Ihana mieheni sisko, ELI NATO ELI KÄLY, sanoi kerran kerrassaan ihanasta kiharapilvestään, että hän kokee sen olevan asuste tietyissä tilanteissa. Että kun on hiukset huomiotaherättävät, niin ei tarvitse välttämättä sen suurempia hakea vaatetuksella tai koruilla. Sama tunne valtasi minutkin, kun kannoin kiharakeesiäni viikonloppuna. Tuntui siltä, että neutraalinsävyiset ja yksinkertaiset vaatteet sointuvat kaikista parhaiten, kun kyse oli kuitenkin vain tavallisesta sunnuntai-päivästä Kouvolassa.
Carlingsin mustat Jegginssit, kirpputorin pikkumyy-kengät ja siskolta lainattu ruskea nahkatakki. Kaulaan löysästi roikkumaan viininpunainen huivi ja päälle harmaa paita (tämä on yksi parhaista ja monikäyttöisimmistä ostoksistani, kaikessa tylsyydessään). Yksityiskohdan loi vielä Taiwanista ostamani suuri risti, joka roikkuu metalliketjusta.
Huuliini sutaisin MaxFactorin helmiäispunaa: nro 21 Perl Orange. Kun huuleet maalasi ensin marjapuuron punaisella huultenrajauskynällä, niin lopputulos on punertava. Liiat huulipunat painan aina vessapaperin palaan, ettei koko ajan tarvitse pohtia onko huuleni siirtyneet muutaman sentin jonnekkin suuntaan tai kiilteleekö hampaassani herttainen läiskä.
Kouvola oli sympaattinen betonimörskä, niin kuin aina. Kadut olivat tyhjiä, niin kuin aina sunnuntai-aamuisin. Äitin keittämä kahvi maistui, ja sisarusten seura oli huonoa ja ihanaa: Yrittänyt laitettiin Monopolyssa ja ollessani liian suorasuinen, sain sukan suuhuni.
Hyvää torstaipäivää.
Henriikka
Ps. Indiedaysin lokakuun lookit on valittu. Arvatkaapa, kuka pääsi osingoille? Huraa! Tästä lisää myöhemmin.
