Kevään reissusuunnitelmat

Istun Intercityn ravintolavaunussa. On pohjoisen hiihtolomaviikko, eikä jäljellä ollut enää istumapaikkoja. Kanssani vaunussa on noin 35 pikkelssiasuista inttipoikaa: suuria puheita, paljon limsapulloja ja ilmassa nuuskan sekä eineslihapullien haju. Pojat lähettelevät joka toinen sekunti selfieitään jonnekin, en tiedä minne. Taidan olla liian vanha ymmärtämään sitä, tai ainakaan sitä miksi. Onneksi ei sentään tarvitse seistä.

Aamukahvilla pohjoisen taivaan alla” -kiertueeni alkoi perjantaina.

Kierrän kevään aikana kaikki Lapland Hotels -kohteet (kaupallinen yhteistyö). Nyt takana ovat Helsingin Bulevardin sekä Kuopion -hotellit, ja olen nauttinut ajastani suuresti. Suomi on vaan siisti. Jopa tällaisina hetkinä, kun armeijapoikaset puhuvat ympärillä viikonlopun rilluttelustaan, on helppo ajatella, että Suomi on niin hieno. Sitä paitsi juna on matkalla kohta yhä lumisempia maisemia, enkä malta odottaa esimerkiksi reilun kilometrin pulkkamäkeä ja mahdollisia revontuliöitä.

Tämä ensimmäinen kahdesta kiertuereissusta kestää kahdeksan päivää. Ensi perjantaina hyppään Lapista yöjunaan ja herään toivon mukaan onnellisena lauantaiaamuna Helsingistä. Reittisuunnitelmaa en vielä paljasta, mutta Instagramia ja varsinkin Storya seuraamalla pääsee jyvälle, missä kulloinkin kuljen. Suoraan sanoen, en tiedä isoja linjoja enempää itsekään. Tämä on tällaista spontaanihkoa matkantekoa.

Hyvä kulkea sopivasti yllätysten ympäröimänä.

Toinen kiertureissuni on vasta huhtikuun lopussa, juuri sopivasti ennen vappua. Pääsen aistimaan vielä keväisimmän (ja toivottavasti) aurinkoisimman kevättalven pohjoisen auringon alla, nauttimaan terassilla kuohuvalasillisen auringon viipyessä taivaalla jo hurjan pitkään ja jättämään heipat lumelle ennen kesän alkua Helsingissä. Silloin pääsenkin olemaan reissussa melkein pari viikkoa, jotta ennätän kiertää kaikki kohteet. (On tämä kyllä aivan sairaan siisti projekti!)

Raskaat työt vaativat kuitenkin rinnalleen raskaat huvit, ja siksi olen varannut vielä pari lomahkoa kevään ajaksi. Sain ikuisesta marraskuusta tarpeekseni ja olen buukannut lähes koko maalis- ja huhtikuun pohjoiseen.

Parin viikon päästä kutsuu Lyngen, kun lähden viikon vapaalaskureissulle kaveriporukalla.

Tai no kaveri ja kaveri, suurinta osaa en tunne lainkaan, mutta ehkä heistä tulee kavereitani lopulta. Laskevia ihmisiä joka tapauksessa! Airbnb-mökki on vuokrattu, samoin vyörykamat ja splittilauta.

En ole vielä koskaan ollut kunnon vapaalaskureissulla, joten sormet ristiin, että olisi sellaiset säät, jotka ylipäänsä sallivat laskemisen. Turhia riskejä emme aio ottaa. Onneksi niissä maisemissa kotoisa mökkihengailu ja rauhallinen hiihtelykin on varmasti nautinnollista, vaikka tietysti haluaisin ennen kaikkea laskea. Puuteria, jos saa pyytää.

Norjan matkan jälkeen on aika vetää happea Helsingissä vajaa pari viikkoa, ja töitäkin pitää ehkä siinä välissä niittää aikamoisella tahdilla.

Mutta sitten reissaan vielä perheeni kanssa Pyhälle lasku- ja kevätaurinkolomalle.

