Blogin nimestä huolimatta olen saitin kuvissa aika vähän aamukahvilla, noin niinku konkreettisesti. Vaikka nimi viittaakin pääasiassa letkeän tunnelman hakemiseen (plus tietysti suodatinkahvin ylistykseen), niin päätinpä kerrankin kuvata muutamia kuvia aamutuimaan. Ja oikeasti aamulla, 07.00-08.15 välisenä aikana tänä viileänä keskiviikko-päivänä.
Rakastan pitkiä aamuja. Sellaisia, jolloin päivän voi aloittaa rauhassa ja hätiköimättä. Heräämisen jälkeen olen usein kiukkuinen, ärsyyntynyt mutrusuu puolisen tuntia (tätä ilmiötä kutsutaan meillä ”aamu-möröksi”), mutta sen jälkeen alkaa onni ja autuus. Ehkä puoli tuntia ei noin 16 valveillaolo-tunnista haittaa. Olen kuitenkin harkinnut jopa sellaista kohuttua kirkasvalolamppua, että voisin korvata ne puoli tuntiakin. D-vitamiiniin olin turvannut, mutta eihän siihenkään uusimpien uutisten mukaan voi luottaa.
Aamupala – päivän paras ateria. Suosikkiherkut kahvi ja avokado-ruisleipä ovat niin luksusta, että arkiaamupalakin tuntuu taivaalta. Pitäisi ehkä tehdä itselleen sääntö, että avokadoa saa syödä vain joka toinen päivä -näin hyvän olon tunne olisi avis-päivini kahta korkeammalla.
Koulun pitkäjänteistä ja tavoitteellista projektityöskentelyä piti tasapainottaa rennolla pukeutumisella.
Jackpot lähetti muutama viikko sitten minulle sulkakuvioisen T-paidan ja täytyy sanoa, että se tuntui nappivalinnalta tähän koulupäivään: rento ja yksinkertainen. Ei liian huomiotaherättävä. Sellainen työlään koulupäivän turvapaita, jonka päälle voi kiskaista lämpöisen villatakin.
Aurinko nousi ja aamumörkö oli tipotiessään. Kukkakaupan kautta kulkenut Janne koristeli olohuoneen oranssinkeltaisilla kukilla eilisiltana ja tänä aamuna nuput olivat auenneet kukkaan. Voivoi, mitä romantiikan römpömpömpöö. Kello 08.15 lähti bussini kohti koulunpenkkiä ja nappasin reppuun postiluukusta kolahtaneen uusimman Frankie-lehden. Se on sellainen bussimatkan piristäjä, että tekisi mieli kulkea kouluun ja takaisin tuplamatka. Austarialiasta asti en ole vielä raaskinut lehteä tilata, mutta tilaan aina lehden toisinaan, kun ne menevät
lehden nettikaupassa alennukseen. Frankie-haukka.
Ja ettette jäisi vääriin luuloihin, niin aamuni eivät ole aina näin ihania. Suodatan täältä tietysti ällöttävän hampaiden pesun ja mustat silmäkulmarähmät, jotka jäävät ripsivärien jäännöksinä (sori pojat, ette ehkä ymmärrä tätä).
Kiitos erittäin paljon kaikista Lontoo-vinkeistä. Fileissäni luin juttuja ja matkatunnelma vaan kasvaa kohti taivasta. Huikeeta. Palataan tutkalle!
-Henriikka
