Maailma ei palaa entiselleen

2
–
elämäTags: ,

Olen alkanut totutella ajatukseen, ettei maailma palaa enää entiselleen. Että on turha odottaa koronaa edeltänyttä maailmaa, sillä siihen ei ole paluuta. Näin ainakin itse uskon.

Paljon kuulee arkikeskustelussa heiteltävän lauseita kuten ”sitten kun kaikki on taas tavallisesti”. Luulen, ettei sitä vanhaa tavallista tule olemaan. Tulee olemaan jotain uutta ja toivottavasti tavallista, toivottavasti entistään parempaa, mutta paluuta pandemiaa edeltäneeseen aikaan tuskin on. Maailma on muuttunut, eikä sitä voi peruuttaa.

Nämä kuvat ovat sen viikon maanantailta, kun kaikki tuntui muuttuvan Suomessa. Tunnissa saattoi tulla niin monta uutta korona-uutista, ettei mieli pysynyt perässä. Olen monesti ystävien kanssa puhunut, että se ensimmäinen viikko tuntui siltä, kuin olisi huonoa scifi-leffaa katsonut.

Vastahan olin istunut Doritin kanssa risotolla Trattoria Rivoletossa jutellen siitä, että onkohan maailmalta tulleet uutiset vähän ylireagoivia. No, eivät olleet, vaikka edelleenkin olen sitä mieltä, että ruumisrekkavideot olisi voitu poistaa kaikkialta internetistä.

Alun sekoilun päätteeksi rauhoituin. Elin pitkästä aikaa rauhallisia viikkoja. Kalenterista tuntui karsiutuvan kaikki turha, sillä kalenterista karsiutui kaikki. Niin työt, sosiaaliset menot, työtilaisuudet ja -palaverit kuin reissutkin. Saatoin käytännössä nukkua, syödä ja levätä. En osannut stressata töitäkään, sillä huomasin tarvitseväni lepoa rahaa enemmän.

Tottakai minulla oli huoli maailmasta, mutta se on aivan erilaista kuin raastava huoli läheisestä. Näin juuri Instassa erään meemin, joka kertoi, että etuoikeus voi näyttäytyä niinkin, että muualla valtavaa kuolemaa ja tuhoa aiheuttava maailmankatastrofi ei vaikuta itseensä. Minulle kävi juuri niin. Olen selvinnyt niin vähällä kuin nyt selvitä voi. Työtkin palasivat parin kuukauden jälkeen.

Koronan jäljet tulevat näkymään vuosia, vuosikymmeniä. Tänään uutisoitiin Lapin turismin mahdollisesta konkurssista, ja rahan takana on aina ihmishenkiä. Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien jonot kasvavat samalla kun työpaikat vähenevät, ja työnhakijat jonottavat harvoihin vapautuviin. Luulen, ettei tämä mitään silkkaa riemullista nousukautta tule olemaan seuraavina vuosinakaan.

Mutta sen sijaan, että ajattelisin tästä kaikesta aiheutuvan pelkkää pahaa, yritän pitää mieleni kirkkaana. Tiedän, helppohan minun on, ja siksi niin teenkin. Auttavaa kättä, ideoivaa ja kirkasta mieltä tarvitaan, kun lähdetään yhdessä kohti uutta ja tuntematonta. Uskon kuitenkin esimerkiksi yhteisöllisyyden, empatian, mielikuvituksen ja uuden luomisen, sekä tarvepohjaisen digitalisaation nousevan uudelle asteelle. Ehkä nörteistä tulee vihdoin kansakunnan pelastajia, ehkä introvertit saavat jalansijaa sosiaalisen hälyn laskeuduttua?

