Ikävä krebaamaan

Tänään illalla juhlitaan virtuaalisesti vaikuttaja-agentuurini Asennemedian vuosittaisia Asenneawardseja. Olen aika kyllästynyt kaikkeen koneella tapahtuvaan, etämiitteihin ja virtuaalivastaanottoihin, mutta aamulla huomasin hauskasti, että odotan vähän iltaa. Se oli virkistävä tunne. Jotain arjesta poikkeavaa kuitenkin, vaikka livejuhlat tuntuisivatkin noin tuhat kertaa ihanammalta ajatukselta. Voinpa sentään kaataa lasiin vaikka alkoholitonta kuohuvaa ja ottaa metallipikariin vähän maitojäätelöä. Luoda hetkestä ihmeellisen.

Kun kutsu saapui sähköpostiini, ymmärsin samalla, että viimevuotiset Asennemedian 5-vuotisjuhlat ja Awardsit ovat viimeiset juhlat, joissa olen ollut. En ole juhlinut kunnolla vuoteen.

Näitä kuvia katsellessa tulee absurdi olo. Vuosi on jo niin pitkä aika, että erilaisten pienten ja suurten kinkereiden, ihan tavallisten yleisötapahtumien ja vaikka tiiviisti kauppajonossa törröttämisen tuttuus ehtii vähän unohtua.

Että sitäkö aivan tosissaan saattoi tavata kertarysäyksellä vaikka kolmekymmentä tuttua, vaihtaa kuulumisia useiden ihmisten kanssa, porukasta toiseen poukkoillen?

(Tähän väliin pakko kyllä todeta, että tuo ryhmien välissä seilaaja en todellakaan ole minä. Yleensä pitäydyn isoissa juhlissa aika turvallisissa, tutuissa porukoissa, mutta joka tapauksessa: se olisi ollut vielä vuosi sitten mahdollista.)

Meni pitkään, että edes ikävöin mitään tällaista.

Joskus loppukesästä huomasin, että tupakansavun tuoksu kadulla sai minut haikailemaan festareille. Nurmelle pötköttämään. Siitäkin huolimatta, etten ole edes koskaan polttanut enkä edes erityisemmin pidä festareista.

Nyt olen huomannut, että sieluni ja mieleni kaipaa krebaamaan. Kyllä, käytin tarkoituksellisesti tuota koomista sanaa, sillä vain se on oikea kuvaamaan älytöntä haaveiluani: enhän ole krebannut koskaan ennenkään! Lähden lähes aina juhlista ensimmäisenä ja päädyn aniharvoin klubbailemaan. Siitäkin huolimatta ikävöin sitä. (Fok_It kiteytti mietteeni loistavasti tässä sarjakuvassa.)

Luulen, että haikailen laumaan. Eläimellisesti.

Kaksin ja pikkuporukassa ystävän näkeminen on parasta, mutta niin intensiivistä, kun saa/joutuu keskittymään toiseen niin kokonaisvaltaisesti. Hyvin harvan ystävän kanssa lopulta vain jakaa arkea. On hiljaa vierekkäin ja lukee kirjoja.

Suuremmassa porukassa ajatukset voi välillä jättää liitelemään, vaihtaa kuuntelijan rooliin tai vaikka tuijottaa kattoa jonkun aikaa ilman, että se rikkoo sosiaalista tilannetta. Muistan näissä Asennemedian juhlissakin nauttineeni siitä, että voi vain liidellä sinne sun tänne tarkkaillen tapahtuvaa, istua omalla paikallaan illallispöydässä, syödä hyvin ja rentoutua.

Laumaelo tuntuu turvalliselta, jos laumakin tuntuu. Joskus laumaksi riittää kahvilanväki, jonka sekaan saa pujahtaa siemailemaan omaa kauracappucinoaan ilman aikomustakaan ottaa kehenkään kontaktia. Useimmiten kaipaa kuitenkin edes jonkunlaista oloa siitä, että kuuluu joukkoon. Joko pikkurillinpäällä tai koko kämmenellä, mutta kuitenkin. Tällainen juhlimattomuus on selkeästi heikentänyt oloani siitä, että kuuluisin joukkoon.

Luulen, että kaipaan myös sitä, että voisin laittautua hienoksi. Että saisin valita harkiten ihanat vaatteet ja laittaa hiukset hienosti. Ja että sen jälkeen joku myös näkisi minut. Että tulisin nähdyksi silloin, kun tunnen oloni hienoksi ja ihanaksi. Enpä olisi ennen koronaa osannut kuvitella, että sellainen syvänoloinen tarvekin minusta löytyy.

Ikävä krebaamaan. Klubbailemaan. Juhlimaan.

Ikävä laumaan.

-Henriikka

Kuvat: Sam Jämsén

Ensimmäiset hankinnat vauvalle Wauva Kaupasta

Kaupallinen yhteistyö: Wauva Kauppa

Tiistai oli jännittävä päivä. Ajoimme Tampereelle Wauva Kauppaan hankkimaan vauvallemme ensimmäisiä selkeitä hankintoja. Olimme kyllä ostaneet jo kirpputoreilta jonkun verran vaatteita, ja ystävät ovat myös ihanasti antaneet omien lapsiensa vanhoja tarvikkeita sekä äitiys- ja lastenvaatteita kiertoon, mutta esimerkiksi vaunut ja turvakaukalo uupuivat kokonaan.

Muutaman isomman hankinnan olimme päättäneet tehdä suosiolla uutena, minkä vuoksi suuntasimme paljon puhuttuun vauvan- ja lastentarvikeliikkeeseen kauppakeskus Ratinaan.

