Kerään kevättä iholle farmareiden polvissa ammottavien reikien kautta. Kerään kevättä iholle housujen punteista ja siksi käärinkin ne yhtä taitosta korkeammalle kuin tavallisesti. Kerään kevättä iholle paidan kauluksesta ja siksi jätän viimeisen napin napittamatta. Vajaa kuukausi sitten kirjoitin, kuinka en ole vielä saanut tarpeeksi talvesta. Äkkiäkös se ihmisen mieli muuttuu.
Tänään oli hyytävä ilma, kuin Mörkö olisi saapunut Muumilaaksoon. Ei auttanut kuin kääriytyi trenssiin ja hytistä. Alkuviikosta ihoa kuitenkin hellittiin, kun aurinko vihdoin paistoi uskottavasti. Terminen kevät alkoi Helsingissä. Puin risat farkut ja ruudullisen takin ja vedin viininpunaisen pipon kiharapilven päälle. Täydellisen lunkki asu kevään vastaanotolle.
Huhtikuussa ei ole aikaa millekään, mutta onneksi kevään tekemiseen ei tarvita kuin uudet aurinkolasit. Jos sitäkään. Ja ne löytyivät jo viime viikonloppuna jäähallin kirpputorilta: kissamaiset, kivat. Ehkä kevään tekemistä nopeuttaisi kuitenkin blenderillä itsesekoitetut smoothiet, kirkkaanväriset sukat (jotka pilkottavat liian lyhyiden lahkeiden alta) ja polkupyörän kevätremontti. Paljonkaan en pysty punaiselle mummopyörälleni tekemään, mutta ehkä voisin muka olla kiillottavinaan sitä?
Aurinko, jää ikuisiksi ajoiksi. Tai vähintään lokakuun puoleen väliin. Tulvi ovista ja ikkunoista, kasvata ystävieni kotikutoiset yrttipuutarhat kaikkeen kukoistukseensa ja kuivata kotikatu kokonaan.
Ja kun lakaisukoneet ahkeroi,
pian ei tarvitse enää kuulla soran aiheuttamaa,
epämiellyttävää ääntä korkojen alla.
Henriikka