Aina välillä muistelen jotain vanhoja artikkeleita, joita olen joskus lukenut ja joista olen saanut irti. Kiitos Googlen, löysin pari vuotta vanhan Helsingin Yliopiston artikkelin, jonka muistan luoneeni itselleni toivoa, kuin koin massiivista ilmastoahdistusta:

”Ahdistukseni kyllä kasvaa, kun kokemusta karttuu. Silti ilmassa on paljon tosi hyviä asioita. Ihmiset lähentyvät luontoa ja miettivät enemmän tekojensa seurauksia. Meillä on kaikki mahdollisuudet selvitä hengissä, mutta ihmisten pitäisi tahtoa toimia ajoissa.”
 – Geologi Maija Heikkilä

”Lapsille olisi tärkeää puhua yksilöllisten valintojen sijaan kaikesta, mitä voi tehdä yhdessä. Me emme tarvitse sukupolvea, joka pelkää ilmastonmuutosta voimattomana, kuten me pelkäsimme ydinsotaa.”
– Maailman luonnonsäätiö WWF:n ympäristökasvatuksen asiantuntija Essi Aarnio-Linnanvuori

Muistin erään jutun väliotsikoista ”Toivoon pitää ryhtyä” ja löysin sillä tavoin takaisin jutun ääreen. Tiedän tämän löyhäksi aasinsillaksi koronaan, mutta kaikkien maailmankriisien torjumiseen ja niiden kanssa selviämiseen tuntuu olevan samat säännöt:

1. Se jolla on voimavaroja tai resursseja, auttaa sitä jolla ei ole.
2. Rauhaa tulee vaalia.
3. Toivoon pitää ryhtyä.

Emme tarvitse sukupolvea, joka pelkää ilmastonmuutosta tai koronaa voimattomana.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

mekko / Nokonen

Elokuun taikaa: Espoo-päivä tuo kaupunkimaisemaan kaikkien yhteisen juhlan

6
–
tapahtumat, yhteistyöTags: , , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: Kaupunkitapahtumat Espoo

Ensi viikonloppuna on Espoo-päivä. Ehkä joku teistä on käynytkin siellä, sillä tapahtumaa on järjestetty jo pian 30 vuotta.

Espoo-päivää vietetään aina kesäkauden päätteeksi elokuun viimeisenä viikonloppuna, perjantaina ja lauantaina. Päivä on kuin yhteinen juhlapäivä, johon kaupunkilaiset, yhteisöt ja yritykset voivat itse tehdä tapahtumia tai osallistua ihan vierailijan roolissa. Mukana on vuosittain reilusti yli 150 kaupunkilaisten, yhteisöjen, yritysten ja kaupungin tekemää tapahtumaa. Tapahtumia on lauantain lisäksi myös jo perjantaina, jolloin koulut, oppilaitokset ja harrastustoimijat pääsevät mukaan kaupunkijuhlan viettoon.

Me kävimme tänä vuonna fillaroimassa tapahtumapaikoilla ennakkoon, jotta voisin vähän fiilailla teille tulevan viikonlopun parhaita paloja.

Pyöräretkemme Espooseen jatkoi leppoisasti keväältä tuttua lähimatkustusteemaa ”Espoo tutuksi.” Keväällä olimme katutaidekierroksella Karakalliossa, nyt pyyhälsimme siitä parin kilometrin päähän, Keraan. (Karat ja Kerat, mitä näitä nyt on!)

Oli hellepäivä ja tuntui aivan kuin olisi ulkomailla, kun pyöräili kotoa rantareittejä pitkin perille. Puistot olivat vielä vihreinä, ja maisemat pitkälti itselleni aivan uusia. Bussin ikkunasta olen toki niitä välillä katsonut, mutta onhan se ihan eri. Pysähdyimme myös spontaanisti pärekoreja ja kaikkea ihanaa puista käsityölaistavaraa myyvään Kallen Pajalle Mankkaalle ja nuuhkimme verstaalla täydellisiä puuntuoksuja.

Vielä enemmän reissufibat iskivät, kun saavuimme ”kohteeseen”. Olimme päättäneet, että päädymme ainakin Keran Halleille, aivan Keran juna-aseman tuntumaan.