En ole ennen omaa äitiysaikaani juuri keskittynyt minkäänlaiseen äitiys- tai lastentarvikepuheeseen, mutta tähän kauppaan olen kyllä törmännyt moneen otteeseen sosiaalisen median ihmemaassa. Eikä ihme, palvelu ja liike ovat ihan omaa luokkaansa.

Ensisijaisesti etsimme helppoutta, mutta samalla kuitenkin laadukkaita kestäviä hankintoja – sellaisia jotka kestävät vuosia ja joita voi itse lainata ilolla eteenpäin ja käyttää mahdollisesti myös muiden lasten kanssa tulevaisuudessa. Käytännössä toivoimme siis saavamme sellaista palvelua, että asiat esitetään meille yksinkertaisesti mutta asiantuntevasti.

Vauvahankintoja tehdessä turvallisuus- ja käytännöllisyys-tuntosarvet ovat herkemmällä, kuin ovat koskaan aiemmin elämässäni olleet. Hankinnat eivät ensisijaisesti koske meitä itseämme. Siksikin tuntui tärkeältä tietää tuotteista tarkasti, ja tiedän oman kärsivällisyyteni pettävän internet-speksaamisen äärellä (ihailen kyllä ihan jokaikistä ihmistä, joka pystyy vertailemaan ja analysoimaan tuotteita eri nettisivuilla smoothisti surffaillen.)

Vietimme liikkeessä useamman tunnin. Joo, se on aivan hullua! En usko, että minulle on koskaan käynyt niin minkään liikkeen kanssa, lukuun ottamatta Tukholmassa teininä, kun löysin edulliset vintageliikkeet Päivä Tukholmassa -risteilyllä.

Mutta kyllä vierailu antoikin paljon. Huomasin, että mitä pidemmälle pääsimme tuotteiden esittelyssä, sitä rauhallisemmaksi mieli muuttui: ehkä me ihan oikeasti voimme löytää sopivat jutut vauvallemme ja ehkä meistä kuitenkin voi tulla aivan hyviä vanhempia, vaikkemme ole lähtökohtaisesti olleetkaan niin uskomattoman tietoisia lastentarvike-gamesta.

Nimittäin olemme kyllä jutelleet paljon ja intohimoisesti muun muassa kasvatuksesta, mutta olen huomannut alusta asti, että vauvahankinnat ovat enemmänkin sellainen asia, joka vain kuuluu luonnollisesti asiaan. Ymmärsimme niiden päälle aika paljon enemmän vasta nyt, kun joku selitti meille juurta jaksaen tuotteista ja vastasi lukuisiin kysymyksiimme: ”Siis mikä olikaan sitteri?”

Kasasin tähän postaukseen listaksi mahdollisia vauvahankintoja.

Tämä ei ole sellainen ostoslista odottaville vanhemmille, vaan pikemminkin mahdollisuuksien viidakko: jokainen tekee omat ratkaisunsa, mitkä asiat kokevat vauvalleen ja itselleen tärkeinä ja toisaalta kokemus opettaa varmasti kaikista eniten siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Tulen varmasti vauva-aikana itsekin jakamaan paljon infoa siitä, mitkä tuotteet ovat olleet meillä hittejä ja mitkä mahdollisesti eivät.

Jokainen vauva on uniikki, jokainen perhe on uniikki, jokaisella kodilla ja taloudella on omat tarpeensa ja resurssinsa. Niiden pohjalta kannattaa lähteä kartottamaan sitä, mikä voisi olla itselle sopivin tavarakombo uutena ja käytettynä hankkien.

Ensimmäiset hankinnat vauvalle

Turvakaukalo

Olen kuullut useammalta, että synnäriltä ei pääse lähtemään edes kotiin, jos ei ole asianmukaista turvakaukaloa mukana. Kun kysyin asiasta asiantuntevalta raadilta, eli seuraajaporukaltani, niin kuulemma käytännöt vaihtelevat paljonkin, mutta usea totesi tämän olleen ihan paikkansa pitävä asia siellä, missä he ovat synnyttäneet.

Turvakaukalossa pikkuisen saa siis autoon kyytiin (turvallisesti selkä menosuuntaan), kytkettyä bussissa turvavöihin ja kannettua mukavasti kädessään vaikka kauppaan mukaan.

Turvakaukalo on useimmiten se asia, joka hankitaan uutena, vaikka muu olisikin käytettyä, sillä sen käyttöhistoria on tärkeä tuntea turvallisuuden takaamiseksi.

Meillä on kaksi autoa, jossa toisessa on isofix-järjestelmä, johon kaukalon saa kytkettyä. Halusimme kuitenkin mallin, jonka saa myös turvavöihin tarvittaessa, sillä pakettiautossamme ei ole isofixiä ja luullakseni kuljemme kaukalon kanssa myös esim. bussilla. Päädyimme siksi Nuna Pipa Nest -turvakaukaloon (chestnut-sävyssä) sekä siihen sopivaan jalustaan. Isona syynä oli myös se, että turvakaukalo oli moniin malleihin verrattuna todella kevyt. Toki kauniilla ulkonäölläkin oli osuutta asiaan.

Lämpöpussi

Nostan heti tähän väliin myös lämpöpussin mahdollisuuden, sillä se liittyy niin vahvasti nimenomaan turvakaukaloon. Lämpöpussi suojaa lasta kylmältä ja viimalta sekä lämmittää pakkasissa. Olemassa on tosi paksuja pusseja, jotka ovat omiaan talveen, sekä kevyempiä lämpöpusseja, jotka sopivat vaikka viileille välikeleille.

Meille sopiva ratkaisu voisi olla esimerkiksi Cybex Snøgga Mini -lämpöpussi, jossa on turvakaukalon vöille universaalit säädettävät aukot. Mukana tulee oma säilytyspussi, ja pakattuna pussin koko on vain 20 x 10 cm ja se painaa vain reilu 200 grammaa. Täyte on vettähylkivää ja sen luvataan lämmittävän kosteanakin.

