Viime viikonloppu ja tämän viikon ensimmäiset päivät menivät letkeästi Kouvolassa. Teimme Roosaliinan kanssa suunnattomat suunnitelmat siitä, mitä nämä muutamat päivät pitäisivät sisällään: vaarilla käynti, kynsien lakkaus, sauna, leffailta, leivontaa, hedelmäsalaattia, shopbailukierros, erikoiskahveille keskustaan.. ja tietenkin myös kirpputorikierros. Kylähullu, Femma ja Fida, ette petä koskaan. Paitsi Femma joskus. Niin kuin tällä kertaa. Tsemppaa vähän.
Kouvolassa tekee mieli aina rentoilla. Ei mitään puristavaa tai korkeita koroja (voin kuvitella kuinka moni mietti juuri, että käytänkö muka koskaan sellaisia), vaan boogie-releitä. Sukkahousut ja tummansiniset farkut sopivat tähän muottiin, kuin myös harmaa lötköneule. Epämääräisen hiuspäivän pelastus on hiusten harjaaminen toiselle puolelle. Olen kyllä iloinen, että vaikka välillä kaipaankin skarppia polkkaa, niin voin viettää kesääni leijonanharjassa. Huulten maalaaminen oransseiksi vei tietenkin huomion siitä, mikä ei ole aivan viimeisen päälle laitettu. Eikö ole toimiva taktiikka?
Roosaliinan kuljeskeli maanantaipäivän vaaleansinisessä kauluspaidassaan, joka on itse asiassa haalittu miesten osastolta pari kesää sitten. Aikamoinen väriero oli nähtävissä, kun kuljin tuollaisen papunaaman vieressä: Kreikan aurinko teki tehtävänsä muutama viikko sitten. Sieltä tuliaisena tulivat myös korkkikorvikset. Pakko vielä lisätä loppuun muutama hiuskuva. Mielestäni siskoni hiukset ovat nyt vallan täydelliset. Suosittelen tulostamaan kuvan malliksi ja menemään saman tien kampaajalle, jos täydellistä kesäväriä halajaa.
Kylähullusta (Kylähullu =Kylähullu kirpputori Kouvolan kävelykadun päässä) löysin itselleni kahdelle eurolla puna-valkoraitaisen repun, pyöreän tarjottimen kahdella, ja Roosaliina kakkosella myöskin käsittämättömän siistin Karhun villiksen. Tein ehkä elämäni jaloimman teon, kun en käynyt taistelemaan siitä. Olin yllättynyt itsekin, kuinka ihastuttavan jalomielinen olin. Katkeruus on tietenkin se karvainen jälkimaku, mutta siinä kirpputorin käytävällä sopu ja luovuttaminen tuntui hyvältä ajatukselta.
Fidalta nappasin matkaani kaksi juttua: löysät, vaaleat sortsit kahdella ja puolella eukilla, sekä armeijan vanhan takin kolmella. Ehkä pätkäisen sortsit polvihousuista mineiksi, ehkä jätän tuollaisiksi. Roosaliina jäi tyhjin käsin, mutta minun tulkintani mukaan hänen autuaan hymynsä taakse kätkeytyi se, että Karhun villis oli täyttänyt kaikki hänen materialistiset tarpeensa.
Miksi, oi miksi olin jalo?
Henriikka
