arkisto:

tammikuu 2017

Minttukaakao

Uusia asioita elämässä: viettää koko perjantaipäivä niin, että on pukeutuneena aluskerrastoon. Eikä ihan mihin tahansa kerrastoon, vaan aniliininpunaiseen.

Eiliselle oli vain yksi lukkoonlyöty suunnitelma: ulkoilla. Ihan sama missä, ihan sama mitä tehden, kunhan vain pääsisi valoisan aikaan puhaltamaan höyryä pakkaseen ja ihailemaan kimmeltävää hankea.

Ai, en ollut ainoa? Tiedän. Koko Kaivopuiston rantakin oli täynnä niin lasta, vanhempaa, valokuvaajaa kuin hullua lenkkeilijääkin.

Tajusin eilen eläväni omassa kuplassani, johon eivät väkevät kuulu. Naurattaa jälkikäteen, kun olen kysellyt kavereilta ovatko hekin siellä kuplassa: kuulemma eivät.

Kävimme Hernesaaren Löylyssä kaakaoilla. Tiskillä kysyttiin millaisen kaakaon haluaisin. Kyselin vaihtoehtoa ja sanoivat, että juomaan voi lisätä esimerkiksi minttua. Ilahduin kovasti, että onpa ihana, minttukaakaota. Sellaista join aina Jyväskylän kirjastossakin.

Hintaa oli yhtäkkiä monta euroa enemmän ja tajusin tietenkin siitä, että hups, sekaan laitetaan tietysti minttuviinaa. Itsehän odottelin tyytyväisenä makusiirappia. Maistui ihanalta yhtä kaikki, vaikka Jyväskylän kirjastossa olikin vähän miedompi kolmen euron lämmike.

Kaverini kertoi tänään synttärijuhlilla, että heidän perheessään perheenjäsenten aikuistumisen huomaa, kun yhteisessä WhatsApp-ryhmässä jaetaan vain ruokafiilistelykuvia ja -reseptejä.

Oman perheeni ryhmässä huomio kiinnittyy kymmenkertaiseen määrään ulkoilukuvia. Ensin vanhemmat laittavat kuvan, missä he ovat karvalakit päässä mökkitalkoissa. Sen jälkeen alkaa tippua ympäri Suomen sisarusten kuvia: Täällä retkeillään! Me ollaan termarikahveilla merenrannassa. Miinus 35 ja samoilemme päämäärättömästi metsässä.

Hyvä talvi. Niin ihanaa.

-Henriikka

pipo/Myssyfarmi (saatu), takki/Haglöfs (saatu), lapaset/VAI-KØ

Pakkasmarjoja kauhalla kuin irtokarkkihyllyllä

Miten salamannopeasti voi unohtaa asian, josta muutama hetki sitten on ollut aivan riemuissaan? Ja sitten sitä avaa pakastimen ja muistaa, että ainiin! Tästähän minun pitikin iloita.

Tällä kertaa unohtunut ilonaihe on luomupakkasmarjat, joita alettiin syksyllä myydä valituissa K-supermarketeissa. Marjoja saa kauhoa oman mielensä mukaan kauhalla pussiin kilohintaisesti, niin kuin irtokarkkia videovuokraamossa.

Anteeksi nyt vain, mutta minusta tämä on aivan ihanaa.

Pakastimemme on surullisen pieni. Sellainen pieni jääkaapinpuolikas. Marjoja syömme kuitenkin päivittäin, tai vähintään kuudesti viikossa. Omin kätösin talteen kerätyt marjat eivät kestä edes lähelle joulua, etenkään nyt, kun hoksasimme viime syksynä sienetkin. Suppikset ja puolukat asetellaan pakastimeen tetristyylillä, emmekä paljon pystyisi parantamaan.

Vaikka ostan usein myös valtavia jättisäkkejä marjoja, on näissä itsepoimituissa ja vieläpä luomuissa ihan oma tunnelmansa. Tekisi mieli käydä joka aamu kaupassa hakemassa kunkin aamusmoothien marjat. Söpösti kauhalla pussiin, tsip tsap.

Täältä löytyy lista kaupoista, joissa Polarican marjairtomyyntiä on. Jos joku muukin vaikka lapsekkaasti innostuisi yhtä paljon kuin minäkin.