Vaunut

Meillä oli vauvanvaunuille muutama tärkeä kriteeri:

– off road -sopivuus: sopii asvalttiteiden lisäksi myös hiekalle ja isoille poluille ja kulkee tarvittaessa myös loskassa, lumessa yms.
– helppous: ei turhaa kikkailua
– pienikokoisuus: vaunut saa taitettua riittävän pieneen tilaan, jotta ne saa matkaan bussiin, autoon ym.
–  monipuolisuus: vaunukopan saa vaihdettua myöhemmin istuvaan malliin, ja turvakaukalon saa kytkettyä tarvittaessa vaunuihin, toisen lapsen saa tarvittaessa matkaan samoihin vaunuihin lisäkopalla ja adapterilla…
– säädettävyys: meillä vanhemmilla on 25 senttiä pituuseroa, ja vaunujen on sovittava molemmille
– kauneus ja fiilis: halusimme, että vaunuista tulee hyvä mieli

Näiden kriteereiden pohjalta valitsimme meille sopivimmiksi UPPAbaby Vista V2 Yhdistelmävaunut (metsänvihreän sävyssä kuten yllä olevissa kuvissa).  Vanut täyttivät kaikki kriteerimme. Sen lisäksi siihen saa jopa kolmannen lapsen seisomalaudalla ja siinä on esimerkiksi extrasuuri tavarasäilytyskori.

Sänky

Ostimme itse vauvansängyn käytettynä ystävältämme, ja toisen päreisen, kehtomallisen (vaikka alakertaan, päiväunia varten) saimme kaverilta yllätyslahjana. Vähän kasvettuaan Tikku pääsee isoisänsä, eli minun isäni vanhaan pinnasänkyyn nukkumaan. Emme siis syynänneet tällä kertaa Wauvassa sänkyä.

Jos lähtisin nyt kuitenkin ostamaan unipaikkaa Wauvan valikoimista, valitsisin sängyksi varmaankin Stokke Sleepi mini -starttipaketin, jota voi sitten kasvattaa jatkopaloilla vauvan kasvettua. Näitä on näkynyt somessa lähiaikoina, enkä ole kuullut yhtäkään poikkisanaa sänkyvalinnasta.

Patja, petivaatteet, kosteusuoja ja lakanat

Aivan tyhjään sänkyyn lasta ei kannata asettaa unille, vaan patja ja petivaatteet lakanoineen tuovat lisämukavuutta.

Patjaa emme vielä ostaneet, koska emme olleet tajunnet napata sängyn tai kehdon mittoja matkaan ennen Tampereen visiittiämme. Sen vuoksi emme myöskään osanneet vielä katsella patjan kosteussuojia. Sen sijaan Nord Babyn Lapsen peitto ja tyyny -pakkaus tuntui sopivalta valinnalta, kuten myös Done By Deerin lakanat (yllä kuvassa), jotka on valmistettu sertifioidusta luomupuuvillasta (näitä on saatavana sekä baby- että junior-kokoisena).

Vauvathan eivät tarvitse tyynyä, mutta jos sellaisen haluaa ostaa (jos lapsen päänmuoto ei ota esimerkiksi muotoutuakseen synnytyksen jälkeen, jos hän aina vain nukkuu selällään tms.), on vatsasyntyneille olemassa muun muassa Motherhood ergonominen tyyny.

Myöskään pinnasängyn reunapehmusteita en ollut koskaan tullut ajatelleeksi. Pehmuste estää unissaan pyörivän lapsen käsien ja jalojen menoa pinnojen väliin. Tällaisen joku kätevä ompelee itse, mutta kröhöm, itse en kuulu heihin.

Makuupussi

Makuupussilla saa halutessaan lisälämpöä vaunuihin tai esimerkiksi pulkkaan, jolloin ulkovarusteita ei tarvitse olla niin kosolti päällä.

Haluaisin erikseen nostaa esiin täysin Suomessa suunnitellun ja valmistetun Joutsen-untuvamakuupussin, jonka saa tarvittaessa avattua myös peitoksi tai vaikka pieneksi unipesäksi sohvalle tai sängyn pohjalle (yllä kuvassa). Useampi seuraaja on laittanut tästä erikseen viestiä ja fiilistellyt, joten luullakseni erinomainen tuote.

Kantoreppu

Kantoreppu oli varmaan ensimmäinen vauvatarvike, jonka mies sanoi tahtovansa meille. Meille molemmille on todella tärkeää, että vauva pystyisi adaptoitumaan liikkuvaan arkeemme (– en tietenkään tarkoita sitä, että elämämme pysyisi ennallaan, vaan että voisimme elää vauva- ja lapsiperheelle sopivaa seikkailijaelämää). Kantorepussa vauva kulkee helposti ja kevyesti mukana silloin, kun vaunuilla ei pääse enää eteenpäin tai niitä ei ole matkassa.

Puntaroimme kovasti yllä olevian kahden kantorepun välillä. Sekä Ergobaby Omni 360 –, että Stokke Mycarrier -kantoreppu tuntuivat aivan loistavilta. Kumpaankin sai vauvan sekä vatsa- että selkäpuolelle ja vauvan kasvot sekä menosuuntaan että kantajaa päin. Lopulta päädyimme aika arvalla Stokkeen, mutta luullakseni olisimme olleet tosi tyytyväisiä kumpaankin.

Amme

Vauvan kylvettäminen on jotenkin niin liikuttava asia, etten malta odottaa, että pääsen kokemaan senkin ihan itse. Mielikuvissani amme oli joku sellainen retroämpäri, jossa vauva vähän pärskyttelee menemään, mutta tässäkin on selvästi menty aika pitkillä harppauksilla eteenpäin.