Olimme samassa sympaattisessa mökissä viimekin vuonna, enkä meinaa uskoa sitä säkää, että koko perhe ennättää vähintään pariksi päiväksi mestoille pääsiäisviikon viettoon. Ihanaa.

Eineslihapullien tuoksuun alkaa hiljalleen tottua. Pikkelssipojat ryystävät edelleen räkää keuhkoihinsa noin joka toinen sekunti (joka toinen lähtevät ne selfiet jonnekin tuntemattomaan). Kyllä he jotenkin hellyyttävät minua myös. Jokaiikka niin täynnä epävarmuutta, joka peitetään minkä parhaaksi pystytään. Olisi varmaan helpompaa, jos he pystyisivät sanomaan ääneen, että olisi ollut kivempi jäädä kotiin äidin ja isän luo. Tai myöntäisivät, että aika kiva palata kasarmille ja nähdä tuttuja tyyppejä ympärillä.

Ehkä tämä ei olekaan elämäni kamalin junamatka. Ehkä tämä on sittenkin ihan ok.

Tästä yksittäisestä reissusta viis, tämä on ainakin parhaita työmatkoja ikinä, ja keväästä tulee olettaakseni ikimuistoinen.

Milloin minusta edes tuli tällainen nillittäjä?
Ehkä haen vaan kahvin ja relaan.

-Henriikka

Kuvat Suomenlinnan Café Silosta (jota suosittelen vieläkin lämpimämmin kuin tätä ravintolavaunua): Dorit Salutskij

Elämän kevät

Kun joku sanoo ”Voi elämän kevät”, tulee aina mieleen Pikku Myy.

Hän taisi todeta niin Taikurin Hattu -jaksossa. Opin sanonnan lapsena juuri Muumilaakson tarinoista ja vieläpä käytin sitä – oikeastaan tietämättä, mitä se tarkoittaa.

Tällä hetkellä tuntuu vahvasti elämän keväältä, mitä se sitten lieneekin.

Myyn muita hyviä sutkauksia ovat esimerkiksi:

Pah! Pikku Myyltä ei salata hauskoja asioita!”

tai

”Minäkin tahdon nähdä loput maailmasta!”

Olen aina samaistunut Myyhyn, hänen hivenen liian julmaan huumoriinsa, liukkaaseen kieleensä ja kipittäviin jalkoihinsa. Seikkailunhaluiseen mieleensä.

Toisaalta, ehkä en oikeasti ole samaistunut, olen vain ihaillut, niin kuin kaikki muutkin, jotka toivoisivat olevansa yhtä pokalla oman tiensä kulkijoita kuin Myy. Ihanne-minäni on samaistunut, taitaa olla osuvammin sanottu.

Myyn itsevarmuudestakin minä haluaisin oppia kaiken. Nimenomaan sellaisesta vakaasta itsevarmuudesta, eikä sellaisesta kuin minulla on, että välillä on varma kuin vuori ja välillä jotain aivan muuta, pikemminkinkin varma kuin kangastus.

Muumipeikko: Tässä tarvitaan hellää ja huolehtivaista naista.
Pikku Myy: Minähän olen! Pähkinänkuoressa!

Eräässä jaksossa Mymmeli tulee taas hakemaan Myy-sisartaan kotiin, kun kertomansa mukaan taas jaksaa häntä. Siihen ainakin samaistuin ihan oikeasti! Siis Myyhyn ja siihen, ettei minuakaan aina jakseta. Esimerkiksi tällä viikolla olen välillä ollut oikea maanvaiva, tarvitseva ja ailahteleva – no, siis ihan oma itseni.

Muumipeikko: Oletkohan sinä yrittänyt koskaan olla hiljaa?
Pikku Myy: Ehkä en… Pitäisiköhän joskus kokeilla?

