
On aika palauttaa itsetunto kohdilleen. Eilinen Ruskamummo-kirjoitus sai niin lämpimän vastaanoton, että minulla karkasi melkein virtsa päähän. Onneksi olen viime kuukausien aikana taas tallentanut ei-niin-herttaisia-otoksia itsestäni. Näiden avulla on hyvä palauttaa mieli maan pinnalle.
Mutta arvatkaas! Olin tallentanut myös kuvan, jossa loikkaan ilmaan korkokengissä erään virolaisen kartanon edustalla – yltiöiloisena, kovin lyhyessä hameessa. Suuni on autuaan onnellissa hymyssä, mutta hypystä johtuen hameeni nousee paljastaen koko takapuoleni, joka hohtaa tietysti täysikuun lailla.
Vieressä istuva sisareni oli kuitenkin sitä mieltä, ettei sitä ehkä kannata julkaista. Säästän sen siis 30-kriisiin tai muuhun tiukkaan tilanteeseen, jossa paljasta pyllyäni kaivataan.
Pidemmittä puheitta: tähtihetkiäni, olkaa hyvä!














Tämä viimeinen taitaa olla oma suosikkini. Otsikoin sen nimellä ”kruununprinsessa.” Mikäs oli teidän lemppari?
Seuraava ”Kun kamera ei rakasta” -kirjoitus onkin kymmenes, eli tilanteeseen sopivat juhlatoimenpiteet ovat tietysti paikallaan. Voisin esimerkiksi pistää pystyyn äänestyksen, mikä kuvista on kaikkein kaamein ja arpoa vastaajien kesken 5 metriä x 5 metriä -kokoisen seinätaulun kyseisestä kuvasta. Tai ehkä pylly olisi juuri silloin paikoillaan!
Iloisia hetkiä kaikille! Nauru on hyvästä. Emme onneksi ole still-kuvia.
-Henriikka
Ps. Aiemmin julkaistut ”Kun kamera ei rakasta”-kirjoitukset: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8