Lupasin jo kauan, kauan aikaa sitten paljastaa teille astiakaappiemme sisältöä. Nyt se aika sitten koittaa, ja on luvassa juttu astioistamme. Onneksemme omistamme suhteellisen suuren keittiön ja kaappitilaa, joten karsimista ei ole tarvinnut tehdä paljon. Onneksi ja onneksi, mutta rakastan astioita. Välillä ehkä liikaakin. Kaupunkikierroksen huippuhetki on käydä hipelöimässä matalia teekuppeja Marimekon liikkeessä tai tsekata Iittalan myynnistä poistuvat tuotteet. Keksisin joka viikko uuden sarjan, jota kerätä (ei ei, en kuitenkaan toteuta kuin muutamia).
Mukit ovat ehdottomia lemppareitani. Jotenkin ne vetoavat. Juon yleensä maitoni ja mehunikin mukista, se tuntuu turvallisemmalta. Jos saisin jättää kaappeihimme vain yhtiä astioita, niin ne olisivat ehdottomasti mukeja. Elämä on kuitenkin helpompaa hieman varioidulla varastolla ja tässä seuraavaksi yksitellen lähes kaikki käyttöastiamme.
 |
| Marimekon Oiva-sarja. Silkkaa täydellisyyttä. Simppeli muotoilu ja somat puuyksityiskohdat kruunaavat koko jutun. Pyöreänmuotoiset jälkiruokalautaset ovat sopivan matalareunaisia ja toimivat monessa. Teepannu on häälahja ystäviltämme ja se saa miettimään, miksemme juo teetä enemmän? Kuvassa olevien astioiden lisäksi meiltä löytyy Oiva-patakin, sen unohdin kuvata tyystin. |
 |
| Vihreät ja keltaiset Marimekon Oiva-kulhot. Värit näyttävät luonnossa tosin kirkkaammilta. Sopivat hyvin aamupala-muroille tai salaattikulhoksi, pienenpi okran värinen on omiaan rahkan ja jäätelön kanssa. Viekussa on ystävältä lahjaksi saatu yksinäinen mukivanhus, josta hörpin kahvini, kun Janne on keikkareissuilla. |
 |
| Oiva-sarjan lisäksi toinen tehokokoelma ovat Iittalan Teemat valkoisina ja ruskeina. Muutama vihreä mukikin on löytynyt kouluni vierestä sijaitsevasta Iittalan Outletistä. Syvät lautaset ovat vakiokäytössämme salaateille ja tomaattikeitolla, mukeja taas fanitamme niiden jämäkkyyden vuoksi: Teeman ja Kokon välillä käytävä taisto oli helppo, sillä Kokon kupit keikkaavan helpommin. |
 |
| Tämän kuvan astiat ovat harvemmassa käytössä arjessa, mutta piristävät kattauksia juhlahetkinä. Marimekon pienen Mariskoolin sain 18-vuotislahjaksi, sehän on aikuisuuden merkki. Lasiset jälkiruokakulhot ja sinapinväriset lautaset ovat hankittu kirpputoreilta. |
 |
| Satumetsä ja Taika: uskolliset kaakao- ja teemukimme, sekä totta kai kahvimukit silloin, kuin silmät aukeaa vasta neljännellä desillä. Janneen tutustuessani olin saanut lahjaksi Satumetsää, kun hänelle taas oli kertynyt Taikaa. Eivät nämä parahimmin mätsää yhteen, mutta meidän keittiössä se ei olekaan niin justiinsa. |
 |
| Sagaformin Spektra-viinilaseista olenkin hehkuttanut jo useaan otteeseen. Edelleen hurraan niiden puolesta! Lisäksi lasipuolelle on valikoitunut Ikean mahtipontiset lasit kuumien kesäpäivien cola-laseja varten, sekä muutamat matalammat kirpputoreilta. Laseissakin itselleni tärkeää on tukeva pohja, siitä syystä etummaisina olevat konjakkilasit ovat ainakin toimivat. |
 |
| Viimeisinä muttei vähäisinä kaikki yksinäiset yksilöt, joita ei syystä tai toisesta olla viskattu menemään (niiden kaikkien 12-vuotis-synttärilahjojen mukana). Muumimukeista en ole koskaan välittänyt erityisen kummasti, jollain lailla nuo kolme kuitenkin viehättävät. ”Ilman sinua olen lyijyä” -mukit ovat lahjana ihanalta Hennalta, häävalssista muistuttamassa. Indiskan jättikokoiset mukit ovat tupaantuliaislahja ja niitä toivottavasti haalin vielä tulevaisuudessa lisää. Ainoa täysin yksinäinen on Jannen ensimmäinen muki omaan talouteen. Se on muotoilultaan ja kuvitukseltaan kerrassaan upea kokonaisuus. Eihän taidetta heitetä pois. |
Olen pohtinut paljon muotoilun ja astioiden merkitystä suomalaisille. Olen useammissa tupareissa kuullut lauseen ”nyt mulla on vasta nää Ikean astiat, mutta tarkoitus on panostaa kyllä myöhemmin ja ostaa Iittalaa”. Ja tämä ei ole tullut ainoastaan itsetiedostavien, trenditietoisten naisten, vaan myös esimerkiksi erään poikaboksi-miehen suusta. Ja kaikki huonekalut olivat ostettu halpoina, eikä se häntä häirinnyt. Jollain tavalla astioiden laatu on Suomessa tärkeää. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin, mutta jollain kummallisella tavalla kuitenkin ne kotimaiset keittiönkaapit täyttyvät laatuastioista, vaikka kaikki muu talouteen olisi hankittu halpahalleista.
Henriikka
