Kaikki irti festariviikonlopusta: Flow-aamiainen

Kaupallinen yhteistyö: Lejos & Asennemedia

Viikonloppuna on Flow-festarit, joihin olen taas vuoden tauon jälkeen suuntaamassa. Odotan suurella innolla ja pienessä paniikissa – enhän ole mikään tajuton festivaalinkävijä.

Mutta yritän aina saada kaiken irti erityisesti festarien kehältä. Flowssakin keskiössä on niin vahvasti esimerkiksi ruoka ja kuvataide. Tänä vuonna päätin myös yhdistellä viikonloppuhuumaan muutaman brunssin ja ainakin yhdet etkot.

Perjantaiksi on sovittu jo brunssi ja lauantaiksi etkot, mutta jo eilen kutsuin ystäväpiirini suurimman Flow-fanin kotiimme. Viikonlopun artistit soivat, kun nautimme aamiaista ja vaihdoimme kuulumisia viimeistä lomaviikkoaan viettävän ystävän kanssa.

Mitä Flow-aamiaisemme sisälsi?

Persikka-inkivääri-smoothiet (ohje alempana), soijajugurttia marjoilla ja hedelmillä ja croissantteja Den Gamle Fabriken hilloilla ja briellä. Juomiksi kahvia, kuplavettä ja vaaleanpunaista skumppaa.

Olen vasta nyt herännyt siihen, että lopetin oman keliakiani vuoksi myös muille croissanttien tarjoilun, vaikka nehän olivat ehdottomasti omia suosikkejani ennen. Laitoin eilen tälle itsekkyydelle stopin (hah) ja varasin Jannelle ja Idalle molemmille sarvia kaksin kappalein.

Koristeiksi riittivät metallinhohtoiset cocktail-varjot, leikkokukat ja servetit eksoottisten hedelmien kuosilla.

Flow-smoothie

1–2 dl Blue Diamond Almond Breeze -mantelijuomaa (esim. makeuttamaton tai makeuttamaton + kalsium)
1 pussi Dole -persikkaviipaleita
1/2 banaani
tuoretta inkivääriä raastettuna maun mukaan

Jäähdytä kaikki tuotteet kylmäksi jääkaapissa tai pakastimessa (mitä kylmempää sen parempi). Kaada persikoista mehu pois ennen tai jälkeen jäähdyttämisen.

Sekoita aineet blenderissä, koristele halutessasi esim. cocktail-varjolla tai kookoshiutaleilla ja nauti kylmänä.

Kyllä siitä saa selkeästi itsellekin intoa, kun toiset ovat jostain tosi innoissaan. Janne haastatteli Idalta parhaita musalöytöjä, että löytäisi itsensäkin viikonloppuna oikeista eturiveistä. Minä googlailin keiden taiteilijoiden töitä alueelta löytyy ja missä ravintoloissa kannattaa piipahtaa. Saa suositella niin musaa kuin muutakin!

Nyt tätä kirjoittaessani vasta muistan, että joku Flow-tyylikin pitäisi kai olla jo mietitty. Oijoi. Ehkä otan valinnan tämän illan agendaksi.

Mutta siitä olen isosti iloinen, että heti perjantaina, festivaalien alkajaisiksi, menemme ystävien luokse aamupäivällä istumaan ja syömään. Jos sellaisesta ei hyvä fiilis tartu, niin ei mistään.

Jos mietit, mistä oma Flow-brunssisi löytyisi, niin suosittelen järjestämään itse. Jotain helppoa, mutta ihanaa tarjottavaa, festarilista soimaan ja ehkä muutamat tanssiaskeleet ennakkoon.

Käsi ylös, kuka tulee festareille! Saa tulla moikkaamaan.

-Henriikka

Lista irtokarkeista, joita aina valitsen

Kun kuulen sanan ”irtokarkki”, alkaa hymyilyttää. Voi tajuton, miten pidänkään niistä.

Kirjoitin yli viisi vuotta sitten blogiini jutun ”Sopivasti saippuaa ja sokeria”, joka käsitteli silloista irtokarkkimakua. Karkkimakuni (ja kuvien laatu) on kuitenkin kehittynyt sen verran, että on aika tehdä uusi kirjoitus aiheesta.

