Kahvallinen suorakulmion muotoinen kuljetus- ja säilytyslaukku

32
–
muoti, oma tyyli
Kohutun punaisten nahkatakkien väittelyn toinen puolisko olisi nyt tässä, yhdisteltynä tuplafarkkuun. Moni teistä oli silloin taannoin väittelyn aikaan sitä mieltä, että tämä takki on nähnyt parhaat päivänsä ja saa lähteä vaatekaapistani. Nyt kuitenkin muutamien käyttökertojen jälkeen alan olla vahvasti eri mieltä: minusta tämä takki on kiva. Ehkä punainen säkkitakkini saakin sitten lähteä, ja tämä jäädä. Vasta-argumentteja saa esittää än yy tee nyt!
Asun kutkuttavin juttu oli kuitenkin uusi ruskea salkku, joka löytyi Hakaniemen Fidasta. Kyllä kelpaa kanniskella omaisuuttaan tuollaisessa ajanmuokkaamassa nahkasalkussa. 

Tässä asussa viihdyin. Se oli aika tavallinen ja rento, muttei kuitenkaan pulsu. Olen jäänyt useasti itselleni kiinni itseteosta tänäkin syksynä, kun päädyn laittamaan päälleni pelkkiä säkkejä. Pidän niistä, mutta rajansa kaikella. Tässä asussa tuli olo, että voi olla rento olematta löysä. Ja vaikka sekä paita, että farkut olivatkin denimiä, niin haalari-efekti estettiin kahdella eri sävyisellä kankaalla. 
Pään päälle kiepautin vara-aivot. Nuttura syntyi ilman hiusdonitsia, pelkällä tupeerauksella. Kun nukuin nutturan kanssa yön yli, niin turha liimamaisuus katosi ja kampauksesta tuli vähän rennompi. Alan kai vähitellen ymmärtää, mitä tarkoitetaan kun kaikkialla käytetään sanaa ”casual”.

Asukuvat ovat tämän blogin pohja. Toivottavasti ne miellyttävät 
ja ainakin joskus inspiroivat edes pikkuisen. 
Kivaa keskiviikkoiltaa muuserot.
Henriikka

nahkatakki, farkkupaita, salkku/second hand, kauluhuivi/H&M, farkut/Levi’s, kengät/Vagabond

Oh-oh-oh-oh-oh. Let’s take his leather pants!

19
–
muoti
Mulla on ollut haave nahkahousuista. Eikä tavallisista farkkumallisista, tiukoista nahkahousuista, vaan löysemmistä yksilöistä. Kaupat ovat pullollaan nahkalegginssien kaltaisia ihonmyötäisiä housuja, mutta harvemmalle ovat jääneet ”verkkarityyliset” mallit. Tavoitteena on löytää housut, jotka eivät kuitenkaan rentoudessaan menetä tyylikkyyttään, vaan ovat nimenomaan myös asialliset ja jopa klassisentuntuiset. 
Tämänhetkisissä duuneissani olen vapaa pistämään päälle mitä haluan: retro-villapaitoja, löysiä ja reikäisiä farkkuja, pipoja, kuviollisia sukkahousuja… Tiedän kuitenkin, että elämässä on koko ajan tilanteita, jolloin edustaa mieluummin uskottavana aikuisena kuin vaarin vanhoissa farmareissa kulkevana, syvimmän luonteensa löytäneenä hipsterinä. Nahkahousujen kriteerinä olisi, että ne sopisivat molempiin tilanteisiin.

