Ah, kuinka ylelliseltä tuntuukaan aloittaa päivä macaron-leivoksilla, tummalla suklaalla ja mustalla kahvilla. Siitäkin huolimatta, että herkut ovat työkeikan kahvipöydän jämiä. Siitäkin huolimatta, että näitä herkutellaan ilmaispöydän ääressä, ilmaistuolilla istuen. Ehkä se juurikin tekee tästä niin ylellistä: Tämä on harvinaista herkkua, eikä itsestäänselvyys. Ja rehellisesti sanottuna nämä olivat myös elämäni ensimmäiset macaronit. Maistuivat taivaalta.

Glamourin jatkeena toimi mekkopäivä: virkattu korallinvärisen paidan alla on maalitahroin koristeltu mekko, jonka löysin eräästä pikkukaupasta reissatessani Taiwanissa. Virkattu paita on kirpputorilöytö, kuten myös vaaleanruskea laatikkomallinen takki. Kaulassa roikkuu Gina Tricotin kellokoru, joka on, uskokaa tai älkää, pysynyt täydellisesti ajassaan jo puolisen vuotta. Ja vihdoin sain jalkaani myös ruskeat nahkasaappani, jotka olivat kaivanneet lankkausta viimeiset kolme kuukautta.

Tavaroita kannoin muovikassin sijasta paperikassissa: Ehkä juuri tälläinen on sitä arjen glamouria, miltei kuninkaallista. Onko teillä ollut lähipäivinä arjen ylellisyyttä, pikkuisia herkkuhetkiä?

Henriikka

Mitä ihmettä mä hekotan ja vääntelehdin? Tarkoitus oli esitellä kirpputorilta löydetty vene-villapaita, mutta tuossa edellisessä kuvassa näkyy miltei pelkkää mustaa. Ja valkoiset etuhampaat. Tampereen Kyttälän kirppikseltä löytyi kahdella eurolla ja kahdellakymmenellä sentillä mukava valkoinen villis. Tykkään kovasti laivoista, purjehtimisesta ja merestä (merestä vain kun paistaa aurinko), ja lähiaikoina olen havitellut myös antiikkiliikkeiden pienoismalleja. Verrattuna tähän parin euron rutkuun, ne pulloihin sullotut veneet on kuitenkin hitusen tyyriitä, ja siksipä porskutan nyt vene ainoastaan paidassani.

Ja mikä virhe olikaan laittaa ruskeat sukat ja mustat pöksyt? Olenpa minäkin muotibloggaaja. Erheitä sattuu, oppikaamme niistä. Vai onko mielestänne karsean näköistä? Tarkoituksenani tuolla kuvalla oli kuitenkin esitellä kengät. Elelemme nimittäin syksyn vimosia päiviä, jolloin tuollaisia heppoisia, kevyitä kenkiä voi käyttää. Kulahtaneet siniset kirppikseltä löydetyt kengät sulattivat sydämeni viime kesänä, enkä ole ollut aikeissa niistä luopua. Meri-teemaisesti laitoin vielä itsetekemät nappikorvikset korvaan: Olenko ainut daiju, joka jotenkin yhdistää napit ja merimiehet?

Minulla on täällä vieraita kylässä, siskoni ja ystäväni. Siksipä en tuhlaa enempää aikaa nördäilyyn. Viettäkää kiva päivä ja eläkää ihmisiksi.

Henriikka