Koruja Suomesta ja Islannista

24
–
asusteet, korut, taide

Hanasaari oli minulle tuntematon paikka, kunnes viime viikolla lähdin käymään erään korunäyttelyn avajaisissa. Hanasaaressa, Helsingin ja Espoon rajalla, sijaitsee suomalais-ruotsalainen kulttuurikeskus. Idyllisellä merenrantapaikalla sijaitseva keskus tuntuu sijaitsevan kaukana kaupungin hälystä, vaikka todellisuudessa tie kulkee aivan saaren vierestä.
Hanasaaren galleriatilat sijaitsevat keskuksen toisessa kerroksessa. Mielenkiintoni heräsi, kun kuulin islantilais-suomalaisesta nykykorunäyttelystä. Islanti on aina ollut minulle sellainen unelma. Paikka johon vielä joskus pääsen samoilemaan ja rauhoittumaan, ja itse asiassa olen huomannut useiden suomalaisten kokevan sielunyhteyttä sinne suuntaan. Nykykorunäyttelyn lisäksi Hanasaaressa on käynnissä samanaikaisesti myös Islantia koskeva valokuvanäyttely.

Tähän käynnissä olevaan näyttelyyn islantilaiset ja suomalaiset taiteilijat yhdistivät voimansa ja syntyi näyttely, jonka islantilaista nimeä en osaa näillä näppäimillä kirjoittaa. Eikun eikun copypastella onnistuu: láð og lögur. Kauniita, persoonallisia koruja, joissa yhdistyvät luonto, materiaalien omaperäiset valinnat ja käyttökorujen äärirajat.
Sain luvan kokeilla näyttelyn koruista muutamia ylleni, vau. Sattumalta valitsemani korut olivat molemmat islantilaisten taiteilijoiden. Miltä näyttävät ruohosormukset (Hafsteinn Júlíusson) ja massiivinen hopeakoru (Guðbjörg Kristín Ingvarsdóttir)? 

Ottaisin ruohokorut mielelläni arkikäyttööni, kun taas hopeakorussa 
tepastelisin mielelläni naimisiin, jos en sitä päivää olisi jo elämässäni elänyt.
-Henriikka

Lontoo: Notting hill

19
–
matkustus

Hyvää huomenta, väki siellä kahvikuppien ääressä. Aloitin eilen Lontoon kuvien purkamisen ja ensimmäinen pikkuinen satsi olisi nyt tässä. Reissuni oli lyhyenlainen ja vaikka se oli ensi kertani kyseisessä suurkaupungissa, en tainnut mennä aivan sääntöjen mukaan: en nähnyt Big Beniä, London Bridgeä, Thamesia, enkä käynyt yhdessäkään museossa (Tatekin sulkeutui aivan liian aikaisin). Mitä? En ymmärrä kuinka saatoin välttää nämä kaikki, mutta askeleeni kulkivat keskustasta aina vähän poispäin. Urbaania kuljeskelua -sitä matkani oli parhaimmillaan. Ensi kerralla panostan sitten kunnolla.

Notting hilliin suuntasin kauniina sunnuntai-iltapäivänä. Notting hillin kuuluisa Portobello Market oli parhaat hetkensä nähnyt jo lauantaina, mutta oli mukava vain haahuilla ja katsella kauniita rakennuksia. Jos kaikki perinteinen jäikin näkemättä, niin ainakin arkkitehtuuria hämmästelin kahta kovemmin. Nyt tiedän, mistä Play Mobil -talot ovat saaneet inspiraationsa.
Tämän ylläolevan kolmikon yllätin kuvapyynnölläni. He näyttivät niin herttaisilta ja toisiinsa mätsääviltä, että heidät oli pakko ikuistaa muistikortille. Kuinka hyvältä näyttääkään tuo turkoosi+leopardi+burberry-yhdistelmä, ja oikeanpuoleisen kaverin vaaleanruskea nahkatakki.

Lisää fiiliskuvia olisi lähipäivinä tarjolla, toivottavasti kelpaa.
Perjantaipäivä ainakin kelpaa, voiton puolella mennään.
Huomenna suuntaan rakkaan ystävän häihin kauas pohjoiseen. Noh, Ouluun. 
Olen ollut depiksessä tämän laskevan pimeyden vuoksi. En tosin muuten, mutta asukuvien nappaaminen on niin vaikeaa. Mutta aion nyt viikonloppuna skarpata, jotta pääsen takaisin ruotuun. 
-Henriikka

Loppuviikon vinkki: Lumoan -Pop up Shop

11
–
asusteet, muoti
Nyt olisi pikainen pikkuputiikin vinkki loppuviikolle. LUMOAN on majoittunut Helsingin keskustan Lasipalatsin rakennukseen täksi viikoksi. Lasipalatsissahan on kaksi Pop up -tilaa, joiden sisältö vaihtuu tiuhaan tahtiin. 5.-11.marraskuuta liiketila on täynnä kauniita sävyjä, kuparia ja hopeaa sekä runomaisia, pitsikauluksisia tunikoita. Sekä ystävällistä asiakaspalvelua. Vaikka usein huudankin vahvasti räikeiden värien, retroprinttien ja maksimaalisten korujen nimeen, on tässä brändissä kuitenkin jotain koukuttavaa: Lumoan avulla minusta kuoriutuu se pöytälaatikkorunoilija, joka puskee esiin aika ajoin.

Lumoan tuotevalikoimaan kuuluu pääasiassa korut ja mekot. Pohjana kotimaiselle yritykselle olivat kuitenkin korut, jotka asiakkaat voivat suunnitella haluamallaan tekstillä. Nimikorut ovat kokeneet paluun trendien aallonharjalle, ja itsekin voisin kuvitella kantavani nimeäni hopeisessa tai kuparisessa metallilaatassa. En tosin huolisi mitään pikkusirpulaa, mutta joukossa onkin sekä siroja sekä massiivisia yksilöitä. Korujen jälkeen tuotevalikoimaan lisättiin vintagehenkisiä tunikamekot.

Kaupassa on koko viikon ajan Lumoan ystävämyynti. Tunikat ovat vähintään -50 % alennuksessa ja korut jopa -20 % ovh:sta. Tunikamalleja on muutamia, ja värejä monia monia monia. Murrettu värimaailma on kaunis. Mustaa lukuunottamatta jokaisen värin kohdalla jouduin pohtimaan, että mikähän tämä väri oikeastaan on. Itse ihastuin eniten sinapinkeltaiseen ja tummansiniseen. Kaulusmalleista omimmalta tuntui ehdottomasti ”perinteiset kaksiosaiset kaulukset”.

Kaikille pöytälaatikkokirjoittelijoille ja vintage-ihastelijoille suosittelisin tätä puljua. Miksei muillekin, sillä esimerkiksi musta tunika sopii varmasti jokaikiselle. Erityiskohderyhmäksi nostaisin raskaanaolevat naiset: itse päätin, että aion viettää mahdollisia tulevia mahapäiviäni tällaisessa tunikassa sitten joskus.

Valitettavasti kakku ja muffet ovat varmaankin jo loppuneet, 
mutta voittehan salakuljettaa omat eväät.
Henriikka 
1 … 657 658 659 660 661 662 663 … 818