Yhteistyössä Asennemedia ja Vallila Interior

Olen jouluihminen. Olen lahjaihminen.

En voi väittää, että lahjat tekisivät jouluni, mutta kyllä niillä on vahva merkitys. Lahjojen ja huomionosoitusten kautta voi sanoa paljon asioita, joita ei muuten pystyisi. Lahja osoittaa millaisena lahjan antaja näkee lahjan saajan tai antaa ainakin suuntaa siitä. Lahja kertoo lahjan antajan ja saajan suhteesta. Lahjasta voi myös päätellä kuinka hyvin lahjanantaja tuntee lahjottavansa – tai vaihtoehtoisesti kuinka huonosti.

Rakastan joululahjaostoksia. En ole ainakaan vielä tähän päivään mennessä päässyt stressiin asian kanssa enkä suoraan sanoen usko, että koskaan pääsenkään. En tietysti aina löydä lahjansaajan arvoista lahjaa, mutta minusta onkin parempi jättää lahja ostamatta kuin ostaa väkivängällä jotakin. Sitten jossain tulevassa hetkessä saattaakin löytyä juuri jotain sopivaa ja silloin tartun tilaisuuteen. Joskus joululahjani saapuvatkin vastaanottajilleen vasta helmikuussa.

Lahjonen hinnalla ei ole merkitystä. Nerokkaimmat lahjat syntyvät halvimmalla, sillä edullisen mutta hyvän lahjan ostamiseen tarvitaan jo astetta enemmän tietoa ja taitoa. Suurella rahalla saa jo monenmoista.

Paras lähivuosina saamani lahja on ollut salaattilinko. Mintunvihreä, sopivan pieni linko tuli huutavaan tarpeeseen ja näyttää vielä äärimmäisen söpöltä (tai siis salaattilingoksi äärimmäisen söpöltä). Siskoni oli kiertänyt monet kaupat ja selannut nettikaupat ennen kuin oli löytänyt sellaisen, jonka kuvitteli miellyttävän visuaalista silmääni riittämiin. Haha, vaativa sisko.

Näihin kuviin olen kerännyt lahjaideoita, joista itse ilahtuisin ikihyviksi. Käytännöllisiä, tarpeellisia ja kuitenkin kauniita.

Ensimmäisen kuvan mukit ja keittiöpyyhe ovat näiden kuvien suosikkeja. Silmät nauliintuu kuosiin kiinni ja etenkin mukeissa on erityisen lempeä tunnelma.

Toisen kuvan Haltiatar-leipäkorissa on kukkaa, kirjaa, kuohuvaa ja vähän ehostusta tyyliin. Yhtä lailla koriin voisi nostaa rahapuun tai muun elävän huonekasvin tai leikkokukkakimpun maljakkoineen. Ehkä joululimppu tai itsetehdyt leivonnaisetkin kulkisivat korissa kivasti?

Unijutut ovat joululahjatuotteiden aatelia. Ainakin itselläni jouluun kuuluu vahvasti lepääminen, uni ja rentoutuminen. Jos lahjansaajan oikeasti tuntee, voi hänelle hyvin paketoida pyjaman, villasukat tai lakanat lahjaksi. Pakata pakettiin hyvää oloa. Pehmeät paketit viestivät lämpöistä joulua: ”ota rauhassa ja nuku hyvin.”

Olen saanut useasti lahjaksi lakanoita, sillä minun tiedetään pitävän niistä. Tuplapussilakanat menevät käyttöön oman peittomme ympärille ja yksittäislakanat jäävät vierasänkyä varten. Meillä on univieraita usein enkä halua peitellä vieraita vanhoihin ja virttyneisiin. Jos siis saavut meille yökylään, saatat nukkua kuvien Avajaiset-pussilakanoissa. Ehkä laitamme tyynyllesi Marianne-karkinkin.

Viimeisen kuvan essu on sekin lahjoja, jonka löytäisin ilolla ja riemulla paketista. Samaan kategoriaan kuuluvat kauniit sammutuspeitteet, patakintaat ja -laput. Tuikitarpeellista, mutta harvoin kovin esteettistä. Kaunis ja käytännöllinen yhdistettynä kiteyttääkin oman lahjapolitiikkani. Eikun eipäs kiteytäkkään! Joskus ostan jotain kaunista mutta täysin turhaa. Sallittakoon hairahdukset.

Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki ole lahjaihmisiä. Ei-lahjaihmisen lahjanostaminen lahjaihmiselle saattaakin olla tuskainen polku. Kamalat paineet, kun tietää saajan ylianalysoivan lahjaa ja ystävyyttä paketin avatessaan. Annan siis toki armoa tässäkin asiassa.

Jos et muuta muista, niin paketoi kauniisti. Ja säästä kuitti.
Iloa jouluostoksille!

-Henriikka

Ps. Meidän muuttolaatikkokodin vuoksi pihistin kuvauslainaan Ullan kodin. Hih ja kiitos.