Keran Hallithan on oikea salapaikka! En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan paikasta. SOK:n entinen logistiikkakeskus on muuttunut halleiksi, jossa kaupunkilaisille on tarjolla niin padel-kenttiä, kaupunkiviljelyä kuin jättimäinen loft-salikin. Paikan päällä toimii myös ravintola Is It Cooking, jossa on arkisin tarjolla lounasta. Saimme siellä vatsat täyteen falafelejä, maitotoffeita sekä erinomaista palvelua.

Halleilla toimii mm. Kera-kollektiivi, joka toimesta hallien sisäpihalle on maalattu upeita muraaleja, ja parkkiksella on iso kaupunkiviljelmä, mistä moni tämänkin kirjoituksen kuvista on. Nämä olivat mielestäni kiinnostavinta antia arkivierailijalle.

Espoo-päivänä tapahtumapaikka kuitenkin herää ihan uudella tavalla eloon, kun alueella tapahtuu vaikka mitä:

– VIVUS ORBIS – Elävä ympyrä -maataideteos
Taiteilija Greta Muuri toteuttaa Espoo-päiväksi Keran Halleille maataideteoksen. Teos on saanut inspiraationsa Espoon kaupunkimaisemasta ja luonnon monimuotoisuudesta. Se on 10-metrinen elävä ympyrä, jonka nimi viittaa teoksessa käytettyyn elävään materiaaliin, multaa, kasveihin ja kukkiin. Teokseen liittyy vuoden espoolaisen taiteilijan Sarah Kiven ääniteos Rauhan Ehdotus, jota voi kuunnella omalta älypuhelimelta teoksessa kuljeskellessa. Tämä kuulostaa niin erikoiselta, että olisi mielenkiintoinen nähdä ja kokea.

– Pihakirppis
Lauantaina klo 11.00 alkaa halleilla pihakirpputori. Näitä kirppiksiä järjestetään joka toinen lauantai syyskuun loppuun asti. Kiinnostaa!

– Motosikai-sirkusesitys
Race Horse Companyn Motosikain, räjähtävän katusirkusesityksen luvataan olevan täynnä toimintaa, taitoa ja kieroa huumoria: ”Mikään ei ole mahdotonta tai liian hullua kun kolme sirkustaiteilijaa esittää loputtomalla energialla akrobaattisia temppujaan maassa, ilmassa ja pakettiauton katolla.” Sirkusesitykset nähdään lauantaina klo 13 & 16

– Ulkoilmaelokuva: Cry-Baby
Ulkomaa-fibat jatkuvat, kun yhdeksän jälkeen halleilla nähdään elokuun hämyssä outdoor-elokuva. Leffana nähdään John Watersin ohjaama, vuonna 1990 valmistunut Cry-Baby. Elokuva starttaa lauantaina klo 21.15 ja kestää pari tuntia.

Perille Keran Halleille pääsee helposti vaikkapa junalla (Keran asema) alle puolessa tunnissa Helsingin rautatieasemalta. (Muistathan maskin :))

Keran Hallit eivät siis suinkaan ole ainoa paikka, jossa tapahtuu. Jos itse pääsisin osallistumaan Espoo-päivään (en pääse, olin varannut jo kuukausia sitten lomareissun tälle viikonlopulle yh nyyh, etenkin itken ulkoilmaleffan ja kirppiksen perään), pyöräilisin ympäri kaupunkia ja etsisin tapahtumasivujen kartalta kaikkea kiinnostaa. Tai korjaan sittenkin: olisin tehnyt jo alustavan pläänin kartan avulla jo ennakoon, jotta vähän tietäisin, minne kannattaa milloinkin hurautella.

Espoopäivä.fi-sivuilta pääsee selaamaan ilmoitettuja virtuaali- ja ulkoilmatapahtumia vaivatta ja miettimään, millaiset showt ja ohjelmat sopisivat parhaiten omaan määpäivään, parisuhde-, kaveri- tai vaikka perhepäivään.

