Seuraavissa kuvissa näette Monkin kerrassaan mahtavan huivin. Miten mainio idea, ainakin teoriassa, että huivissa on karvahuppu. Nyt hupun saa mihin takkiin tahtoo ja jos siihen kyllästyy, ei sitä tarvitse leikkailla ja ommella takistaan irti. Ihastuin nettikuvien perusteella huiviin perusteellisesti ja oh oh, sen iglu-tunnelma kolahtaa kovaa.
Syksyni ja talveni vaatetukseen kuuluu olennaisesti piiloutuminen: isot huput, turvaneuleet, viitat ja suuret takit. Pimeyden lisääntyessä sitä tarvitsee enemmän materiaaleja johon kietoutui ja enemmän piiloja, jonne sujahtaa surun hiipiessä puseroon. Kehuin viime jutussani jättikokoista neulettani, jonka saa tarvittaessa muutettua vaikka teltaksi. Kommenttilootaan sain kommentin:
”No telttaretket on ihan jees mut miks sen täytyy olla joukkueteltta???”
Tässä huppuhuivissa ja edellisen jutun sinisessä neuleessa on jotakin samaa. Piiloutumisen mahdollisuus ja yritys hakea turvaa jostain pehmeästä ja lämpöisestä.
Inhimillinen luontoni sai tahtonsa läpi: Jannen palkkapäivän saapuessa Aleksanterinkadun Monki-liikkeestä löytyi aarre eräälle suojapaikkaa kaipaavalle. Nyt niitä kylmänkylmiä säitä odotellessa ja sitä melankolianriemua, joka työntää luonnostaan minut huppuni suojiin. Oijoijoi aijon viettää hupussani tunteja ja päiviä, ellen jopa viikkoja. Kiitos siis muusikon palkoille ja koko bändille, että elätätte pinnalliset haaveeni ja unelmani.
Arvatkaa muuten! Olen Tiimarissa jouluapulaisena ja kerrassaan piristävää, että meidän myyjien on pukeuduttava nyt Halloweenin aikana vaikka minkälaisiin asuihin. Eilen oli esimerkiksi noita, viikatemies ja merirosvo. Huomenna ajattelin olla vanki. Ihana Tiimari.
Henriikka
Kuvat: Monki
