kaupallinen yhteistyö: Partioaitta
Viikko sitten maanantaina katsoin epäuskoisena taivaalle. Sieltä tippui hiljalleen valkoista lunta. Pidin sormia ristissä, että maa olisi yön jäljiltä riittävän kylmä, että lumi myös jäisi hetkeksi maahan. Olimme sopineet lähtevämme pienelle päiväretkelle Sipoonkorven kansallispuistoon, enkä ollut edes osannut toivoa lumipeitettä.
Otimme kaapista ruokatarpeet, nuotiokattilan, astiat ja kahvin pannuineen matkaan ja saimme onneksemme yllättyä iloisesti: kun kökötimme parkkipaikalla reput valmiina pieneen päiväretkeen, oli kaikkialla kauniin valkoista. En väitä, että lunta olisi ollut paljon, mutta riittävästi kuitenkin, että sen tunnelma levittyi ympärille.
Muistin taas, miksi talvi on upeaa retkeilyaikaa.
Olen lähivuosina keskittynyt niin hc-tasoisiin talviretkiin, että olen melkein unohtanut, miten pienellä vaivalla talviretkeilyä voi tehdä. En edes tiedä, miten luiskahdin aivan haaveilemaan hiihtopatikoista, ahkioretkistä ja useiden öiden autiotupakierroksista, kun oikeastaan tällainen päiväretkeily on aivan yhtä ihanaa, ellei vähän ihanampaakin.
Tai ehkä molemmilla on vain omat hetkensä ja tarkoitusperänsä, mutta itselleni kävi ainakin niin, että koko ajan hiljalleen haastavammaksi käyneet olosuhteet tekivät sen, että oli vaikea peruuttaa ja tehdä jotain ihan simppeliä: paistaa kasvisnakkeja ja juoda höyryävää kaakaota lähimetsän nuotiopaikalla ja nauttia talventulosta. Tätä yritän nyt lisätä kalenteriin alkavana sesonkina.
Tämä on siis niillekin muistutukseksi, jotka kuvittelevat talviretkeilyn olevan vain vaivalloista ja vaikeaa: se voi olla sitäkin, mutta yhtä lailla yksinkertaista ja karsittua rauhasta nauttimista luonnonkauneuden ympäröimänä.
Koska metsäretkelle oli kalenterissa aikaa muutaman tunnin verran, valitsimme tarkoituksellisest valmiiksi merkatun, lyhyen reitin, jotta saamme olla mahdollisimman pitkään tulistelemassa ja nauttimassa eväistä. Sipoonkorven Kansallispuistossa on muutamia laillisia tulipaikkoja, joista valitsimme yhden läheisen parkkipaikan sijainnin vuoksi.
Perille päästyämme pistimme kirveellä puita pienemmiksi ja aloimme väsätä tulia, kunnes tajusimme tulentekovälineiden unohtuneen autoon. Klassista. Nauroimme ääneen ja lähdin hakemaan tikkuja nöyrästi polkua pitkin (kiitollisena lyhyestä reittivalinnasta). Eräs vastaantullut pariskunta kuitenkin lainasi kohteliaasti hymyillen tikkujamme kun juoksin puuskuttavana raskausmahani kanssa vastaan. Varmaan kävin heitä sääliksi.
Neljän tulitikun aski toi pieniä paineita, kun lupasin, että pidämme heille tulia yllä, mutta homma hoitui onneksi jo ensiyrittämällä.
Uteliaat mustarastaat parveilivat kodan ympärillä, kun istuimme nuotion lämmössä ruokaa tehden. Yksinkertainen soija-makaroonisetti ei ole koskaan maistunut yhtä hyvältä. Ulkona lumi jatkoi sateluaan ja ilmassa oli todellista talventuntua. Olin onneksi varannut ihan kunnolla vaatetta mukaan, joten palella ei tarvinnut.