Muutamia omia Espoo-päivän suosikkeja:

Ulkoilmaelokuva: Casablanca, pe klo 21:15 Träskändan puisto

Nurmikkotanssit laulun ja harmonikan säestyksellä, la klo 18–19, Träskändan puisto

Yrityksen perustamisen ABC -etäwebinaari, klo 12–14 , virtuaalisesti, yritysespoo.fi

Luontomandala-työpaja, la klo 14–16, Entressen kirjaston sisäpiha

Suurpelto-juoksu kaikenlaisille juoksijoille (4 tai 8 km), la klo 11–13, lähtö Opinmäen pihasta

huom! Elokuvat, sirkusesitys ja osa tapahtumista vaatii ennakkoilmoittautumisen.

Varmasti monelle tulee mieleen, että onkohan tällainen tapahtumissa hyöriminen turvallista näinä aikoina.

Tänä vuonna Espoo-päivää vietetään kuitenkin poikkeuksellisesti virtuaalisesti ja pienimuotoisesti kohdaten. Koko tapahtumapäivän teemana on ”vastuullisesti yhdessä” (hauskaa, miten tuo tarkoittaakin tänä vuonna automaattisesti aivan uutta asiaa) ja järjestelyissä on otettu jo ennakkoon huomioon koronatilanne. Monet tapahtumat ovat joko virtuaalisia tai omatoimikohteita. Turvavälit pysyvät ja turvallisuus säilyy. Tietysti kannustan jokaista ottamaan tässä myös henkilökohtaisen vastuun harteilleen – totta kai.

Tuntuu kyllä siltä, että tällaisina erikoisaikoina tällaiset piristävät, yhteisölliset asiat ovat niitä, jotka luovat sitä turvaa tulevaisuuteen ja lujittavat mieltä ja ihmissuhteita. Vaikka me olimmekin Espoossa vain fillarietkoilla, totesimme päivän jälkeen, että olipa kivaa ja tekipä hyvää.

Paluumatkalla Keran Halleilta löysimme vielä Villa Elfvikin ympäristössä kulkevalle luonnonsuojelualueelle ja sieltä Gallen-Kallelan museokahvilalle iltapäivää viettämään. Suosittelen kyllä kumpaakin kohdetta lämpimästi! Museon rinnalla toimiva Tarvaspään Cafe Zoceria on läpi vuoden auki ja toimii 1860-luvulla rakennetussa villassa. Tänne(kin) aion palata uudelleen – vaikka lounaalle ja kakulle joskus.

Mutta takaisin Espoo-päivään: vajaa viikko ja päivä on täällä. Kuinka moni sai kipinän osallistua?

Elokuu on kyllä niin taianomaista aikaa. Kaikkialla tuntuu tapahtuvan, kaupungit heräävät kesän ja lomakausien jäljiltä kuin jostain unesta, mutta syksy ei ole löytänyt vielä perille.

Jos en aivan väärin muista, lauloi Reginakin aikoinaan: ”Tämä on paras aika vuodesta.”

-Henriikka

Kesälista-check: mitä kesään mahtui?

kommentoi
–
elämäTags: ,

Kirjoitin toukokuussa realistisen kesälistan 2020. Halusin kerrankin, oi kerrankin, että se olisi ylipäänsä mahdollinen ja pikemminkin motivoiva kuin toteutumattomuudessaan lannistava.

Tästä päivästä on povattu syksyn ensimmäistä päivää. Sade ropisee ikkunalaudoissa, ja kaduilla näyttää olevan hiljaista. Himoitsen etiopialaista ruokaa (kiitos @ennikoistisesi Instagram stoorin) ja odotan kärsimättömästi ystävän vastausta illalliskutsuun. Luulen, etten ole ainoa, joka nauttii kuumuuden loppumisesta. Minusta syksy on täysin tervetullut, olen saanut kesästä kylläkseni.

Tänä vuonna kesä tuntui muutenkin olevan aivan järjettömän pitkä. Seurasin jo huhtikuussa hiljalleen avautuvaa kevättä ja luontoa, ja siitä tuntuu olevan lyhykäinen ikuisuus. Sesonki saa puolestani vaihtua. Otan ilolla vastaan syysmyssyt ja hämäränhyssyt.

Ajattelin, että sateen tiputellessa omia aikojaan, olisi kiva kurkata, oliko realistinen kesälista alkuunkaan realistinen.