    Mutta maanrasite-viikonkin jälkeen tulee perjantai ja viikonloppu. Ja tänä perjantaina on tuntunut elämän keväältä. Aurinko paistoi Albertinkadulla niin kirkkaasti, etten edes huomannut alkuun, että koko katu oli auki remppahommien vuoksi. Onneksi oli suoja-aidat, niin en hupsahtanut rakennustomun ja neonvärisen rakennusväen keskelle.

Nyt istun helsinkiläisessä hotellissa ja odotan äitiäni ja siskoani syömään kanssani. On se hyvä, että tänään on perjantai ja sain aurinkoannokseni, niin voin olla heille jotain muuta kuin ailahteleva ja tarvitse. No, puhetta riittää silti, aivan varmasti.

Muumipappa: Jaahah.
Muumipeikko: Mitäs tuo jaahah tarkoitti?
Muumipappa: Sitä vain, että voin taas kuulla ajatukseni.
Muumipeikko: Nyt kun Myy on poissa?

Tänään starttaa myös kahdeksan päivän työmatka pohjoiseen. Olispa aurinko (ja elämän kevät) sielläkin. Varmasti on.

Rakkaudella,
Henriikka (vähän Myyn kaltainen ja paljon Myytä ihannoiva)

Kuvat: Dorit Salutskij

takki/second hand (2019), pipo/North Outdoor (2019), huivi/Balmuir (2013)

Globe Hope – vastuullisen ja ekologisen designin pioneeri

Kaupallinen yhteistyö: Globe Hope

Luulen, että suurin osa teistä tuntee Globe Hopen, suomalaisen firman, joka toi ekologista ajattelua ja suunnittelua markkinoille jo paljon, paljon ennen, kuin moni firma edes ymmärsi maailman todellisen tolan.

Globe Hopen ensimmäistä mallistoa myytiin heti ensimmäisenä vuonna Japaniin sekä Suomessa Stockmannille ja Design-museon myymälään.

”Oli vuosi 2003, kun ensimmäinen kierrätysvaatemallisto Hope esiteltiin Vatevan messuilla. Armeijan ja sairaaloiden kierrätystekstiilistä valmistettu ideamallisto sai ristiriitaisen vastaanoton: vastuulliset kuluttajat ihastuivat, sisäänostajat hämmentyivät ja muotiala pöyristyi. Oli syntynyt design-konsepti, joka muutti toimialaa pysyvästi.”

Mutta kuinka moni teistä tietää, että Globe Hope ei ole todellakaan enää se kukkakuosinen ja armeijanvihreä kierrätysfirma kuin perustusvuonna 2003 ja joitain vuosia sen jälkeen? Ehkä ei aivan niin moni.

Pääsin viime syksynä tutustumaan firman nykytilaan heidän toimistolle ja pienelle ”tehtaalleen”. Totesin melko vikkelästi, että omat ajatukseni ovat todellakin pölyn peitossa: Globe Hope on uudistunut hienosti ja tekee kaunista, kestävää, leikkisää ja ajatonta designia ihmisten käyttöön ja iloksi.

Luulen, että oli vuosi 2004, kun 13-vuotiaana Helsingin reissullani kohtasin ensikerran Globe Hopen. Vanhoista verhoista ja muista mummolahenkisistä tekstiileistä tehdyt laukut ja pussukat sekä armeijanvihreät laukut olivat siisteintä ikinä. Persoonallista, coolia ja kapinallista – muistan kuinka ajattelin, että tähän jengiin haluan kuulua.

En tiennyt vastuullisuudesta tuolloin teininä tuon taivaallista, silloinhan tuota sanaa viljeltiin aivan muissa yhteyksissä, mutta paras ystäväni oli ekologisuuden sanansaattaja. Hän jotenkin ihmeen kaupalla löysi Kouvolan lähiöön saakka jo yläasteikäisenä raakasuklaat, maailmanpelastusoppaat ja maailman parhaan kirppissilmän. Minä keskityin kierrätyshengen tyylipuolen fiilistelyyn, ja ystävä muisti pitää jutuissamme mukana myös arvot.

