Syksyinen minimatkamme Ruotsiin kera Hannan ja Villen oli vallan onnistunut. Otimme siis Sokoksen 3+1-päiviltä saamastamme alennuskupongista vaarin ja purjehdimme, jos sitä siksi voi sanoa, Viking Linella meren yli rakkaan naapurimaamme satamaan. Päivä Tukholmassa -risteilyt ovat aina olleet sopivan koomisia ja helppoja tapoja lähteä vähän irrottelemaan arjesta, ja kavereitten kanssa sitä viihtyy hyvin vaikka tylsässä ja juopuneiden ihmisten täyttämässä paatissa. Sitä paitsi lasten teema oli tällä kertaa smurffit ja sehän vasta olikin piristävää, kun kaikkien halukkaiden (=kaikkien) lasten kasvot maalattiin turkooseiksi ja kaiken kruunasi valkoinen smurffilakki. Näitä olioita siellä sitten harhaili kymmenittäin. Ellei sadottain.
Tukholma on yksi ehdottomista suosikkikaupungeistani. Tällä kertaa juhlistin tätä ilon päivää H&M:n lastenosastolta ilolla ja riemulla ostamallani heppa-paidalla! Kyllä vain, H&M:n Kids on mahtava. Hauskaa oli kun paidan ostettuani luin
Colour Me!-blogia ja vastaan käveli samaa sarjaa oleva pesukarhu-paita. Joku toinen viisas on harhaillut lastenosastolle helmiä kalastelemaan. Noin muutoin harhailin aikalailla mustissani, Carlingsin Jegginssit ovat vakiokalustoa ja eräältä Tampereen kirpputorilta löytynyt ylisuuri jakkutakki hopeilla napeilla suojasi hepoparkaa tuulelta ja tuiskulta.
”Aamukahvilla” on taas hämäystä, sillä ne tilanteet ovat usein liian kiukkuisia tai muuten väsyneitä tallennettaviksi, mutta päiväkahvin nautiskelimme ihan edustuskuntoisessa mestassa: Drottninggatanin muffinssi-kahvila tuli tutuksi jo niinä aikoina, kun asustelin muutaman kuukauden Ruotsin tantereella ja sen soidinhuuto houkutteli jälleen. Sitruunajuustokakku, mansikkajuustokakku-, mustikkajuustokakku- ja dumle-muffinit päätyivät parempiin suihin. Kahvit olivat naurettavan ruikut, mutta kai se on sitä luksusta. Ainakin kun mukit olivat läpinäkyvät.
Seurani taitaa vaikuttaa jollain lailla levottomasti kanssakulkijoihin, sillä huomaan tilannekuvien olevan aina hirveää hörötystä. Tilannekuvat ovat itselleni niitä kaikkien parhaimpia, mutta toki pohdiskelen saako niiden katselijat niistä mitään irti? Nauttikaa vähintään näistä Jannen kultaisista hiushapsukoista. Ei se ehkä ole Samsonin tukka, mutta paistaa se aurinko risukasaankin. Näköjään.
Seuraavissa kuvissa näette mission: ”Otetaan lomareissun pakollinen herkkä yhteiskuva.”
Kaikkien onneksi mummo hyppäsi kameran eteen sensuroimaan liian imeläksi venynyttä sessiota. Nyt näytän havittelevan mummelilta suudelmaa. Mikäs sen ihanampaa, kun saa suukkojaan vieraille jakaa.
Päivän köpöttelyn jälkeen pehmeä ja turkoosi ystävämme toivotti meidän tervetulleiksi takaisin. Taas kerran säälin Smurffia ja hänen kollegojaan: tämänkin kolmen sekunnin valokuvastuokion aikana tuota pörröistä mahaa kävi muksaisemassa kovalla nyrkillä noin 8 kersaa. Rankan shoppailun ja haahuilun jälkeen väsymystaso oli juurikin sopiva hetken lööbailulle, ennenkuin buffet-taivas avautuisi todellisena ja herkullisena. Ruoan tarpeessahan naamoista päätellen ollaankin.
Ja vihdoin ruoka-taivas koitti. Aloin jo hourailemaan ja hakeuduin vieraan miehen syliin. Onneksi ei ollut kuitenkaan Villeä vieraampi. Ruoka maistui ja Jannekin antoi anteeksi hetkellisen hairahdukseni, kun sai kuoria katkarapuja kasapäin. Ruokateemana oli ”Girls have more fun” (??!), mikä toi buffettipöytiin sitruuna-marenkipiirakkaa, katkarapu-coctaileja, paljon suklaata, kanasalaattia, mozzarellaa ja vaikka mitä ihanaa. Niin kehräsi niin maha kuin mielikin.
Karaoken ihmeelliseen maailman ei lähdetty, sillä biisi-lista ei tarjoillut tarpeeksi J.Karjalaista eikä Virve Rostia. Humpat humpattiin ja illan vietto oli rattoisaa. Loppukevennykseksi vielä kerrottakoon, että reissun koomisin ja odottamattomin tempaus oli, kun unissani sain käskyn raahautua mahdollisimman nopeasti Jannen viereen nukkumaan. Haastavaahan oli, kun nukuimme vastakkaisten kerrossänkyjen yläpedeissä. Niin Ville sitten aamuyöllä oli herännyt kummaan kolinaan, kun minä nuorena, notkeana ja suhteellisen houreissani olin suorittanut esterataa yläsängystä toiseen. Surullisen päätöksen tämä sai, kun Janne patisti minut takaisin.
Joko kyllästyttää? Armahdan teitä ja lopetan tähän. Vielä vinkiksi kaikille:
Jos olette menossa Tukholmaan, niin älkää tuhlatko (ainakaan kaikkea) aikaanne ydinkeskustan huudeilla. Södermalmin kaupunginosa on Ruotsin Punavuori: mielettömiä vintageputiikkeja, aivan täydellisiä kahviloita, mukulakivikortteleita ja vaikka mitä. Suloisia vaareja taluttelemassa aivastelevia koiriaan ja mukavannäkösiä hipsteripoikia ajelemassa kalliilla pyörillään, jotka he ovat maskeeranneet hyvin halvannäköisiksi.
Mutta nyt taas hetkisen Suomessa! Hyvä näin.
Henriikka