Tee pyöräretki (X)

Kyllä! Uudet Pelagot pääsivät testireissulleen, kun suuntasimme Tampereen PyhäNäsi-reitistölle kolmen päivän pyöräretkelle. Reissu oli intensiivinen ja ikimuistoinen. Hauskasti mieleeni pompsahti nyt periaatteessa täysin epäolennainen, mutta sitäkin riemukkaampi seikka: suoraan huoneeseen tilatut yöpitsat Vaihmalan Hovissa.

Koe ensimmäiset seikkailut Holgerin, keltaisen pakettiautoni kyydissä (X)

Onneksi en luvannut saada reissupakuamme valmiiksi, sillä se ei ole kyllä tapahtunut. Kun sänky valmistui, autosta on tullut niin ylimukava jo sellaisenaan, ettei remontille ole raivattu seikkailuilta aikaa. Olemme onneksemme päässeet jo useille retkille Holgerin kyydissä ja vietimmepä yhden opiskeluviikonkin Nurmijärven seudulla pakussa punkaten. Ehkä syksylle saamme keltaisen riemukaaramme valmiiksi. Tai ehkä keväällä. Ehkä joskus.

Ainakin yksi auringonlasku ja yksi auringonnousu (X)

Kyllä ja kyllä! Auringonlaskuja oli useita, auringonnousuja ei suoraan sanoen aivan yhtä montaa. Mutta Lapin reissullamme tämä kävi helpommin, kun aurinko ei laskenut lainkaan. Tosin sitä ei taideta aivan laskea, joten ainakin yhden kallioauringonnousun voin nimetä, joka koettiin sesongin ekalla telttaretkellä vihtiläisessä kalliomaisemassa.

Leivo mansikka-kermakakku (  )

Hyvänen aika! Olisi luullut tämän olevan aika helppo toteuttaa, vaan toisin kävi. Vieläköhän kaupasta saa hyvää mansikkaa? Maistan jo kakun maun suussani. Ehkä voisin innostua jo tänään leipomaan.

Spontaani yöuinti (X)

Kun on spontaani poikaystävä, on helpompaa itsekin olla spontaani. Olen ilokseni huomannut, että olen ollut tänä kesänä yllättävän joustava ja muuntautumiskykyinen. Spontaaneja uinteja on löytynyt monina vuorokaudenaikoina, mikä kertonee kivasta kesästä.

Kahvilakierros (  )

Olen ilmeisesti ollut huono herkuttelemaan tänä kesänä! Kahviloissa olen kyllä käynyt, mutta kierrokseksi en käyntejäni voi laskea. Sitä paitsi huomaan kyllä kevään ravintoloiden ja kahviloiden kiinniolon vaikuttaneen omaan käytökseeni: välillä edelleen hämmästyn muistaessani, että ainiin, sitähän voisi vaikka mennä ystävän kanssa kahville tai brunssille. Mutta tämänkin varmasti ehtii kyllä vielä, alkusyksy ja kahvittelu kuulostaa sympaattisemmalta muutenkin.

Piknik meren tai järven rannalla (X)

Ensimmäiseksi tuli mieleen eräs opiskelupäivän aamu, kun heräsimme kukonlaulunaikaan pakustamme ja levitimme eräälle uimarannalle vilttimme. Aamuaurinko lämmitti, teimme trangialla aamiaismunat, keitimme puuroa ja söimme mukavasti, kun kaikki ympärilläoleva tuntui vielä olevan unessa. Retkiolosuhteissa on tullut syötyä muutenkin, esimerkiksi meren äärellä Tammisaaren kansallispuistossa. Mutta mielestäni piknikiin kuuluu aina viltti, tai vähintään ajatus ”piknikistä”, niin en laskisi vaellussafkoja piknik-hommiksi.