Kävelin Kampin videovuokraamoon ja valitsin pussiini yhden kaikkia karkkilajeja, joita valitsen lähes poikkeuksetta aina.

(Seuraa järjestystä ylimmästä kuvasta, vasemmalta oikealle, riveittäin. Kyllä, tämä on tarkkaa.)

Mustat autot

Lauantaikarkeista tutut hedelmänmakuiset karkit ovat hyvä salmiakkihämäys tasapainottamaan värikästä karkkipussia.

Vaahtokarkit

Pakko valita aina lopuksi muutama, yleensä sienen- ja jäätelönmuotoiset tai sellainen valtava vihreä, sokeripäällysteinen mölli.

Meloonit

Vesimeloni-esanssimöllykät ovat olleet jo pari vuotta yhtiä lemppareistani

Vaaleanpunamustat ovaalit
Mansikkajauhikset

Jäävät yleensä pussin viimeiseksi, mutten tiedä miksi – ovat nimittäin huippuja! Varmaan koviin karkkeihin on vaikea keskittyä viinikumien keskellä.

Sirkusaakkoset

Yksiä harvoista karkeista, joita valitsen irttispussiin, vaikka niitä myydään myös omina pusseina.

Hedelmäpääkallot

Yyyyyyyh! Kielen sivuille tulee kuolaa, kun ajattelen näiden kirpeyttä. Olen vasta viime vuosina oppinut kirpeiden karkkien makuun.

Tutit

Klassikko. Ei herätä suuria tunteita, vaan valitsen silti aina.

Dumlet

Paperikarkkirivistöjen kuningas. Never grow up.

Lepakot

Koko irtokarkkihistoriani ykköskarkki. Sitkeä, suloinen lepakko.

Helmixit

Nostalgiset hedelmä- ja salmiakkipyörylät. Melko mitäänsanomattomia, mutta kuitenkin valittavia.

Hedelmäneliöt

Klassiset messukarkit! Vihreät, punaiset ja keltaiset läpinäkyvässä kääreessä. Uniikki maku.

Metsämarjat

Näiden syöminen jäi opittuna tapana lapsuudenkaverilta.

Rollot

Niin hyviä! Toffee oikein sulaa suuhun. Näitä ottaa aina muutaman liian vähän.

Eksoottiset hedelmät

Juuri sellainen valinta, mitä kukaan ei koskaan ymmärrä. Haribon jauhoinen esanssimöllykkä.

Madot

Paras tapa syödä on, että solmii ensin useamman kasaksi yhteen ja heittää kerralla suuhun.

Salmiakki- ja vadelmatoukat

Miltei mauttomat, mutta tärkeä osa pussin balanssia.

Korvat

Lepakkojen rinnalla suosikkeja teiniajoista saakka. Vihreä-keltaiset, kelta-punaiset ja musta-punaiset, mmmm.

Kananmunat

Eikö kaikki rakasta näitä?

Apinat

Pienet, punaiset apinat, jotka loppui aina Lauantai-pussista kesken.

Suklaacrispit

Irtokarkkihyllyjen suklaasuosikki. Ahaa-patukka-imitaatio.

Peace-lätkät

Sanoin lepakkoja all-time-suosikiksi, mutta tämän kohdalla on kyllä punnittava uudelleen. Kovin on tasaväkistä.

Pätkikset

Nerokkaat minipätkikset eivät tietysti vedä vertoja oikealle Pätkikselle, mutta jotain iloa näistäkin on.

Jugurttirusinat

Rakkaat jugurttirusinat, jotka aina sulavat ja töhrivät koko karkkipussin.

Vanhat autot

Ehdottomasti parempia erikseen kauppareissulla ostettuna, mutta karkkipussissakin ehdottomia.

Naperot

Vihreät, keltaiset ja punaiset pikkunaperokarkit (nam.)

Peikonmarjat

Sokeripäällysteiset vaahtomarjat. Epämääräisiä pussintäytekarkkeja.