Päiväretkivaatteeni
Päällä:
Aluskerrasto
Eli merinovillaiset kerrastohousut ja -paita, sekä kaikkein alimpana merinorintsikat ja alushousut. Tästä setistä lähtisin viimeiseksi karsimaan! (Naisille ykkösvinkiksi kyllä merinorintsikat – aivan päälliköt <3!) Mikäli on kova palelemaan tai pakkanen on kova, voi ohuita ja riittävän väljiä villakerroksia lisätä mielensä mukaan. Itselläni on usein kovemmilla keleillä kerraston päällä merinohuppari ja paksummat merinopöksyt – tähän tarvitsee enää hyvin harvoin lisätä yhtään mitään
Villapaita
Jos matka olisi ollut pidempi tai grammaa tarvitsisi viilata, valitsisin kevytuntuvatakin. Mutta kun ei läheskään aina tarvitse, pukeudun mieluummin muhkeaan villapaitaan. Rakastan tätä kuvissa näkyvää, vaaleaa Devoldin paitaa sen kauluksen ja tunnelman vuoksi ja puen sen kyllä metsään niin usein päälle kuin vain voi.
Retkeilyhousut
Jos on tuulista tai märkää, niin kannattaa valita kuorihousut (esim. Fjällräven Ecoshell) tai tuultapitävät housut (esim. Tierra Lite Track Pant). Kuivemmalla menee kuorettomatkin (esim. Fjällräven Keb Trousers Curved). Olen kirjoittanut erilaisista erähousuista aiemmin lisää täällä. Maanantaina minulla oli päällä ystävältä käytettynä ostetut, tuulenpitävät äitiyshousut, koska omat retkeilyhousut eivät enää mahdu pyöristyvää ruhoani peittämään.
Kuoritakki
Olin ottanut varmuudeksi Fjällräven Ecoshell -takkini mukaan, mutta koska ei ollut märkää eikä tuulista, pysyi se visusti repussa ja sain fiilistellä villapaidassani.
Käsineet
Sormet ovat yksi helpommin kylmettyvistä ruumiinosista, ja siksi hyviin hanskoihin kannattaakin panostaa. Talviretkeilyssä huomioitavaa on, että lumen sulaessa hanskat kastuvat helposti. Minulla oli tällä kertaa mukana vain Hestran Wakayama -tumput (yes I know, kuinka hienot!), jotka ovat kestävää nahkaa, mutta niissä on lämmittävä villavuori. Pidemmillä talviretkillä ja välillä mukavuudenhalusta muutenkin, otan mukaan ohuet vaihtohanskat, esimerkiksi merinovillaiset sormikkaat.
Pipo
Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Näissäkin kuvissa viiletän muutaman euron kirppispipossa, joka on täyttä villaa. Tarkoituksena oli kyllä ottaa mukaan suosikkiretkipiponi Vaikolta, Timberjack beanie on kesät talvet lyömätön, mutta unohdin sen kotiin. Takapaksista löytyi onneksi tämä kierrätetty varavaihtoehto.
Merinovillaiset sukat
Myöskään näistä en lähtisi retkillä joustamaan enää milloinkaan, mutta aikoinaan aloitin talviretkeni kyllä ihan tavallisista arkikamoista. Hyvinistuvat, merinovillaiset sukat pitävät jalat lämpiminä ja kosteuden poissa.
Retkikengät
Hanwag Tatra Wide -vaelluskengät eivät ole varsinaiset talvivaelluskengät, mutta itse pärjään näissä ainakin –5-10 saakka todella hyvin. Ylipäänsä korostan aina miettimään, tarvitseeko talvea varten ostaa kovinkaan monta erillistä kampetta vai olisiko kätevämpää soveltaa ja kerrostaa.
Tauolle:
Talviretkeilyssä taukovaatteiden osuus korostuu valtavasti. Monesti liikkellä oltaessa pärjää yllättävänkin vähällä vaatetuksella, mutta pysähtyessä pitää saada samantien lämmintä päälle, ettei lämpö pääse karkaamaan. Tietysti hyvä nesteytys ja ruoan syöminen sekä se, että vaatteet ylipäänsä pukee oikein ja oikeassa järjestyksessä päälle, ovat olennaisessa asemassa, mutta laadukkaisiin taukovaatteisiin kannattaa myös panostaa.
Lämmin taukotakki
Kun katseletta vaikka tuota yllä olevaa kuvaa, ei ehkä tule yllätyksenä, että minulla oli takissani autuaan ihana olo. Olin kuin kävelevä makuupussi. Olo johtui takkivalinnasta. Päälläni on Fjällräven Expedition Long Down -parkatakki, jossa on laadukasta, eettisesti tuotettua untuvaa sisällä. Takki on pitkä ja hyvin eristetty ja sopii siksi myös erittäin kylmiin oloihin. Untuvaisia taukotakkeja löytyy monenmallista ja monesta eri hintaluokasta riippuen siitä, millaiseen käyttöön takkia etsii.