Nyt kuomat, ihanaa huomista loppiaista. Laittakaa tuorepuuro aamiaista varten tekeytymään tai käykääpä kaupasta hakemassa vielä vaikka aamulle sämpyläleivontarvikkeet. Pakkashyppely piristää.

-Henriikka

Ruokajuhlaa sydänystävien kesken (+illallisarvonta)

Yhteistyössä Raflaamo & Asennemedia_mg_0383-kopio

Naurattaa vähän tietää, että moni teistä tunnistaa jo kuvista ystävämme Alinan ja Juuson. Yhtä moni ei ehkä tiedäkään, että heidän elämäänsä ilmaantui Siperian matkamme jälkeen aivan ihana (yli-ihana) pieni ihminen. Vauva-arki on pitänyt ystävämme kiireisinä – tai vähintään vauvanmuotoisessa kuplassa.

Joulukuun lopussa saimme kuitenkin tilaisuuden juhlia aikuisporukalla ystävyyttämme hyvän, pitkän illallisen äärellä. Jos perheellisiä ystäviäni on uskominen, se on todella juhlanpaikka, kun vietetään iltaa ilman vauvaa ihka ensimmäistä kertaa.

Ja oli muksuja tai ei, se on aina juhlan paikka, kun saa istua rauhassa alas muualla asuvien sydänystävien kanssa.

_mg_0267-kopio_mg_0219-kopio

Illallispaikamme oli Casa Largo, moderni espanjalainen ravintola Rautatieaseman viekussa.

Olen tiennyt paikan pitkään ja kävellyt siitä tuhannesti ohi, mutta vasta siellä käydessäni tajusin, etten tiennyt paikasta mitään. En tiennyt sisustuksesta, ruoasta, miljööstä, enkä oikeastaan mistään. Ainoa tietoni oli, että se sijaitsee aivan Helsingin keskustassa ja näyttää ulkoapäin kotoisalta.

Otimme alkuun kuohuvaa, kippistimme kuluneelle ja tulevalle vuodelle sekä vuosia kestäneelle ystävyydellemme. Miten rakastankaan noita hönöjä.

_mg_0439-kopio _mg_0235-kopio

Alkuun otimme ravintolan suosituksesta ison tapaslautasen: marinoituja oliiveja ja herkkusieniä, manchegojuustoa, salchichonsalamia, serranokinkkua, omenasalaattia, perunamunakasta, valkosipulikananpoikaa, cocktail-chorizoa, arancinoja sekä paahdettua maalaisleipää.

Omakeksimäni kuuluisa elämänviisaus kuuluukin: ”Jaettu ruoka lujittaa ystävyyttä.”

Ystävyytemme on kuitenkin niin lujalla pohjalla, että otimme kukin omat pääruokamme. Osalle tuli kalaa, osalle lihaa. Itse otin friteerattua tofua, tomaatti-oliivipaistosta, punajuuriromescoa ja kurpitsansiemenmajoneesia. Punkkupullo tietysti jaettavaksi.

¡Buen provecho

_mg_0548-kopio _mg_0297-kopio _mg_0395-kopio

Sisällä lämpöisessä oli niin hyvä fiilis. Jotenkin tällä porukalla menee aina sekuntissa nauruksi, kahdessa sekuntissa itkuksi. Jostain selittämättömästä syystä joidenkin ihmisten kanssa syvälliset keskustelut ja sydämien takaluukkujen availu alkavat välittömästi tervehdyshalausten jälkeen.

Onneksi meillä oli paras tarjoilija pitkään aikaan. Hän ei paljon hätkähtänyt, vaikka pöydässä hörötettiin tai kun silmäkulmasta valahti pari kyyneltä. Ilmeisesti se sopi espanjalaiseen tunnelmaan.

_mg_0431-kopio_mg_0449-kopio

Casa Largon ruoan hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Pääruokien hinnat vaihtelivat 19 euron salaatin ja 34 euron härän sisäfileen välillä. Tapaslautanen (etenkin omenasalaati ja manchego) oli ihan huippu, myös pääruoat maistuivat. Olin tosin odottanut ystävien kanssa juhlimista niin kovasti, etten ollut edes muistanut asettaa odotuksia ruoalle. Joka tapauksessa, se oli herkullista.

Tunnelma ravintolassa oli rento, mutta samalla juhlava. Punaiset huulet ja pitsitakki eivät tuntuneet missään tapauksessa liialta, mutta uskaltaisin tulla baarista tilaamaan itselleni espresson toppatakissakin.

