Hiihtokuteita

7
–
kirpputori, ostokset
A-a-a-au! Hakaniemen Fida-kirppis tarjoili mulle taas herkkujaan. Piti löytää pitkähihainen, vintage-tyylinen minimekko. Tummanpuhuva ja hivenen juhlava. Ei löytynyt mekkoja ei, jotenkin mun kirpputori-silmä on täydellisen kohdistettu villapaitoihin ja löysiin rutkuihin. Onni onnettomuudessa, sillä uusien vaatetulokkaiden rekistä bongasin heti lämpöiset sävyt: Raidat ja täydellisen retro ”Yhdyspankki”-logo sulattivat sydämeni. Kympin sain pulittaa, ettei se ihan ilmainen ollut, mutta onpas sentäs jotain jota pistää päällensä Voicen muotiviikolle (minne pitäisi kai laittaa syksyn trendejä tai klassista pikkumustaa ja korkoa?). No mutta haloo people, mitä mieltä uudesta vötkäleestä?

Yhdyspankki kuittaa!

Henriikka

Elämäni naiset.

16
–
elämä, kaverit, valokuvat
Kohta pölähtää miljoona valokuvaa. Eikä ihme, sillä luonani olivat vierailulla 
elämäni naiset: Ihana äiti ja pus sisareni Roosaliina. Tänään alkaa Voicen muotiviikot, jotka vievät pitkän pätkän loppuviikon aikataulusta, ja saavat viedäkin. Mutta nyt ihanan lämpöiseen syksyyn ja huippuhetkiin. Toivottavasti oon onnistunut nappaamaan juttuun hyvän tuulen hetkiä.
Seuraa kysymys niille, jotka omistavat siskon: Koetteko koskaan järjetöntä alemmuuskompleksia? Sitä pitäisi olla pikkusisarensa rinnalla viisas, fiksu ja filmaattinen. Nou vei! Katsokaa näitä kuvia ja pohtikaa pienissä päissänne miksi en saavuta sitä autuasta olotilaa..
Päivän kirpputorit: Sörnäisten Fida, Hakaniemen Fida ja sen viekussa tököttävä UFF.
Äitini on maailman söpöin. Seuraavissa kuvissa näemme palasia projektista nimeltä: 
”Äitille uusi facebook-profiilikuva.” 
Syksy on sienten ja säilönnän aikaa. Syksy on elokuvafestivaalien aikaa. Syksy on mystiikkaa. Syksy on täynnä tietojournalismia. Syksy on loistavaa istutusaikaa. Sammakko hyppää vedestä pois, syksy on jättämisen aikaa. Syksy on aika turha vuodenaika, ku sillee miettii. Rääkkylä Folkin syksy on rautaa ja terästä. Syksy on suomalaisen jalkapallon kulta-aikaa. Syksy on uusien mehiläiskuningattarien aikaa. Syksy on tavallista lämpimämpi. Syksy on saapunut puutarhaan. Syksy on mönkkäriaikaa. Syksy on parasta aikaa. Sesam aukene, syksy on täällä!
(Google-haku: ”Syksy on”)
Koskaanhan en ole Seinäjoella käynyt, mutta varmaan upea paikka. Upea ystäväni Outi ainakin tulee sieltä. Mutta sainpahan hianon pinssin viidellä sentillä. Ja eihän sisältö-seikoilla ole väliä, kun ulkokuori kiiltelee. Pinnallisuus on syvällisyyttä. 
Oon urpo.
Henriikka

Leffateatterin penkissä

4
–
elokuvat, oma tyyli
Elokuvissa käyminen on aina yhtä ylellistä. En osaa ajatella elokuvaelämystä osana arkipäivää, vaan koen leffateatterin porttien jälkeen aina olevani osa jotakin ennenkuulumattoman korkeakulttuurista kokonaisuutta. Tämä johtunee siitä, etten käy elokuvissa joka viikko, enkä edes joka kuukausi. Tähän taas on kaksi syytä: Ensimmäinen on raha (boring) ja toinen on se, ettei kehoni ja mieleni ehkä kestäisi liian useita elokuvakokemuksia. Aina kun olen elokuvissa, menen täysin mukaan sen menoon ja tunnelmaan. Pidätän hengitystä lähes viimeiseen hengenvetoon saakka, nyyhkytän ahkerasti, pelkään kuollakseni kaikkea action-leffoista kauhuun ja elän masennuksen aikoja dramaattisten kuvien jälkeen. Lähden tanssielokuvista pää nyökkyen ja polvet notkuen, action-leffojen jälkeen voin miltei tuntea katseen niskassani ja aseen taskussani. Herkkien ja vähän vähemmän herkkien leffojen jälkeen saatan vollotaa kaksin kerroin elokuvateatterin edessä. Anteeksi kanssakatsojat.
Mutta asiaan! Elokuva-asukseni valitsin vaatetuksen klassisia tukipilareita: 
Lyhyen trenssitakin, siniset farkut, tasaraitapaidan ja punaiset saappaat (viimeiset nyt vähiten klassisina). Ihastuin eräällä kirpputorikierroksellani muutama viikko sitten vanhaan Vero Modan raitapaitaan. Vanhat pesulaput ja vanha logo paidan alareunassa paljastaa paidan menneet vuodet ja vuosikymmenet. Tummanisinisen lyhyen trenssin löysin viime kevään alennusmyynneistä, Vero Moda tarjoili viimeisen koon minulle herkullisesti. Saappaat ovat UFF:in antimia ja farkut H&M:n. Näillä vallan tavallisilla vaatekappaleilla sain siis elää elokuvaelämykseni. 
Klassisesta tasaraitapaidasta vielä elokuva-aiheeseen: Kyllä olin pettynyt elokuvaan Coco avant Chanel, kun en toopena ymmärtänyt ”avant”-sanan merkitystä ja odottelin kuumissani vaateuraa koko elokuvan läpi. Turhaan.
Ainiin! Elokuva, jonka kävin katsomassa oli ”Mama Africa”. Mika Kaurismäen ohjaama dokumentti kertoo, kuinka laulajalegenda Miriam Makeba (1938-2008) nostaa laulullaan ja aktivismillaan Afrikan maailmankartalle. Elokuva on taistelu rauhan ja rakkauden puolesta sekä huuto rasismia ja apartheidiä vastaan. Elokuva koostuu vanhoista video- ja valokuvamateriaaleista, sekä läheisten ja työkavereiden haastatteluista. Mielestäni äärettömän vaikuttava ja onnistunut elokuva. Ja niinkuin ehkä arvata saattaa, lähdin teatterista rauhan liekki riehuen sydämessäni ja mieli avoinna maailmanparannus-työhön.
Henriikka
1 … 784 785 786 787 788 789 790 … 818