Kalareissu (X)

Juhannuksena kävimme soutuveneellä parilla kalareissulla, mikä oli ihanaa. (Tai no, sinä päivänä ei ollut, kun mäkäräiset meinasivat päättää päivämme.) Opin tänä kesänä myös fileoimaan, suomustamaan ja suolestamaan, mikä tuntui kivalta. Tuntuu tärkeältä oppia, mistä ruoka tulee lautaselle ja miten. Lopetin tehotuotetun lihansyönnin aikoinaan ilmastosyistä, mutta sen lisäksi myös siksi, etten enää pystynnyt kohtaamaan lihan kulkua ruoaksi.

Kesäjuhlat (X)

Meinasin jo kirjoittaa, että juhlia en kokenut, kunnes muistin eräät tunnelmalliset pihajuhlat. Poikaystävä toi mukanaan uuden sosiaalisen piirin, mikä on ollut hullun jännittävää mutta myös kutkuttavan innostavaa. Kun ei tunne juhlista ketään, on kesäjuhlissa uudenlainen kaiku, mutta selvisin luullakseni kunnialla.

Aperol Spritz ulkona (X)

Tähän voisi laittaa monta rastia. Muistan muutamiakin hetkiä, kun on ollut oranssi juoma lasissa, ja hyvä mieli. Ainakin ystävieni Tiian ja Alexanderin kanssa istuimme Birgitassa eräs kaunis alkukesäinen päivä. Hauska sattuma oli, että myöhemmin samana iltana näin Instagramista muiston tasan vuoden takaa: silloinkin istuimme Aperoleilla kolmisin.

Raclette-grillausta (X)

Olimme ottaneet juhannukseksi mökille raclette-pannun ja -ruokaa mukaamme. Viimeisenä yönä ennen kaupunkiin palaamistamme teimme päätöksen, että mieluummin syömme hartaasti ja saunomme ja nukumme vähemmän, kuin pidämme yöunista kiinni luopuen ruoasta tai saunasta. Erinomainen kesäpäätös!

Kirppislöytö (X)

Näitä on useita: puiset nuket Oulun torilta, nahkaiset herrainkengät 50 sentillä Kirkkonummelta ja pellavapaita sekä -housut Sörnäisten Fidasta. Kirppikset ovat lähellä sydäntä, vuodesta toiseen. Tosin niin ihmeellistä löytöä en ole tehnyt, että se olisi pompannut salamana mieleeni.

Yötön yö (X)

Kymmenen päivää länsi-Lapissa oli ehdottomasti yksi kesän kohokohtia. Lapland Hotels -yhteistyön tiimoilta tehty reissu sisälsi luontohurmaantumista, fillarointia, keskiyön aurinkoa, rentoilua, saunomista, herkkuruokaa ja paljon poroja. Onneksi parin viikon päästä olen takaisin Suomi-neidon ajatuksissa. Tähän hameenhelmoissa pyörimiseen onkin jo vähän kyllästynyt.

Mansikkakermakakkua ja kahvilakierrosta vailla valmista. Aika jees. En usko, että olisin ollut kovin pettynyt tyhjäänkään listaan, mutta tuntuu mukavalta, että kerrankin pystyin inspiroitumaan omista raaputuksistani ilman, että hommasta tulee suorittamista.

Koko kesä on suoraan sanoen ollut niin ylitsevuotavainen, että menee varmaan pitkälle lokakuuhun, että saan tämän ajanjakson hallitusti mieleeni talteen. Olen ollut äärimmäisen onnellinen, vaikka välillä hivenen levoton ja yksinäinen. Vettä olen muistanut juoda liian vähän ja kirjoja olen lukenut harmittavan harvoin, mutta päiväkirjaan olen taas tarttunut, mikä on innostanut isosti.

Tällaista tämä elämä kai on, aina vaan vähän sitä sun tätä. Tunteita ristiin ja rastiin, askel askeleelta ja päivä päivältä.

-Henriikka

Kuvat: Joonas Linkola
(toukokuiselta telttareissulta, joka oli niin maaginen, että puolessa vuorokaudessa syntyi enemmän kuvia kuin melkein koko kesänä. Ainiin! Nousinhan sielläkin auringonnousuun.)

1 … 36 37 38 39 40 41 42 … 818