_mg_0370-kopio _mg_0463-kopio

Casa Largo on yksi Raflaamon ravintoloista. Raflaamon uudistetuille sivuille on kerätty koko S-ryhmän ravintolatarjonta, minkä lisäksi sieltä löytyy vinkkejä ideoita ja inspiraatiota arkeen, sekä tällaisiin vähän juhlavampiin tilanteisiin, niin kuin tämä meidän oli. Sivuilta löytyy niin ajankohtaista tietoa, ravintoloita paikkakunnittain, viininvalintavinkkejä kuin ruokatarjouksiakin.

Kilpailu uudistuneen Raflaamo-sivuston kunniaksi:

Käy valitsemassa Raflaamon sivuilta ravintolasuosikkisi ja kerro se kommenttiboksissa viimeistään keskiviikkona 11.1. Kaikkien kommenttinsa jättäneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Raflaamon ravintoloihin. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti.

_mg_0309-kopio_mg_0524-kopio

Miten ihana muistijälki tästäkin illasta jäi. Illan hämärtyessä vanhemmat lähtivät pikku-bebensä luokse, joka nukkui jo turvallisesti isoäidin peittelemänä. Me lähdimme kävellen kotiin, ravintolan huomasta harmaaseen sumusateeseen.

Kuinka miljoona kertaa olenkin kehottanut, että juhlikaa arkenakin ja pitäkää ystävistänne hyvää huolta. Etenkin niistä sydänystävistä.

Ihania iltoja ja onnea arvontaan!

-Henriikka

EDIT: Arvonta on päättynyt ja voittajaksi arvottiin Hanna L.

Kuinka oppia rakastamaan lunta?

_mg_0704-kopio

Arvatkaa millä mielenhuijaamisenkikalla jopa läpimäräksi kasteleva, suoraan naamaan satava lumi tuntuu ihanalta?

Kun kuvittelee, että kaikki päälle  laskeutuva  syöksyvä lumi on hyvää onnea. 

En ole erityisen taikauskoinen, mutten voi väittää etteikö tuntuisi ihanalta ajatella, että taivaalta tippuisi päälle silkkaa siunausta.

_mg_0627-kopio _mg_0665-kopio

Kun sataa lunta, kaikki tuntuu taianomaiselta. Kaikki on mahdollista, kaikki on vähän lempeämpää, kaikki on vähän pehmeämpää. Lumisadepäivät ovat kuin vuoden ensimmäinen viikko: koko vuosi edessä, eikä mitään unelmien tiellä.

Toki tällainen yleistys koskee lähinnä selkeää pakkaslunta, mutta rännässäkin on puolensa: milloin muulloin pelkkä sisälle pääsy tuntuu yhtä ihanalta? Kuin olisi selvinyt hurjastakin urakasta.

_mg_0656-kopio _mg_0671-kopio

Esittelin viikonloppuna ystävilleni tummanpunaista kirpputoribaskeriani, jonka olin löytänyt kaapin pohjalta: ”Ainiin! Ostin tämän mielessäni visio, että minusta tulee kotikatumme punabaskerinen tyttö, jolla on aina kahvia mukana ja metkut mielessä.”

Surin käyttämätöntä suunnitelmaani niin, että olen käyttänyt baskeria jo kolme päivää putkeen. Minusta onkin vastoin aikomusta tullut kotikatumme mummo. Mennään sillä sitten.

_mg_0679-kopio

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen ja taivaalta tulee lunta. Ei lainkaan huono startti.

Kaiken lisäksi tajusin juuri nyt – siis oikeesti nyt – että saan vihdoin juoda taas kermavaahtokaakaota sohvanpäädyssä käpertyneenä nyrkin kokoiselle kerälle.

Pus!

– Mummo-Henriikka

Kaikki vuodesta 2016

hawaii-oahu-island

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Pidin koulutuksia. Kävin Ahvenanmaalla talviaikaan. Käsittelin raakaa kalaa, valmistin lohta. Tilasin kakun. Ajoin autolla Norjaan (kahdesti!) Tein tuorepuuroa. Kävin Marokossa ja Havaijilla. Telttailin pakkasessa, telttailin puolijoukkueteltassa, telttailin teltassa, jossa on kamina. Tein banaanileipää. Retkeilin sisarusporukalla ilman vanhempia. Tilasin mittatilaushuonekaluja.

