Kaupallinen yhteistyö (osa palveluista saatu)

Kävin Mathildedalin kylässä juuri ennen, kun kevät keikahti kallelleen. Vettä vihmoi ja oli harmaampaa kuin yksikään lonkero, mutta muistot ovat kultaisia ja lämpöisiä.

Matkustus, mukaan lukien kotimaan matkustus, oli hetken aikaa hyllyllä. Nyt taas, kun sille on annettu vihreää valoa, kerron teille kaikille:

Menkää käymään Mathildedalissa. Siellä tulisi jokaisen ihmisen vähintään kerran elämässään käydä.

Tuossa yllä olevassa kuvassa hymyilen sateen taivuttamassa tukassa Mathildedalin eli Matildan kylän olohuoneessa, kyläravintola Terhossa.

Terho on sellainen lungin meiningin lintukoto. Kiviarinauunissa paistettua lankkupitsaa, kaljaa ja hyvää mieltä. Olohuonekeikkoja, karaokea ja hyvällä kelillä takapihalle levittäytyvä Beer Garden. Taulut seinillä vähän sinne päin ripustettuna, ja lattiat täynnä ihanan värikkäitä mattoja. Kun sisään astuu, tuntuu kuin kyläläiset olisivat omassa kotonaan, ja heidän seassaan palloilee muutama ihmeissään oleva turisti – no, kesällä vähän enemmänkin kuin muutama.

Ravintolan lisäksi Terho on kyläpaahtimo. Takapihan talossa toimii myös Kyläpanimo. Osa oluiden nimistä, ja kaikki pulloissa olevat kuvat juontavat juurensa Matildan kylän tarinoista. Ei tarvitse suotta lähteä merta edemmäs kalaan, kun läheltä löytyy kahvit ja oluetkin. (Odotan itse kovin innoissani, että joskos jossain vaiheessa valikoimaan ilmestyisi gluteenitontakin olutta. Siihen saakka iloitsen siitä, että pitsaa on!)

Matilda on sellainen unelma, joka on oikeasti olemassa. Toivoisin joskus löytäväni kodin jostain samankaltaisesta, aktiivisesta yhteisöstä maaseudulta. Jos juureni vetäisivät idän sijaan enemmän länsi-Suomeen, voisin hyvin kuvitella muuttavani Mathildedaliin. Onneksi Salon kainalossa, aivan Teijon kansallispuiston läheisyydessä sijaitsevassa kylässä pääsee aina vierailemaan.

Pari viikkoa sitten olin Teijossa yötä ja mistäpä muualta haimmekaan aamukahvimme kuin kyläkaupalta. Myyjä vitsaili hyvällä sarkastisella otteella niin suvereenisti, että meni ensin hetki änkyttäessä:

”Kuuluuko santsi?”
”Joo, mutta maitoa et saa ottaa.”
”Ööö..ömhh… kröhö… AAAAAA!”

Luulen, että moni muistaa Matildan juuri alla olevan kuvan alpakoista. Pari vuotta sitten kyläidyllin kehittyessä tohinalla ja saadessa samalla mediahuomiota, usein kuvassa kököttivät juuri nämä sympaattiset alpakat. Siellä ne olivat meidänkin vierailumme aikana, likomärkinä mutta tyytyväisen oloisina. Vähän kuin itsekin olin! Kuljimme kuorivaatteissa ympäri piskuista kylää ja saavuimme aina uuteen paikkaan vettä valuen. Ei ollut yksi eikä kaksi paikkaa, jossa purskahdettiin nauruuun meidät nähdessämme. ”Siellä taitaa sataa?”

Mathildedal on sellainen kohde, että lyhyessäkin ajassa pystyy näkemään paljon. Jo tunnissa pääsee jyvälle, muutamassa alulle ja vuorokaudessa perille. Kaikki ”nähtävyydet” ja palvelut ovat toisistaan kävelymatkan päässä, ellei sitten reissuunsa halua yhdistää vaikkapa juuri Teijon Kansallispuiston fiilistelyä. Bussikyydit kuljettavat ainakin kesäisin perille, mutta omalla autolla paikan päälle pääsee vuoden ympäri. Tietysti esimerkiksi fillariretki paikan päälle voisi myös olla aika upea kokemus.

Itse haaveilen kesäreissusta, jossa ensin rötväilisi Teijossa telttayön ja sitten ottaisi luksus-hetket heti perään Matildassa jonkun pihakeikan, lankkupitsan ja suklaapuodin suklaiden saattelemana. Terhon yhteydessä on tänä kesänä myös Pänstdrunk-kauppa, jossa on upeita turkkilaisia mattoja ja pyyhkeitä myytävänä. Se pitäisi päästä kurkkaamaan. Ja vaikken kyläolutta saakaan juoda, niin onneksi Ylönkylässä, Salossa valmistetaan seudun omenista myös kuivaa Lepola-siideriä.