Minusta tuli Globe Hopen vakkarikäyttäjä. Erityisen hyvin muistan tummanvihreän olkalaukun, vanhasta tietokoneen näppäimistöstä tehdyt kirjanmangneetit sekä myöhemmin sympaattisen läppärilaukkuni, josta olen itse asiassa kirjoittanut myös blogijutun ensimmäisenä blogivuonnani 2011. Käytin läppäripussukkani aivan puhki.

Mutta takaisin tähän päivään – Globe Hope porskuttaa eteenpäin ja ajassa kiinni. Armeijanvihreät asiat ja vanha tähtilogo jäivät historiaan, kun iso brändiuudistus toteutettiin syksyllä 2018, puolitoista vuotta sitten.

Olinhan minä tietysti tästä hatarasti tietoinen, mutten silti perehtynyt asiaan tarpeeksi: uudistuksen myötä tuotteet ovat taas ajankohtaisia ja monet myös sellaisia, jotka näen helposti omassakin käytössä.

”Koimme, että nyt on tullut aika uudistua. Yritys on ollut olemassa 15 vuotta ja sinä aikana vastuullinen kuluttaminen on muuttunut undergroundista mainstreamiksi. Haluamme nyt alleviivata designia kierrätyksen sijaan, vaikka arvopohjamme säilyykin samana ja toimintamme on jatkossakin ekologista ja eettistä”, Globe Hopen toimitusjohtaja Seija Lukkala kertoo M&M:lle uudistuksen aikoihin.

Kävin Globe Hopen toimistolla tammikuussa, kun he pyysivät käymään ja miettimään mahdollista yhteistyötä. Kyselin silloin teiltä, mitä olisitte yhteistyöstä mieltä, ja olisikohan ollut 98 vai 99 %, jotka vastasivat Instagram Story -kyselyssä myönteisesti. Olin itse viimeistään vierailuni jälkeen samaa mieltä: tekemisen meininki, ihmisläheisyys ja kuitenkin hienot, toimivat designtuotteet tekivät vaikutuksen.

Nummelassa, erään harjun päällä kököttävät toimisto- ja ”tehdas”-tilat ovat täynnä ideoita, mutta myös materiaaleja: ”näistä tulee X-yritykselle yrityslahjat heidän vanhoista tekstiilimateriaaleistaan”, ”tässä tehdään turvavöistä laukkuja”… Kiertelimme ja kaartelimme tiloissa ja ihailin korkeana nousevia hyllyjä täynnä kierrätystekstiilejä.

Oli muuten myös ensimmäinen kerta, kun koin saapuneeni melkeinpä työhaastatteluun. Vastailin kahvikupin äärellä kysymyksiin omista arvoistani, muista yhteistyökumppaneistani ja työajatuksistani – hämmennyksen jälkeen totesin, että on vain siistiä, että myös yritys selvittää, kenen kanssa lähtee yhteistyöhön. Tiedän, että näin voittavat kaikki. Jos toisena päivänä mainostaa Globe Hopea ja toisena päivänä jotain aivan muuta, aivan toisilla arvoilla, ei välttämättä olla turvallisilla tai ainakaan kannattavilla vesillä.

Ennen vuodenalkua olen käyttänyt viime vuosina aktiivisesti Globe Hopelta vain heidän istuinalustaansa, vanhojen Nokian kumppareiden vuoresta tehtyä – on muuten kaunis ja hyvä!

Näissä kuvissa näette kuitenkin tuotteita, jotka ovat kuuluneet tammikuun jälkeen elämääni ja löytäneet paikkansa arjessa.

On luonnollista, ettei jokaikinen lafkan tuote sovi itselleni. Koen sellaisen väittämän esittämisen pötypuheena – siksi valkkasinkin juuri niitä tuotteita pysyvästä klassikkoivalikoimasta sekä kevään uutuuksista, jotka oikeasti pystyin näkemään käytössäni:

Kohmea-reppu

Aivan ehdoton suosikkini. Ylijäämäkankaasta valmistettu, harmaanmusta reppu on ollut käytössä paljon: niin kauppareissulla, treeneissä kuin työpalaverissakin. Läppäri sujahtaa sisään, ja muotoilu on mutkaton ja rento (yllä kuvassa).