_MG_0128 kopio

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

Rakasta itseäsi enemmän, ole armollisempi. – ups, ei toteutunut.
Vietä enemmän aikaa ystävien kanssa, panosta heihin, ole heille armollisempi. – ups, ei toteutunut. Paitsi olin kyllä ehkä armollisempi, jotain hyvää siis.
Ole enemmän luonnossa, mitä vain sitten teetkin siellä turhanpäisestä haahuilusta aina harkittuun seikkailuun. – toteutui <3
Venyttele, huolla kehoa. Ravitse ja rakasta sitä. – ups, ei toteutunut.
Hanki enemmän aikaa. Priorisoi. – toteutui joissain määrin. Aloitin ainakin 4-päiväisen työviikon viestintäkonsultin työssä.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Varmasti joitain tulikin. Suurimmaksi osaksi sellaisia tulevia ja meneviä tuttuja, mutta sain ainakin muutaman mukavan uuden kollegan. Sen lisäksi esimerkiksi jo olleiden ystävien, Instagramin ja erilaisten tapahtumien kautta on syntynyt uusia kaveruussuhteita. Sit muutama ihana vauva myös putkahti maailmaan.

Tämä ei ollut kyllä mikään sellainen syvien ystävyyssuhteiden punomisen vuosi.

_MG_0220 kopio

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

Pitkän ja onnellisen elämän eläneen vanhusystävän.

5. Missä maissa vierailit?

Ruotsi, Viro, Saksa, Norja, Marokko ja Yhdysvallat.

oahu-island-hawaii

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Identtinen toive edellisvuoden kanssa:

Aikaa. Liikaa aikaa. Sellaista aikaa, että tulee tylsää.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

2.12., jolloin vietin 26-vuotissyntymäpäiviäni. Päivä oli täynnä tähtipölyä ja maailman kauneinta kakkua. Varmasti myös 3.8., jolloin automme kosahti Norjassa ja päädyimme onnekkaiden sattumusten sarjan päätteeksi merikapteenin raahamana Näätämön rajamotelliin saunomaan salaa.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Hmmm… Luulen, ettei kulunut vuosi pitänyt sisällään mitään kovin kummoisia saavutuksia. Vuosi oli enemmänkin sellaista eteenpäin rullaamista ja tavoitteellista toimimista unelmien saavuttamiseksi.

_MG_1539 kopio

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Miltei mahdoton keksiä pettymyksiä.

Mutta varmaan selän välilevyongelmat ja sitä seurannut parin kuukauden liikuntakielto sekä myöhemminkin satunnaisesti palanneet selkäkivut.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Muutamia flunssia, mutta loppuvuotta kohti koko ajan vähemmän. Johtui mahdollisesti sokerilakosta? Yllämainitut selkäkivut jatkuivat läpi vuoden, mutta pitivät arkea poissa raiteiltaan ainakin kaksi kuukautta.

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Matkat. Aina. Osuvat lahjat ystäville. Ruokatarpeet kotona ajan kanssa tehtävään ruokaan.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

En juurikaan pöyristynyt. Mutta Trump ja monet poliitikot pöyristyttivät melkoisesti. Ja aina jaksaa ihmetyttää sellaiset lämpimikseen juoruilevat ja pahaa mieltä levittävät.

_MG_0782 kopio

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Asuntolainaan, huonekaluihin, ruokaan ja matkoihin. Niin nurinkurista kuin se onkin, niin uusi koti ja 20 kadonnutta neliötä toi mukanaan uusia huonekaluhankintoja.

Olen ostanut vaatteita vähemmän kuin koskaan ennen ja toisaalta laittanut matkoihin jonkun verran vähemmän rahaa kuin olisin halunnut.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Kaikesta, taas. Aikaisesta talvesta, pitkistä lennoista, kasvisruoasta, mukana kannettavista lumilapioista, Norjasta, adventtikalentereista, kantakahviloista, alati muuttuvista työtehtävistä, kahvin valmistustavoista, astangajoogasta ja siitä, että myös ympärillä olevat ihmiset innostuvat.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Aleksanteri Hakaniemen Etsi mut.

