneimmat housut, joita olen koskaan nähnyt.
Ja perjantaipäivän päätteeksi (ja siskoni Helsingin vierailun kunniaksi) talsimme Iso-Roobertinkadun OVVN-myymälään katsastamaan, tulisiko näistä tulevan kesän gallerian-näyttelyiden-avajaisten-pökät. Upouudet housut olivat nostettu ikkunaan ja sydämeni pamppaili yhä lujemmin.

Jouduin pettymään. Näytin housuissa munalta. Housut eivät olleet kropalleni lainkaan istuvat, olin totaalisen toopen näköinen. Tai oikeastaan sen näköinen, että olisin yrittänyt pukea jonkun toisen housut jalkaan. 
Tietenkin pyörin siinä aikani. Tiedättehän sen, kun huomaa ettei unelmien vaate olekaan itsensä päällä unelma ja ihan kuin sellainen kummallinen nykiminen, vötkistely ja vääntelehtiminen saisi vaatteen muuttavan muotoaan. Toivon, että housut vastaisivat monen päivän unelmointini tulosta, mutta lopputulos olikin kuin olikin vain muna.
Nielin pettymykseni, yritin muka kiitellä itseäni rahansäästöstä ja keskityin putiikin muihin tuotteisiin. Onneksi OVVN:llä tarjontaa riittää. Kaupan sisältö koostuu 10 nuoren suunnittelijan tuotteista ja tarjolla on uniikkeja vaatteita ja asusteita. Hypistelin ja ihastelin. Haldinin mustavalkoinen apinakuosi kutkutteli kesäksi ja Hankala näytti hyvältä mustavalkoisissa villa-asioissa. Myyjä oli mukava ja perjantaitunnelma korkealla.

Voi olla, että tällainen lähti mukaani. Tai sitten ei. 
Niille, jotka noista turkooseista housuista pitivät, tulisi seuraava neuvo:
Käykää koklaamassa ja ostakaa omaksi. Saan varmaan mielenrauhan vasta sitten, kun joku saa nuo täydelliset housut vaatekaappiinsa lemmikeiksi.
-Henriikka

Fair Trade Knitting – Reilun kaupan kutomista

16
–
muoti, oma tyyli
 
Olen ennenkin kirjoittanut yrityksestä nimeltä Wool and the Gang ja teen sen taas. En pääse yli siitä, miten sympaattinen konsepti tämä on. Eettistä, perinteistä, inspiroivaa, alkuperäistä, mutta kuitenkin täysin ajan hermolla. Wool and the Gang on ensimmäinen DIY-muotibrändi ja sen taustalla on rakkaus terapeuttiseen neulepuikkojen ääneen ja idea maailmanlaajuisen neuleperheen perustamisesta. 


”Make the world a more creative, communicative, caring and cosy place.”

Lankaa Wool and the Gang hankkii korkealta, 3500 metrin korkeudelta Perusta. Yrityksen mukaan paimenet nimeävät siellä lampaansa ja laiduntavat niitä suurilla aukiolla, samalla kun paikalliset neulojat kerivät pehmeää, kaunista villaa. Onnellisten lampaiden ja onnellisten kutojien keskuudesta nousee elinikäistä, kestävää muotia: villaa, alpakkaa ja puuvillaa. Näitä yhdistäen ja hyödyntäen Wool and the Gang tuo lankojensa kautta maailman ja ihmisen väliin jotain pehmeää, innovatiivista ja värikästä.

Wool and the Gangin päätuotteita ovat Do it yourself -paketit, jotka ovat ylellisiä pakkauksia sisältäen langat, ohjeet ja puikot haluttuun tuotteeseen. Laiskoille on kuitenkin valittavissa myös valmiita neuletuotteita ja näissä kuvissa minulla on päälläni juuri kaksi sellaista: ylemmissä kuvissa Rock Away -mekko ja alemmissa Coco Sailor -neulepaita. Odotan, että kesällä saan kulkea pelkässä mekossa ja yhdistää neuleen farkkusortseihin.

 
Tällainen blogiyhteistyö on enemmän kuin mieluisaa. Nämä ovat sellaisia vaatekappaleita, jotka tekevät maailmasta paremman. Ja ehdottomasti myös sellaisia yrityksiä. ’Eettisyys tyylistä tinkimättä’, siinä on monelle muullekin brändille pulma ratkottavaksi.
Mutta hei, etten pääsisi liian helpolla, niin otin myös neulehaasteen Wool and the Gangilta vastaan. Saatte myöhemmin nähdä kuvia, millaisen vaatekappaleen onnistuin omin pikkukätösin ähertämään.
Mitä parahinta torstaipäivää arvon leidit ja herrat. Muistakaa, että villa tutkitusti parantaa elämänlaatua.
Peace, 
Henriikka
Kuvat: maailman mukavin Eino Manner

Musta villakankainen kylpytakki

kommentoi
–
muoti

Pyöräilin eilen tuttuun tapaan kouluun Taideteollisen Korkeakoulun ohi, kunnes seinää vasten nojaili viikon inspiraatioihminen. Meinasin kääntyä U-käännöksen vauhdissa, mutta nanosekunnissa tajusin sen mahdollisesti herättävän kummastuneita katseita tässä henkilössä. Kadulla kun ei siinä hetkessä näkynyt ketään muita. Ja minä olisin tehnyt U-käännöksen, tuijottanut hetkosen ja tehnyt jälleen äkkikäännöksen? Sitten poistunut paikalta? Olisin toki voinut pysähtyä ja kehua tyyliä, kysyä mistä nainen on hankkinut takkinsa. Mutta eihän sellainen ole vaihtoehto. Eihän sellainen sovi. 

Eilisen muusani asu koostui tasan kahdesta asiasta: mustasta, kylpytakkimaisesta villakangastakista ja mustasta piposta. That’s it. Taisi hänellä olla kengätkin, mutta niihin en edes kiinnittänyt huomiota. Ja minä, joka kaikista vähiten kannan ylläni mustaa, olin aivan lumoutunut tuosta yksinkertaisesta kokonaisuudesta. Voi olla, että muusani ulkoinen habitus oli jollain lailla spesiaali, mutta hän kuitenkin sai minut vakuutetuksi siitä, että musta peruspipo+musta pitkä takki on maailmankaikkeuden toimivin yhdistelmä.

Ja jotta uskotte intoni todeksi, keräsin vielä kollaasikuvankin mahdollisista vaatekappaleista tähän kahden vaatekappaleen tyyliin:

Takit (ylhäältä alas)
– Nowhere, Myth Coat
– Hubert, Carpet Coat Black
– ASOS, Oversize Pocket Belted Coat

Pipot (ylhäältä alas)
– Costo, Wipi Black
– Ponke’s, Life Extension logo black
– Ksbsport

Täytyy myöntää, että tämän asian kanssa olen ajastani myöhässä. Kesä on tulossa ja minä haaveilen villakangastakista. Tuollaiset takit olivat talvella kovaa huutoa ja olen muotimaailman hitain lurjus. Vieläköhän jostain alerekistä löytyisi minulle yksi? Vinkkailla saa. 
-Henriikka
1 … 619 620 621 622 623 624 625 … 818