Yritimme löytää ammeen, joka sopisi mahdollisimman pitkään ja olisi vauvalle mahdollisimman turvallinen. Valintamme oli lopulta Stokke Flexi Bath X-Large -amme, sillä sen saa taitettua vaikka kaappiin piiloon, kun se ei ole käytössä. Lisäksi suorat reunat tekevät sen, että lapsi pysyy istuma-asennossa kylpemään ammeessa ilman tukeakin. XL-koon valitsimme, sillä sinne mahtuu mukaan vauvan kanssa vaikka taaperokin. Toisin kuin ammeen pienenmpään malliin, tuohon suurempaan ei ollut saatavilla tukijalkoja, joten kylvetämme suosiolla maantasassa. Sen sijaan Newborn support -vauvan kylvetystuki tuntui tosi hyvältä idealta, jotta vauvaa ei tarvitse koko ajan tukea selästä kylvyn aikana.

Oli kivaa, kun niin moni seuraaja laittoi viestiä, että juuri tämä kyseinen amme on toiminut heidän perheessään huippuhyvin. Samoin kertoi moni myös seuraavasta esittelemästäni tuotteesta, syöttötuolista.

Syöttötuoli

Syöttötuolissahan ihan pikkuinen ei istu vielä lainkaan, joten tämän kanssa ei välttämättä tarvitse kiirehtiä. Halusin kuitenkin nostaa tämän omaksi kohdakseen listalle, sillä juuri syöttötuoleista löytyi yksi lempituotteistani koko liikkeessa: Stokken Tripp Trapp -klassikkosyöttötuoli, joka mukautuu eri elämänvaiheisiin. Puisen tuoliin on saatavilla eri lisäosia ja se sopii vastasyntyneestä aina 140-kiloiselle aikuiselle asti. Olipa eräällä Wauva Kaupan työntekijälläkin tällainen omana työtuolinaankin. Tripp Trappit taitavat olla vähän sellaisia perintökalleuksia, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle.

Me ihastuimme ajatukseen, että vauva voisi olla heti synnyttyään ruokapöydässä kanssamme newborn-setin kanssa pötkötellen ja myöhemmin siirtyä sitten vauvasettiin pehmusteineen ja tarjottimineen istumaan. Värejä tuolissa oli aivan hillitön määrä (kaksi kuvaa ylempänä sävyvaihtoehdot). Itse valitsimme Walnut Brown -sävyn, jotta se istuisi muihin ruokailutuoleihin parhaiten.

Imetystarvikkeet

Imetys on mielestäni yksi hämmentävimmistä jutuista koko vauvahommassa. Yhtäkkiä rinnat (toivottavasti) alkavat tuottaa ruokaa vauvalle, jolla hän pärjää aika pitkälle. Oma toiveeni on, että imetys onnistuisi, joten keskityin vahvasti myös Wauvan imetystarvikkeisiin:

– Rintapumppu: Rintapumppu mahdollistaa maidon pumppaamisen omilla ehdoillasi, vaikka kotona, töissä tai menossa ollessasi. Pumpun avulla myös isän voi ottaa mukaan vauvan ruokintaan. Fancyimmillaan Elvien rintapumpun käyttöön ei tarvitse edes käsiä, sen voi sujauttaa liiviin ja vaikka lukea kirjaa samalla (wau). Sen rinnalla on kuitenkin vaikka miten monia käsi- ja sähkökäyttöisiä pumppuja hoitamaan homma.

– Liivinsuojukset: Rinnoista tulee imetyksen aikaan usein ylivuotoa myös silloin, kun ei ole imettämässä. Liivinsuojukset suojelevat rintsikoita sotkulta keräten vuotavaa maitoa talteen. Suojuksia on kertakäyttöisiä (esim. Lansinoh) tai pestäviä (esim. Lansinoh tai kotimaiset, bambuiset Lola&Lykke:ltä)

– Maidonkerääjä: Usein imettäessä myös toisesta rinnasta valuu maitoa. Maidonkerääjällä saa kerättyä maidon talteen myös toisesta rinnasta. Ajattelin itse kokeilla tätä simppeliä Lansinoh-maidonkerääjää. Aika näyttää, kuinka omat imetyshommat sujuvat.

– Tuttipullo ja tuttipäät: tuttipullo ja vauvan kokoon ja ikään soveltuva tuttipää (määrittää millä volyymilla maitoa tulee suuhun) ovat aika must hankinta ainakin, jos haluaa isän osallistuvan ruokintaan tai jos käyttää äidinmaidonkorviketta.

– Imetystyyny: sain itse imetystyynyn käytettynä ystävältä, mutta erilaisia vaihtoehtoja löytyy kyllä tähänkin hommaan, jos imetystyynyä kaipaa.

– Imetysliivit: Vielä olisi imetysliivit/-liivejä hankkimatta, mutta toivon mukaan tässä parissa kuukaudessa ehtii vielä vallan hyvin löytää sopivia.

Hoitopöytä ja/tai -alusta

Valmiiksi täytetty hoitopöytä on tuttu näky somesta: odottavat vanhemmat laittavat kaiken valmiiksi vauvaa varten hoidolle pyhitettyyn lipastoon tai muunlaiseen hoitopisteesen. Simppeleimmillään hoitopöytä on kosteutta hylkivä, pehmeä alusta, jonka voi laittaa vaikka pesukoneen päälle. Prämeimmillään asiaan hankitaan ihkaoma huonekalu, joka voi myöhemmin toimittaa vaikka lelunsäilytyslipaston virkaa.