_MG_0799 kopio

16. Viime kauteen verrattuna, oletko

– Onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi. Varmaan. En mä tiedä. Viime vuonna olin kyllä tavattoman onnellinen myös.
– Laihempi vai lihavampi: Muutaman kilon lihavampi.
– Rikkaampi vai köyhempi: Taloudellisesti rikkaampi? Kyllä. Muuten rikkaampi? Kyllä.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Olisi ollut hyvä ja kiva olla vielä enemmän ulkona, vielä enemmän ystävien kanssa ja yllättää enemmän vaimon roolissa arjen keskellä. Lakana- ja erikoispyykit voisi pestä useammin ja vaatteita olisi ollut hyvä silittää enemmän. Olisi ollut kiva olla enemmän yhteydessä siskooni ja olla enemmän läsnä (ja vähemmän töissä), kun näemme.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Voi, kun lakkaisin haukkumasta itseäni.

_MG_0995 kopio

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulu meni perheen kanssa perinteisin menoin, juhannuksena olimme Norjan Geirangerissa telttailemassa. Juhannusaatolle sattui koko reissun ainoa kaatosadepäivä.

20. Rakastuitko kauden aikana?

Samaan ihanaan pelleen.

_MG_0604 kopio

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Aloimme katsoa uudestaan Gilmoren tyttöjä, ja vietävä ne ovatkin hyviä. Alkuvuodesta katsoimme läpi myös Downton Abbeyn, joka oli vaikuttava. Aamutelkka on aina tasaisen lempeä.

22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En.

_MG_2185 kopio

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Minulla on juuri käynnissä Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi ja luulen sen olevan kirjasuosikkini. Olen melko nappi lukija kirjalle, jossa sekoittuu kuvataiteen ja lifestyle-bloggaamisen salat.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Spotifyn fiilisten mukaan kasatut soittolistat, jotka pelastavat tällaisen muikun, joka ei ole viime aikoina perehtynyt uusimpien artistien tuotantoon.

Viimeisen viikon aikana olen katsonut kolme musikaalia, ja etenkin Footloosen kasarimusa sykähdytti.

_MG_0388 kopio

25. Mitä halusit ja sait?

Paljon ja enemmänkin, mistä olen kovin kiitollinen. Ikimuistoisia matkoja, kahvimyllyn, kielikurssin, uuden sängyn, upeita työmahdollisuuksia, kauniita arjen hetkiä ja jo toisen oman yritykseni liiketoimintavuoden päätökseen.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Niin pitkiä yöunia kuin olisin välillä kaivannut. Riittävästi aivottomia vapaapäiviä. Kerättyä itse marjoja pakastimeen. Vierailua Jyväskylässä sisarusten luona, vierailua Kuopiossa veljen luona.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Yön eläimet oli erilainen, upea. Sing on superhauska koko perheen leffa. Alkuvuoden elokuvat olen jo unohtanut.

Katsoin tosi paljon elokuvia menneen vuoden aikana ja rakastuin ylipäänsä koko elokuva-alaan ihan uudella tavalla.

_mg_5325-kopio

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Täytin joulukuussa 26, ja söimme ihanaa aamiaista äitini ja Jannen kanssa. Pidin syntymäpäivänäni kakkuvastaanottoa, jonne tuli 30 ystävääni. Seuraavana aamuna menimme vielä Allas Sea Poolille uimaan ja Vanhaan Kauppahalliin kahville.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?

Varmaan jotkut supervoimat, ettei tarvisi unta, ruokaa, lääkkeitä tai mitään muutakaan, jotka ovat nyt olleet paikoitellen välttämättömyyksiä.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Random. Mutkaton. Linjaton. Entä susta?

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Hyvä sänky. Vanhemmat, perheet. Auringonvalo. Muistuttaminen siitä, etteivät ihmishenget ole monessakaan kohtaa vaarassa, vaikka mieli olisi levoton.

_MG_1154 kopio

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

Himoitsin? No johan on. Julkkikset eivät erityisesti kiinnosta minua. Leffoissakin kiinnyn vain roolihahmoihin, en ihmisiin niiden takana. Legolas on aina mielessä.

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

Aleppo. Silpominen ja sen vastustaminen.

34. Ketä kaipasit?

Ystäviäni. Itseäni lomamielellä, rentoutuneena. Perhettä, joka on ripoteltu ympäri Suomea. Vaaria, joka on nostettu jo ylempään kerrokseen.

