Nyt paljastan suuren salaisuuden: Poistun huomenna maasta ja lennän kauas Tansaniaan. Sydämeni on tällä hetkellä varmasti sellainen sarjakuvamainen, pelkistetty ja vaaleanpunainen, ja se hakkaa lujempaa kuin pitkään aikaan. Olenkin kertonut, että pikkusiskoni on asunut syksyn Tansaniassa, ja reilu kuukausi sitten sinne lensi myös toinen isoveljistäni. Molemmat ovat tehneet vapaaehtoistöitä Mafingan orpokodilla. Voi, kuinka heitä ikävöinkään.

Jo heti syksyn alussa suunnittelimme loppuperheen kanssa, josko suuntaisimme perään ennen joulua. Asiat loksahtelivat paikalleen, ja nyt olemme siinä pisteessä, että minä, toinen isoveikka sekä äiti ja isä nousemme huomenna puolen päivän aikoihin yläilmoihin ja lennämme Dar es Salamiin. Olen ihan häkeltynyt ja innoissani. Olen odottanut tätä niin paljon. Tiedän, että Roosaliina ja Oskari ovat suunnitelleet ohjelmamme paikan päällä jo valmiiksi, ja vajaa kaksi viikkoa reissaamme autolla ympäri maata. Näemme varmasti arkea orpokodilla (ylläolevassa kuvassa siskoni ja orpokodin muksuja), ja sen lisäksi safarimaisemaa, villieläimiä, pitkiä rantoja ja paikallista elämää.

Tämä syksy on ollut ihmeellistä aikaa matkustuksen kannalta, ja ennen uutta vuotta matkustamme Jannen kanssa vielä muualle kauas, mutta on se vaatinutkin työntekoa ja säästämistä opiskelun ohella. Ja vähän tuuria. Nyt on kouluhommat siinä kuosissa, että voin keskittyä reissuun ja elämään valtameren tuolla puolen. Tansaniassa on sadekausi, mutta auringon sijasta kaipaankin enemmän paikallisen arjen näkemistä, ja tietenkin siskoa ja veikkaa. Näistä tulee varmasti niitä päiviä, joita sitten mummona muistelee. Ja Tansaniassa puhutaan swahilia, joten Leijonakuninkaasta olen oppinut jo ne tärkeimmät termit käyttööni.

Palaan Suomeen 8.joulukuuta, ja yritän laittaa kuulumisia myös matkan varrelta. Olen kuitenkin kirjoittanut jo nyt valmiiksi juttuja, jotka ajastan näkymään näiden muutaman viikon ajaksi, hiljaista ei siis tule olemaan. Ja joulukuun alussa olisi sitten luvassa useita, useita kuvia Afrikan mantereelta.

“Why do you go away? So that you can come back. So that you can see the place you came from with new eyes and extra colors. And the people there see you differently, too. Coming back to where you started is not the same as never leaving.”
― Terry Pratchett, A Hat Full of Sky (Discworld, #32)