Olemme ajatelleet yläkerran vessaan ihan hoitopöytää. Stokken hoitopöytä/-lipasto Hazy Gray -sävyisenä ja Home Changer -hoitotasolla voisi sopia sinne hyvin. Alakerran kodinhoitohuoneeseen ajattelimme heittää arkkupakastimen päälle jonkun yksinkertaisen hoitoalustan, jotta tarvittaessa vaipanvaihtohommat voi hoitaa sielläkin. Mitä helpompaa kaikki on, sitä parempi.

Harsot

Suurin osa vanhemmista tuntuu vannovan harsojen nimeen. Niiden päällä vauvan voi röyhtäyttää, niillä voi pyyhkiä puklut ja pepun, niillä voi kuulemma tehdä vähän mitä vaan. Itselleni tämä maailma on vielä mysteeri, mutta moni ystävä on sanonut, että päivässä saattaa kulua monia harsoja.

Harsot ovat yksi söpöimpiä käytännönjuttuja tässä hankintojen ihmeellisessä maailmassa. Niitä on joka makuun, kaikissa väreissä ja kuoseissa. Wauvakaupan valikoimien suosikkejani ovat esim. Done By Deer Dreamy Dots -harsot (nämä ruskeatkin ovat ihanat!) , yksinkertaiset valkoiset LillaNel -harsot, Duetbabyn bambuinen nalleharso sekä Motherhood esipestyt harsot minttukuviossa sekä pilkuissa.

Olen itse antanut lähiaikoina tuoreille vanhemmille lahjaksi jonkun kauniin harson sekä jotain ilahduttavaa nimenomaan vanhemmille, vaikkapa ruokaa. Aina ovat tykänneet.

Hoitolaukku

Hoitolaukussa kulkevat kätevästi ja helposti mukana kaikki, mitä vauva kodin ulkopuolella tarvitsee: vaihtovappaa, harsoa, kosteuspyyhkeitä, pyllyvoidetta… mitä nyt ikinä!

Itse näin hyllyssä heti muovipuolloista tehdyn Done By Deerin hoitorepun, sillä se on aivan törkeän tyylikäs, mutta kaikenlisäksi vedenhylkivyys olisi loistava ominaisuus tulevan kesän veneretkillemme. Mukana on myös vedenkestävä hoitoalusta. On kyllä aika mainiota, että hoitolaukku on niin tyylikäs, että sitä tekee mieli käyttää noin niinku aina muutenki.

Leikkimatto

Leikkimatot ovat lapsen touhuilua, kehittymistä ja pötköttelyä varten. Tämä oli muuten ensimmäinen tuotesarja, josta itselleni tuli sellainen olo, että nämä ovat yksinkertaisesti niin järkyttävän kirjavia, etten osaa kuvitella yhtäkään olohuoneemme lattialle, vaikka todella suloisia ovatkin. Toisaalta harmaa-valko-musta tuntui vauvalle liian valjulta – luulisi värien nimenomaan herättelevän vauvan aisteja paremmin, vaikka voinpa olla ihan väärässäkin.

Lopulta tajusimme, että yksi leikkimatoista on tiipiinmuotoinen ja kaikin puolin kivannnäköinen. Arvaatte varmaan, että tämä kyseinen Skip Hop Camping Cubs Leikkimatto nousi samantien suosikiksi? Maton takaseinään saa jopa metsämaiseman!

Tutteja

Tuteistakin olen kuullut, että vasta vauva näyttää, minkä se suuhansa huolii tai tarvitseeko hän tuttia ylipäänsä. Me valkkasimme kuitenkin tuttivalikoimista yllä olevassa kuvassa olevat Hevean luonnonkumitutit, jotka ovat myös maailman ensimmäiset täysin muovittomat mutta värilliset luonnonkumitutit. Kaikkea sitä! Siistiä. Luulisi Tikulle kelpaavan.

Purulelu

Vaikka vauvan purulelut ovatkin varsin tarpeellinen keksintö, alkaa minua aina naurattaa koko ajatus. Jotenkin pitkään näin purulelut vain eläinten käytössä. Leluille on kuitenkin paikkansa myös pikkuisen ihmisen elämässä: Kun vauva alkaa tehdä hampaita, ja ikenet kutisevat kovasti, tuovat erilaiset purulelut helpotusta kutinaan. Hyvältä vaihtoehdolta vaikutti muun muassa tällainen Hevean luonnonkuminen puruankka.

Sitteri

Sitteriin vauvan saa hetkeksi istuskelemaan tai pötköttelemään, mikäli vanhempi tarvitsee kädet vapaaksi muita arjen touhuja varten. Ainakin omat ystävät ovat kiittäneet sitteriä syvästi muun muassa niissä hetkissä, kun ovat tahtoneet suihkuun tai vessaan.

Sittereitä on tosi moneen lähtöön, erilaisilla ominaisuuksilla. Itse halusimme löytää sellaisen, joka kehittäisi mahdollisesti lapsen motoriikkaa, mutta joka olisi sen verran pieni tai pieneksi menevä, ettei sen tarvisisi olla koko ajan esillä tai käytössä. Meidän perheelle sopivimmilta tuntuu BabyBjörn Balance Bliss -sitteri.

Matkasänky

Matkasänky tuntui meille sellaiselta ihanalta extrahaaveelta. Se rakentaa kantorepun kanssa unelmaa siitä, että vauva sulautuisi mukaan liikkuivaiseen elämäntapaamme tai voisi ottaa nokoset vaikka rannalla.

Matkasänkyjä katsellessamme kriteerinämme oli nimenomaan se, että sänky olisi mahdollisimman kevyt ja pieneen menevä, jotta se olisi oikeasti helppo ottaa mukaan ja yksinkertainen kasata perillä.