Lokakuun puolenvälin tienoilla ilmestyi Auroran blogiin kuvia juuri sellaisista pöksyistä, joita olin himotellut itselleni. Alkuperäisen tiedon mukaan housujen oli määrä saapua liikkeisiin viikolla 42. Ja arvaatteko? Soitin Helsingin molempiin liikkeisiin jokaikinen päivä, ellen sitten pamahtanut konkreettisesti paikalle. Saa nauraa. Joka tapauksessa luovutin, kun myyjät olivat joka kerta yhtä ihmeissään etsimästäni tuotteesta. 
Alkuviikosta sain kuulla, että vihdoin housut olivat rantautuneet Aleksanterinkadun liikkeeseen. Eilen jännityksestä hypellen hiivin H&M:n yläkertaan, Trend-osastolle. 179 euron hinta naputti takaraivossa, vaikka aitonahkaisista ja hyvinistuvista pöksyistä olisin valmis maksamaan suht suuriakin summia. Nappasin rekistä pöksyt ja suuntasin pukuhuoneeseen. Mutta kuinkas kuinkas? Näytin housut päälläni hoopolta. Kaiken tämän fiilistelyn jälkeen pöksyt saivatkin minut näyttämään epämääräisen moottoripyöräilijän ja hevarin sekoitukselta. Jalkani olivat kuin kaksi nahkakangas-palaan kiedottua palikkaa. Siinä meni se into sitten. 
Mutta mitä ovat sitten nämä täydelliset nahkahousu-kuvat tekstin ympärillä? Ne ovat toinen mahdollisuuteni. Mangon aitonahkaiset, porkkanamalliset pöksyt voivat toteuttaa haaveeni. Ongelmana on, ettei näitä ole vielä liikkeissäkään, eikä välttämättä ole tulevaisuudessakaan. 
Uskaltaisinko turvautua nettitilaukseen? Ja ennen kaikkea, onko tiukan budjetin hetkillä järkevää sijoittaa 109 euron pantseihin? Voinko luottaa valokuviin, joissa poseeraa itseäni kolme metriä pidempi ja metriä kaposempi malli-ihminen?
Henriikka
Kuvat: Mango

Hevoskuiskaaja

21
–
elämä, perhe
On mulla hassunhauska perhe. Tai oikeastaan kaksi. Toinen on alkuperäinen Kouvolasta ja toinen on Kangasalta. Toinen on se alkuperäinen, joka on joutunut kestämään minua suurimman osan elämästäni, ja toinen se, jonka sain ihanasti kaupan päälle Jannen mukana. ”Ohana on perhe – ja perhe on ketään ei jätetä yksin tai hylätä” -Lilo&Stich
Meillä on Kouvolan kotona aina puuhasteltu. On retkeilty, pyöräilty mummin ja vaarin mökille, samoiltu suolla etsimässä marjoja, käyty kävelyllä ja pelattu miljoonasti lautapelejä. Viime joululomalla käytiin vähän eräilemässä, ja ehkä joku muistaa myös legendaariset pääsiäispilkit. Mun ja isän pitkäaikainen suunnitelma oli kuitenkin ollut mennä yhdessä ratsastamaan, ja vihdoin saimme sen toteutettua.

En ollut koskaan ratsastunut. Suoraan sanoen olin pelännyt hevosia kuollakseni. Olin juuri sellainen, joka kuvittelee sarjakuvatilanteen siitä, kuinka polle potkaisee hevosenkengän kuvan otsaan ja lennän miljoonien kilometrien päähän. Mutta peloistahan pitää ottaa yliote, niinpä tarrasin suitsiin (onko ne suitset?) ja ponkaisin selkään. Ensimmäiset 5 minuuttia hevonen seisoi paikallaan, enkä saanut sitä liikkeelle. Onneksi isä puhuu hevostenkieltä ja lopputunnista väänsin kehää hyväntuulisena.

Mitäs pidätte hevostyylistä? Jannen ja mun mätsäävät anorakit ovat se kliimaksi, 
johon nyt kannattaa tarttua. Ja ehkä tuo hevonenkin sopisi mun tyyliin?
Aion ehdottomasti mennä toistekin. Musta tuntuu, että hevosilla ja 
mulla on vielä paljon jaettavaa toisillemme.
Henriikka
1 … 656 657 658 659 660 661 662 … 818