Jengi neuloo

Oon löytänyt AH täydellisen yrityksen. Luin aamulla bussimatkalla sistuslehti Dekoa ja siellä, ”3x Toimitus innostui” -palstalla, oli lyhyt teksti kyseisestä jengistä:

–Nyt on se aika, kun sormet alkavat malttamattomina
hapuilemaan neulepuikkojen suuntaan. Tällä kertaa
ajattelin kokeilla täsmäiskua ja tilata sveitsiläiseltä
Wool and the Gang -firmalta kaulaliinan DIY-paketin,
johon kuuluu ohjeen lisäksi villalangat, puikot sekä
muut nippelit ja nappelit. ”Villajengin” neuleohjeet
ovat kivannäköisiä ja langat laadukkaita, mutta parasta
on, että paketti ja muut pakkaukset ovat designiltaan ja
typografialtaan fantastisia!–

Katri Keihäri, sisustustoimittaja
Deko 10/11

Kävin samantien kouluun päästyäni kurkkaamassa kyseisen jengin nettisivut (http://www.woolandthegang.com). Olin kuullut neulovista sveitsiläisistä joskus ohimennen, mutten ollut tsekannut hommaa kunnolla. Nyt rakastuin samantien. Koko juttu on ihan mieletön. Kaikki tulee samassa paketissa ja etenkin sivujen ja tuotteiden ulkoasut saivat polvilleen: fontit ja värit, materiaalit ja mallit ovat kohdallaan. Ai että, kun nyt riehun ja riemuitsen tämän asian kanssa.

Sen lisäksi, että Wool and The Gang myy ”do it yourself”-paketteja, heillä on tarjolla myös valmiita
 tuotteita. Ne, joiden hyppysissä ei puikot oikein meinaa pysyä, voivat siis hankkia valmiita ihania luomuksia. Greatttt. Neulejengi pitää pystyssä myös blogia, joka myöskin pääsi kirjanmerkkeihini ensinäkemältä. Koko tämä neulejuttu on sesongin ajankohtaisuudensa lisäksi myös niin söpö ja samalla kolee, että ei voi olla pitämättä. En itse aijo tilata tuotteita ainakaan hetkeen, mutta itse idea ja mallit inspiroivat ja aiheuttavat esteettisiä kiksejä. Sitä paitsi nyt alkaa olla se aika, että jos meiksin neulomistaidoilla aikoo jotakin saada joululahjaksi taiottua, niin pitäisi löytää ideat, vääntää suunnitelmat ja käydä itse neulomis-duuniin.

Viimeksi kun aloin innolla neuloa, niin ranteeni valtasi jännetuppitulehdus. Ehkä nyt paremmalla onnella. Kuka muu innostui Woolista ja jengistä?

Henriikka

”Kaikesta sitä näköjään saa sisustuselementtejä”

Rakas ystäväni Atte-Veikko totesi tullessaan meille kylään: ”Kaikesta sitä näköjään saa sisustuselementttejä.” Esittelin hänelle innoissani uutta villapaita-taideteostamme. Sekä minun että Jannen villapaidat roikkuvat makuuhuoneen uudessa vaaterekissä somassa ja kirjavassa rivissä. Kerrankin on simppeliä ja yksinkertaista selailla syksyn vakkarivaatteita. Joukossa on glitter-kukkia, norjalaista villapaitaa, kaulusta ja raitaa. On aitoa villaa ja reilusti feikkiä. Vaaterekki tuo väriä huoneeseen, mutta pehmeät materiaalit kuitenkin luovat lämpöä sekä kodin tuntua, eikä värikkyys ole näin levotonta ja häiritsevää.
Olin jo pidemmän tovin harkinnut vaaterekin hankintaa. Se olisi käytännöllinen ja kuitenkin kaunis samanaikaisesti. Selailin monia sivustoja ja harkitsin vaihtoehtoja. En halunnut liian teollista, mutten kuitenkaan halunnut unohtaa käytännöllisyyden aspektiakaan. Pupulandia-blogissa pohdiskeltiin lokakuun kuluessa saman aiheen äärellä. Loppujen lopuksi tajusin, että kaikkien hienojen rekkien rivissä oli yksi, jonka hintakaan ei söisi puolta omaisuudestani: Ikean Portis-vaaterekki olisi juuri huoneen mittoihin sopiva, se toimisi tarkoituksessaan ja on kaunista mustaa, vanhantuntuista rautaa. Siinä olisi tilaa myös kengille ja muulle tavaralle ja rekkiä on helppo mukailla moniin sisustusmuunnoksiin. 
Ja niinpä päädyin tähän. Ja olen ollut erittäin tyytyväinen näihin muutamaan yhteiselon päivään. Vielä en ole ehtinyt asetella kuin villapaidat rekkiin. Toisaalta haluankin jättää sen melko pelkistetyksi ja ”alahylly” toimii hyvin myös päiväpeiton ja sisustustyynyjen säilytykseen yöaikaan. Vaikka inhoankin rahan liikaa analysointia ja käytännöllisyyden korostamista, niin totuus on, että näitäkin kahta pitää välillä pohtia. JA HURAA, tässä asiassa sain kuitenkin nostaa kauneuden etusijalle.
Henriikka
Ps. Ja sattumalta löysin myös rekin nimeä googlatessani, että myös are you feeling fashionable -blogin kirjoittelija oli löytänyt itselleen samanmoisen.

Leijonankarjaisu ja oranssi bussikortti

Tänään on ollut hyvä päivä. Vaikka oli liian kuuma kävellä. Vaikka kurkku oli kipeä ja kahvi ehti jäähtyä. Vaikka kotiin tuntui olevan ikuisuuden matka. Mutta aamut ovat taas hetken valoisampia, meidän talouteen on rantautunut uusi sininen miesten pipo ja aijon pian leipoa Dallas-pullaa.
Tänään talsittiin aika äijästi. Armeija- ja ruutukuosia, vaaleaa denimiä ja kunnon sinistä. No ei se loppujen lopuksi kuulostaa erityisen paljon äijältä. Oli miten oli, takin alta pilkottaa kesän Tallinnan tuliainen, joka vihdoin sopii säätiloihin. Tätä on odotettu. En tiedä miksi seuraavassa kuvassa kaivan matkakortilla korvaa, mutta keskittykää sitä hartaammin tuohon siniseen pipoon. Se löytyi Tukholman Topmanista.

Ja kuulkaas, taltioin teille seuraavan kuvan ihan vain osoittaakseni millaisia uhrauksia meille tehdään päivän asu -kuvien tähden. Uhmaten viimaa ja aikaisia aamuja! Siis suorastaan urheaa ja sankarillista. Miltei ritarillista. Tämä leijonankarjaisu on haukotus, joka on merkkinä keskenjääneistä unista. Kolme hurraa-huutoa Jannelle. NOT.

Tittidididiii ja nyt pullia. Jos jaksaa.
HERNIIKKA.