Amerikkalaiset pastillit

Oijoijojoi. Annetaan sulaa suuhun niin, että reunat sulavat ja kuoret räksähtävät toisistaan erilleen.

Nallet

Tutti-kategoriaa: tylsää, mutta toimivaa.

Punapippuri-ufot

Lapsena näitä huuhdottiin lavuaarissa inhimillisemmän kirpeiksi, vaan nykyään menee ihan sellaisinaan. Mieluummin karkkeina kuin shotteina.

(Tässä kohtaa kuvassa on jo käsitelty salmiakki-Helmix. Haha.)

Vaahtokengät

Kategoriassa ”älyttömimmät karkit”. Pitäisi varmaan hävetä, että ostaa tällaisia.

Koottu analyysi

Hedelmää, viinikumia, satunnaista suklaata, salmiakkia ja kirpeyttä, paljon esanssia. Pidän sitkeistä karkeista, joita saa mäiskyttää urakalla. Enkä missään tapauksessa valitse tälla lailla joka sorttia yhtä kappaletta, vaan suosikkeja enemmän jne. Ja aina mukaan mahtuu joitain villejä kortteja.

Vaahtokarkit ovat yleensä minulle niitä, jotka syön samantien ulos astuessani, mutta muut säästän visusti kotiin/leffailtaan/…

En todellakaan tiedä, miksi valitsen irtokarkkihyllyltä tällaisen setin, kun kuitenkin lempikarkkini koko maailmassa on tummanpuhuva, vanhusten suosikki, Da Capo. Muutenkin, jos valitsen kaupasta vain jotain tiettyä lajia, päädyn yleensä tosi tummaan suklaaseen.

Irtokarkkihommissa yksi isoimmista tekijöistä on se kihisevän ihana valintaprosessi. Mutta eilen huomasin, miten kätevä tuollainen ylimmäinen kuva oli. Lähetin Jannen karkkikauppaan kuva mukanaan. Saa kopioida!

Palataan taas viiden vuoden jälkeen päivittyneen listan kanssa. Onneksi olkoon, jos jaksoit lukea loppuun saakka. Sinäkin taidat todella rakastaa irtokarkkeja, joten kerropa oma lempparisi.

-Henriikka

Usvainen mieli

Yllä oleva kuva on ehkä tunnelmallisin minusta koskaan otettu. Vaihdoin sen eilen Facebookin profiilikuvakseni kuvatekstillä: ”Jos olisin artisti, tästä tulisi ehdottomasti levynkansikuva.”

Yksi ystävä kommentoi heti: ”Teetä omat levynkannet ihan muuten vaan.” Toinen oli jo passittamassa levyntekoon, kun artistilook löytyy jo. Kolmas kirjoitti: ”Ostaisin levyn kansikuvan perusteella!”

Minun naamallani ei tässä ole juuri osaa eikä arpaa, vaan Eevan kameran läpi kaikki vaikuttaa näyttävän kauniimmalta.

Eeva kysyi minua mukaansa Kolille viime viikonlopuksi, sillä hän tarvitsi erääseen kuvaansa näköistäni hahmoa. Ilahduin, että kalenteri antoi myöten, ja yhdistimme reissuun pari päivää hidastempoista retkeilyä ja mökkeilyä.

Nämä kuvat on otettu perjantaiaamuna kuuden maissa. Olimme kuvaamassa auringonnousua Kolin huipulla ja ennen aamuista nukkumaanmenoa pysähdyimme vielä erään lammen rantaan. Paikka oli upea. Joka puolella hohtavia hämähäkinseittejä, valkosinistä usvaa ja auringonsäteitä.

Kun vain jaksaisin elää aikaisia aamuja useammin.
Silloin tapahtuvat isoimmat ihmeet.

Voi olla, että joku varhainen aamu saan vielä päähäni aloittaa uran artistina. Luultavasti kuitenkaan en. Kannattaa varmuudeksi tarkistaa aina toisinaan levyhyllyltä (jos niitä vielä on) tai Spotifystä: ”Henriikka – Usvainen mieli”.

-Henriikka

Kuvat: Eeva Mäkinen