AeroMoov matkasänky on juuri tällainen, sillä se painaa alle 5 kiloa, ja pohja on vesitiivis. Mukana tulee välipohja, jolla pienen vauvan saa ergonomisemmalle korkeudella ja lapsen kasvaessa ja oppiessa istumaan, pohjan voi laskea alatasolle.

Unipesä

Lopuksi nostan vielä kaksi uneen liittyvää lisävinkkiä, sillä kumpaakin olen nähnyt ja kuullut nyt useiden tuttujen vanhempien käyttävän vauvojensa kanssa.

Ensimmäinen vinkeistä on unipesä/vauvapesä. Vauvapesä antaa turvallisuudentunnetta pienentämällä pienen vauvan makuutilaa. Pesää voi käyttää myös tilanjakajana perhepedissä nukkuessa. Tällaisessa pesässä vauva voi nukkua vaikka sohvalla tai ystävien luo vierailulla.

Minusta potentiaaliselta vaikutti kotimainen, puuvillainen Anne&Mikael -vauvapesä, jonka kokoa saa muokattua nyörejä kiristämällä ja löysäämällä ja joka on konepestävä.

Kapalopussi

Toinen vikoista univinkeistä on kapalopussi, joka on myös taatusti hellyyttävin tuote koko listalla. Kapalopussissa makaava beibi on kuin pieni meritähti.

Söpöyden lisäksi kapalopusseista on toisille vauvoille hyötyäkin, sillä se tuo monelle vauvalle rauhaa. Siellä vauva saa nukkua luonnollisessa asennossa niin, että kädet ovat turvallisesti ojennettuuna pään vierellä. Kapalopussin siivet mahdollistavat vauvan rauhoittaa itsensä takaisin uneen viemällä nyrkin suuhun ja silittämällä poskea (kuulemma vastasyntyinelle luonnollinen tapa).

Mielenkiintoista päästä kokeilemaan kapalopussia. Me hankimme Love to Dream Swaddle Up -kapalopussit. Pussit valitaan aina vauvan painokilon mukaan, koko on useampia. (Oikeesti tsekatkaapa, miten supersöpö!)

Olipahan melkoinen kirjoitus! Sellainen lista, että aivan hiki tuli päähän, kun kirjoitin tätä kaikkea ylös. Sydämestäni toivon, että näistä vinkkauksista on teille hyötyä ja että saatte omat hankintanne aluillenne tällaisen vinkkilistan inspiroimana. Tai mikäli perheenlisäys ei ole edes ajankohtainen asia nyt tai koskaan, niin ehkäpä joku oppii jotain uutta? Itse ainakin opin Wauva Kauppa -visiitilläni aivan tosi paljon, ja uuden oppiminen tuntuu aina hyvältä.

Listaamieni asioiden lisäksi jäin miettimään myös seuraavien tuotteiden hankintaa: itkuhälyttimet, vauvalle sopivat kynsisakset/-viila, kuumemittari, silikoninen nännisuojus imettämiseen ja huppupyyhe kylpyhommiin. Näiden lisäksi on toki hankittava vaippoja, pyllyvoidetta, kosteuspyyhkeitä yms. Mutta on tässä toivon mukaan vielä aikaa makustella, mitä kaikkea sitä tarvitseekaan. Unohdinko jotain olennaista? Tell me!

Tuliko teille mieleen joku tuoteryhmä tai suosikkituote, josta haluatte vinkata? Olisi aivan huippua kuulla, millaiset hankinnat olette kokeneet parhaaksi ja toisaalta sekin, millaiset jutut on tullut hankittua aivan suotta? Jokainen vauva on aivan omanlaisensa, samoin perhe, joten mitään universaaleja sääntöjä ei kannata vetää oman kokemuksensa perusteella, mutta vinkkailut ovat aina hyödyllisiä (sekä minulle että muille seuraajille).

Nyt silmäni alkavat tipahtaa kiinni usean tunnin kirjoittamisen jälkeen, joten vaihdan kirjoitusmoodin kirjanlukuun ja iltapalan syöntiin.

Kiitos Wauva Kaupalle huippuvierailusta sekä -palvelusta. Toivottavasti pääsen taas pian luoksenne Tampereelle, mutta siihen saakka tyydyn tutkailemaan kaikkea verkkokaupassa.

Iloa ja hyvää oloa tulevaan viikkoon kaikille!

-Henriikka

Sähkölaskuun pystyy vaikuttamaan (yllättävän paljon) ihan itse

Kaupallinen yhteistyö: Väre & Asennemedia

Sähkölasku on vähän sellainen epämediaseksikäs asia, jota ei kovin helposti tule edes ajatelleeksi, jos ei koe tarvetta perehtyä asiaan.

Itse koin ensimmäisen herätyksen muutama vuosi sitten ekojen ilmastoinnostus-steppieni yhteydessä, kun tajusin, miten helposti voin itse vaikuttaa sähkönkulutukseeni.

Toinen herätys saapui aika pian sen jälkeen, kun halusin vaihtaa kerrostaloasunnon sähkösopimuksen vihreään sähköön.

Kolmannen herätyksen olen kokenut nyt, kun muutin kerrostaloasunnosta omakotitaloon. Kaikki on yhtäkkiä niin paljon konkreettisempaa, ja valinnat näkyvät yhä selkeämmin sähkömenekissä ja sitä myöten laskussa ja ilmastossakin.

Näin ollen sähköasiat voivat sitten kuitenkin olla, jos ei seksikkäitä, niin aika kiinnostavia ja oman elämän ja lompakon kannalta olennaisia asioita ymmärtää.