_MG_1809 kopio

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Hawaijin kielikurssilla oli eräs Chris, sveitsiläinen poika, joka teki positiivisuudellaan vaikutuksen. Sain uusia työkavereita, joista olen tosi iloinen. Blogin kautta tapasin lukemattoman monta ihmistä, joista osaan olen päässyt tutustumaan paremminkin. Tammikuun Nordic Blogger Experiencen kautta tapasin bloggaajia ympäri maailman, joista esimerkiksi Etelä-Korealainen Sunny jäi sydämen päälle. Norjalainen merikapteeni liikutti ystävällisyydellään. Asennemedia sai apukäden ihanasta ja lahjakkaasta Idasta. Solidaarisuuden väki ja kaikki Silpomaton-kampanjalähetit.

Mulla on sellainen olo kuin olisin unohtanut jonkun todella tärkeän. Apua.

_MG_1345 kopio

36. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Annika, ystäväni, joka jotenkin tasapainoisen seesteisesti pysyy rinnalla ja ymmärtää, vaikka olisin käyttäytynyt kuin sontakasa tai olisin väsynyt kuin Yhdysvaltain presidentti.

Helli, uskollinen lukijani, joulukortilla ja toinen lukija lähettämällä postissa heijastimia pimeneviä iltoja varten. Kaikki muutkin lukijat, jotka jaksavat palata, välillä kommentoidakin.

Ulla, Asennemedian pomo, jaksaa yllättää aina uudestaan ja uudestaan lujalla päättäväisyydellään ja päämäärätietoisuudellaan.

Elämä yllättää, joka päivä, monella tavalla.

_MG_0631 kopio

37. Mitä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

Palaan näihin erillisessä postauksessa. Nilkki kun olen.

Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä vuosi, vaikka jollain tavalla sellainen laakereilla lepäilyn vuosi. Ikään kuin pitäisi välivuotta suurista muutoksista ja elämän riepottelusta.

Tästä nykyisestä tulee taatusti vähintään yhtä hyvä kuin vanhasta.

-Henriikka

Kaikki vuodesta 2015

Pelle ja leijona

_mg_0546-kopio

Juhlimme eilen uutta vuotta ihan kaksin. Skippasimme glitterjuhlat, illanistujaiset ja kevyet kippiskinkerit ja päätimme olla illan kotona.

Myimme koko päivän Facebook-kirpputorilla kotimme sisältöä (ehkä joku onkin huomannut, kun olen vallannut kaiken Punavuori kierrättää -ryhmän palstatilan), mutta illaksi siirsimme pursuilevat Ikea-kassit syrjään ja nautimme juhlatunnelmasta.

Olin antanut jouluna 2015 Jannelle lahjaksi kolmen ruokalajin illallisen, jonka tekisin hänelle vuoden 2016 aikana. Onneksi ei mennyt viimetippaan.

_mg_0575-kopio_mg_0576-kopio

Ennen ruokaa suihkuttelin peilin edessä suolasuihketta hiuksiini:

”Haluan aloittaa tämän vuoden leijonanharjalla, voimakkaana kuin leijona.”

Janne tuli viereen myhäillen, kiinnitti rusetin kaulaan ja sanoi:

”Siinä tapauksessa minä aloitan uuden vuoden pellenä.”

_mg_0556-kopio _mg_0555-kopio

En oikeastaan ole mikään illalliskokki. Panikoin ruoanlaittoa aika lailla. Lopulta sain tehtyä alkudrinkeiksi minttu-sitruuna-drinkit, mikä mukavasti rentoutti hätääntynyttä kokkia.

Alkuruoaksi oli kurkkuveneitä fetalla ja salottisipulilla ja pääruoaksi sitruuna-valkosipulilohta parmesaaniparsoilla. Jälkiruoaksi paistoin köyhiä ritareita lemon curdilla, valkosuklaalla ja ranskankermalla.

Kaikki meni hyvin, oli tosi hyvää. Uskallan kokata myöhemminkin, vaikka tänä vuonna Janne saikin lahjaksi villapaidan ja lahjakortin Naughty Burgeriin.

_mg_0542-kopio_mg_0567-kopio_mg_0562-kopio

Kahdeltatoista avasimme verhot, ihailimme kaupungin ylle nousevia raketteja, poksautimme kuohuviinin ja mietimme mennyttä ja erityisesti tulevaa.

Huomenna on viimeinen joululomapäiväni. Vaikka töihinpaluu on mukavaa, olen iloinen, että olen säästänyt muutaman lomapäivän tammikuulle.

Olkoon uusi vuosi uutta ja ihmeellistä täynnä.

-Henriikka