Toppahame
Toppa- ja untuvahameiden puolestapuhuja olen ollut jo useita vuosia. Se on yksi niistä vaatekappaleista, joita ei ymmärrä tarvitsevansa ennen kuin kokeilee. Sen jälkeen ei sitten pärjääkään ilman. Toppahameet eivät katso sukupuoleen, ja tunnen useamman miehenkin, joka on ilahtunut niiden kätevyydestä. Vetskarit sivussa tekevät sen, että hameen saa helposti tauolla päälle, ja kylmemmillä keleillä tai rauhakseltaan liikuskeltaessa ainakin oma peppuni palelee sen verran paljon, että pidän hametta päällä muutenkin. Alla olevien kuvien hame on Tierran Belay Badded skirt. Se on villaeristeinen ja pinta hylkii vettä. Untuvaisia malleja suosittelen kylmemmille keleillä.
Istuskeltiin tulen ääressä monta tuntia. Talvisaikaan saa varata aina vähän enemmän aikaa esimerkiksi tulentekoon, jos tulipaikkojen halot tai rangat ovat kohmeessa. Ehkä aloittelijan kannattaa napata nippu omia klapeja tai vähintään sytykkeitä mukaan, jos haluaa pelata varman päälle. Nyt kuitenkin homma hoitui niin vikkelästi, että rentoilulle jäi paljon aikaa. Ihailin satavaa lunta ja valkoista maata. Toivoin, ettei lumi sulaisi ikinä.
Muutama muu retkeilijä liikkui alueella, mutta ei missään tapauksessa häiriöksi asti. Se onkin muuten yksi parhaita puolia talviretkissä: saa yleensä olla aika rauhassa. Mustarastaiden aktiivinen läsnäolo oli vain plussaa.
Nyt koronavuonna on löytynyt suuri joukko uusia retkeilyharrastajia. Tämä on tietysti aivan huippu juttu. Uskoakseni myös talviretkeily kiinnostaa, mutta sitä voi olla vaikeampi lähestyä. Kylmyys ja vieraammat olosuhteet saattavat jännittää, eikä lähipiiristäkään ehkä löydy yhtä helpolla retkikavereita pakkasille.
Haluan kuitenkin rohkaista kokeilemaan. Kannattaa aloittaa ihan tällaisista lyhyistä, helpoista retkistä. Siinä sitä vasta huomaa, mitkä asiat ovat erilaisia verrattuna kesäsesonkiin ja toisalta senkin, miten samanlaista kaikki lopulta on.
Talviretkeilyssä on tietysti kylmyyden vuoksi omia riskejään, mutta jos aloittelee homman parin pakkasasteen tietämillä, niin omia taitoja, varusteita sekä vaatteita ja niiden kerrostamista pääsee samalla kokeilemaan. Etsi ystäväpiiristä joku toinen utelias ja lähde kokeilemaan. Voin melkein luvata, että jos vain valitset kirpsakan ja kuulaan parin asteen pakkaspäivän, niin ihastut hommaan.
Ja jos en ole jo saanut teitä kiinnostumaan talviretkistä, tässä muutama naseva syy, miksi talviretkeily on kesäilyä parempaa:
1. Ei itikoita!
2. Vähemmän ihmisiä
3. Pehmeä lumeen kaatuminen ei satuta (noh, tätä saa etelässä vielä hetken odottaa…)
4. Herkkuruoka säilyy pakkasessa
5. Jäätelö säilyy pakkasessa!
—
Minusta olisi aivan ihana joululahjaidea antaa läheiselle vaikka villapaita tai mikä tahansa pieni tai suuri talviretkeilyvaruste, jonka kylkeen olisi rustattu kirjeelle tai kortille lupaus yhteisestä talviretkestä.
Itse ainakin rakastaisin tuollaista lahjaa.
-Henriikka
ps. Jos haluat jo vähän enemmän tietoa, kirjoitin viime vuonna talviretkeilyn aloittamisesta kirjoituksen, jossa löytyy tarkemmin ja laajemmin tietoa myös yöpymiseen, varusteisiin, liikkumiseen yms.