Sähköä kuluu elämässä yllättävän moniin asioihin. Jo tässä hetkessä, kun käännän päätäni pöllön lailla, löydän vaikka mitä sähköä käyttäviä laitteita: tämä läppäri latureineen, puhelin, skanneri, jalkalamppu, jääkaappi, pakastin, astianpesukone, liesituuletin, hella, uuni, kattovalaisimet… Auto ei ole tällä hetkellä lämpiämässä, mutta taas ylihuomenna ennen liikkeelle lähtöä laitamme sen piuhaan kiinni. Olemme kaikki aika riippuvaisia sähköstä muutamaa nyky-yhteiskunnasta etäisyyttä ottanutta hurjapäätä lukuun ottamatta.

Täällä uudessa kodissa todella olennaisessa osassa sähkö on myös lämmityksessä. Koko talo lämpiää sähköllä, lattialämmityksen avulla. Muita kiinteitä pattereita tai vastaavaa ei ole. Sauna meillä lämpiää puilla, samoin leivinuuni, joka varaavana lämmittää kotia hyvin ruoanlaiton tai leivonnan yhteydessä, mutta muuten ollaankin aivan sähkön varassa. Ensi kesäksi suunnittelemme rakentavamme lämpimän pihavaraston, mutta vielä toistaiseksi tämä talo on ainoa paikka tontilla, johon sähkö kulkee.

Hävikkisähkö kuriin

Kun muutimme uuteen kotiin joulukuussa, päätimme seurata tarkkaan sitä, miten paljon sähköön kuluu rahaa ja miksi. Lämmityksen tiesimme tietysti olevan suuressa kokonaispotissa, mutta olimme kiinnostuneet aivan koko kuvasta.

Sähkön valkkasimme Väreeltä. Valinnassa suuressa roolissa oli Väppi-äppi, jonka kautta voi seurata päivä- ja jopa tuntitarkkuudella omaa sähkönkulutustaan. Halusimme kitkeä heti alkuunsa pois turhan sähkönkulutuksen ja tehdä yhteisestä elämästämme samantien kestävämpää sekä ilmastollisesti että taloudellisesti. Hävikki-sanaa käytetään nykyisin vaikka missä, mutta muuton yhteydessä halusimme erityisesti hävikkisähkön kuriin. Tuntuu, että vaikka isojenkin linjojen muutokset ovat aina mahdollisia, ovat ne helpompia heti kättelyssä kuin pitkän tottumiskauden jälkeen.

Millaisilla keinoilla me säästämme sähkönkulutuksessa?

Ilmaston ja kukkaromme kannalta on erinomaista, että rakastamme elää viileässä. Olemme sellaisia pattereita, että läheisyys lämmittää eniten. Hah. Ei mutta ihan oikeasti, pidämme sisälämpötilan aina alle 20 asteessa (hirsitalon luulisi pysyvän suht viileänä kesälläkin), ja makuuhuoneen ideaalilämpötila on 15–17 astetta. Nyt kovien pakkasten aikaan makkarin lämpötila saattoi olla 12 ja muu sisälämpötila 16 astetta. Toki tällainen touhuilu alkaa olla jo aika hc-tasoista, ja paksu untuvatakki nukkuessa jo välttämätön, mutta meille tämä on sopinut hyvin.

Jo 1 asteen huonelämpötilan laskeminen vaikuttaa kokonaissähkönkulutukseen merkittävästi, minkä kyllä huomaa suoraan laskussakin. Sitä paitsi esimerkiksi makuuhuoneita huudatetaan aivan liian lämpimällä muutenkin – useimmiten parhaimpaan unenlaatuunkin päästään, kun lämpötilaa lasketaan hieman.

Lämpötilojen lisäksi pesemme aina vain täysiä koneellisia astioita ja pyykkejä. (Olen fanaattinen astianpesukoneen järjestelijä!) Jos astiat koostuvat lähinnä laseista ja kahvimukeista, pikaohjelmakin usein riittää. Pesulämpötilaksi riittää pesukoneessa lähes aina 30 astetta, ja monissa pyykinpesukoneissa (ja muissa uusissa sähkölaitteissa) on valittavana myös erillinen eko-ohjelma.

Hävikkisähkön huomaa konkreettisimmin valaistuksen kanssa. Päiväsaikaan pidän valoja poissa ja sytytän niitä sitä mukaa, kun eri tiloissa on tarvetta valolle. Tästäkin pystyy luomaan itselleen tavan, kun vain jaksaa hetken keskittyä. Välillä olemme tulleet kotiin ja tajunneet, että joku valo on jäänyt päälle. Siitä tulee aina morkkis, vaikkei nyt maata kaatava asia oikeasti olekaan, heh.

Ylipäänsä kaikkien sähkölaitteiden turhaan päällä pitäminen on aivan älytöntä. Varsinkin lapsuudestani muistan, että telkkareita pidettiin monessa perheessä päällä taustalla ilman, että kukaan katsoi sitä. Sanomattakin selvää, että sekä sähkönkulutukselle että ihmisen mielenterveydelle ja rauhoittumiselle parempi vaihtoehto on sulkea TV.

Vielä viimeisenä vinkkinä heitän tavan, joka on ainakin itselleni vähän liian usein toistuva pahe. Jätän erilaiset laturit seinään, vaikka en käyttäisi niitä. Näin ollen sähkö jatkaa kulkuaan. Kannattaisi siis irrottaa laturit ja turhat sähkölaitteet seinistä tai käyttää on-off-nappulalla varustettuja jatkojohtoja sähkönkäytön minimoimiseksi.

Väreen Väppi-appilla omaa sähkönkulutusta pääsee seuraamaan helposti

Kirjoitin jo ylemmäs siitä, että Väppi-app kuulosti houkuttelevan yksinkertaiselta välineeltä seurata omaa sähkönkulutusta. Nyt kun olemme appin kanssa seuranneet sähköä täällä vajaat kuukauden päivät, aivan harmittaa etten tehnyt samaa jo kerrostalo-asumisen aikana. App toimii yhtä lailla selaimellakin kuin varsinaisena puhelin-appina, mutta itse olen käyttänyt vain puhelinversiota.