Terhon ja alpakoitten lisäksi Matildassa on punamultatalojen ja ruukkirakennusten täyteinen ruukkikylä. Siellä eri ruoka-, kahvila-, design- ja käsityöyrittäjät levittävät osaamistaan ja tarjontaansa meren vierellä, historian havistessa ympärillä:

Alpakanvillaan erikoistuneen pienkehräämön, Ruukin Kehräämö & Puoti -liikkeen luonnonmukaiset neuleet ja asusteet syntyvät juuri näistä lähistön alpakoiden villoista.

Second chance on kotimaassa tehtyihin naisten- ja lastenvaatteisiin sekä sisustuotteisiin erikoistunut pikkuliike.

Kaarnalaiva keskittyy erilaisten, laadukkaiden ja luonnonmukaisista materiaaleista valmistettujen harjojen valmistukseen.

Antiikkiliike Huldan Puotiin emme tällä kertaa päässeet, sillä se oli kiinni. Ihan hyvä. Varmaan olisi kaikki rahat lähteneet kulkemaan mystisesti uusille teille.

Mahdollisesti ostostelua ja tavaroiden ihastelua parempaa on kuitenkin herkuttelu.

Siis huh huh, millainen satsi päivään mahtui! Parasta oli maistella kaikkialla vähän jotain.

Erityisen hyvin mielen päälle jäi Matildankartanon leipomoravintola. Jos Terho on sellainen hipsterihenkinen, niin tässä on enemmän mummolantuntua. Molempi parempi. Matildankartanossa toimiva leipomoravintola tarjoili suussasulavaa vuohenjuustoa ja erikoisuutena lauantain artesaanipizzaa. Ikkunoista näkyvällä niityllä järjestetään kuulemma piknikkejäkin, joskin olettaakseni vasta näillä kesäsäillä.

Café Mathildedalista saa lähituottajien raaka-aineista tehtyjä suolaisia ja makeita herkkuja: pannukahvia, paikan päällä leivottua kakkua, käsintehtyä pastaa, talon paahdettua leipää, pientuottajien hilloja sekä makeisia.. paikan tunnelma on lämmin ja  uniikki. Kahvilan takaseinä on täynnä kirjoja, joita voi halutessaan lainata ja lueskella.

Lyhyen kävelymatkan päässä muusta meiningistä on vanha koulu, jonne on rakennettu PetriS Chocolate, oma konditoria käsintehdyille luksus-suklaille. Suklaan lisäksi tarjolla on kevyttä lounasta, kahvia ja teetä sekä pientä sisustustavaraa.

Venesataman ravintolaan, Mathildan Marinaan tajusimme mennä vasta puoli tuntia ennen sulkemisaikaa, niin emme päässeet illalliselle, kun keittiö oli mennyt jo kiinni. Täytyypä suunnata merenrantaterassille tai ruokailemaan toiste.

Tämä nyt on tällaista hehkutusta koko juttu.

Mutta kyllä minä koen niinkin, että olen saanut kotimaan matkailuyrityksiltä itse niin valtavasti, että olen mieluusti auttamassa nyt, kun kaikkea yritetään starttailla uudestaan omituisen kevään jälkeen. Tietenkin kehotuksia on noudatettava kuuliaisesti, mutta kyllä soisin näkevän mahdollisimman monen tukevan pieniä matkailutoimijoita Suomessa mahdollisimman vikkelästi. Näin saamme nämä sympaattiset palvelut ja kyläyhteisöt toimimaan tulevaisuudessakin.

Yöksikin suosittelen jäämään, jotta piipahduksesta tulee kunnon irtiotto. Me majoituimme Airbnb:n kautta varattavassa Mathildedalin Ratsutalohuoneistossa, jossa oli oma keittiö, sauna, parveke ja kaikki. (Sauna oli tietysti tärkein!) Kaikki oli ihan kävelymatkan päässä, joten koko Matilda-aikana ei tarvinnut autoilla minnekään. Asuntoon olisi hyvin mahtunut vaikka isompi perhe tai neljän hengen kaveriporukka.

Mutta arvatkaa, mikä oli kuitenkin kaikista parasta koko minireissulla?

Matildedahlin kyläsauna. Siellä minä kökötin löylyissä kyläläisten kanssa, pulahdin muutamasti avannossa ja join onnellisena kylmää vichyä.

Tuli sellainen olo, kun kyhjötin hissukseen lauteiden kulmassa, että kyllä sitä pitäisi muuttaa maaseudulle. Pitäisi päästä kyläsaunaan useamminkin kuin kerran vuodessa.

Ehkä vielä joskus perustan kyläsaunavuoron. Sitä ennen pääsen onneksi hetkessä Mathildedaliin.

-Henriikka

Ravintola Terhon sivuilta löydät kylän olohuoneen ajankohtaiset tiedot
Visit Mathildedalin sivuilta näet kylän hyvään pakettiin koostettuna