Omppu-kestopussit

Valoverhoista tehtyihin kestopussit ovat ekologinen valinta vihannes- ja hedelmäostoksille, mutta venyvät luovempiinkin ideoihin (alla kuvassa).

Pilvi-olkalaukku

Ylijäämänahkasta tehty, siro ja yksinkertainen olkalaukku sopii arkeen ja juhlaan. Rakastan sen kaunista koruttomuutta, simppeliyttä ja pehmeää nahkaa (yllä kuvassa).

Pouta-pussukka

Pouta-pussukkaa on valikoimissa kankaisenakin, useassa eri värissä, mutta oma suosikki on ylijäämänahkainen. Tämä menee helposti vaikka iltalaukkuna, mutta toimii yhtä lailla säilytyspussina meikeille tai muulle pikkusälälle (alla kuvassa).

Kaste-laukku

Kaste-laukku on uniikki kierrätetyistä turvavöistä tehty laukku, joka on omalle pienelle kameralleni latureineen ja vaihtoputkineen aivan tosi toimiva. Laukun sivut on tehty ylijäämänahkasta (yllä kuvassa). Näissä kuvissa komeilee lähinnä punainen, mutta itselläni arkikäytössä on kyllä vähän tylsemmin musta.

Erilaiset säilytyspussukat moninaisiin tarkoituksiin:

– Burgundi Tuuli-pussukka
– Farkkukankainen Uppura-pussukka
– Vaaleanpunainen Airbag-kankaasta tehty pussukka (Airbag-tuotteet tulevat valikoimiin vasta myöhemmin keväällä)

(kaikki alla kuvassa)

Laukkujen ja kaikenlaisten pussukoiden lisäksi Globe Hope on muutakin. Asusteet ovat olennainen osa valikoimaa (korvikset, heijastimet, korttikotelot..), joiden rinnalla on laadukas valikoima suomalaista kosmetiikkaa.

Tämän voin kertoa ihan rehellisesti menneen minulta aivan täysin ohi: Mia Höytö -kosmetiikka kulkee nykyään Globe Hope Cosmetics -nimellä. Tuotteet on tehty Helsingissä, ja ne ovat hellävaraisia ja hoitavia, pohjoismaisista raaka-aineista tehtyjä. Itselläni on tätä nykyä tosi herkkä iho, mutta nämä toimivat. Olin käyttänyt tuotteita jo nimimuutosta ennen ja oli ilo kuulla, että mukaan saatiin näin laadukas ihonhoitosarja. Omia tuotesuosikkeja voi tsekkailla kuvista.

Globe Hopen tuotteet valmistetaan ammattitaitoisten ompelijoiden käsityönä Suomessa ja Virossa kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Oli hauskaa kiertää Globe Hopen perustajan Seija Lukkalan ja suunnittelija Miisa Asikaisen kanssa heidän tilojaan, kun asiat etenivät luovasti ja vinhaan tahtiin. Kankeaksi valtamerilaivaksi ajattelemani koneisto olikin kuin purjevene tuulisella säällä: ”Meillä olisi valtava määrä saappaiden villavuoria – niille voisi keksiä jotain uutta ja kiinnostavaa.”

Tuntuu kyllä siistiltä, että näennäisesti turhista materiaaleista saadaan uutta ja tarpeellista.

Leikillämme heittelimme vierailullani ideaa, että millainen olisi Globe Hopen kanssa toteutettu Aamukahvilla-tuote. Olisiko toiveita? Entä jos saisit oman nimikkotuotteesi, millainen se olisi – jotain turvallista vai jotain villiä ja visionääristä?

-Henriikka

Huom! Koodilla ”aamukahvi” saa -10% koko verkkokaupan valikoimasta tämän viikon ajan, 1.3. saakka.

Ps. Instagramissani on käynnissä kisa, jossa voi voittaa 100€-lahjakortin Globe Hopelle.

Kuvat: Dorit Salutskij