Kun muutimme, kytkimme samalla lattialämmityksen päälle termostaateista. Parin päivän päästä koti hohkasikin jo 23 asteen sisälämpötilassa, mikä näkyy luonnollisesti piikkini sähkönkäytössä tunti- sekä päivätasolla. Myös pakkasen purevuus näkyy käyrillä vahvasti: sähköltä vaatii enemmän pitää koti lämpöisenä, kun ulkona paukkuu 25 asteen pakkanen.

Meillä sauna on puulämmitteinen, mutta luulenpa tämän olevan monen kodissa se kovin sähkösyöppö: saunaa huudetaan suotta 100-asteisena tuntitolkulla, vaikka 80-asteiset löylyt ja tiivis saunomistahti voi puolittaa aiheutuneen sähkönkulutuksen. Tämä myös vinkkinä niille, jotka haluavat appin kautta seurata hävikkisähköä: kiinnitä huomiota sähkösaunontaan!

Tämä on todella spesifiä tietoa, mutta kerronpa nyt, kun aina on kuitenkin linjoilla kuitenkin joku, jota kiinnostaa. Korkeimmillaan päiväkulutuksemme on ollut tuolloin muuttaessamme, kun emme vielä tienneet lattialämmityksen vaikutusta kokonaislämpötilaan ja muutenkin toimimme varmasti alkuhuumassa vähän holtittomasti sähkön kanssa. Sen päivän lukema on 104,42 kilowattituntia, vaikka lämpötila ei tippunut vuorokaudessa kuin yöllä pariin pakkasasteeseen. Pienin lukema on ollut 20.12., kun lämpötila tippui vähän alle nollaan. Kilowattituntimäärä on vain 28,47, mikä on noin neljäsosa tuosta maksimipäivästä.

Yleisesti ottaen sähkön päiväkulutus on pyörinyt nyt siinä 35–60 kilowattitunnin tietämillä, lukuun ottamatta näitä muutamaa kovaa pakkaspäivää, jolloin lukema on ollut noin 80. (Siltikin lukema on ollut huomattavasti pienempi kuin tuolloin muuton aikaan.)

Koska emme ole asuneet talossa vielä täyttä kuukautta, en saa vielä kuukausiyhteenvetoa irti appista, mutta sitä odotan myös innolla. Se kerää yhteen tiedot siitä, minä viikonpäivänä ja mihin kellonaikaan käytän eniten sähköä, sekä viisi tuntia, jolloin kulutus on ollut korkeimmillaan. Näiden lisäksi appi vinkkaa aina kuukauden vinkin, miten sähkönkäyttöä saisi vielä maltillisemmaksi.

Vaikka vauhkosinkin äsken noista kilowattitunneista, antaa app todella kansankielistä dataa kaikesta. Appista saa myös tiedon euroissa siitä, minkä verran rahaa sähköön on kulunut. Esimerkiksi joulukuussa sähköön meni 61,26 euroa ja tähän mennessä tammikuun saldo näyttää 54,96 euroa. Melko simppeliä ymmärtää, eikö?

Vihreä pörssisähkösopimus

Valitsimme itse Väreeltä vihreän pörssisähkösopimuksen, sillä pörssisähkö vaikuttaisi olevan nyt halvinta mahdollisinta sähköä. Yksinkertaistettuna pörssisähkö tarkoittaa reaaliaikaista markkinahintaista sähköä: pörssisähkön hinta on kaikille käyttäjille sama, ja tuo hinta määräytyy päivittäin seuraavan päivän jokaiselle tunnille. Pörssisähköön voi lisätä hintakaton, jos markkinoiden heilahtelu huolettaa.

Käytännössä pörssisähköön voi suhtautua aivan kuten mihin tahansa muuhun sähkösopimukseen, mutta jos on kova optimoimaan, voi oman sähkönkulutuksen suunnitella vuorokauden halvimmille tunneille. Sauna lämpiämään ja akut lataukseen, kun markkinahinta on pohjalla. Kynttilät päälle ja valot pois, kun hinnat nousevat korkeimmaksi. Näin tarkkaan touhuun emme ole vielä lähteneet, mutta tiedä sitä sitten, koska innostumme niin sanottuun neljänteen herätykseen.

Pörssisähkön sijasta tärkeämpää meille oli saada vihreä sähkö. Väreellä Vihreä sähkön saa otettua lisäpalveluna mihin tahansa sähkösopimukseen. Näin tekemällä varmistaa, että ostettu sähkö on aina 100% uusiutuvaa energiaa.

Kai kiteytettynä ajatuksena koko asiasta haluan vain sanoa, että tähänkin asiaan voimme itse vaikuttaa. Ei ole pelkästään joidenkin ulkopuolisten ihmisten käsissä, kuinka paljon kulutamme sähköä ja sitä kautta luontoa ja tilimme varantoja.

Nämä ovat asioita, joihin on ehkä vaikea tarttua, mutta joiden ymmärtää asiaan lyhyen perehtymisen kautta olevan yllättävän yksinkertaisia juttuja. Jos minä ymmärrän jo tämän verran, niin varmasti tekin ymmärrätte tahtoessanne.

Kahvipannu napsahti juuri automaattisesti pois päältä. Hurraa siis myös tekniikalle, joka on sekä ekologisuus- että turvallisuus-näkökulmasta katsottuna puolellamme luomassa kirkkaampaa tätä päivää ja huomista.

Iloa loppuviikkoon!

-Henriikka